Sivun näyttöjä yhteensä

5. helmikuuta 2016

Maalaisliitto






Nykyisen Keskustapuolueen t.p. taustalla on perussuomalainen kansanliike, jonka ei ollut oikeastaan tarkoitus olla puolue. Perustajaisät olivat vanhasuomalaisia.

Jälleen kerran on kierretty koko kenttä, kun Väyrynen perustaa puolueen, joka ei ole puolue, vaan yhdistys, ja aikoo edustaa keskustapuoluetta eduskunnassa.

Olin ajatellut, että puoluelainsäädäntö on tehty perinpohjaisesti ja hyvin. Tuntemani ja arvostamani Heikki Halila teki erittäin seikkaperäisen väitöskirjan yhdistyksistä. Jouduin selittämään useille ihmettelijöille, että silloin Suomessa todella mahtavat yhteenliittymät, kuten puolueet ja ammattiyhdistykset loputtomien liittoineen ja keskusjärjestöineen olivat lain mukaan yhdistyksiä vain, ja lainsäädäntö oli hyvin puutteellinen ja viitteellinen.

Yhtiön piti olla aatteellinen eikä taloudellisia yhdistyksiä olisi oikeastaan saanut olla olemassa, vaikka sitten olikin Helsingin Puhelinyhdistys.

Etenkin menneisyyden stalinistit ja revarit eli suurten puolueiden pienryhmät hallitsivat kokoustekniikan ja siihen liittyvät konnankoukut todella hyvin.

Todella kauan sitten Poika Tuominen kertoi valaisevissa, värikkäissä ja epäluotettavissa muistelmissaan, miten hän silloin kovana kommunistina ammattiyhdistysten keskusjärjestöä vallattaessa vei esiintymislavalle pöydän ja tuolin ja rupesi pitämään samanaikaisesti äsken valitun puheenjohtajan kanssa kilpailevana puheenjohtajana omaa kokoustaan. Tilanne eteni edullisesti, kunnes joku heitti hänet ulos.

Sanoin Tuomista epäluotettavaksi. Olen tavannut hänet. Jotkut sanoivat häntä satuilijaksi. Minusta hän oli loistava, joskin ajoittain täyden työpäivän pituisiin repliikkeihin taipuvainen tarinankertoja, jolle tarina oli välillä paljon viehättävämpi kuin todellisuus. Mutta kenenkään ei pidä hetkeksikään unohtaa, että ”Kremlin kellot” nosti Suomen kansainväliseen kärkeen Venäjän suuren terrorin tuntemuksessa. Se oli mukana olleen sisäpiirin tietoa eikä lainkaan sellaista emigranttikirjallisuutta, jossa oma kostonhimo ja häpäisemisen halu ovat motiiveista ylimmät.

Mitä siis Väyryseen tulee, kostonhimo ja häpäisemisen halu tulevat mieleen. Jos arvio olisi oikea, mies olisi tässäkin Kekkosen hyväpäinen oppilas. Uskon Johannes Virolaiselta kahden kesken kuulemani: Urho ei anna koskaan anteeksi, ja jos hän on päättänyt vetää äskeisen ystävänsä kölin alitse, on syytä olla hyvä sukeltamaan.

Kekkonen, Virolainen ja Karjalainen tiesivät hyvin, että yksi ainoa hallayö voi viedä poliitikon ja ettei hän toisaalta elä ilman julkisuuden päivänpaistetta.

Meillä on tälläkin hetkellä monta hyvää poliitikkoa, joiden toiminta osoittaa, ettei kuitenkaan ole mikään pakko olla julkisuuspelle.

Parlamentaarisen toiminnan ylivoimaisesti suurin nimi viime vuosisadan Pohjoismaissa oli Per Albin Hansson, Ruotsissa jokaisen koululaisen nimenä tuntema pääministeri, Suomessa nykyisin nimenäkin täysin tuntematon. Meillä jotkut muistavat Tage Erlanderin, joka oli Hanssonin seuraaja ja opetuslapsi.

