Sivun näyttöjä yhteensä

26. heinäkuuta 2012

How many roads must a man walk down?


Before you call him a man?

Dylan lienee lukenut koulussa John Keatsin (1795 – 1821) niin ikään hienon runon, joka alkaa
“How many bards gild the lapses of time! 
  A few of them have ever been the food
(of my delighted fancy…)”

Useakin kommentti on nyt ilahduttanut. Ihmiset nauttivat kielestä, eli kuuntelemisesta, puhumisesta, lukemisesta.

En liitä tuohon kirjoittamista. Se on niin vaikeaa.

Kun tuohon lisää kertomuksen, silloin mukaan tulevat myös elokuva ja tietyisti televisio.

Tämä on vastaus kysymykseen, joka askarrutti minua vuorokauden. Television tiistai-iltana esittämä ”Einstein ja Eddington” oli juuri niin laadukasta tekoa kuin tuottajista arvasikin. Englantilaiset ovat oppineet sykähdyttämään.

Mutta jouduin kovasti  miettimään, onko televisionäytelmää tai elokuvaa arvioitava samalla tavalla kuin kirjoituksia. Tärkeintähän ei ole mitä sanotaan, vaan miten sanotaan. Ainakin 2300 vuotta on jupistu, että kaikki on jo sanottu, ja se on aivan totta. Eikä yhdeltä kirjailijalta ole sopivaa vaatia, että hänellä olisi kaksi aihetta tai asiaa.

Otetaan esimerkki vielä kauempaa: eräässä mielessä Mozart sävelsi saman sonaatin kerran toisensa jälkeen ja laajensi sen välillä sinfoniaksi. Kyllä, olen valmis riitelemään siitä, että pianokonsertoissa Es-duuri on vieläkin hienompi kuin B-duuri, mutta silti ne ovat samaa tarinaa, joka onneksi ei lopu.

Einsteinin ja Eddingtonin ongelma oli todenmukaisuus. Juttu oli saippuaooppera, jossa nyt kuvattiin useitakin nerokkaita henkilöitä, mutta kyllä se totutun kaavan mukaan meni.

Yksi kaunis teema oli päähenkilöiden hiukan erilaisista syistä tuntema syvä inho sotaa kohtaan. Asiaa tähdennettiin esittelemällä saksalaisia tiedemiehiä kehittelemässä myrkkykaasuja, ja sitten kaasuun kuolleiden läheisiä Englannissa Ypres’n taistelun jälkeen. Ymmärtävätkö useat, että Saksa tosin tämänkin aloitti ja keksi, mutta englantilaiset ja ranskalaiset vastasivat samalla mitalla, ja lopuksi amerikkalaisetkin.

Eikö ole sääli, että tuskin kukaan tunnisti sitä univormua ja kunniamerkkinauhoja käyttänyttä kemistineroa. Hän oli Fritz Haber, joka kehitti kloorin ja I.G. Farbenin tilauksen mukaisesti sinappikaasun. Hän nimittäin oli juutalainen. Lojaaliudesta jo kärsineitä veljiään kohtaan hän poistu Saksasta Englantiin ja sitten kuoli. Natsit – Hitler oli itse rintamamiehenä ollut kaasuhyökkäyksissä – herjasivat häntä parhaansa mukaan.

Max Planck, jolla oli keskeinen asema kansalliskiihkon ja siihen liittyen velvollisuudentunnon ja inhimillisyyden repimänä tiedemiehenä, ehti puhua suunsa puhtaaksi Hitleristä. Hänen henkiin jäänyt poikansa osallistui heinäkuun salaliittoon ja teloitettiin 1944. Planckin tarina on eräässä mielessä jylhempi kuin Einsteinin tai Eddingtonin, ja kvanttimekaniikan kehittäjänä hänkin oli vuosisadan suurimpia tiedemiehiä.

Lopputeksteissä sanottiin Eddingtonista vähän ikävästi.Mainittiin hänen hupsuista yrityksistään yhdistää uskontoa ja tiedettä, mutta jätettiin mainitsematta, että hän piti mahdottomana perustella uskontoa tieteellä. Itse asiassa teoksen tieteenfilosofinen puoli olikin hiukan hutera.

Lopputulos: vastoin tapojani istuin kuin naulittuna ja nautin näkemästäni. Lisäksi minulla on tämä blogi, jossa voin sanoa, että älkää hei kuulkaa kaikkea uskoko. Draama vaatii tihentämistä, ja kun teos tihenee, totuus joka ihmisten asioissa on niin usein niin toivottoman monimutkainen, epälooginen, yllättävä ja kuriton, pakenee kuin rakkaus.

26 kommenttia:

  1. En tosiaan usko kaikkea mitä sanot?
    Enkä nähnyt tuota televisioelokuvaa.
    Joten siitä en sano sen enempää.
    Mutta yhtä äkkiä ihmettelen, kun en muutakaan keksi (paitsi kaivaa nenääni), että nythän sinä kamalasti adjektiiveja jaat... aika uskomatonta. (Ei paljoa. Tunne sopii. Kivasti. Myös sinuun.)

