Sivun näyttöjä yhteensä

16. helmikuuta 2016

Kerguelen




Pari kertaa olen ojentanut kättäni, mutta naula on puuttunut. Vuoteeni yläpuolella 1700-luvun Pohjois-Euroopan kartta on aito. Matth. Seuter Muscovia 1720. Hinta verkon mukaan nyt 310 euroa. Hommasin sen isälle lahjaksi. On minulla sata isän tunturiseudun karttaakin ja mainio venäläinen Aunuksen kartta, johon on punaisella piirretty tiedustelukohteet, kuten Ojatin silta.

Luullakseni sain ne perinnöksi. En tiedä. Jako oli niin sopuisa.

Kahta väkevimmin vaikuttanutta karttaa ei enää ole. Ne eivät olleet arvokkaita. Kun minulla oli tuo taipumus elää sanoja pitkin jo pienenä, pääni on täynnä omituisia muistoja, joihin pystynyt zoomaamaan. Nurmen Taatan Billnäs-kirjoituspöydän päällä oli maailmankartta, jonka alareunaan oli painettu isoilla kirjaimilla ”Justus Perthes Gotha”. Gotha on vuonna 775 perustettu pikkukaupunki. Justus Perthes iski suoneen keksimällä aateliskalenterin, jonka tavallinen nimitys on tänäkin päivänä ”Gotha”. Napoleonin sotien päättymisen nostattamassa riemussa hän kirjakauppiaana sopi johtavien maantieteilijöiden kanssa erinäisten karttojen julkaisemisesta. Niitä julkaistaan ja myydään edelleen. Amazonissa on kymmeniä.

Meillä oli kotona poikien huoneessa maailmankartta, joka oli suomalainen. Luullakseni se oli kirjakaupastamme, kaupaksi käymätön. Nykyisessä kodissani oli hankkimani, samanlainen. Joku söi siihen reiän Australian kohdalle. Epäilen tietäväni kuka.

Olenko kertonut, että meillä oli newfoundlandinkoira 40 vuotta sitten? Se oli Jarno Pennasen entinen. Otimme sen pyynnöstä, kun Jarno kuoli. Jäin miettimään luettuani lehdestä asiallisen kirjoitelman Eila Pennasesta, kuka muistaisi Jarnoa. En uskalla tässä toistaa sukulaisuuksia, jotka ovat mutkikkaita. Kuvaan kuuluivat myös Vammelvuot. Ja kun lukemassani kirjoitelmassa korostettiin Eila Pennasen suurta vaikutusta kääntäjäsukupolven kouluttajana, lisäisin asiaan hänen aviomiehenäänkin toimineen Juhani Jaskarin, joka opetti Eilalle vaikeampien tekstien suomentamisen. Jaskari käänsi Nabokovin niin hyvin ettei siihen ole edelleenkään mitään lisäämistä.

Hän opetti minulle vaativaa suomentamista ja viinanjuontia. Edellisessä olin hyväoppinen, jälkimmäisessä en. Melkein pelkästään Jussin ansiota on, että Suomesta sai suomeksi maailman parhaita dekkareita jo varhain. Hän taisi omin käsin toimittaa Södikan sarjaa iät ajat. Ainoa poikkeama oli Otavan naisten esiin nostama Simenon; nyt on ilmestynyt nide Maigret-novelleja.

Muut kustantajat lähettelevät minulle uutuuksia, joille haluavat julkisuutta. Ei Otava.

Harmi; kannoin Maigretin lippua yksin kymmenen vuotta. Ne suomennoksetkin ovat niin pahuksen hyviä. Ajattelin sanoa Touko Siltalalle, että ostaisi halvalla ne suomennokset ja oikeudet. Halvalla lähtisivät. Kun Otava ei ymmärrä.

Aamutoimillani ajattelin:”Kerguelen.” Huomasin että tässä on esimerkki digitaalisen maailman mahdollisuuksista. Kymmeneen sekuntiin en tiennyt, mistä tuo sana tuli mieleeni. Sitten muistin että se on saari joko pohjoisessa tai sitten etelässä.

