Sivun näyttöjä yhteensä

12. joulukuuta 2013

Hyllylle



Etevä, tosin kirjoja kirjoittava poliisi, joutui jälleen kerran vastaamaan tavalliseen kysymykseen. Miten voi kestää työssään ja yleensä järjissään kaikkien kauheuksien keskellä?

Muutan kysymyksen koskemaan virkatuomareita. Se on nimittäin erinomainen kysymys ja paha paradoksi. Näennäisesti oikea vastaus olisi, että heti kun poliisi tai tuomari on oppinut tehtävänsä, hänet pitäisi erottaa tai panna hyllylle.

Tämä liittyy viime päivinä puheena olleeseen. Olemme käsitelleet vakavia asioita. Se sopii kun liuku kohti joulua ja siis pehmeitä asioita kiihtyy. 

Eräässä kommentissa ymmärrettiin väärin huomautukseni, ettei poliisilla ja tuomioistuimilla ole johtoa. Olisi ehkä pitänyt kehdata sanoa ”vakaumuksellista pohjaa”. Vakaumukset on aiheellisesti siivottu kuluneen puolen vuosisadan aikana pois. Työn teknisiä puolia on korostettu jatkuvasti. Ammattikuntien sisällä suurinta suosiota ovat saaneet ne, jotka ovat keskittyneet intohimoisesti ammattikunnan palkkausta ja työetuja koskeviin asioihin. Se on ollut ainakin tuomarikunnan keskuudessa harvinaista, että joku sanoisi vallan henkilökunnan kahvilassa pyrkivänsä hoitamaan työnsä vaivojaan säätämättä ja parhaan ymmärryksensä mukaan.

Toinen kommentoija huomautti, että kyllä kaksituhatvuotinen aate jokaisen auttamisesta oikeuksiinsa on edelleen voimissa. Niin on. Luulen sen itsekin tietäväni. Kuten olen toistellut, olin 25 vuotta tuomarin viroissa ja kun otan huomioon sitä edeltäneen kymmenen vuotta asianajajana ja liikejuristina, luulen tunteneeni pinnallisesti tai paremmin sata – kaksisataa tuomaria.

He eivät yleensä koskaan puhu korkeista aatteista. Sen ei pidä antaa harhauttaa. Ihmisen on suojeltava itseään. Poliiseille on työnohjausta. Tuohon sanaan voidaan sisällyttää myös terapia, joka luullakseni tuli erittäin ajankohtaiseksi etenkin pelastushenkilökunnan asioissa Estonia uppoamisen jälkeen. Tuomarit joutuvat käsittelemään erilaisia paloittelumurhia aivan sietämättömän havainnollisine kuvaliitteineen. Valitettavasti on niin, että itse muistan aivan liian paljon vuosikymmenien takaa.

Yleensä vain vaivalloisten kirjojen yhteydessä yleensä yllytän ponnistelemaan ja lupaan, että vaivat palkitaan. Rikos- ja väkivaltapuolella on kuitenkin paljonkin kirjoja ja vielä enemmän elokuvia, joita en halua nähdä. Riittäisikö selitykseksi, että ne menevät uniin? Ei se ole sen kummempaa kuin jokin ongelmallinen viesti tai vaikka puhelinsoitto. Haluan joko väistää ne tai tarttua asiaan hetkellä, jolloin tunnen kykeneväni siihen parhaiten. Elämän hyviä hetkiä ovat puolitietoisuuden ajat, esimerkiksi nukahtaessa tai kohta herättyä tai pitkillä ajomatkoilla. Tuo puolitietoisuus on sellaista stereoajattelua. Mielessä on päällimmäisenä jotain tavallista, kuten liikenne uuvuttavalla valtatiellä. Pinnan alta häämöttävät muut asiat. Niiden alapuolella on vielä syvempiä virtoja. Ajatuksiin hahmottuu syvyysvaikutelma. Parhaimmassa tapauksessa, taiteessa, liikkuminen syvyyssuunnassa on täysin mahdollista. Eräässä Mozartin teoksessa on kohta, josta mieleeni tulee tietty nimenomainen istahtamispaikka Savossa kesällä kello viisi, aamulla, viikkoa ennen juhannusta. Muistikuvaan kuuluvat linnut, joilla on niin kiire etteivät ne ehdi edes kunnolla laulaa. Tällaisten syvyyksien mestari oli runoilija Wallace Stevens: ”Kahdenkymmenen lumisen vuoren keskellä
ei liikkunut muu kuin mustarastaan silmä.”

