Sivun näyttöjä yhteensä

10. joulukuuta 2012

Parannetaan maailmaa






Teille tämä näyttää olevan välillä paikka esittää järkeviä ajatuksia, väitteitä ja vastaväitteitä. Montako sellaista maassa on? Puhuminen olisi tietysti tehokkain tapa, mutta kun puheet eivät tahdo johtaa mihinkään.

Kauhistuin hiukan ja tulin toiseen tuntoon, kun tämän verkkokirjan kyljessä oleva laskuri ylitti neljän miljoonan rajan, mutta ennen kaikkea siitä, että sähköpostini meni tukkoon. Kyllä hävetti. Oman postinsa tukkijoita olen pitänyt tumpeloina ja nyt menin samaan halpaan, vaikka tilaa on neljä gigaa.

Ei se kolumbuksen laatikko näistä kirjoituksista ja kommenteista täyttynyt – mutta arvaisitteko, mikä määrä siellä on kommentteja? 12 000.

Haen nyt yhteyttä utuisten tuntemusteni ja vaikutelmien välille. Juttelin siellä konsertissa ja parissa aikaisemmassa yhteydessä kokeneiden ihmisten kanssa. Siellä oli Ahtisaari, Matti Ahde, eläkkeelle jääneitä tuomareita ja tuomioistuinten presidenttejä ja sen sellaisia, mutta etenkin ikääntyneempää väkeä toisaalta musiikin, toisaalta eräretkeilyn piiristä.

Eilinen kirjoitus työnteon lopettamisiästä on tätä samaa sukua. Jorma Hynninen, joka lauloi paremmin kuin ehkä koskaan ennen, on täyttänyt 70. Retkeilijöissä oli 30-luvulla ja aikaisemminkin syntyneitä. Vanhoissa tuttavissa oli ihmisiä, jotka poimivat ajatuksia ja kuvia jopa 60 vuoden kokemuksesta aikuisaikanaan.

Toimivin tapa opettaa, kouluttaa ja innostaa ihmisiä on se kaikkein vanhin. Yleensä kai puhutaan opettajan ja oppipojan suhteesta, vaikka todellisuudessa naisen ja vanhan naisen suhde on vielä paljon tärkeämpi.

Tunnetuista syistä nämä suhteet eivät usein toteudu perheen sisällä suoraan alenevassa polvessa. Taidan tietää koko joukon kirjailijoita, joiden elämäkerroissa puhutaan laihoista vuosista kuvattaessa aikoja, jolloin he olivat viisastuneet sen verran, että jättivät aina työlään kirjoittamisen vähemmälle ja käyttivät sen sijaan voimiaan toisten, nuorempien kanssa keskustelemiseen.

Nuoria taiteilijoita ei saa opettaa. He suuttuvat, koska heillä on sellainen tunne, että löydöt on tehtävä itse. Opettaminen sujuu keskustelemalla ja käsikirjoitusten arviointi siten, että heikoista tai keskeneräisistä kohdista ei puhuta mitään. Kyllä kirjoittaja huomaa sen.

Sotien jälkeen Korkeimpaan oikeuteen kutsuttiin tietääkseni lainvastaisesti joukko oikeusneuvoksia eläkkeeltä ratkaisemaan asutustoimintaan liittyviä maanhankinta-asioita. He osasivat ne. Muut eivät osanneet. Urakka selvisi nopeasti ja hyvin. Kuulemma sotilasvamma-asioissa tehtiin samaa. Tällä hetkellä sellainen ei olisi luvallista. Eräs ystäväni täytti 70 ja istuu Englannissa ylimmässä oikeusasteessa edelleen joitakin patenttijuttuja ja opettaa siinä sivussa itselleen seuraajia.

Eikö tuntuisi uskottavalta, että taitoa ja kokemusta vaativissa tehtävissä eläkeläinen ja etenkin terveytensä menettänyt sairaseläkeläinen saattaisivat olla aivan erinomaisia kouluttajia. Ei heidän tarvitsisi tehdä joka päivä töitä eikä edes täysiä päiviä. Nyt joissakin tapauksissa tuollainen voi alentaa tuloja. Itse asiassa heille pitäisi maksaa lisät suoraan pimeänä käteen ja perjantaisin pullo viinaa, jos nimittäin vielä putoaa.

