Sivun näyttöjä yhteensä

19. helmikuuta 2016

Bertan porsta




Muistelmakirjailija, varmaan Halsti, kertoo pysähtyneensä kasarmin käytävällä kuuntelemaan, että luokkahuoneessa puhuttiin rumia. Kohta hän joutui näkemään ja myöntämään, että oppilaiden mielenkiinnon herättäminen on osa opetustapahtumaa.

Siihen aikaan, melkein sata vuotta sitten, asevelvollisten joukossa oli enemmänkin luku- ja kirjoitustaidottomia. Näitä opetettiin mokkereille ja nyt luokassa luettiin yhteen ääneen taululta ”Bertta porstaa persettä”.

Siinä tuli samalla tämä hankalaksi tiedetty herrasväen ero peen ja peen välillä. Siinä sivussa saatiin tietää, mihin ähvä kuuluu ja mihin ei.

Otettuaan ilmoituksen vastaan kertoja katseli innostuneita ilmeitä, käsitti kupletin ja sanoi että jatkakaa. Ja miehet jatkoivat ja ennen pitkää kysymyksessä olleet peemiehet oppivat tulkitsemaan jopa taulut, joissa luki esimerkiksi ”miinoja”. Ehkä mieleen oli oppitunnilla palautettu joku mukava Miina.

Eilen kokeilin kunnan vettä ulkoisesti (utvärtes) ja upiuutta juuriharjaa eli porstaa. Molemmat toimivat mainiosti ja sauna oli hyvä, kuten aina. Siinä on oikein sähkökiuas. Kokeilin meneekö vesi silmiin suihkussa. Menee kyllä mutta ei pahemmin kirvele. Astianpesukoneeseen pitää hankkia suolaa. Nyt tiskeissä oli kalkkijäämiä, mikä on uutta.

Aikaisemmin päivällä silmälääkäri oli kehunut itseluottamustani, kun laskettelin valotaululta kirjaimia kuin entisen ajan alokkaat. Ymmärsin yskän eli näkemäni kirjaimet olivat vähän sinne päin. Tulos ei kuitenkaan ollut huono. Liikenteessä näen rekan jo kaukaa, ainakin jos siinä on täysperävaunu.

Silmälääkärien hylkäämät entiset e-kirjaimet ja sen näköiset kuviot, joissa oli sakarat milloin mihinkin suuntaan, ovat ajalta, jolloin tutkittavan lukutaidosta ei ollut takeita. Nuo eet ja muut voi näyttää sormilla.

Pitää muistaa kysyä tutuilta alan ihmisiltä. Väitetään että nämä kirjainmuodot, joita tekin nyt tässä luette, ovat kehittyneet keskenään mahdollisimman erilaisiksi.

Pidän enemmän fraktuuran eri versioista ja etenkin karolingisesta minuskulista. Jos sen yhteydessä käytetään ligatuureja eli eräät tavallisimmat merkit on korvattu lyhennemerkeillä.

Olisiko aika opetella heprean ja arabian kirjaimet? Ja se itäisten maiden kirjoitus, joka vaikuttaa pyykkinuoralle ripustettuja ahkerasti käytettyjä vauvanvaippoja tai jalkarättejä.

En viitsinyt koskaan ruveta väittämään vastaan, kun Heikinheimo kehui harrastavansa sanskriittia. Alkuun pääseminen on tiettävästi niin työlästä, että sitä kieltä ei aloita opiskelemalla kielioppia.

Omia kiinan kielen harjoituksiani edistää suuresti verkkoaineiston ohella Suomi – Kiina sanakirja (Arthouse), jonka turvin voi haeskella perusmerkityksiä. Kai se on käytännön ratkaisu ja kustannuskysymys, että aksenttimerkit puuttuvat. Kiinassa sanan merkitys ja sanaluokka näkyvät siitä, onko pinyin-tekstissä kirjaimen päällä prikku vasemmalle tai oikealle, kaari tai viiva. Verkon sanakirjat, esimerkiksi hakukone Yablan tarjoama, toimivat hyvin ja näyttävät tämän.

Kerran maailmassa mattojen peseminen oli tavallinen kesäkauden työ ja Helsingin rannoilla oli matonpesulaitureita. Isäni oli erikoisen halukas tuohonkin työhön. Välineiksi tarvittiin mäntysuopaa, ennen palasena ja myöhemmin liuoksena, ja juuriharja, jollaisia Helsingissä myytiin sokeain myymälässä Annankadulla.

Pysähdyin muistelemaan ja miettimään, milloin hammasharja keksittiin. Muistan että vanhemmillani oli puiset, jostain kankeista karvoista kootut harjat, mutta niinpä heille oli vanhoina statussymboli, omat hampaat suussa.

Miehen syntymäajan pystyy haarukoimaan hampaista kuin hevosen, mutta toisella tavalla. Muistan nuorimmasta veljestäni, milloin hampaitten oikominen alkoi. Minulla ja ikäisilläni on hampaat suussa kuin huolimattoman hellapuut. Noin 1950 syntyneillä on tasainen hammasrivi.