Luulen että joissakin elokuvissa esitetty murhamiehen ahdistus ja mielenhäiriö on oikea. En tiedä. En ole ollut siinä tilanteessa. Todellisuus vain vääristyy, kun syvyys työntää pintaan sellaista, mitä ei millään kestä katsella.

Henkilökohtaisesti en pidä kiusallisena käyttää näistä asioista perinteisiä, uskontoon liittyviä nimityksiä. En tee sitä nyt. Tässä on jo tarpeeksi mystiikkaa. Erikoisella tavalla uskonnollinen Omar Khayam kai kirjoitti, että taivas ja helvetti ovat sinussa itsessäsi.

Lukija joka liikahtaa tässä kohdin ärtyneesti on kuin virkatuomari. Siinäkin ammatissa suuri vaara on arkipäiväistyminen. Sen kainalossa on kyynisyys, tuo lapsellinen asenne.

Kyynisyyden ja yleisen anarkismin toden luonteen näkee, kun katsoo, miten niitä esittävä selviytyy vastoinkäymisistä. Jos kyynikko lankeaa liukkaalla, kyynisyys katoaa heti. Asianomainen osoittaa suurenmoista hellyyttä itseään kohtaan ja syvää vihaa maailmaa. Anarkismi puolestaan ei kestä nälkää eikä unen puutetta. Kovilla käyneet tietävät yleisesti, että ruumiin puutoksia seuraa tunnottomuus, välinpitämättömyys.

Alituomareilla oli ennen tehokas virkistyspilleri. Se herätti pahastikin raiteisiinsa rusahtaneen. Menettely oli nimeltään virkasyyte. Kun istuin itse käräjiä, virkasyytteitä vähäteltiin puheissa, mutta kyllä niitä pelättiin.

Valitettavasti tuomarin virkavirheet, joista hovioikeus antoi sitten aikoinaan nimikirjaan merkittävän varoituksen, koskivat pelkästään muodollisuuksia. Tiedossa ei ole, että asiallisesti väärästä tuomiosta olisi syytetty ketään. Se on lakiin perustumatonta. Ehkä. Siis oman auskultointiaikani virkasyytteet saattoivat kyllä liittyä virheellisiin laskutoimituksiin pidätysajan huomioonottamisessa, mutta tavallisimmin kyllä leimaveroihin. Ehkä siksi kokemattomimmat pantiin laskemaan lainhuudatus- ja kiinnitysasioissa leimaveroja, jotka voivat olla hyvinkin mutkikkaita. Erehtyminen maksaa; virkavirheestä tuomittu joutui pulittamaan omasta pussistaan valtiolle erotuksen.


Järjestelmä hiipui ja lopetettiin, koska se muuttui naurettavaksi. Kanneviskaali laski liiteleimoja (yleensä à 0,40 euroa nykyrahana) ja kihlakunnantuomari kiroili. Mutta auskultantit pysyivät etenkin rangaistus- ja sakkoluetteloiden takia herran nuhteessa. En vihjaa, että tuossa järjestelmässä olisi ollut hyvääkin. Kunhan jupisen. Luulen ettei moni mokomaa muista tai edes ole kuullut.

22 kommenttia:

  1. Sää(s)tämättä ja säälittä poliisille papit oltava kun on sairaaloillekin.
    Ennenkin ollut kompus.

    Hanr- hanrrrnkrrr-
    fkpthyyiii.

    Sen Harjunpään päätä ei turhaan oo paijattu. Rakkauden nälästä silläkin alkoi se ura valaistua.

    Terve vaan sano täytteet ku tolmuutettin, hehehe.

    Vii Sai Leelle terkut!

    Gott a Go.

    YA

    VastaaPoista
  2. Itse ajoin parikymmentä vuotta sitten kolmisen vuotta Monosen ruumisambulanssia, kun olin vähäksi aikaa saanut yrittäjäriskin kantamisesta tarpeekseni. Vainajia sinä aikana ehti useita tuhansia nähdä, väkivaltaisesti kuolleitakin ihan tarpeeksi. Vaikka aikuisiin "tottui" , lapsiin ei milloinkaan. Mutta vieläkään ei kyllä tarvitse väkivaltaa esimerkiksi Tv:stä seurata, tulee vain paha olo. Kun on nähnyt sen turhuuden ja tuskan mikä väkivallassa on leimaa antavana, ei siitä viihdettä saa.