Työelämämme ja siis taloudellisen toimeentulomme ajatuskaavat ovat jähmettyneet aikana, jolloin työvoimaa oli liikaa tai sitä ainakin tuhlattiin. Saman aikaan tuli valitettavasti uusi tekniikka, jonka lumoamat nuoret kuvittelivat, että moottorisahan ja sitten käsisirkkelin tai rälläkän makuun päässeellä ei ole mitään opittavaa kirveen käytön taitajalta. Ja se on kyllä erehdys.

Pohdin otsa rypyssä, missä olisi jokin langenneitten naisten opisto tai vastaava. Voisimme harkita sisarusten kanssa erittäin hyvien kangaspuiden lahjoittamista. Kun kangaspuiden laillinen omistaja eli äitini on puhellut, että joku lapsenlapsi tai vastaava ehkä rupeaisi paukuttamaan mattoja, olen aina tyrmännyt ajatuksen sanomalle, että kukas loisi? Räsymatto ei ehkä ole ylivoimainen mutta vähänkin leveämpi kudonnainen on niin konstikas puille pantava, että siihen tarvitaan ammattilainen – joita ei juurikaan ole. Muinoin teetin olohuoneeseeni takan miehellä, jota ei saanut sanoa muurariksi. Hän oli uuniseppä. Kyllä ilahduin, kun kuulin myöhemmin, että hän oli ryhtynyt käymään Espoossa ammattikoulussa opettamassa alaansa, joka tuntuu olevan aivan täynnä niksejä ja konsteja.

12 kommenttia:

  1. En itseäni pidä kummoisenakaan kirvesmiehenä, mutta telineillä sivusta seuranneena ja sieltä liian aikaisin konkreettisesti tipahtaneena tapaturmaeläkkeelle, suren sitä taidon perimää, joka menee aivan vääryyksien mitassa hukkaan paljon taitavampien timpureiden mukana.

    Hehän eivät voi edes aktiiviuransa aikana kunnolla opettaa esimerkiksi ammattikouluista rakennuksille harjoittelemaan lähetettyjä yksilöitä. Ei, siihen ei ole aikaa naulanlyönnin vertaa. Kaikilla on helevetin kiire ja jos oppipoika joskus kysyykin jotain, vastaus ja neuvo jää aina puolitiehen vaikka haluja neuvoa olisikin.

    Asenteet Suomessa kisällitoimintaan ovat aivan liiaksi markkinavoimien säätämiä, hoputtamisella pilaamia. Samoin kuin todellisten betoninkuivumisaikojen noudattaminen joista suurin osa nykyisistä -ja tulevista- home ongelmista johtuu.

    Äskettäin jäi eläkkeelle melkein 16 vuotiaasta asti pelkästään putkitöitä tehnyt kaverini ja kun viimeisillä työmaillaan, ja myös kun hän minulle teki LVI asennukset, seurasin toimiaan, niin on se hirveä tappio millä tahansa mittarilla mitattuna, ettei hänellä ole nyt nuorta kaveria, jolle edes murto-osankaan pitkän työuransa aikana oppimiaan kikkoja neuvoisi. Niin menee hautaan sekin valtava osaamisen kirjo.

    Mutta niinhän on mennyt äitini matonkutomisen osaaminenkin. Onneksi ruisleivän- ja kalakukonteon opin itse häneltä ja olen jo jonkin verran innostusta siihen saanut siirretyksi vanhemmille tyttärilleni leivänjuurta myöten.

    VastaaPoista
  2. Jään 3 kuukauden kuluttua eläkkeelle. Seuraajani on valittu, nuori, ja työskentelemme päivittäin yhdessä. Hän kirjoittaa muistiinpanoja käytännön asioista. Seniorina saan kertoa myös yrityksen "tavoista" laajemminkin sekä historiaakin. Ihannetilanne meille molemmille.

    VastaaPoista
  3. Artikkelista ei löytynyt vastausta siihen, miten onnistuisin saamaan Nordean pankkivirkailija ämmiltä muutaman tonnin lainan ja sillä tavoin työllistämään itse itseni. Ämmillä on päähänpistona velkaantumisen katkaiseminen yhdellä kertaa ja laina hanat on pantu sillä perusteella kiinni. Talous ei toimi, kun rahoittajat ovat niin typeriä ummikkoja. Niiden typeryksien mukaan velkaantuminen voidaan katkaista sormia napsauttamalla. Voisko joku ystävällisesti kertoa Nordean johdolle, mitenkä talous saadaan nousemaan....! työllisyyskin siinä samassa paranisi. Asialla olisi mieletön kiire.