Verkosta katsoin, että Kerguelenin saari sijaitsee, kuten Reunion, maailmankartalla juuri siinä kohdassa, jossa tyynyni oli. Pitäisi kysyä viisaalta veljeltäni, muistaako hänkin melkein kaikki maailmankartan paikannimet ulkoa. Muistan miten etsimme seinäkartalta Afrikan tähti -pelin Okomboa, ja kun ei löytynyt, etsin Tietosanakirjasta ja Taatan Konversazions-Lexinista. Kun Kari Mannerla sitten aikoinaan kävi kysymässä, onko hänellä pelin keksijänä tekijänoikeutta peliinsä, kysyin heti Okombosta. Hän tunnusti ujosti keksineensä sen omasta päästään ja samoin joitakin muita paikannimiä.

Suomalaisen hengenviljelyn historiassa ”Afrikan tähti” muuten on virstanpylväs. Mannerla itse oli mainostoimistoalan merkkimiehiä siinä kuin Viherjuurikin, mutta pelin hän keksi (ja myi ronttihinnalla) alaikäisenä.

Olen neuvonut Kai Ekholmia olemaan tarkkana. Suomen Kuvalehden mainokset vuodesta 1916 ovat keskeistä suomalaista kulttuuriperintöä – Vaasan Näkki, Kaleva-Puku Oy (”Tämä n hyvä ratkaisu tässä tapauksesa. mutta aina hyvä ratkaisu on Kaleva-puku”) jne. Digitoitavissa lehdissä mainokset ovat mielestäni keskimäärin kiinnostavampia kuin kirjoitukset. Samoin ovat ilmoitukset tyyppiä ”Juo sinäkin Savon Viinaa…”

Istuimme Pekka Vuoren kanssa Katajanokalla kahvilassa juttelemassa myös kirjataiteesta ja piirtämisestä. Jälkeenpäin rupesin ajattelemaan lähes kadonnutta piirtämisen taitoa, jossa Pekka itse on niin hyvä. Tuo taitohan muistuttaa soittiminen hallitsemista. Lahjakkuuden lisäksi on tehtävä töitä aivan mielettömästi.

Mieleeni tuli, että kirjapainotekniikan takia nimenomaan lehtien mainokset aina piirrettiin piirrettiin, ja niinpä meilläkin oli suuri määrä eteviä graafikkoja, joita aikoinaan melkein halveksittiin ja jotka ovat nyt melkein unohtuneet. Omat suosikkini ovat Topi Viksted ja Erkki Koponen (Ollin pakinat).

Muussa yhteydessä oli puhetta tädistä, joka oli ikänsä kartanpiirtäjänä. Se oli hyvin vaativa ammatti – ja samoin muuten konepiirustusten tekemisen taito.

Tuota kartan piirtämistä ihailen. Muutkin kuin Justus Perthes osasivat palkata päällekatsojat. Kartassa viivan lisäksi havainnollisuus eli kartografisten elementtien valikointi on kaikki kaikessa.

Kuva on Amanitan (Linnilä – Utrio) Pekka Vuori -kirjasta.


28 kommenttia:

  1. Muistui mieleeni vuosien takaa hammaslääkärini, jonka vastaanottohuoneen katossa oli maailmankartta. Siihen oli mukava uppoutua silmät ja suu auki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava? Mukava uppoutua? Mukava uppoutua hammaslääkärissä? Kun pora uppoaa hammaspinnan läpi paljaaseen hermoon!

      Poista
    2. Et sunkaan sää nimetön nro 2 vaan oo hammaslääkäri?

      Poista
    3. Hehheh. Mitä tapahtuu kun ajat yötä myöten läpi Suomen, nukahdat parit tunnit ja aamun ensimmäinen aika hammaslääkäriin ?
      Aivan. Heräät imurit + kalut suussa siihen että niin lääkäri kuin hoitajakin hörähtävät nauruun: Ei ennen ole tapahtunut.
      Mutta, eikös se ole luottamuslause hoidon puolesta.

      Poista
    4. Kyä mää näin sanosij ja. Oisko se nitroksihommista tullu sitte. Emmää tiä. Mitä mä nym mulle oon? NIN ku tiiätte ja mää ruukaan sanoa niin Mitä Mää Mulle kuulun. Kyä mää aina jollaillailla.

      Homostelum makua pthyä

      Poista
  2. "Lypsipä lehmää kokkolalainen,
    lehmäpä olikin vilkkahanlainen.
    Savuiksi pisti lypsäjäukki,
    lehmä jo seisoi kuin sahapukki.
    Ainahan Klubi on vaikuttavainen!"