Hansson, supistetun kansakoulun käynyt muurari, joutui vetämään sellaisia asioita kuin yleinen äänioikeus, työaika, kansaneläke, progressiivinen verotus, kuninkaan siirtäminen pelkäksi keulakuvaksi, toinen maailmansota ja erinäisiä muita asioita.

Ihmisenä kaiketi aika epämiellyttävä ja kolea Hansson oli parlamentaarinen nero. Hän kehitti lehmänkaupat tajuttuaan, että maaseudun pienemmät eläjät (”maalaisliitto”) ja työväenliike ovat hyvä pari. Maalaiset halusivat irti lihavien manttaalimiesten hirmuvallasta ja työväenliikkeen oli unohdettava sosialismi ja muutkin aatteet keskittyäkseen siihen, mikä oli mahdollista, eikä siihen, mikä ei olut mahdollista. Tämä toteutui 1930-luvun alussa.

Jottei tämä vaikuttaisi Ruotsin eikä demarien kehumiselta lisään kiireesti, että Olof Palme oli mielestäni puolueen ja maan onnettomuus, jonka olisi voinut välttää.

Valistuneiden suoalaisten on syytä tietää, että talvisodan aikana hovipiirit, upseeristo ja koko kunnia – isänmaa -porukka oli tulla väkisin auttamaan Suomea, mutta Hansson onnistui estämään sen.

Koska kysymys oli kuitenkin Ruotsin malmivaroista – Ranskan valloitukseen asti puolet Saksan sodankäyntiin välttämättä tarvitsemasta – joita länsi uhkasi Narvikissa, aatteille ei ollut sijaa. Mutta Ruotsi siis avusti Suomea summalla, joka oli enemmän kuin Suomen tulo- ja menoarvio 1939 ja huomattavasti suurempi kuin Ruotsi omat puolustusmenot tuona ja seuraavana vuonna. Se oli erikoinen tapaus, koska Suomen selviytyminen 1940 oli kaikille yllätys.

Paavo Väyrynen ei liene koskaan tavannut visasta seppää niin kuin hänen kaimansa Paavo Ruotsalainen kerran – ”yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki”, johtajuus.

Ministerinä vuodesta 1975 yhteensä pidempään kuin kukaan muu paitsi Virolainen – eikä kertaakaan pääministeri. Tuossa asiassa Kekonen, Koivisto ja sitten niin monet muut ovat olleet hämmästyttävän yksimielisiä.

Kyllä tämä uusinkin tempaus osoittaa, että Väyrynen on politiikassa merkittävä B-luokan nero. Sitä osoittaa pelaaminen sellaisilla yhdistys- ja puoluelain aukoilla, joita siellä ei pitänyt olla.

Mahdollisentaito… Per Albin Hanssonin nimittäminen pahana aikana ministeriksi oli kaatua siihen, että vielä voimassa olleen perustuslain mukaan ministerin oli kuuluttava evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja Hansson oli eronnut kirkosta jossain vaiheessa. Heti keksittiin, että vanhan lain mukaan eroaminen olisi käynyt päinsä vain liittymällä muuhun hyväksyttyyn uskontokuntaan, kuten metodisteihin, mitä hän ei ollut tehnyt – joten hän ei ollutkaan eronnut kirkosta pätevästi. Asia jäi sillensä ja ensi töikseen Hansson luopui tasavallan vaatimisesta naisten äänioikeutta vastaan.

43 kommenttia:

  1. Tasavallan vaatimisesta ei koskaan pidä luopua. Vieläkin normaalit aikuiset viettävät suurimman osan ajastaan tasavaltavapaissa oloissa eli töissä.

    VastaaPoista
  2. Hanssonin kehumiset on luonnollisesti ymmärrettävä Ruotsin kannalta.