    VastaaPoista
  3. "Toinen kommentoija huomautti, että kyllä kaksituhatvuotinen aate jokaisen auttamisesta oikeuksiinsa on edelleen voimissa"
    Mutta Kylmän sodan päätyttyä Lännen voittoon on ollut voimissaan RAHAsta lähimmäistäsi-ajattelu, tuo Lännen propaganda jonka asiayhteys on Kylmän sodan sotiminen.

    RAHAsta lähimmästäsi-ajattelu otettiin Totuutena poliitikkojen keskuudessa. Tämmöisiä ongelmia tietysti syntyy kun käydään informaatiosotaa, vähän kuin olisi käyty biologinen sota ja virukset olisivat levinneet omaan leiriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cyber sotaa vaan sitten. Virtuaalitorrakko öhm? olalle?
      Khyber Passport please.
      Mja. Viila.
      Tekojärveen, mars.

      Poista
  4. "Luulen, että joissakin elokuvissa esitetty mielenhäiriö".....

    Kirjoissa ja elokuvissa yritetäään tehdä täydellistä rikosta, josta ei saa tuomiota.

    Elävässä elämässä yleensä toisen ihmisen tappaja nykysuomessa jää kiinni.
    Selvittämättömiä suurta julkisuutta saaneita rikoksia on pari.
    Silloin tutkimusmenetelmät olivat aataminaikuisia.

    Niin näyttävät olevan nytkin. En luota rikostutkijoiden ammattitaitoon.
    Tiedän, että asianajaja nostaa huimat palkkiot nyt meneillään olevasta tapauksesta, jolle ei loppua vielä
    näy.
    "Kunnes toisin todistetaan"...
    Tuomarit...äänin..2-1.
    Mitähän seuraavaksi ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täydellinen rikoshan on sellainen, jossa kukaan ei tiedä ja huomaa mitään rikosta tapahtuneenkaan. Niitä on paljon.

      Poista
    2. Aivan. Tarkoitin ihmisen tappamista rauhan aikana.

      Poista
  5. "Se on ollut ainakin tuomarikunnan keskuudessa harvinaista, että joku sanoisi vallan henkilökunnan kahvilassa pyrkivänsä hoitamaan työnsä vaivojaan säätämättä ja parhaan ymmärryksensä mukaan."

    Missä porukoissa JK lienee luuhannut? Jos KKO:n ja Helsingin HO:n kahvioissa ei tällaista ole kuultukaan, toisissa on. Sitäkin enemmän näkee sitä, että työ tehdään tuolla tavoin siitä numeroa pitämättä. Tunnollisuus työssä ei sulje pois sitä, että vaativasta ja merkityksellisestä työstä pitäisi maksaa asianmukainen palkka, periaatteella minkätasoisen tuomarin haluaisit ratkaisevan lastesi huoltoa tai hometaloasi koskevan jutun.

    VastaaPoista
  6. "Alituomareilla oli ennen tehokas virkistyspilleri. ... Menettely oli nimeltään virkasyyte."

    Virkasyytteessä on yksi hyvä puoli: on hyvä, että "herra se on herrallakin" eli kukaan ei ole lain yläpuolella, valvomattomissa. Valvomaton valta kun on omiaan johtamaan ylimielisyyteen ja se mieli- ellei peräti hirmuvaltaan.

    Toinen juttu on, että asianosaisen tai jonkun muun "asiallisesti väärästä tuomiosta" kokemasta ratkaisusta ei pidä syyttää, puhumattakaan tuomitsemisesta: tuomarin tehtävä on tehdä näytöllisesti ja oikeudellisesti oikeaksi kokemaansa ratkaisu. Jos asianosaisen kokee sen vääräksi hänellä on oikeus hakea muutosta - paitsi KKO:n tuomioista, mutta eihän juuri kukaan nykyään KKO:een pääsekkään täysitutkintaan.

    VastaaPoista
  7. Kuin puolihuolimattomasti tähänkin kirjoitukseen on upotettu muutamia virkkeitä ja ajatuksia, jotka ovat kirkkaita kuin peilityyni järvenpinta. Suuri kiitos niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri sen takia tämä blogi on luettava joka päivä. Tuttavat ja kylänmiehet on jo tottuneet siteerauksiini: "Kemppinenkin sanoi, että..."

