Sivun näyttöjä yhteensä

13. joulukuuta 2012

Viipyilevä menneisyys






Teitä kiinnostivat eiliset teemat väärinkäytöksistä ja epäasiallisesta vaikuttamisesta. Niinpä väärinkäytän tilaisuutta ja jatkan vielä epäasiallisesti.

Muistan aikojen uumenista, miten rakennusvalvojia ja rakennustarkastuksesta vastaavia virkamiehiä juotettiin. Paikkakuntaa en mainitse, mutta se oli Helsinki. Paikka jääköön unohduksiin. Kalastajatorppa se kyllä oli.

Virkamiehellä ei tahtonut enää kieli kääntyä suussa, kun hän selitti, ettei hänelle kelpaa tumma huorra, kun pitää olla vaalea.

Ihmettelin jälkeenpäin, että tämäkö on aluerakentamisessa tapa. Jäin siihen uskoon, että tämä.

Meitä oli nuoria poikia vaivalloisissa hommissa. Kerrankin piti perustaa 100 asunto-osakeyhtiöitä. Yksityinen yritys teki erittäin suuren osan maasto- ja karttatöistä suunnitteluvaiheessa, toisin sanoen kun työt olivat jo vauhdissa. Ja Espoon ja Vantaan metsät täyttyivät lähiöistä.

Kokemukseni kaiken maailman menosta jäi tältä osin lyhyeksi – viisi vuotta. Tosi tekijät rakentamisen ja kaavoituksen alalla olivat muissa asianajotoimistoissa.

Joskus kyllä syntyi oikeita riita-asioitakin. Ajaessani Merituulentietä muistan joskus katselmustoimituksen, jonka Espoon kihlakunnanoikeus piti erään kerrostalon ullakolla. Rakentaja väitti, että työ oli tehty viimeisen päälle RT-korttien osoittamin tavoin. Katselmuksessa havaittiin, että peltikatto oli ullakolta katsellen kuin talvinen taivas. Ruodelaudoitukseen oli käytetty betonilaudoituksesta purettua puutavaraa sellaisenaan. Rautalanka ja kattopelti muodostavat galvaanisenparin. Kattoon syöpyy naulan kohdalle käden käänteessä reikä.

Muistan Teräskiilan ja Peruskiilan jutun, jossa rakennettavaan kiinteistöön kiinnitetyt haltijavelkakirjat oli tehty kaksin ellei kolmin kappalein. Asuntojen ostajat siis saivat aikanaan kuulla, ettei heidän asuntonsa kokonaiskustannus ollutkaan kauppahinta ja osuus yhtiölainasta, koska kiinteistö vastasi myös grynderien muista liiketoimista. Sitä en valitettavasti muista, miten asiassa lopulta kävi. Olen muistavinani, että ostajille olisi tehty oikeutta, mutta varma en osaa olla.

Tilintarkastukseen tarvittiin korillinen Koskenkorvaa. Kun se oli nautittu, oli aika ottaa esiin tilintarkastuskertomukset, jotka sitten allekirjoitettiin ahkerasti. Tätä ilmeni etenkin silloin kun tilintarkastajina oli kunnallisia luottamusmiehiä. Oikeat tilintarkastajat (HTM tai KHT) taisivat ujostella jo minun asianajourani aikoina. Toisaalta korkein oikeuskin narautti ensimmäisen kerran tilintarkastajat panemalla heidät henkilökohtaisesti korvausvastuuseen törkeän huolimattomuuden takia. Ratkaisua pidettiin Aleksanterinkadulla maailmanlopun merkkinä.

Venäläistyyppinen pikkulahjonta oli kauan eräillä aloilla maantapa. Ainakin Seinäjoella pidettiin itsestään selvänä, että ajokortin edellyttämän niin sanotun insinööriajon onnistuminen riippui oleellisesti siitä, oliko katsastusmiehelle muistettu hankkia virvokkeita. Kolmen tähden jaloviina kuului asiaan, kaksi pulloa. Joku lienee päässyt läpi pullollisella Mustaa Monopolia.