    Tarkistin Marskin muistelmista mitä niissä kerrotaan Hanssonista.
    Sivut II 251-269 antavat sen kuvan, että Suomen suhteen häntä ei nyt voi juurikaan ylistää. Hän pelasi sekä NL:n että Saksan suhteen varovaisesti. Virallinen apukin kuten iso laina pyrittiin salaamaan.
    Tannerille hän totesi puolustusliitosta, että se olisi pitänyt solmia ennen 1939. Mehän sitä esitimme, mutta NL:n reaktion johdosta Ruotisi ei siihen suostunut.

    Onko tässä mitään uutta auringon alla. Venäjä on katsonut jo karsaasti puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa sotilasliitosta puhumattakaan. Näkee siinä kaiketi jonkinlaisen köyhän miehen Naton.

    Muistan vielä jostakin oliko Jäntin kirjasta miten Hansson ehdotti Suomelle jatkosodan aikana kesälle 1944 ehdotonta antautumista sen sijaan että olisi lähettänyt Boforsin tykkejä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tietenkään Suomen kannalta Hansson muisti olevansa Ruotsin, ei Suomen johtaja, ihan niikuin Koivisto Viron itsenäistyessä. Niin se vain maailmassa menee, Bismarckin sanoi vain partiopoikien unelmissa kansat kuolevat toistensa puolesta.

      Poista
  3. Vaikka kuinka kammoksuisi Paavo Väyrystä, niin siinä Paavo on täysin oikeassa, että Suomen on lähdettävä eurosta.

    Itsenäisellä maalla pitää olla oma valuutta ja oma keskuspankki. Vaikeiden aikojen koittaessa vain maan ikioma keskuspankki pystyy toimimaan ns. viimekätisenä lainoittajana - lender of last resort - ja rahoittamaan valtion menoja ja elvytysinvestointeja.

    Kuulumalla yhteisvaluutta euroon Suomi antaa järkyttävässä määrin tasoitusta Saksan talousmahdille. Huonojen aikojen koittaessa Suomella ei ole mitään järkevää joustovaraa raha- ja finanssipolitiikalleen. Vain omalla rahalla Suomen valtio pystyisi hallitusti velkaantumaan vaikka suoraan Suomen Pankin setelipainosta. Eurossa velkaantuminen sisältää suuren riskin joutua maksukyvyttömyyden tilaan Kreikan tapaan.

    Kaikkein tyhmintä talouspolitiikkaa on vahtia ja pyrkiä valtion budjetin tasapainottamiseen. Vain kuulumalla yhteisvaluutta euroon pakottaa tällaiseen hölmöyteen siinä vaiheessa, kun ylivelkaantuminen uhkaa. Rahapoliittisesti itsenäisen maan kuuluukin tehdä suhdanteista riippuen alijäämäisiä taikka ylijäämäisiä valtion budjetteja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toipila ei nähtävästi muista markkaa-aikaa ja sen murskaavia 5 prosentin korkoja. Keskuspankkirahoitus ts setelipainorahoitus johtaa lopulta koko rahan arvon katoamiseen, Ugandan tie älköön olko meidan. Ainoa kestävä tie on työkustannus sopeutus lyhyellä välillä ja arvoketjun nostaminen pitkällä (a la Nokia) sekä budjetin tasapainotus: ei valtiokaan voi pitkällä välillä syödä enemmän kuin tienaa, sanokoot vasemmistoekonomistihörhöt mitä sanovat.

      Poista
    2. Useina minun muistaminani vuosina 15 prosentin eikä 5 prosentin.

      Poista
    3. Ennen markan kellutusta korot saattoivat huidella jopa 19%:n tuntumassa. Tätä se markan kiinnitetyn arvon epätoivoinen puolustaminen aiheutti. Heti, kun markka osattiin päästää kellumaan, niin korot laskivat ja rauhoittuivat.