    VastaaPoista
  4. Tässäkin pätee tuo vanha: Eihän nuo nuoret, pysy edes lautallakaan.
    Kaikkinainen toiminta vaatii määrättömän määränsä harjoitusta. Onhan se hienoa lukea työhönotto ilmoituksia: Ikä kaksikymmentä ja työkokemusta kymmenen?

    VastaaPoista
  5. Työ tekiäänsä opettaa.
    Ei ole sattumaa että nokiat ja roviot syntyvät "kellareissa", työn "äärellä". Kyllästymiseen asti on puhuttu hiljaisen tiedon merkityksestä, metoroinnista ja oppisopimuskoulutuksesta mutta ikärasismi työmarkkinoilla sen kun vain lisääntyy. Eikä ihme.

    Työn hallinta on alisttunut työvoiman hallinnalle. Mentori tai "vanha ammattimies" on vain pelkkä konsultti tai opettaja jos hän ei oikeasti ole, tavalla tai toisella, osa sitä yhteisöä, jolle hänen osaamistaan pitäisi siirtää.

    "Annappas kun minä näytän" on oiva esimerkki hiljaisesta tiedosta jossa toiminta on kiinteä osa tuota tietoa. Takoille voi tehdä pilkuntarkat rakennekuvat ja yksiselitteiset työselostukset mutta kokemuksellista traditiota se ei siirrä.

    Työn perinteen siirtymistä on katkottu ja murennettu monilla tavoin. 70-luvulta alkaen on poistettu tai hämärretty työyhteisön esimies ja keskijohtoa tekemällä niistä ohjattuja tai itseohjautuvia "tiimejä". Työnantajat ovat ulkoistaneen koko koulutuksen tai pahimmillaan vaihdetaan koko työyhteisö tai palkkauksella viimeistään murennetaan arvostus ja luottamus.

    VastaaPoista
  6. Luin lehdestä että homemyrkyt on selvitetty. Ihmiset eivät ole olleet hysteerikkoja eivätkä luulosairaita. Vastuuseen ei saada rakentajia jotka tekevät sekulia.

    Joitakin tuollaisia allergikkoja on tullut tavatuksi ja heitä on paljon. Sitten maalla asuessani tapasin paljon rakennusmiehiä muurareista alkaen ja heidän yhteinen käsityksensä oli rakentamisesta, että syynä ovat urakat ja vesiklosetit. Kun kerran kuivakäymälät on kehitetty niin miksi niitä ei käytetä?

    Sanoivat lukeneensa lait, että betonin pitää kuivaa, mutta ei semmoisen odotteluun ole aikaa. Aika on rahaa.

    Kangaspuita käytetään kansalaisopistojen käsityöpiireissä ja mikäli minä muistan, niin puita ei ole ikinä tarpeeksi. Sukutalon kangaspuut ovat myös olleet käyttämättöminä isoäidin kuolemasta lähtien, joten kyllä niitä pitäisi olla ylikin tarpeen.

    Jonkun lapsenlapsen pitää opetella luomaan loimet.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Säpäletajuisena en muistakaan mitään. Jos jotain tajuaisinkin, niin vakiintuneen tiedotuksen tsunami pyyhkii kaikeen alleen tele-visiollaan. Kun just luin ja pidän kirjan auki,niin sanonpa tuosta homeesta. …"lautatarhassa pyrki sahatavara homehtumaan.Laivuri Abel Uosikkinen … hirmuiset läjät eukkoja piti palkata hometta pois raappaamaan. Asiaan ei saatu korjausta, ennen kuin lautatarha siirrettin uuteen paikkaan selän puolelle". --Tällaista ei sattunut firman läpimurtoperustajalle Kustaa Raniselle vaan hänen perillisilleen. No, tulihan heistä myös Raninin teatterisukua -ja firmaakin luotiin eri vaiheissa uuteen uskoon. Vihdoin businesenkelit arvopaperistivat ostavan yhtiönsä velat Ilmariselle ja siirsivät käteismassin turvin homman Kiinaan ? Kai se näin meni, samoin kuin nytkin. En ole kuullut instituutioiden muutoskeskusteluista pihaustakaan, olisivatko pörssiklubin sisäisiä ?