Kiertoilmaus oli ”harjakaiset”. Itse asiassa harjannostajaiset kuuluivat välttämättömyytenä kuvaan, kun rakennus oli saatu harjakorkeuteen. Mutta harjakaisia juotiin kyllä milloin minkin asian kunniaksi, yksityisten yrittäjien kesken tai sulassa sovussa virkamiesten kanssa.

Valitettavasti minulla ei ole omia muistoja menneisyyden kuntauudistuksista. Ei ole kuin mielikuva, että neuvottelu esimerkiksi tiehankkeista tai merkittävistäkin valtionavuista voitiin toteuttaa joko vauhdikkaasti tai vauhditta.

Kaikkein tunnetuin yhteiskunnallisen osallistumisen muoto taisi olla se, että jos vaikka valtion tai kunnan toimesta oltiin toteuttamassa suurehkoa hanketta, yhdelle tai useammalle hankkeen hommamiehistö kohosi kuin taikaiskusta kesämökki tai vaikkapa taloon korjattu kuisti. Puutavara, naulat ja maalit toivat hämmästyttävällä tavalla mieleen isolla työmaalla käytetyt. Ja lasit. Hiekasta ja sementistä oli paha mennä sanomaan, mutta kuljetus kumminkin pelasi.


26 kommenttia:

  1. Tuo kaikki, tai sen tapainen ja vähän vielä enemmänkin on ollut ainakin suunnittelijoiden tiedossa.

    Mitenkähän asiat hoidellaan nykyään?

    Eräänkin eteläsuomalaisen pikkukaupungin, jonka nimeä en mainitse, vaikka sen tiedän, mattokauppias kertoo, että paikalliseen päiväkotiin tuli matot siltä kauppiaalta, joka toimitti samalla matot korkean virkamiehen kotiin.

    VastaaPoista
  2. Tämän kirjoituksen pistän visusti talteen.

    Tämä on todistusaineistoa. Aikoinani jouduin kiristyksen kohteeksi eräässä pienessä kunnassa, kun en korvaani lotkauttanut lahjusten pyytäjälle.

    Siitä alkoivat todelliset vaikeudet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikoinaan, niinkin kauan aikaa sitten kuin tämän vuosituhannen ensimmäisellä kymmenellä, tuttavani kansainvälisen yhtiön edustajana oli onnistunut saamaan kunnossapitourakan pienestä maalaiskunnasta. Tavatessaan ensimmäisen kerran kunnan virkamiehen tämä oli kertonut, kuinka edellisen urakoitsijan aikana oli sentään käyty porukalla Unkarissa formulakisoissa - urakoitsijan rahoilla.

      Poista
  3. Taitaisivat kunnallisen vuokratalon harjakaisten jatkot "terävälle päälle" olla nykyään lahjontaa: rakennusyhtiön vierasmajalle saunomaan, herkuttelemaan ja ryyppäämään sekä yhtiön piikkiin taksilla kotiin. Tätä tapahtuu kotikaupungissani.

    VastaaPoista
  4. Jos Venäjällä eletään nyt Suomen 60-lukua, he saavuttavat meidät tuota pikaa. Ajallinen gäppi oli alunperin noin 70 vuotta.

    VastaaPoista
  5. KUMMALLISTA etta tama esitelty touhu saatiin jossain maarin aisoihin tai ainakin vahenemaan. Suurkiitos kaiketi muun muassa tutkiville ym toimittajille. -- Eika tallaiset Kemppisten kirjoituksetkaan lisaa esitellynlaista korruptiota - painvastoin! Hyva niin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli suoraselkäistä porukkaa oikeuslaitoksessa ja poliisissa toisin kuin nykyään.