      Ei rahaa tietenkään pidä painaa hullun lailla vaan maltillisesti valtion menojen kattamiseksi ja kokonaiskysynnän ylläpitämiseksi toivotulla tasolla. Tämä kaikki tientenkin lamaolosuhteissa, kunnes kansantalous toipuu kasvu-uralle. Talousnero J.M. Keynesin oivallukset eivät ole saaneet ansaitsemaansa huomiota Suomessa käytännön talouspolitiikan toteutuksessa.

      Poista
    4. V:n 1992 kansiostani löytyy SYP:n lainanmaksutosite jossa koron osuus on 21%! Kyse on tavallisesta, perheelle aikaisemmin pankkilainalla hankitusta isommasta ostoksesta jota varten otetun lainan korko vielä 80-90 -lukujen taitteessa on ollut kohtuulliset 3,5%.

      Poista
    5. Sorry,näppisvirhe

      Poista
    6. Annoin pätevän vastauksen. Onko blogisti hukannut sen?

      Poista
    7. Jankutuksenkin uhalla, kyllä kyllä markka-ajan korvissa oli mukana pienen valuutan riski,josta euro on meidät vapauttanut. Lisäksi pieni valuutta on aika sorostyylistin keinottelijoiden uhan alla, ruotsin menestys ei johdu omasta valuutasta vaan talouden rakenteesta ja sopeutustoimista. Toppilan malli vaan johtaa noiden kipeiden mutta välttämättömien toimien lykkäämiseen setelirahoituksella, joka lopulta johtaa lainanantajien uskon katoamiseen. Nyt ei tarvita setelirahoitustatukseesi vaan terästä selkäranKaanaan!

      Poista
  4. Ruotsi on nyttemmin höveliä puolustusyhteistyöstä- liitosta en mene mitään sanomaan.

    Kyseessä on tietenkin tulossa oleva hävittäjäkauppa. Poliitikkomme jo kovasti "koelentelevät" Jasseja. Jo vain se Ruotsille passaa.

    Kovasti olivat Gripenit tarjolla edellisen hävittäjäkaupan yhteydessä. Pyörivät silloin kuitenkin vielä pitkin kiitotietä. Prototyyppivaiheesa olevan hankintaan sisältyy aina riskejä.

    En paljon erehdy jos väitän, että Hornet-hankintaa Ruotsissakin alan ammattilaiset pitivät myös Ruotsin turvallisuuden kannalta parempana.

    Hornetin seuraajan hankinnasta järkevin kanta edelleen toivomus, että ilmavoimien ammattilaiset saisivat tehdä valinnan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa olemme tuossa asiassa pulassa: USA:n monitoimihävittäjäkonsepti F-35) ei ole ollenkaan ongelmaton (ks Nykyaikainen ilmasodankäynti). Lisäksi hinta on noussut pilviin.

      Poista
    2. Jos ilmavoimien ammattilaiset olisivat saaneet valita, niin Suomen ilmavoimilla olisi käytössään jokin muu kone kuin Hornet. Mutta kun eivät saaneet. Olisiko tilanne tulevaisuudessa toisenlainen. Toivoa voi, mutta poliitikot määräävät.

      Poista
    3. "Jos ilmavoimien ammattilaiset olisivat saaneet valita, niin Suomen ilmavoimilla olisi käytössään jokin muu kone kuin Hornet. "

      Hei mielenkiintoinen näkökanta. Perustelisitko hieman.

      Poista
    4. Kuultu ilmavoimien ammattilaisilta silloin kun hankinta oli ajankohtainen.