    VastaaPoista
  2. Pahuttani taas tääl!
    Kyllä Sinun Kemppi draaman kirjoittamista pitäisi koettaa. Näin myös tämän Einstein jutun. Kahteen kertaan olen katsonut "Kauniin mielen" (John Nash)ja sama vaiva oli siinäkin, vaikka itkettävän hyvä leffa oli sekin. Vaikeat, hankalat ja ristiriitaiset teemat pelkistetään liian yksinkertaisiksi, "kansanomaisiksi". Asia ei ole, eikä sen kuvaaminen taideluomassa ole niin yksinkertaista, kuin valitettavan suuri osa ihmisistä on.
    Harjoittamasi "blogisointi" on ilmiselvästi Sinulle jo addikti? Joka puolenyön jälkeen on julkaistava! Vaan kun se alkaa olla meille muutamalle sadalle sama tauti (siis perässäsi roikunta), mitäs sitten? Nooh... teen punsin silloin tällöin ja valitettavasti juuri silloin... kommentoidun... anteeksi.
    se pekka..

    VastaaPoista
  3. "Juttele sinä vaan, kyllä sinut tunnetaan,
    vaikka sen valheeksi vannotkin,
    niin kyllä sua uskotaan"...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes. Ymmärrän, ja laulanutkin olen.
      Mukavaa , että Kemppinen on välillä kesäterässä.
      Auta armias, kun jouluun päästään...!

      Poista
  4. Minäkin katsoin leffan, ja pidin siitä, mutta kyllä siinä oli vedelty mutkia suoriksi. Einstein ei taatusti ollut Englannissa noin tuntematon eikä saanut ideaa Merkuriuksen radan laskemisesta Eddingtonilta. Suomalaisesta näkökulmasta olisi tietysti kaivannut mukaan Gunnar Nordströmiä, joka oli tehnyt relativistisen painovoimateorian ja useita vuosia aikaisemmin ja laskenut siitä Merkuriuksen radan. Tulos oli valitettavasti ollut väärä.

    VastaaPoista
  5. Jos blogisti tässä on taitava mielenkiinnon herättäjänä, tuovat tähänastiset kommentoijat oman 'kortensa kekoon' (ilmeisesti olen viime aikoina tuijottanut liiaksi muurahaisia, siitä tuo sanonta).

    Huumori on hyväksi joka yhteydessä (vaikka puhuttaisiin hautajaisista) ja Kauniin mielen katsojalle taas sanoisin, että se jäi minulle sen katsottuani epäuskottavaksi. Mikä siinä oli kaunista.

    Oikeastaan näen nykyisin kaiken draamana (eduskuntatyön, vanhojen virsien uudelleen veivaamiset ja ihmisten puheet ym.). Ne tekevät epäuskottavaksi kaikki totuudet. Miettii vain, mikä totuus olisi lähempänä totuutta.

    VastaaPoista
  6. Aika upea suoritus tuo blogin viimeinen lause, raakatimantti.

    Laitetaanpa kysymys. Mistä kirjasta on seuraava kuvaus:

    "Mielen valtaa hyvä olo. Nummen sivua kiertävä puro pitää juuri parahultaista solinaa täydentääkseen tunnelmaa. Aurinko paistaa ja pilvet liukuvat hiljaa lenseässä suvituulessa. Korkealla kaartelee kotka..."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aholta kuullostaa...

      Poista
    2. Miespuolinen Saima Harmajan kopioja tuon kait kirjoitti...

      Poista
    3. En tunnista. Olen utelias. Nummi ja lenseä eivät esiintyneet usein Kiven jälkeen. Parahultainen - lulin olleeni ainoa, joka on käyttänyt tuota sanaa painetussa kirjassa. Se on mainio, itäinen sana. Kotka on outo. Eivät ne maakotkat juurikaan kiertele.

      Huovinen? Paasilinna?

      Poista
    4. Mielen valtaa hyvä olo, Huovista.

      Poista
    5. Epäilenpä, ettei kyseessä ole mikään klassikko, vaan nuorehko nykykirjailija, joka yrittää maalailla luontokuvaa vanhaan malliin. Kauko Röyhkä?

      Poista
    6. Huovista, mutta tuo "nummi" häiritsee.

      Maakotkat kyllä kiertelevät, tai oikeastaan kaartavat laajaa ympyrää ylöspäin ja kun löytävät sopivan ilmavirtauksen, sen silloiseen suunta-aikomukseen sopivan, se lähtee liitoon joka saattaa olla kymmenien kilometrien mittainen samassa korkeudessa pysyen. Viimeksi näin tällaisen kaartelun ja näkymättömiin häipyvän liidon Rovaniemen ja Ranuan väliä poikieni kanssa viimeistä etappiamme pyöräillessä. Ne Ranuan eläinvankilaan kahlitut maakotkat eivät kyllä kierrelleet...