      Poista

  6. Lobbareitten on maailma -onneksi,ei kenraali komentaja pakottajien, vaan rahamiesten. He ovat notkeita asiakkaan edessä. Elävät tämän mieliksi.

    Löysinpä vertaisryhmän -tosin olen jengin köyhin. Se on pieni hinta jos jengissä sentään typeryys ja tietämättömyys hellittäisi kuten toivon. Pääsin apukouluun jossa rautalangasta vääntäen kerrotaan mitä Merkelillä ja Kataisella puuhautetaan. The Wall Street Journal kertoo Simon Nixonin kynällä minkä peitenimi yhteinen pankkivalvonta onkaan: tehdään mekanismi jossa kootaan kaikki euroalueen velat -yksityiset ja julkiset- yhteen pooliin, yhteiseen valvontaan Keskuspankin nenän alle ja sen pelastettaviksi jos hätä tulee. Siinä se siirrähti talletussuojan desimaalipilkku noin tuuman verran eteenpäin. Interbank-lakkolaiset voittivat ja heidän pelinsä pääsevät jatkumaan pelon ilmapiirin kaikotessa. Ei tarvitse pelätä transfersin vastapuolta vaan suorittaa asiakkaan tililtä siirto eikä pelätä hänen pankkinsa äkkikuolemaa ja sen kautta siirtoa vastaavan saamisoikeuden menetystä. Tämä on se akuutti pulma, mikä estää vahvoja ja toimintakykyisiä pankkeja toimimasta. Ei siis pelätä omaa luottoasiakasta vaan asiakkaan kauppakumppanien pankkeja. Että jos vaikka notkahtaisi. Näin kertoo WSJ rautalangasta vääntäen lukijalleen.

    Jos tuntuu kaukaa haetulta, niin pankkisulkemisia ja valtiokonkursseja on huhuttu kaiken aikaa ja oltu kuin kuilun partaalla. Tuo Nixon vain kertoo että mitä se kuilu olisi. Että tuollainen loukku. Parempi jättää rahakaupat tekemättä kuin astella sokkona markkinapaikalla. Lyhyesti: saimme eurobond 2. version. Ensimmäinen oli kun euro alkoi ja tasasi korot alas ja pankeille katottoman rahankirjoitusoikeuden eurovaltioille. Jatkossa pankkiunionissa otetaan käyttöön pankkilisenssien poliittinen myöntö ja poisotto, eli palataan kulttuuriajassa taaksepäin. Tämä on hintaa jolla Saksa suostuu turvaamaan varjopankkisysteemin, josta kriisi karkasi kuin varkain päällemme. Se on varjo ja kaihdin, jonka suojissa ennen jäätymistä materiaalinen edistys laadullistui ja määrällistyi käsittämättömiin korkeuksiin. Se oli hilkkua vailla maanpäällinen paratiisi toteutumassa. Ja taas sarastaa.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  7. Korruption suhteen on kaksi vaihtoehtoa: 1) tiukan kaksinaismoraalin tie, jota on noudatettu eli että on virallisesti ankarasti kiellettyä ja valvottua ja oikeasti rangaistua, mutta pientä vilunkia vaivihkaa sallitaan kaikkien viihtyvyyden lisäämiseksi kunhan ei aleta liian röyhkeiksi tai 2) virallisestikin sallitaan enempi ja vähempi, jolloin koko systeemi lahoaa eikä pysy hallinnassa

    VastaaPoista
  8. Jukka Kekkonen arveli eilen aamu-TV:ssä, että kun hallitusohjelmaa tehtäessä Smolnassa ja Säätytalolla pyörii monenlaista viheltäjää, joilla kaikilla ei suinkaan ole mitään kansan antamaa valtakirjaa, ja kun hallitusohjelmasta on tullut sellainen koko hallituskauden kestävä sekä hallituksen että eduskunnan käsiä sitova asiakirja, niin jokin demokraattinen virallisluotoinen keskustelu tästä puuttuu.
    Jatkosodan syntyä aina vain uudelleen eri kirjoista kerrattaessa yhdistyy mielikuva samanlaiseen haluun sitoa demokraattisten elinten kädet jo etukäteen viisaampien toimesta annettuun välttämättömyyteen.

