Sivun näyttöjä yhteensä

24. tammikuuta 2007

Waldschloss

Kuvassa on Adolf Hitler.

Kovin mietin ja vispaan hiirtä tilauspainikkeen päällä, kiirehtiäkö hankkimaan Norman Mailerin uusi kirja "The Castle in the Forest" Amazonista vai ei.

Kirja ilmestyy Yhdysvalloissa huomenna.

Luin kolme esseetä ja muutaman sivun näytteen. En epäile. Romaani eli kuvitelma näyttää olevan näiden vuosien tärkeimpiä. Ja Mailer kaikista ihmisistä on ennenkin osunut oikeaan.

Toisaalta en pidä Mailerista enkä hänen romaaneistaan, ja luulen etten pitäisi niistäkään, jotka olen jaksanut lukea.

"Alastomat ja kuolleet" oli tietysti hurja, mutta siitä on puoli vuosisataa. Se oli sotakirja.

Toisaalta tiedän olevani nirso. En pitänyt Italo Calvinostakaan, kun hän oli suosittu ja paljon käännetty. Mieli muuttui, kun hän kuoli, ja hänen kirjeensä tulevalle vuosituhannelle tekivät kovan vaikutuksen.

Suosittuja kirjoja ei ehkä kannattaisi lukea, eikä hyviä varsinkaan.

Joku ystävä sanoi taiteesta jotain. Panisin sen J.-P. Sarasteen sanomaksi. Nimittäin että todella viuluistiksi opettamisen arvoisia lapsia eivät välttämättä ole ne, jotka soittavt mielellään, vaan ne, joilta ei saa kolmivuotiaana viulua pois edes kaksin käsin repimällä.

Kirjailijoista on sellainen sanonta, että hyvistä kirjoittajista ei tule koskaan hyviä kirjailijoita ja hyvistä ainekirjoittajista ei varsinkaan.

Se on paha merkki, että kirjoittaa mielellään. Se on Kainin merkki, että ei kertakaikkiaan voi olla kirjoittamatta, vaikka kaikki muut huutavat, että lopeta jo hyvä mies, ei sinusta ole.

Hitlerin lapsuus suoraan sikalasta, insestistä ja inhottavuudesta itsensä Dieter-nimisen paholaisen kertomana ei varsinaisesti houkuttele.

Hitler ei houkuttele. Ei vaikka hänellä olisi ollut vain yksi kives.

Näinä päivinä on tehty kymmenen kärjessä listaa aikamme hirviöistä, ja Adolf tahtoo jäädä kolanneksi, kun Mao Zedong vetää kaulaa ja siinä on välissä myös Stalin.

Olen kaihdellut näitä asioita viime vuosikymmenet enkä aio koskaan mennä Auschwitziin enkä niihin muihin paikkoihin. Voisi ottaa liikaa luonnolle. Vanhoista elokuvista Resnais'n "Yö ja usva" oli lähes sietämättömän hyvä. Siitä näkee painajaisia neljäkymentä vuotta, koska se on niin eleetön.

"Linna metsässä" on juutalaista huumoria Mailerin mukaan. Jokin keskitysleiri ei ollut metsässä eikä se ollut linnaa nähnytkään. Siitä nimi. Kukaties Mailer vihjaa, että ironia on ihmisen arvokkuuden viimeinen mitta.

Hitler oli totinen poika ja samoin hänen kaverinsa Himmler, romaanin "Heini".

En tiedä. Vuosia sitten aloin uskoa, että lapsiin kohdistua seksuaaline väkivalta on totta eikä luulottelua. Arvelin että se olisi jonkilainen taantua varhaisten vuosien ihon sileyteen ja mielen rypyttömyyteen.

Nyt näyttää, että asia on hyvin yleinen ja hyvin salattu.

Jos näin on, se on kulttuurimme kulmakiviä, vaikka sitä ei ole todellakaan miellyttävää sanoa ääneen. Se on alistamisen ja häpäisemisen pahimpia muotoja.

Meillä on hyvä taito olla ajattelematta asioita. Itse sivuan ja sivelen niitä. Nyt olen saamassa valmiiksi väritetyksi Juustilan eli Ihantalan karttalehden ties kuinka monentena versiona. Minua miellyttävät metsän puut ja siirtolohkareet. Mielen puoliälissä on tieto, mitä täsmälleen noissa paikoissa tapahtui ja miten tihkuvat vera sellaiset paikannimet kuin Portinhoikka, Kärstilävuori ja Pyöräkangas.