      Poista
    5. Hornetteihin sisältyi mahdollisuus saada niihin sopivia amerikkalaisia asejärjestelmiä, kuten JSSja

      Poista
  5. Väyrysen tiedotustilaisuudesta tuli mieleen ,että hänestä ei todellakaan olisi Usan presidenttikilpaan. Tämä siis positiivisenä arviona.
    Arvo Tuomisen kirjat ovat korkeatasoisia eivätkä muistelmat painotu henkilökohtaisiin kaunoihin, vaikka "Kremlin kelloista" onkin äsköisen Tv-näytelmän kohtaus,jossa Hertta k. tanssii pöydällä puukko hampaissaan hotelli Luxin illanvietoissa. Tuomisen vaiheissa on epäselvyyttä v. 1940. Talvisodassa propakoi puolustusta Terijoen hallitusta vastaan. Rauhan tultua oli kuitenkin Tukholmassa yhteydessä kominterniin ja harkitsi osallistumista Suomeen kaavailtuun siirtymähallitukseen, joita baltiaan silloin muodosteltiin.

    VastaaPoista
  6. "työväenliikkeen oli unohdettava sosialismi ja muutkin aatteet keskittyäkseen siihen, mikä oli mahdollista, eikä siihen, mikä ei olut mahdollista. Tämä toteutui 1930-luvun alussa" No, juu. Astioita voi ajatella monella tavalla. Nykyinen, mennyt, vaikka ne eivät vielä sitä tiedäkään, valtajärjestys on tullut tiensä päähän. kok-sdp-keskusta, voit vaihtaa paikkaa haluamallasi tavalla ,jähmetys paistaa läpi. Ajatelkaa asiaa säätöpiirinä, tarvitaan riittävää poikkeutusta, persut se ei ole, valitan. Toivottavasti joku keksii. Jos poikkeutus ei ole riittävän voimakas,ei liian, ja oikean,( ei viittaa oikealle)suuntainen, lopputulos on huono.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ratkaisu: kommunismin (Pohjois-Korea) tie olkoon siis meidän! Eläköön Suuri johtaja Anonyymi - jollei saa kuulaa kallonsa kun vallankumous syö lapsensa!

      Poista
    2. Tämä ei ollut tarkoitukseni. Kapitalismi on hyvä renki mutta huono isäntä. Ainoastaan kommunismin pelko pitää kapitalismin toimivana.

      Poista
    3. Tosta olen kanssasi täysin samaa mieltä!

      Poista
  7. Poika Tuomistahan todella moitittiin aikoinaan satuilijaksi - ja petturiksi! - mutta kannattaa katsoa sekin ketkä moittivat. Eniten ne, joiden mielestä idässä oli tulevaisuuden ihannevaltio.

    Mielenkiintoista muuten, että luettuani jo hyvin nuorena Tuomisen 50-luvulla kirjoitetun muistelmasarjan, mikään myöhempi paljastus Neuvostoliitosta ei yllättänyt minua – eli ihan päinvastoin kuin maamme älymystön, jolle jopa Viron miehitys ja alistus oli muka yllättävä tieto.

    Tuominen ei siis satuillut historiallisia seikkoja, mutta todennäköisesti kaunisteli omia tekemisiään. Ainoa vakavasti otettava kysymys lienee, että miten ihmeessä hän selvisi ehjänä Stalinin verimyllystä, toisin kuin aatteellisemmat Gyllinit ja Sirolat. Joku vihjaisikin hänen olleet Karjalan veemäisin politrukki. Tiedä häntä. Tosin selvisihän Kuusinenkin.

    Kertokaapa siis historian harrastajat muutama esimerkki Tuomisen satuiluista muistelmissaan? Minulla on ne kaikki hyllyssäni, niin voin kyllä äkkiä tarkistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuomisen pelastumiseen vaikutti, että sai muutettua toimipaikkansa skp pääsihteerinä Moskovasta tukholmaan 1937, vainojen kiihtyessä. Mutta hyvä säkä hänellä tietenkin oli.
      Tsekkoslovakian miehitys syksynä 1968 Tuominen ja Kekkonen viettivät yön keskustellen huolestuneina neuvostoliiton politiikasta.