    VastaaPoista
  9. En tiedä onko kyse varsinaisesta korruptiosta, mutta aikaisemmin oli raksalla tapana luvata rahapalkan tilalle viinapullo joka miehelle, jos urakka valmistui nopeasti. Siis varsinaisen sovitun urakkapalkan päälle. Ei ollut yksi tai kaksi kertaa, kun urakan oikea arvo ylitti viinapullojen hinnan reilusti. Suomi on viinalla rakennettu.

    VastaaPoista
  10. Konsultointia metrotyömaalla oli aikoinaan moneen menoon ja monella tasolla. Eräs varmaan virheellinen mielikuvani on suunnitteluprosessista:

    Metrovalvoja teki firaabelia eräässä konsulttitoimistossa, jolta tilasi suunnitelman. Konsulttitoimistossa samainen valvoja puolestaan teetti sen alihankkijalla. Valvoja muokkasi alihankkijan eli varsinaisen tekijän piirustuksen lopulliseen muotoon vaihtamalla nimiölätkän, minkä jälkeen lähetti sen itselleen metroon, jossa tutki piirustuksen ja hyväksyi sen. Alihankkijalle jäi lisäksi velvollisuus istua muutama pitkä lounas pikkutunneille asti, jolloin asiaa voitiin syventävästi miettiä yksityiskohdittain. Työtuntienkaan hyväksymisessä ei nipoteltu, joten wiin-win periaate toimi kivasti.

    En ihmettele lainkaan, miksi metron kustannusarviot hiukan heittivät lopullisista kustannuksista.

    VastaaPoista
  11. Vai juottohommissa sitä on häärinyt blogistikin! Eipä siis ihme, ettei viina tunnu enää maistuvan, tuli vissiin kiintiö täytehen! Kyse lienee ollut paljon puhutusta hyvästä asianajotavasta?

    VastaaPoista
  12. Eikö ole erikoista, ettei lahjonnasta juuri kirjoiteta sanomalehdissä eikä puhuta tv:ssä tai radiossa?
    Johtuneeko siitä, että lehtimiehet yhä edelleen nauttivat runsaasta lahjonnasta. Autotehtaat lennättävät lehdistöä "koeajoihin" eri puolille maailmaa ja arvatkaa löytyykö autoista kovasti moitittavaa? Valtiot, matkatoimistot ja muut kustantavat toimittajille "tutustumismatkoja" eksoottiiin matkakohteisiin. Usein siinä kulkee puolisokin mukana. Ja pian on lehdessä iso juttu milloin Dubain, milloin Toscanan nähtävyyksistä. Tosin juuri tämän hetken tilannetta en tunne. Voi olla, ettei toimituksissa ole enää ketään lahjusmatkalle lähetettävää. Uutisethan kerää robotti netistä ja päätoimittajan tärkein thtävä on YT.
    Ollessani itse toimitushommissa 60-luvulla söin lähes joka päivä runsaan lounaan tai päivällisen asiaankuuluvine juomineen jonkun piikkiin. Pikkujouluja oli parikymmentä joka vuosi ja joulun alla toimituksiin kannettiin laatikkokaupalla laatualkoholia. Silloin ei pidetty ihmeenä, jos joku oli työpaikalla kännissä. Monella oli oma pullo pöytälaatikossa.
    Idänkaupassa vietiin tutuille länsiautojen varaosia ja tuotiin vastalahjaksi saatua vodkaa, kaviaaria ja kultakoruja. Ajan sanonnan mukaan "Moskovan-reissu oli onnistunut, jos Vainikkalassa maksa huusi kovempaa kuin venäläinen veturi."