      Kemppisen fanittajina arvuuttelen tässä Sinulle Ripsa, että kumpaakohan Ahtisaarta mahdettiin tarkoittaa eilisessä ? Veikaisin Eevaa. Hänet minä olen kaappannut fanifrendikseni peukuttamaan Eero Hietakaria, näiden Ranisen/Raninin ja Saastamoisen, tilannevaiston ja feodaalipetäjien kaatajien , kaskenraivaajien suorien perillisten historioitsijaa, kun maahan tuli laki uus, vissiin noin1860/70. Lain idea oli vapauttaa alhaisonkin ylevät tarmot. Lain allekirjoitti Snellmanin silmälläpidon alla Aleksanteri II, senaatintorilla (silloisella).

      Tämänpäiväiseen Blogiin aasina kytkemäni laki tuli tarmokansalta, se kumosi kieltolain. Luen taas kirjasta. Oy Gust Ranin teki Alkon kanssa sopimusvalmistussopimuksen 1932 spriistä (ja sen kautta Savon viinasta). Saksasta tilattiin uudet tislauslaitteet…niiden mukana tänne vartavasten tulleen insinöörin johdolla asennettiin paikoilleen…koepoltot epäonnistuivat…edellyttämää vahvuutta…,saksalainen kyllästyi ja palasi kotimaahansa. Sen jälkeen yhtiön vanha destillaattori , A.W. Andersson löysi vian. Kuten JK tänään tiesi.

      Mesimarja taas alkoi menehtyä Savon vanhojen kaskiahojen muuttuessa pelloiksi, kun Maalaisliitto/kansanhuoltopolitiikka alkoi tavoitella viljaomavaraisuutta 1917-20 katastrofin opettamana. No, se rakensi apulantaan, Kemiran edeltäjiin, ja luhistui kun olisi tarvittu 1941-45.

      Lisää vain vierasapua eli oppikirjoja ja tämä mokien perinne ainakin pysyy pystypäisenä. Kuin Pisan torni. Terv.Jukka Sjöstedt

      Poista
  7. Rumahinen!
    Kuinka kukaan voi olla näin samaa mieltä minun kanssani?

    Pää paljaana Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  8. Virkistävää, että vanhan lakimiehen blogissa kehotetaan rikkomaan lakia. Tai ei tietysti kehoteta, mutta annetaan ymmärtää, ettei jokaista lain pilkkua tarvitsisi n****a. Nykysysteemeillä hiljainen tieto ei totisesti siirry. Nyt tarvitaan rohkea pomo palkkaamaan vaikka viinapalkalla vanhan mestarin näyttämään, kuinka se tiili oikein sinne uuniin laitetaan.
    Tuosta taivaallisesta lain kunnioituksesta saatiin hyvä esimerkki itsenäisyyspäivän tv-ohjelman (Tuntematon)esitysajan siirtämisestä. "Pohjantähti" puolestaan kiellettiin ja poistettiin. Alun perin se oli määrä esittää aikana, jolloin kaikki alle 12-vuotiaat ovat joko koulussa tai päiväkerhossa. Mutta ei. Laki on laki on laki. Kieltoviraston johtaja, korvarenkainen pörröpää ilmoitti, ettei halua olla sylkykuppina.
    Älkää nyt vaan herranen aika antako kangaspuitanne minnekään! Se voi olla lahjontaa tai kansanosan tietoista syyllistämistä&herjaamista. Blogi-isäntämme mainitsi langenneitten naisten opiston hyvin tietäen, ettei ole langenneita naisia, on vain uhreja ja langettavia miehiä.

    VastaaPoista
  9. Onnittelut neljästä miljoonasta. Tietyn tarpeen tämä blogi täyttää, eikä sen arvo ole vähäinen.

    VastaaPoista
  10. Kuvassa on näkevinään Pihtsusjärven Haltin rinteeltä katsottuna, oikealla Kouttuskaisin alahelma. Taustalla Saivaaran ylin huippu ja Meekonvaara?.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein joka kohta. Tällaisia kuvia ei ole liikkeellä kauheita määriä. Tässä isäni kuvassa kikka on nähdäkseni etualan varjo - jota hän on hyvin saattanut vaania pitkäänkin.

      Poista