      Poista
  7. Harmikseni unohdin ottaa nauhalle tuon leffan, kun oli illalla muuta menoa. Toivottavasti se tulee uusintana jossakin välissä.

    Oliko siinä tämä tunnettu anekdootti, jossa toimittaja kysyy Eddingtonilta onko totta, että maailmassa on vain kolme ihmistä, jotka ymmärtävät Einsteinin suhteellisuusteoriaa. Eddington vaikenee ja kun toimittaja hoputtaa, hän toteaa: mietin vain, että kuka se kolmas olisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tps, etkö ymmärrä haaskaavasi aikaasi lukemalla kirjoja, jotka joku on jo kirjoittanut.
      Aivan, omaasi aikaakasi. Heh.

      Poista
    2. http://areena.yle.fi/tv/1623271

      rr

      Poista
  8. Yhdellä kirjoittajalla kaksi asiaa?
    En tiedä sopisiko tuota olettaa, mutta mies, joka on luonut länsimaisen kulttuurin hienoimmat huipennukset, Missa Solemniksen, yhdeksännen sinfonian ja viimeiset pianosonaatit ja jousikvartetot, julkipani tässä myöhäistuotannossaan eri asiaa kuin vaikkapa Eroicassa tai toisaalta Appassionatassa ja viulukonsertossa tai taas toisaalta sinfonioissa viidennestä seitsemänteen tai vieläpä taas erikseen Fideliossa. Ainoa koossapitävä teema on ihmisyyden ja ihmisen vapauden ylistäminen. Se on varmaan yhdeksi teemaksi liian laaja kokonaisuus.
    Silti tai toisaalta siksikin koko tuotanto kestää aikaa ehkä kauemmin kuin aika kestaa. Mutta on tietenkin väärin arvioida ketään tai mitään Beethovenin mittapuulla.
    Enkä minä millään saata olla samaa mieltä tuosta Mozart-provostakaan, mutta sen julkiperustelu vaatisi paremman tuntemuksen hänen tuotannostaan kuin ymmärrän omaavani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kaikki ymmärtäisivät Mozartia, kukaan ei ymmärtäisi Mozartia.

      Poista
  9. kukakohan kehitti zyklon B Rottamyrkyn.........

    VastaaPoista
  10. Ja Mikko Alalato on kuunnellut Bab Dailania

    http://www.youtube.com/watch?v=uYTs3WfFnwM

    http://www.youtube.com/watch?v=AkIxI_Fqucc

    VastaaPoista
  11. "En liitä tuohon kirjoittamista. Se on niin vaikeaa."
    Först i början.

    VastaaPoista
  12. E+E:n elokuvassa lehdistötilaisuus, jossa Eddington katsoo muka mikroskoopilla tähtilaattoja (katsojallekin vilautetaan), "joo eroavat"- > Nyt on Einsteinin teoria tosi .. viimeistään paljasti elokuvan feikiksi.

    Katsoja ei tiedä, että Newtoninkin teoria ennusti valon taipumisen auringon lähellä, se on tosin vain puolet E:n teoriasta.

    Oikeasti:
    Jos aurinko kuvautuisi laatalla 1800 mm:n kiekoksi niin kaarisekunti olisi 1 mm, ja niin..
    -tähtien kuvajaiset valottaessa piirtää usean millin pikku kiekot, täplät, koska ilmakehä aina väreilee
    -aurinkoa lähin mitattu tähti joka oli auringonssäteen päässä, sen kuva siirtyisi E:n teorialla vain 0.8 mm, Newtonilla 0.4 mm eli eroa tässäkin 0.4 mm, muut tähdet vielä kauempana ja efekti pienempi. (Jos aivan auringon pinnan ohi menisi valo niin taipuisi 1.75 mm, mutta näin lähellä ei ollut tähtiä mitattavissa).
    -näin olisi sula mahdottomuus panna valotettuja levyjä päällekkäin ja todeta erilliksi kaksoispisteiksi ja väittää "joo eroa on , Einstein oikeassa", tämä olisi huijausta.

    Oikeasti tähtien (tai niiden suurten kuvajaisläikkien) keskipisteiden määritys ja virheiden poisto ym ja E:n teorian mittaus oli matemaattinen toimitus, joka (kuulemma) kesti E:ltä kokonaisen päivän.

    MrrKAT

    VastaaPoista
  13. Saksalainen Hanns-Walter Kornblum teki Kulturfilm-elokuvan Die Grundlagen der Einsteinschen Relativitäts-Theorie (1922) ja amerikkalaiset Fleischerin veljekset siihen perustuvan pitkän animaation The Einstein Theory of Relativity (1923). Kun Einstein näki sen, hän sanoi: "Tähän asti vain kourallinen ihmisiä on käsittänyt suhteellisuusteorian. Nyt meitä ei ole enää yhtään jäljellä."

    VastaaPoista