    Olen blogissani kirjoittanut aikakauslehtiratsausta, jossa pureudutaan vanhojen viestivälineiden sanomaan niin reklaami- kuin viihde- ja uutismuodossa. Paitsi piirrettyjen mainoskuvien taidokkuutta, tarjolla on myös iskevien runojalkojen helskettä, kuten alussa siteeraamani teksti osoittaa.

    Tässä Suomen Kuvalehti 1929 ja tässä vuosiluvun numerot eri järjestyksessä.

    Tässä vielä sisältöä kirjahyllyssäni olevasta kurssijulkaisusta.

    VastaaPoista
  3. Näin se muistaakseni meni: "Savon wiina raikastaa hengityksen ja matkaansaattaa hövelin käytökseen."

    Mitä tuo "matkaansaattaa" oikeastaan tarkoitti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "matkaansaattaa" tuo tullessaan ja auttaa vielä muutaman ryypyn ajan pysymään iloisen seurallisena... kunnes raikas henki ei enää haise, eikä höveliydestä ole häivääkään.
      kokemuksella pekka s-to.

      Poista
    2. Ylösrakentavainen toimi. Svetisismi.

      Poista
    3. Savolaisten puheet on tunnetusti kuulijan vastuulla. Höveli käytös saatellaan matkoihinsa jo ensimmäisen pullollisen jälkeen.

      Poista
    4. Niin että Kiteen kirkasta sitten vaan?

      Poista
  4. Hyvin piirrettyjä kirjojen kansipapareita ihailen. Tulee mieleeni Veijo Meren kirja peiliin piirretty nainen.

    VastaaPoista
  5. Jos Linnan, Sibeliuksen, Alvarin ja Toven tunnistaa kuvasta, niin keitäs nämä kolme muuta ovat?
    kyselee pekka s-to.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mika Waltari ja Edvin Laine, minusta

      AW

      Poista
    2. Vasen laituri on Linnan Väinö niin oikea kait sitten on oltava Elvis mutta en minä kyllä tajua miksi. Jos populaarikulttuurin ammattilaisuus olis se juttu.

      Poista
  6. ”Juo sinäkin Savon Viinaa…” Kun Savon viina uudellen lanseerattiin, oli sanomalehdessä brändinhaltijan/valmistajan haastattelu. Tämä on tehty ikivanhan kuopiolaisen reseptin mukaan. Tässä ei ole sokeria (kuten Koskenkorvassa). Tässä ei ole mausteita (kuten useissa votkissa). Me emme nyt valmista tätä perusraaka-ainetta itse, kun sitä saa edullisesti maailmanmarkkinoilta. Ikivanha kuopiolainen resepti on siis sprii ja Kuopion vesijohtovesi sekä pullon kylkeen etiketti Savon viinaa.

    VastaaPoista
  7. Viator -merkkinen hakukone taisi olla joka viraston seinällä. Näppärä vekotin. Nopeudessa vieläkin pesee kirkkaasti tietotekniset tuotteet. Piti tietysti pidellä luuria korvalla ja toisen käden sormella pyöräyttää viisari koneen osoittamiin koordinaatteihin.

    Konepiirustus tuota - anteeks vaan - olisi koneen tekemä. Kun on koneenpiirustuksen asia kyseen niin ammattikouluissa sai metallipuolen kursseilla enemmän ja perusteellisempaa oppia kuin insinöörit, tuntimäärät olivat aivan toista luokkaa. Miellyin siihen. Meditatiivista. Syy tai toinen mutta käsin piirtäen asia jää mieleen.

    Tahtoo nähdä pilapiirtäjiä! Onhan noita ulkomoan lehdissä mutta ei ne Karin piirroksille pärjää. Vaatii selvästi eksentrikon, tulee olla kuin kalastaja Muumipappa ja meressä; vipsahtanut vaikka onkin majakkamestari. Niin, tietysti jonkinlaiseen hatunvaihtoon tarvitaan ensin niitä hattuja herrojen lukumäärää vastaava määrä.

    Rysänperä oli kansallinen ideaalimaisema jossa vieraille oli kyltti: Tervetuloo! Suomen ainoo paikkakunta jossa ei ole yhtään kesätapahtumaa.
    Pitääpä kerrata kaikki Vilho Pahkan lausumat taas, sen pystykorvan vuoksi, missähän Kari on sellaiseen tutustunut? Taiteilija on ymmärtänyt rodun luonteen.