Vaikka sokeri oli kortilla, ikäisissäni monet koulutiensä kansakouluun lopettaneet saivat tekohampaat rippilahjaksi 15-vuotiaina. Armeijassa ruokalassa oli ”pehmeän leivän pöydät”, joihin pääsi syömään, ellei ollut omia hampaita. Olisiko kokelaille tarjoiltu muuta kuin näkkileipää, siitä en ole varma.

Mutta Bertan muistoksi ja kunniaksi – tiskiharja oli hieno keksintö. Kun tätini tuli au pair -töistä Englannista 1951, hän kertoi kuohuttavia tarinoita tiskiräteistä ja astioitten huljuttamisesta haaleassa vedessä, johon oli ehkä vuoltu vähän saippuaa.

Jossain murrosiän vaiheessa tiskaaminen tuntui aivan kauhealta. Tuo tunne kuuluu tiettävästi murrosikään: kädet haisevat.

Sitten sekin muuttui niin kuin melkein kaikki maailmassa. Kun ei vesiä tarvitse edes keittää, käsin tiskaaminen on yhtä juhlaa. Ympäristötietoisuuden ensimmäinen aalto (Hiljainen kevät) yhdistyi jotenkin käsitykseen, että tiskaajan näkökulmasta luontoa oli turmelemassa amerikkalainen kapitalismi eli tässä tapauksessa Unilever, kuten arvelimme, todellisuudessa Procter & Gamble.

Pyykkiaineissa Saksan kemian teollisuuden etevyyden tunnus Persil ei koskaan tullut sananparraksi. Sitä vastoin Valo-pesupulveri on suomalaisen mainonnan suursaavutuksia. Jopa elokuvaa näytettiin. Yksi keskeinen viesti oli lipeäkivestä luopuminen. Kuinka moni mahtaa enää tuntea edes sanan? Lipeäkiveä säilytettiin alakaapissa, ja sitä ei saanut missään tapauksessa panna suuhunsa. Oikeasti. Tapaturmia sattui.

Ikääntyminen tuntuu sitten siinä, että tiskaaja oppii naisväen tavoin käyttämään ilmenneestä syystä käsivoiteita. Paljon se ei auta. Tässä alkaa koko mies olla kuin pyykkärin sormi.




18 kommenttia:

  1. Sukupuolijakoon on miehen ja naisen lisäksi otettu "kolmas sukupuoli". Samoin herras-been ja kovan peen väliin pitäisi lisätä "hiihtoliiton b".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikäli saamme Kaisa "Mosquitokiller" Mäkäräiseltä myöntävän nyökkäyksen saattaa ollakin. Lajiliitto, olettekste tehny läksyt? Älkää unohtako mitä teille sanottiin.

      Työrauha.

      Poista
  2. No no!

    Thoroppalan dhee on myös hiukan out.

    "Odhedaan phudki, joka on dhoidesda pääsdä kadki ja huljudedaan ja huljudedaan. Midä havaidaan?"

    Onhan se selkänahastaan irtoava aine niitä arvokkaimpia mutta onko Sunokaan nyt mikään sitten?

    "Ennen luulin enkeliä valkoiseksi kunnes näin Sunolla pestyn pirun!"

    Vai on sellaista se siellä se vesi. Ellei porakaivon reiän alapäässä ole tehty pum-pumia voi siihen hiukan syvyydestä riippuen myös tuulimoottorin pystyttää.
    Seilin hevosvoimat olivat tallin ylisillä olevan säiliön varassa useasti mutta jokin siinä oli niin tarkoin että kaikki pelasi hyvin.

    Villin lännen tunnelmissa isänikin kävi tormaavamman kelin perään sen lauenneen pyrstön kääntämässä kun ryskäsi ensin liinan poikki. Unohti käydä liinaa ja otti nolouttaan tavaksi vain käydä...

    Voimajohtopilarin orsi oli sitten helppo suositella.

    Hevostyyppisiä puuperäisiä voimia!

    Ehtookelloja odotellessa, eikös maalla ole aivan mukavat oltavat?

    I. Hallantie

    VastaaPoista
  3. Peter Englund on juuri sopivan mittaisesti kirjoittanut hammasharjan, ruuvimeisselin ja vibraattorin historiasta. Hyödyllisiä kapinaita tai ainakin huvittavia.

    VastaaPoista
  4. "Kun tätini tuli au pair -töistä Englannista 1951, hän kertoi kuohuttavia tarinoita tiskiräteistä ja astioitten huljuttamisesta haaleassa vedessä, johon oli ehkä vuoltu vähän saippuaa."
    Englannin opettajiksi aikovien piti olla ainakin kolme kuukautta töissä englanninkielisessä maassa. Ehkä jotkut olivat vuodenkin. Meidän englannin opettajamme kertoi kauhutarinoita siitä, miten paljon au pair -tytöt joutuivat tekemään töitä.
    Sitä voi ihmetellä nykyäänkin televisio-ohjelmista, että englantilaiset eivät huuhtele astioita vaan kuivaavat pyyhkeillä astianpesuainevaahdon peittämät astiat.