      Poista
  8. Väyryseen liittyen Kemppinen kirjoittaa ”kostonhimosta ja häpäisemisen halusta”, olen samaa mieltä. Kaikkeen julkisuudessa pyörimiseen liittyy sieltä poistumisen problematiiikka, miten vetäytyä eläkkeelle tyylikkäästi.
    Tämän päiväisessä tiedotustilaisuudessaan Paavomme on - toivottavasti leikillään - verrannut itseään Kekkoseen. Se kertoo Paavosta kaiken tarvittavan.
    Vanhaa hyvää viisautta lainatakseni ”hautausmaat ovat täynnä korvaamattomia ihmisiä.” Jää jo eläkkeelle hyvä mies!
    /Y

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erikoinen ego hänellä on, suuri oikeassa olemisen ja näkymisen tarve. Ehkä sai liikaa valtaa liian nuorena. Välillä jo tuntui, että hän oli kehittänyt itselleen jonkinlaista itseironiaa, mutta se oli ilmeisesti vain vaaleja varten opeteltua. Väyrysellä on liikaa energiaa tai liian vähän tehtävää, mutta alkaisi nyt joutohetkinään vaikka lukea uudelleen Dostojevskia, paremmin pureskellen. EG

      Poista
    2. Luulen, että tämä analyysi on täysin oikea.

      Poista
  9. Merkittävä tienraivaaja "Per Albinille" ja koko ruotsalaisen sopimusyhteiskunnan synnylle (Saltsjöbaden 1938) oli vuosisadan alun liberaali (vasemmisto)porvari, kaksinkertainen pääministeri Karl Staaff, "köyhien advokaatti", jota Ruotsin yläluokka vihasi niin silmittömästi, että antoi valmistaa keraamisia tuhkakuppeja, joiden pohjalla oli Staaffin viiksekäs kasvokuva. (Nähtävänä mm. Hallwylska palatset -museossa). Sellaiseen lienee ollut nautinnollista tumpata sikarinsa. Jotain samaa oli kahden 2000-luvulla ilmestyneen elämäkerran mukaan myös Palmeen, Östermalmin hienostokaupunginosan kasvattiin, kohdistuneessa yläluokan vihassa. Tavallaan Palmen kohtalo lienee ollut predestinoitu ennen helmikuuta 1986.

    VastaaPoista
  10. Se on kyllä jännää, että säännönmukaisesti kirjoitetaan erillisestä "naisten äänioikeudesta", vaikka kysymys on paljon merkittävämpi kun ajatellaan että oikeasti kysymys on ollut yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta. Eivät naiset Ruotsissa saaneet äänioikeutta vaan se koski kaikkia Ruotsin kansalaisia, jotka täyttivät määrätyn iän, eivät olleet rikollisia tai vajaavaltaisia ym. Tuokin koski toista, alempaa kamaria. Vasta 1970-luvulla Ruotsi siirtyi yksikamariseen kansanedustuslaitokseen. Ja Ruotsi ei edelleenkään ole demokratia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen varhainen erikoisuus oli se, että naiset saivat myös vaalikelpoisuuden ihan heti, vuonna 1906.

      Esimerkiksi amerikkalaisten on vaikea uskoa nykyäänkin, että Suomessa saavat äänestää myös hullut ja hulttiot.

      vuorela, tampere

      Poista
    2. Niin. Asia meni kyllä niin, että myös suuri osa miehistä sai vaalikelpoisuuden eikä uudistus koskenut pelkästään naisia.

      Poista
    3. Miten muka ruotsi ei ole? Jos viittaat monarkiaan, niin vallaton monarkiaan turvaa parlamentarismin paremmin kuin tasavalta, jossa kilpaileva poliitikko presidenttinä yrittää sotkettua eduskunnan luottamusta nauttivan hallituksen tontille.

      Poista
  11. Kemppinen innostui kehumaan demaria niin että ihan itsekin säikähti. Tosin ruotsalaista ja vuosikymmenten takaa.