    VastaaPoista
  13. Harjannostajaiset mainitaan usein nykyään harjakaisina. Termi tarkoittaa kuitenkin kaupanvahvistamisen juhlistamista, kuten A. Stenvallin näytelmässä, jossa Puol-Matkan krouvissa (Riihimäellä?) Karrin isäntä pilailee Topias Nummisuutarin kustannuksella muka sopimalla kasvattityttärensä ja Nummisuutarin pojan naimakaupasta: "Mutta kas siinäkös kättä puristeltiin ja harjakannuja tyhjennettiin ja olipa armottoman lysti sinä päivänä ja vähän vielä toisenakin päivänä. Hi hi hi!"

    VastaaPoista
  14. 50-80 -luvuilla liike-elämässä toiminut tuttuni puhui joskus herroista, jotka eivät tiedä miltä sadan markan seteli näyttää. Tämä tarkoitti yhteiskunnan johtopaikoille sijoittuneita miehiä, jotka olivat tottuneet asemansa ja suhteittensa avulla hankkimaan kaiken tarvitsemansa omia rahoja käyttämättä.

    VastaaPoista
  15. Hyvä vanhojen "hyvien" aikojen muistelma.

    Itse muistelen erästä merkittävää kunnallista virkamiestä, jonka piti oltuaan hienoilla ja kalliilla korruptioillallisilta maksetulla taksilla kotiin saada vielä kioskilta korruptionakit. Siinä oli julkeus huipussaan.

    Toisaalta tämänhetkinen rakenteellinen korruptio (ts hyvä veli -verkostot) voivat tuottaa yhteiskunnalle paljon suuremman vahingon kun vanhanajan pikkuvilpit.

    VastaaPoista
  16. Antti Tuurin "Linnuille pesänsä, ketuille kolonsa asuntorakentamisen viisi värikästä vuosikymmentä" kertoo jotakin rakentamisen ajankuvasta.

    Sinänsä mielenkiintoista lukea Nuorisosäätiön oikeudenkäynnissä vilahtaneesta Paavo Kähkölän Nuorisosäätiön historiikista seuraavaa:

    Helsingin kaupungin luottamushenkilönä Nuorisosäätiön hallituksessa. Kirjan sivut 123-124.

    - A kysyi vuonna 1986 ylipormestarilta, voisiko joku Helsingin kaupungin luottamushenkilöistä tulla säätiön hallitukseen.
    - Erosin pankin palveluksesta, perustin yrityksen nimeltä K
    - Sain Nuorisosäätiön hallitukselta H:n rakennuskohteen valvonnan, joka oli oman yritykseni ensimmäinen työ.
    - Toimiessani Nuorisosäätiössä, pystyin vaikuttamaan siihen, että A:n ja P:n tontit saatiin nuorisosäätiölle.

    Luottamushenkilön luottamustoimi oli Helsingin kaupunginvaltuutettu sekä kiinteistötoimen lautakunnan jäsenyys.

    Tuota Pirandellon näytelmää "Niin on jos siltä näyttää", näkyy olevan huonosti saatavissa kirjastosta.

    P.S. Olisiko Kemppisellä kirjavinkkiä, tarvetta olisi hyvään ruotsinkieliseen säätiökirjaan, myös saksankielinen kelpaa, jos Saksa on ollut esikuvana suomalaiselle säätiöjärjestelmälle.

    VastaaPoista
  17. Kuinkahan monta ajokorttia on tentitty " käsikaasulla" ?
    Nykyisin korruptio mahdollisuus on pois suljettu pisneksessä, kunhan ensin hoidellaan lainsäädäntö kuntoon poliitikkojen kautta ja sitten aloitetaan pisnes.Loistava esimerkki on parhaillaan menossa oleva TALOJEN LÄMPÖTALOUDEN TODISTUSPAKKO.