      Poista
    2. ...peilityyni järvenpinta, jonka "pinnan alta häämöttävät muut asiat. Niiden alapuolella on vielä syvempiä virtoja. Ajatuksiin hahmottuu syvyysvaikutelma. Parhaimmassa tapauksessa, taiteessa, liikkuminen syvyyssuunnassa on täysin mahdollista."

      Näitä lukiessa yltää samaan. Minäkin anonyymi kiitän, koko blogista.

      Poista
  8. Minusta pahantekijöille ja muille kamalile roistoille sopisi se vanha kunnon "silmä hampaasta ja hampaat silmästä"- periaate. Ja sitten vielä hakattaisiin ne kaikki.

    Aivan lapsena minä opin sanonnan: "tuomarin vastakohta on viemäri". Nykyään en siitäkään ole varma, sovitteleva keskintien kulkija kun sisimmässäni olen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et viittis, et ole koskaan kärsinyt - ymmärtänyt omaa pahuuttasi - etkä oppinut antamaan anteeksi kenellekään, ottamaan anteeksi. Jos silmä hampaasta ja hammas silmästä -periaatteesi olisi omalla kohdallasi toteutunut niin olisit sokea ja hampaaton. Sinulla on omallatunnollasi enemmän kuin rikollisella joka jää kiinni ja saa rangaistuksensa ja kärsii sen.


      Poista
  9. "Etevä, tosin kirjoja kirjoittava poliisi, joutui jälleen kerran vastaamaan tavalliseen kysymykseen. Miten voi kestää työssään ja yleensä järjissään kaikkien kauheuksien keskellä?"

    Ihminen taitaa olla maailman joustavin ja sopeutuvin laji. Työ muuttaa ihmistä ja sitten läheisten on sopeuduttava. Moni suomalainen tekee järjetöntä työtä, pari ryhmää mainitakseni yläkoulun ruotsin- ja matematiikan opettajat. Nyt puhutaan taas siitä, että matematiikan osaamisen taso on laskenut. Jonkun mielestä PISA-tutkimus ei mittaakaan matemaatiikan osaamista, matematiikka alkaa vasta toisen asteen yhtälöstä tai jostain niiltä nurkilta. Kukahan se oli joka sanoi, että koululaiset ovat viimeisiä orjiamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ilman vaurioita ei selvinnyt kukaan" kuuluu Göran Rosenbergin kirjoittaman kirjan arvosteluotsikko päivän Hesarissa (Holokaust-kirjallisuutta). Kävisikö myös "työkseen kirjoittavan poliisin" kysymykseen tämä sama vastaus?

      Asioiden yleensä, ja tietenkin siten myös kärsimyskokemusten sanotaan olevan suhteellisia, mutta poliisin ammattiin (yleensä useimpiin ammateihin) hakeudutaan ja kouluttaudutaan pääosin vapaaehtoisesti, jopa luonnekysymys se voi olla, ns. kutsumuksestahan kukaan ei enää ryhdy mihinkään. Ammateista voi myös luopua jos pää tai ruumis ei kestä, ja viimeistään vapaus koittaa, kun säädetty eläkeikä täyttyy. Mutta keskitysleirivangeiksi yleensä päädytään valtiollisen väkivaltakoneiston toimesta jonka velvollisuuksiin ei kuulu etukäteen ilmoittaa, kuinka kauan sitä kärsimystä kestää ja selviääkö siitä kokemuksesta edes hengissä.

      Poista
    2. Jos meitä meinataan hyllyttää niin khm, eri-päähän mennään.
      Uudet hyllyt.
      Uskomaton juttu.

      Iikka Hallantie.

      Poista
  10. Virkasyytteet, kanneviskaalit ja liiteleimat...

    Blogistin muisteloita täydentäen: kanneviskaalin saapuessa tarkastukselle kihlakunnantuomarin tärkein tehtävä oli hommata sopivaa tekemistä ja juomista - tarkoitus oli tietenkin pitää ei-toivotut vieraat siinä määrin kestopohnässä, etteivät huomaisi virheitä ja väärinkäytöksiä. Ja kun juotava kelpasi ja kuitenkin tarkastuskertomukseen piti jotakin saada, oli luonnollisesti helpoin tapa etsiä puuttuvia liiteleimoja.