Siitä olen lukenut niin paljon, että alan osata pientenkin yksikköjen asemat ja liikkeet ulkoa. Siitä on helppo lukea, koska Ihantalasa ei ole yhtään hyvää kirjaa, paitsi siellä olleen Lasse Heikkilän balladi. Paikassa oli jotain sellaista joka ei kirjoittamisen halut.

Pelkään myös sitä, että Mailer on kuvannut historiasta kertomalla jotain hyvin syvää ajastamme ja Amerikastamme.

Ehkä siitä pitäisi sittenkin ottaa selvä. Kun kirja ilmestyy suomeksi, se on jo menneisyyttä.

Kuten Hitler.

15 kommenttia:

  1. Hiiren takaraivoa sormenpäällä hipaisemalla saisi aikaan myös labelin "Palataan".

    Siellä taitaisi olla jo ainakin Klinge, Snellman, Tuomioja ja Westö...olemme kuulolla

    VastaaPoista
  2. Käsitys Hitlerin yhdestä kiveksestä perustuu englantilaiseen pilkkalauluun, joka kyllä tunnettiin vähän toisenlaisilla sanoilla jo ennen sotaa:

    Father has got just one ball
    the other is in Prince Albert Hall
    mother has got the other
    my father has no balls at all

    VastaaPoista
  3. Ihan ensin. Minä tiedän että sinä tiedät, että me molemmat yksinkertaistamme tässä. Koskaan ei kirjoiteta kaikkea, vaan kirjoitus kuitenkin aina on ajatusten nuottimerkkejä, joista sitten se joka ne tuntee, löytää oikean sävelen. Maailma ei ole niin yksinkertainen kuin me kirjoitamme.

    "Vuosia sitten aloin uskoa, että lapsiin kohdistua seksuaaline väkivalta on totta eikä luulottelua."
    Tämä on asia joka ei ole minua yllättänyt, vaan lähinnä se on minut yllättänyt, että se on jotkut yllättänyt.
    Minä muistan, kun olin jotakin hieman toisella kymmenellä ja oikeastaan meidän koko luokka tiesi, ei siitä toki opettajille tai aikuisille puhuttu, että meidän eräs opettajamme olisi kiinnostunut juuri meidän ikäisistä tytöitä. Sille verhotusti vittuiltiin, ja taitavasti piikiteltiin, ärsytettiin ja kiusattiin. Pahoja ihmisiä.

    "Arvelin että se olisi jonkilainen taantua varhaisten vuosien ihon sileyteen ja mielen rypyttömyyteen."
    Tämä ei ole näin yksinkertaista.
    Olen omalla blogillani jossakin puhunut siitä, että seksistä puhuminen on vaikeaa, kun emme ihan tarkkaan tiedä sitä mistä puhumme ja yksinkertaistetusti, sanomme kaikkea mitä teemme sukupuolielimillä, sukupuolielämäksi, seksiksi.
    Ja välttääksemme ajattelemasta asiaa, teemme siitä yksinkertaisimman mahdollisimman mallin, stanssiselityksen, jolla stanssaamme kaiken, mitä meidän eteemme tulee samasta rännistä.

    Sitä mukavuusetiikkaa, mistä olen usein kirjoittanut.

    Taisin tässä hiljan sanoa omalla blogillani jotakin sinne päin, että mitä paremmin tutustun ihmisiin, sitä parempana voin itseäni pitää.

    Tämä tuli mieleeni silloin, kun ajattelin erästä pökiötä, jolle olen selittänyt sen seitsemän kerran, että vaikka minä ymmärrän vuoden 1918 tapahtumat, minä en hyväksy niitä.

    Voimme hallita vain sitä todellisuutta, jonka hyväksymme todellisuudeksi. Hallinta lähtee ymmärryksestä. Kun ymmärrämme toista ihmistä, voimme kommunikoida. Kommunikointi(kin) on hallintaa(kin).

    Jos haluamme edes yrittää hallita tämän maailman perkeleitä, meidän on luovuttava stensseista ja katsottava heitä silmiin, kenties kauhistuen, ehkä raivostuen, säälien tai myötätuntoammekin peläten, mutta nähtävä tämän maailman perkeleet silmästä silmään, perkele perkeleeltä.