    Olisihan meidän omastakin lähihistoriasta löytynyt kehumisen- tai ainakin huomionarvoinen demari. Tarkoitan tietysti Hanssonin aikalaista Väinö Tanneria. Suomen kohtalonhetkien lujahermoista vastuunkantajaa.

    Aatetoveruudesta tai ystävyydestä ei ollut hyötyä kun Tanner sotaa käyvän Suomen edustajana yritti hakea tukea Tukholmasta. Tosin ei Tannerin diplomatiakaan Hanssonia vakuuttanut “Tannerilla on ihmeellinen kyky sanoa kriittisellä hetkellä epämiellyttäviä asioita epämiellyttävällä tavalla.”

    Tanner ei suostunut ymmärtämään miksi Moskova piti häntä sotien aikaan yhtenä suurimmista ellei suurimpana konnana Suomessa. Linkomiehen mukaan syy oli tietysti se, että Tanner oli niin tehokkaasti onnistunut torppaamaan kommunistien pyrkimykset Suomessa.

    Yleensä vihollisvaltion hampaissa pahiten oleva saa tunnustusta ja arvostusta omien puolelta. Tanner on kuitenkin jäänyt ansaitsemaansa tunnustusta vaille. Ihmetyttää miten tällainen Suomen kohtalon hetkillä merkittävästi vaikuttanut persoona ei vieläkään kelpaa elokuvan tai edes dokumentin aiheeksi. Sentään Hertta Kuusista ja Yrjö Leinoakin muistellaan.

    Tanner-filmiin kuuluisi ehdottomasti kohtaus Leninin mausoleumissa, Kremlin pyhimmässä paikassa. Hän oli eräällä Moskovan matkallaan päässyt tutustumaan sinne. Mukana seuranneillle salaisen poliisin miehille hän oli todennut tavanneensa Vladimir Iljitsin jo elävänä, mutta “tällä oli silloin kyllä suurempi pää”. Arvatenkin ilmeettömiltä poliisimiehiltä meni hetki ennen kuin löysivät tilanteeseen sopivat lukemat naamalleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän ei voi mitään lisätä!

      Poista
    2. Kannatan edellistä puhujaa. Tosin onhan Tannerin ansiot tunnustettu aina muistettaessa, Haavikkokin nimitti sotien välistä aikaa Tannerin tasavallaksi. Tannerin muistomerkkikin seisoo komeana Hakaniemessä.

      Hyvä huomio tuo Hertan ja Yrjön tarina. Olen itsekin ihmetellyt, että vaikka aate on kuollut ja surkeaksi havaittu jo aikoja, niin sen aatteen läpitunkema yltiötyhmä romantiikka vaan jyllää nykyisessäkin nuoressa kulttuuripolvessa. Olisiko niin, etteivät tietyt luonteet ikinä opi historiasta mitään?

      Tannerista ei voi tehdä vastaavaa esitystä, koska hän ei ole romanttinen vallankumoussankari. Tanner oli nimittäin perikuva tästä taas hetkellisesti muodikkaasta Tolkun Miehestä.

      Jos hakee toista tolkun ihmisen esimerkkiä, niin sehän on selvästi vänrikki Koskela. Asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin ellun kanat. Tuntematon on muutenkin täynnä tolkkuja: Lahtinen, Määttä, Hietanen, Vanhala, jopa Honkajoki.

      Jokos sanoin, ettei nykyinen jakolinja kulje todellakaan äärioikeiston ja äärivasemmiston - eli rasistifasistien ja punaviheranarkistien - välillä, vaan kansa jakautuu Tolkkuihin ja Mulkkuihin.

      Noita jälkimmäisiä on enemmistö molemmissa ääripäissä.

      Poista
    3. Tässä blogissa taidettiin muistella niitä "tolkun ihmisiä". Suomessa ruskeat luulevat että presidentti tarkoitti heitä.