    Ukkotuomari säästyi isommilta moitteilta, auskultantit selvisivät säikähdyksellä ja kanneviskaali apulaisineen nautti elämästä. Kaikki olivat tyytyväisiä.

    VastaaPoista
  11. Tämä ei ole kommentti, vaan tiedonanto. Marja Taanila Keravalta kyseli Juhani Rekolasta, koska oli huomannut, että järjestimme hänestä keskustelun Turun kirjamessuilla 2013. Marja kirjoitti äsken löytäneensä sinun (Kemppisen) vuonna 2005 kirjoittamastasi blogista jutun Rekolasta. Minäkin luin sen ja ajattelin ilmoittaa, että messuja varten Torsti Lehtinen kirjoitti pienen vihkon Kova ja kaunis todellisuus, Juhani Rekolan teologia. Sen varmaan tiedätkin, että Kirjapaja tuotti samoille messuille uuden laitoksen, jossa on kaksi Rekolan kauan sitten loppuun myytyä kirjaa. Minulla on Torstin vihkoja, joita jätettiin varastoon siksi, että tulevana talvena järjestetään Turun kristillisellä opistolla Rekola-seminaari. Päivämäärä ei ole vielä tiedossa, mutta kiinnostusta on. Jos haluat vihon, saat sen minulta. Hintakin on olematon eli vitosella lähtee. Siinä on jo postimaksukin mukana. Osoitteeni on raitishs@netti.fi. Terveisin ja asianomaisin toivotuksin Harri Raitis

    VastaaPoista
  12. Saattaa olla että muistan (melko hyvin erään) Severi Kotikoivun opettaneen Karjalan Yhteiskoulussa matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa.
    Hän oli sotaveteraanien kuorossa, kuulin heitä Forumissa viimeksi ja kuten aina, se tyhjä paikka.

    Eipä se nyt ole kovin ihmeellinen asia mutta millä kurilla se isäni hautajaisiin löysi! Pidemmän puoleinen pöytä, ja oli se keskeisin ja tärkein suku koolla, kunnioittamassa ja teimme tämän kaiken mikä nyt on näissä tavallista.

    Joo, jossain oli jokin, riitasointu? Jotain omituista oli.

    Sen suhteen on kokemusta isoisästä.

    Severi kertoi monistaneensa ensimmäistä Kouluhallituksesta koteihin lähetettyä lomaketta jossa kysyttiin molemminpuolin ollen - nelisenkymmentäkö se oli - kysymystä joten känniinhän siitä tuli kun spriimuste haihtui ilmaan ja monistuskone oli pienessä huoneessa, kopissa oikeastaan.
    Siksipä juuri hän otti tuon työn koska osasi epäillä niin käyvän.
    Vastenmieliseksi hilpeän asenteen mies ei sitä kuvaillut, kunnes puuskahti että erehdyksessä osui lukemaan kysymyksiä - 50-luvultako se oli - ällistyttävän tarkoiksi ja yksityiskohdittain jäsennellyiksi, lähes oppikirjamateriaaliksi.
    Ne Teistä joilla on ajan opetustoimesta omaa kokemusta, olkaa hyvät jatkakaamme tarinassa. Seuraava saattaa järkyttää.

    HUOMIO JÄRKYTTÄVÄÄ HUUMORIA

    Kysely sisälsi muun muassa kysymykset: (muistinvaraisesti)


    - Onko oppilaalla oma huone?
    - Onko siinä ikkuna?
    - Kuinka suuri se on ___ m 2?
    - Onko siellä huonekasvi tai kasveja?
    ja niin edelleen.

    Saapuneitten vastausten joukosta hänen omantunnon ahdistuksensa löysi vapautuksen sillä se sisälsi ainoastaan kolikynällä tempaistun X ja

    HÖPÖN
    PITÄN
    HÖPÖNÄ

    Toisella puolen oli allekirjoitus:

    ANNA-STINA KROPSU

    Korvattavissa toisella? En pidä mahdottomana mutta en ajattele että tyhjiä paikkoja oli koskaan enempää kuin yksi.

    Kiitos heidän osaamme me lukea, laskea ja laulaa.

    Erityinen ja Suurkiitos Teille jotka luitte kaiken tämän.
    Läksyt tehdään loppuun saakka!

    Iikka Hallantie

    VastaaPoista