    VastaaPoista
  5. Hansikkaita muovista
    on ☆ niitä monenlaista
    Sinistä ja punaista
    sekä nahkeanlaista.

    Tiskuutoimenkuvausten järjestäjän ominaisuudessa hyvät aineet tulkoot lueteltua, onkin suutaa saippuaa ja etikkaa.

    Aspiriinia, hiilitabletteja ja Le Chatin palikka on aivan riittävä murtoveden äärellä.

    Kaupungissa saattaa joutua tupsauttamaan triclosania sukan sisäkärkeen mutta todistettua tulee ettei vähä vesi mitään auta, siivo on vasta sitten kun on veteen kastetulla rievulla kuurattu!

    Ripeitä liikkeitä ja reippaat otteet, hyöty liikkuu, liikkuu-liikkuu.

    VastaaPoista
  6. Fraktuuralla kirjailtuja liikekylttejä, sellaisia kiiltävän mustia joissa fraktuurat ovat kullanvärisiä, saattoi nähdä vielä Honeckerin ajan DDR:ssä siellä täällä noesta mustien kerrostalojen kivijaloissa kuin viesteinä menneistä ajoista. Niissä saattoi lukea vaikkapa 'Kolonialwaren' tai 'Herrenbekleidung'. Kun ossit sitten lopulta pääsivät länteen niin aika monella se aivan ensimmäinen ostos olikin pussillinen koloniamaiden hedelmiä.

    VastaaPoista
  7. Eikö raamatussa kerrottu että Jeesustakin voideltiin?
    Kyllä näin meitä "pyykkärin sormiakin" sietäisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suoraan museoon - ei huutokauppakamarin kautta:

      Sietäisi olla
      hoiteet
      ja voiteet,
      sillä voi olla:

      Pito tärkeää on.
      Pitää olla
      ladun vartta niille
      varttuville
      joill' on polla.



      Poista

  8. Kapasiteettirajoitusten vuoksi ei juuri tule katsottua urheilua. Eilen Kympin pölvästysten jälkeen arvasin jäädä kanavalle. Obama morjesti Chicagonko lätkäjoukkuetta NHL pokaalin nostajaa, ja Kimmo Timosta erityisesti. Hieno kohtaus molemmilta. Timoselta aidompi. Obamalta sitä rohkaisevaa jenkkipomon pyhäkirkkoa. Obama ylisti Timosta ei syntymälahjoista eikä briljanttin älykkäästä pelinlukemisesta tai kiekonkäsittelystä, vaan sisukkuudesta voittaa vaikeuksia -sairaus ja vamma. Uskosta toipua ja uskosta parempaan huomiseen. Eli jostakin missä ei niin valiogeeninen mailankäsittelyssä tai iso kaukalon nurkassa, voisi kisata Timosen kanssa eli elämänuskossa ja joukkuejäsenyys spiritissä.

    Se on tollasta miehuullista kanssaihmisyyttä tuo isous Amerikassa. Noin ne jenkeissä presidentit vääntävät rautalankaa, Reaganin kootutmokani autobiografia oli eka josta aavistin johtajuutta (= sitä porukan mukaansa innostamista real thingin, ei johtajaoption asialle). Nyt tämä Obama, ja mieleenpalauttamani mukaan myös isä Bush arvostavassa dokumentissa alleviivasi kadunmiestä itsessään, ts. kansalaista.

    VastaaPoista
  9. Tooneja. Ei aksentteja.

    VastaaPoista
  10. Varhaislapsuuden muisto 50-luvulta: maaliskuun lopun illansuu, kuumetaudissa, radiosta (sieltä Fabianinkadulta) mahdollisesti Sindingin Frühlingsrauschen. Naapurin täti tulee keittiöön sini-puna-valkeankirjava paketti kainalossaan ja tokaisee iloisesti: "Kyllä Valolla saa!"

    PS Lienee näppisvirhe, mutta se taitaa olla minuskeli eikä -kuli (vaikkakin alk. minusculus).

    VastaaPoista
  11. Ei kai kaukaan tiskaa ilman hanskoja??!

    VastaaPoista
  12. Bertan porstaaminen oli "Vääpelin aapisessa", joka lienee ollut aluksi yhden varuskunnan alokkaille rustattu opas. Isäni kertomana muistan siitä muita kohtia mutta sensuroin itseäni. Tämäkin opas pitäisi tallentaa jälkipolville. Kohta alkaa olla jo myöhäistä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut aiheesta tehdyn muunnelman mallilauseeksi aapiskirjan B-kirjaimen kohdalle: "Bertta besi borstalla bersettä".

      Poista
  13. Kemppi hei...!
    Jos sä paat liian "taiteellisen" ja levällään olevan postauksen, ni kommentitkin on sit tätä tasoa! Kaikki pyrkii olemaan verbaalisesti yhtä näppäriä kuin sä. Lopputulos on olematonta kuraa, josta ei ole ajattelevalle enemmistölle mitään iloa. Yritäpäs nyt taas ryhdistäytyä!
    riuskin terv. pekka s-to.

    VastaaPoista