      Poista
    4. "niin sen aatteen läpitunkema yltiötyhmä romantiikka"

      Taide taas syntyy juuri siitä, että päähenkilö on totaalisen ehdoton uhraten lapsensa Puolueelle. Katsoja taas tietää, ettei olisi kannattanut, koska aate ja puolue olivat läpimätiä. Teema on aivan klassinen, antiikin Kreikassa sankarillinen päähenkilö taisteli väistämätöntä kohtaloaan vastaan (esim. Oidipus).

      Järjen miehistä kuten Tanner taas ei saa draamaa tekemälläkään.

      Poista
  12. Väyrysellä saattaa kyllä olla johtajankykyjä. Johtajuus on moniulotteinen ilmiö. Väyrysen kanssa varusmiespalvelun suorittaneen mukaan Väyrynen menestyi upseerikokelaana sotaharjoitusten johtamistehtävistä niin hyvin, että harjoitukseen osallistuneet kapiaiset olivat kateudesta vihreitä.
    Sotaväen osaston johtamistaidot eivät kuitenkaan ole riittäviä hyvään poliittiseen johtajuuteen.

    VastaaPoista
  13. On mielenkiintoista täyttääkö Väyrysen suunnitelema puolue puoluelain tarkoittaman kansanvalltaisuuden ehdon. Väyrysen mielestä se täyttää, koska eduskuntavaaleissa tai EU:n parlamenttivaaleisssa puolueen parlamenentaavaaleissa parlamentaarikoiksi valitut on valittu kansanvaltaisesti. Väyrysen mukaan puolueen rakenne on samantyyppinen kuin parlamentarismin esikuvamaan Britannian puolueiden rakenne.

    On kieltämättä huvittaava tilanne, että Väyrysen puoluessa voisi olla aluksi vain yksi jäsen, Väyrynen itse.Ei ole julkaistu tietoa, miten puolueelle kävisi "nollatilanteessa" eli esimerkiksi silloin, kun puoluen ei saisi seuraavissa vaaleissa läpi yhtään ehdokasta?

    VastaaPoista
  14. Kemppinen taitaa aliarvioida muiden muistia ja tietämystä. Kyllä monet Hanssonin ja varsinkin Erlanderin muistavat. Historianopettajani mainitsi eräässä yhteydessä (1950-luvulla), että pääministeri Hansson kuoli raitiovanupysäkillä. Ymmärsimme pienestä vinosta hymystä ja asiayhteydestä, että ironiasta oli kysymys. Suomessahan ei silloinkaan moista olisi voinut tapahtua. Koululaisilta taidettiin siihen siihen aikaa edellyttää jo jonkinlaista yleissivistystä. Julkkikset eivät meitä silloin rasittaneet, mitä nyt Armi Kuusela ja Kekkonen hiukan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opettajasi viittasi myös siihen, että Hansson kävi vuosikymmenet raitsikalla töissä. Koko seutu (Ålsten) henkii 30-luvun tunnelmaa ja Per Albinin mukaan nimetty "Hanson hus", funkiksen sävyinen, konstailematon rivitalo on Tukholmasta kaikille tuttu. Meillä on Maunulan osissa samaa henkeä.

      Poista
  15. Isäni (kansantaloustieteen professori Lauri O. af Heurlin, 1913- 1977,tietenkin plajon pohjoismaisia yhteyksiä)sijotti muistinvaraisesti Hansosnin suuhun ospauileen seuraavan diplomaattisen ilmaisun: "Periaatteessa sosialidemokraatit kannattavat tasavaltaa. Koska nykyinen hallitsijasuku nauttii niin laajaa ja jakamatonta arvostusta, asia ei ole ajankohtainen ennen kuin se sammuu." (Tämä siis on sisältö, mutta formulointi todennäköisesti on toinen.)

    Markku af Heurlin

    VastaaPoista
  16. Eikös maalaisliiton perustajat ja sen perinteinen kannatusalue ollut (pohjois- ja itä-suomi )enemmänkin nuorsuomalaista seutua.

    VastaaPoista