    VastaaPoista
  18. Suositussa sarjassamme "julkeus huipussaan" kerrottakoon:
    Kotikuntani kunnanjohtaja pyysi minut oppaaksi retkelle ystävyyskuntaan Saksaan, koska puhun kieltä hyvin ja tunnen maata jonkin verran. Matkaan lähti kymmenhenkinen delegaatio, johon kuului myös kunnanhallituksen puheenjohtaja, isorikas viljelijä ja menestyvä metsäkoneyrittäjä. Paluumatkan eväiksi isäntämme luovuttivat kotiinlähdön hetkellä kaikille miehille pullon kirsikkaviinaa ja naisille likööriä.
    Odoteltiin siinä junaa asemalla. Isorikas oli "hiukan" maistanut lähtiäislahjastaan ja miehen siinä horjuskellessa pullo putosi maahan ja meni palasiksi. Naama punaisena hän ryntäsi luokseni ja vaati hakemaan aseman kioskista - kunnan piikkiin - samanlaisen pullon. Mikäpä siinä, hain pullon ja kotona kunnanjohtaja maksoi kunnan rahoista hinnan minulle takaisin.

    VastaaPoista
  19. Kyllä nyt blogisti panee jäälleen tekstiin omiaan ja rutkasti panneekin! Mutta mikäs on pannessa, kun Kullerokaan ei ole enää kontrolleeramasa...

    VastaaPoista
  20. thanks for sharing, keep posting andh happy bloging!

    VastaaPoista
  21. Hallitusohjelmassa on ihmeellisesti maininta älykkäiden tiejärjestelmien käyttöönotosta. Eihän siinä mitään, varmaan hanke aivan kiireellisimmästä päästä. Mutta kun vetäjänä on Shellin, siis öljy-yhtiön joka jo vetäytyy Suomesta, hallituksen puheenjohtaja Ollila, jokin kello kilkattaa. Mistä pirun aloitteesta tuommoinen on hallitusohjelmaan pesiytynyt. No, ehkä tulos on yhtä laaduksas kuin trendityöryhmällä.

    VastaaPoista
  22. Vietin viikon verran synnyinkaupungissani Tampereella (julkaisten samalla historiikin) ja vierailin mm. Werstas-työväenmuseossa (joka osti muutaman kappaleen myymäläänsä), josta ostin mukaan Muistoja Finlaysonilta-kirjan.
    Mitä Finlayson-firmalle o i k e a s t a a n tapahtui?
    Kirja on täynnä työntekijöiden muistoja ja kahvilassa paikallisten ihmisten kanssa jutellessani, sain kuulla hirvittäviä kertomuksia tehtaan konkurssiinajosta ja kuinka jopa ihmisiä, jotka kyseenalaistivat tämän toiminnan ja alkoivat tutkia pankkien temppuja, alettiin uhkaileen jne.

    VastaaPoista
  23. Annoin Kullerolle kolmen tunnin edestä tietoa pakallavalun ( betoni - )teknillisestä menosta . Hän oli kiinnostunut asiasta hoitamansa -ajon takia . Ei tarjonnut Kullero edes kahvia hyvästä tietopaketista . Tämä tapahtui 60- luvun alkupuolella . Erään säätiön asioissa Kullero lähestyi minua 80 -luvulla , selvitin hänelle esittämänsä rakennustyön ( en muista enää projektia ) asiohin kuuluen kuinka toimintaa tulisi hoitaa . Kun ehdotin puolen päivän työstä vähän palkkiota ,oli Kullero hyvin kitsaalla päällä , pieni osa hänen osuudestaan , todennäköisesti ? No , toisaalta , Kullero kertoi minulle kovin mielenkiintoisia asioita Seinäjoen seudun menoista erityisesti 50-70 -luvuilta, hän piti itseään kovin pohojalaasena , se minua vähän huvitti .

    VastaaPoista