    Tietysti silmäin sulkeminen ja stanssaaminen on paljon helpompaa.

    "Nyt näyttää, että asia on hyvin yleinen ja hyvin salattu."
    Tässä on näköharha, jonka syvyyttä on vaikeaa tarkasti mitata. Minulla on omaisia useamman maan poliisissa ja ihmisillä on tapana puhua minulle, välillä enemmän kuin haluaisin kuunnella.

    Omaiseni sanoi, että jos oikeasti lasten kanssa vehtaaminen olisi niin yleistä, kuin eräät järjestöjen äänitorvet antavat ymmärtää, niin Ruotsissa olisi kaikki alle kymmenvuotiaat raiskattu.

    Ruotsin poliisin tutkimuksen mukaan pedofilia ei ole laisinkaan niin yleistä kuin lehdistö antaa ymmärtää, mutta yleisempää kuin 25-vuotta sitten uskottiin.
    Tästä löytyy artikkeli journalistilehden sivuilta.

    Ja toisaalta. Sukutarinoita. Siellä päin mistä sukuni on kotoisin, periaatteessa kaikki seudun naiset tiesivät erään liki seurakunnan papin himon.
    Kerrotaan erään naisen hänet pahoin pelotelleen.
    "Katsele, mutta pidä suus kiinni ja kädet taskuissas. Minä en halua kuulla että olisit kehenkään kajonnut. Sinä tiedät että minä olen ennenkin sikoja kuohinut!" Tämä todistajien edessä.

    "Jos näin on, se on kulttuurimme kulmakiviä, vaikka sitä ei ole todellakaan miellyttävää sanoa ääneen. Se on alistamisen ja häpäisemisen pahimpia muotoja."

    Taas. Mitkä ovat kulttuurimme kulmakiviä. Siis mukavuusetiikan, silmien sulkemisen ja vastuun pakoilun lisäksi. Murhat, valheet ja salailu? Vääryys tekee elämästämme siedettävää.

    Kreikan demokratia ei ollut ainut innoittaja kaupunkivaltioiden porvareille 1400-luvun Italiassa.

    Kun lukee kulttuurihistoriaa piru mielessä, niin näkee ihmisen aika toisenlaisena kuin hän haluaisi nähdä. Kun katselee Caravaggion, Donatellon, Leonardon ja Buonarotin töitä ja yhdistää sen siihen mitä tietää Mediceistä, Lorenzosta, Giovannista ja Giuliosta, kuva meidän sivistyksemme hengestä alkaa haiskahtaa.

    Ja sitten. Historiaa opetetaan niin pinnallisesti, kaiken kaikkiaan, ja mitä olen kuullut, jopa yliopistotasolla, yksiviivaisesti, että olen tavannut viime vuosina valmistuneita maistereita, jotka eivät ole ylioppineet sitä, että kultturimme ja näin myös historiamme, ei ole mikään yksittäisten ilmiöiden jana, vaan monimutkainen verkosto, jossa erilaiset asiat, suuret ja pienet, luovat toisiaan.

    Mikä osa koko meidän kulttuurihistoriassamme on eläimen kesyttämisellä?

    Enin osa maailmasta on vääryyttä. Sen selittäminen muuksi ja unohtamainen siltä osin kuin emme voi sitä selittää, tekee elämästämme siedettävää. Siihen perustuu merkittävimmät ja tuottoisimmat kaupan- ja teollisuudenalat.

    VastaaPoista
  4. Yö ja usva on hyvä elokuva. Olen käynyt Buchenwaldissa. Näyttely alkoi kaasukammiosta ja päättyi Walter Ulbrichtin kuvan ja kommunismin voittoon marxismi-leninismin hengessä. Kuva ehti vielä vaihtua ennen kuin Berliinin muuri myytiin turisteille.

    VastaaPoista
  5. Viittaanpa taas.
    http://www.ihmiskunta.org/wp/?p=1501

    VastaaPoista
  6. Ad Heikki Rönkkö:

    Erinomainen ajatus. Westöstä - Hesarin Kirsi Pihan blogissa on nyt 80 kommenttia Westön kirjasta, myös hänen omansa.

    VastaaPoista
  7. Ad Petja Jäppinen:

    Askarrutat, kuten aina. - Itse on oikein uskalla kirjoittaa tuosta vaikeasti asiasta. Tänään kirjoitin Norman Mailerin tulkinnoista. Hän uskaltaa.