    Ville Ranta on lupaavan särmikäs mutta se viiva, jokin siinä vain ei istu omaan makuuni. Töräytän näin tökerösti että vesiväritekniikan huomioiden ne saavat silti epäilemään että joku hioo lippakivellä kirvestä piirtäjän takasektorissa ja handut skagaa. Sori nyt vaan mutta siltä ne näyttää!

    Muuten ihan mälsä läsy koko Korkki ja Kuponki paitsi Kerettiläisen kolumnia, voimia sinne.

    Tietysti ja varmasti voimia myös itselleen kirkkonummelaiselle trollimestarille. Ellei tätä blogia olisi se pitäisi keksiä.

    VastaaPoista
  8. Oliko koiran nimi Pontus?

    VastaaPoista
  9. Milloin muuten lehtimainoksissa siirryttiin yleisesti valokuviin?

    VastaaPoista
  10. Minäkin olen perinyt joitakin Kuivalehden alkuaikojen sidottuja vuosikertoja, ja ihastellut mainoksia, esim:

    "Helsingissä asioivat MAALAISET toimittavat asiansa paraiten Stockmannilla"(kuvassa vahtimestari tms. ojentaa paketteja avoauton takaistuimella istuvalle turkkeihin kääriytyneelle pariskunnalle, taustalla Tuomiokirkko)

    "Ostakaa Sorsakosken puukkoja!"

    "Vahinko ei tule kello kaulassa vaan niin kuin varas yöllä. Vakuuttakaa siis hevosenne Turun Hevosvakuutusyhtiössä."

    Erään omakotirakentamista käsitelleen kirjan takaliepeessä oli paras tuntemani mainosteksti:
    "HENKIVAKUUTUS on kodin turva. Vaikkei se voi kuolemalta ovia sulkea, niin voipi se kuitenkin lyödä sen luisesta kädestä kerjäläissauvan, jota se leskille ja orvoille säälimättömästi ojentaa."

    Kuvittajista ei pidä unohtaa Maija Karmaa, mitä niukan välineen hallintaan tulee.
    Alan uranuurtajia oli Fr.G. Ålander, jonka signeeraus on piilotettu aika usein 10-luvun tuotteisiin. Kuvittajan huvilassa Ogelissa piileskeli ohranaa Friedebert Tuglas.

    AW

    VastaaPoista
  11. Jukan sukulaisena ja ystävänä muistan mm. hänen kertomuksensa Nabokovin kanssa käymästä keskustelusta, joka liittyi johonkin Jukan Nabokov-käännökseen. Nabokov kertoi Jukalle, kuinka hän oli harrastanut kielipeliä kyseisessä teoksessa. Jos oikein ymmärsin, englanninkielisen tekstin joidenkin sanojen äänneasut vastasivat venäjänkielisten sanojen äänneasua ellei peräti kirjoitusasua. Sillä tavoin syntyi sanaleikkejä, joita harvat pystyivät tulkitsemaan.

    Siinä on riittänyt Jukalla pähkäilemistä, miten siirtää sanaleikit suomen kieliseen versioon. Taisi jäädä tekemättä.

    Matti Jaskari

    VastaaPoista
  12. Tämän päivän taitavista piirtäjistä täytyy mainita ainakin Ville Ranta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ja, onkohan mahtanut tutustua Henrik Tikkasen töihin? Benedict Zilliacuksen Minun saaristoni on siihen käypä. Pidän siitä koska se on 1) naapurin ja 2) muoviset kansilehdet joten sitä voi nauttia hillotettuja lättyjä nauttien. IH

      Poista
    2. Enhän minä tarkoittanut lällötettyjä hittoja. Anteeksi. Varattava arvaten irutraP aika. NNoh! Otus kunnolla. IH

      Poista
  13. "Mies sai maata

    keskeltä Saimaata,

    sai maata

    ja poltella Saimaata."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mies peri vettä
      Niin että perin
      Vähin erin
      Mietti pitkin
      Jyrkännettä

      Poista
  14. Crown Royal -pullo kaijan asvalttiin sälähtäneenä Timesin takakannessa. Sinetin vuosiluku 1970.

    Have you ever seen a grown man cry?

    VastaaPoista