    VastaaPoista
  8. Sekaantujissa olennaista kai on himo, kyvyttömyys kypsään harkintaan ja valta-asema. Samat tekijät kuin raiskaajallakin.

    Vaikka alaikäinen sitten joskus jotain haluaisikin, kuuluu aikuisen kypsään harkintaan vain pidättyä moisesta ja antaa lapsen kasvaa.

    VastaaPoista
  9. Ad Anonymous:

    Tässä kohdin viittaan jälleen Andrew Vachssiin, jolla on hienoja ja luultavasti aika tosia kuvauksia "hyvää tarkoittavista" lasten ahdistelijoista.

    Olen kyllä surullisen selvillä tapausista, joissa lapsen mieleen on istutettu esimerkiksi avioeroprosessin yhteydessä sellaisia "muistoja", jotka eivät liity mihinkään todelliseen.

    Mailerin mielikuvituksessa muuten Hitlerin lapsuutta värittää etenkin insesti.

    VastaaPoista
  10. Toi ajatukseni on pahasti yksinkertaistava, joka vapauttaa pohtimaan muita ongelmia yhtä pintapuolisesti.

    Olihan papistolla ensiyön oikeus muinoin, eikä silloin morsiamen kai pitänyt olla kovinkaan vanha. Afrikassa asiat ovat niin ikään aivan toisin. Kulttuurisidonnainen juttu ainakin osaksi, mitä tällä saralla missäkin hyljeksitään.

    Hyväähän kaikki ahdistelijat tarkoittavat - ainakin itselleen.
    Joku tahtoo opettaa omaa lastaan aivan in concreto. Joku käyttää lapsen rakkautta hyväkseen, kun ei aikuisrakkautta koe tarpeeksi saavansa - joku kostaakseen.

    Mene tiedä... jos ei tiedä, aina voi luntata lakikirjasta - tuosta kulttuurimme perimmäisen olemuksen paljastavasta bestselleristä.

    VastaaPoista
  11. Apropåå Adolf: Hitlerin tuhatvuotisessa valtakunnassa ei olisi saanut tupakoida ja ruokavalio olis ollut kasvisvoittoinen. Vaikka natsien muut ajatukset on julistettu pannaan, yksityisyyttä loukkaava terveysterrorismi on vielä voimissaan. Jostain syystä.

    VastaaPoista
  12. Siksipä vastustan kansallissosialismia lujasti. Muutama naula on arkkuun saatava päivittäin. Amerikanmallisia. Orkneyn tislettä Moselin sijasta. Stolisnajaa Liebfraumilchin asemesta. Mielummin kaviaaria kuin hapankaalia. Ennemmin HK:n sinistä kuin bratwurstia. Oksalakkaa ennen kölninvettä.

    VastaaPoista
  13. Palaamme aina sotaan. Kiehtova aihe. Miksi. Ei saa tappaa, mutta on niin julmanjyrkkää kuvitella itsensä rintamalle - siis henkilöksi, joka palaa sieltä naarmuisena jermuna viisastelemaan rauhan tärkeydestä.

    Muutama sukupolvi väliin ja sodan kauhut pyyhkiytyvät kansakuntien muistista. Jostakin vihastutaan ihan yhteisesti jossain päin maailmaa tarpeeksi isolla joukolla ja taas päästään liikekannalle-panoon.

    Murmelin päivä.

    VastaaPoista
  14. The copy of the autopsy report presented in Bezymenksi's book states that the burned body identified as Hitler's had one testicle. Later (pp.57-58) he notes that this had not been mentioned in the literature, and that one of Hitler's doctors commented that the Fuhrer refused to have medical check-ups (which Bezymenski guesses may have been due to Hitler's abnormality).

    http://tafkac.org/sex/hitler_testes.html

    The men took a swim in the river at which Dr. Stein noticed that Hitler had only one testicle.

    http://www.stargods.org/Nazis_and_the_Occult.html

    VastaaPoista
  15. http://en.wikipedia.org/wiki/Hitler_Has_Only_Got_One_Ball

    However, records show that he was wounded in 1916 during the Battle of the Somme, and some sources describe his injury as a wound to the groin. Hitler's World War I company commander has said that a VD exam found that Hitler had only one testicle. Robert G.L. Waite in his book The Psychopathic God: Adolf Hitler (1978) accepts the accuracy of this evidence...

    VastaaPoista