Sivun näyttöjä yhteensä

8. tammikuuta 2006

Tetris ja PONG


"Kun Pekka Puupää oli kotonaan oppinut niin paljon, ettei enää mitään ymmärtänyt, hän lähti maailmalle." (Fogeli 30.4.1925)

Professoriksi päätyy sitten kun ei enää tiedä mitään. Pätevyys koostuu siitä, mitä on unohtanut.

En tiedän juuri mitään tietokonepeleistä. Joitakin kertoja olen pelannut lasteni kanssa ja hävinnyt aina. Vasemmalla näkyvän Pongin jälkeen pelit kävivät minulle liian vaikeiksi.

Pongin historia alkaa 14.12.1948, jolloin jätettiin patenttihakemus televisiolla (CRT) pelattavasta pelistä. Tai se alkoi 1956 tai 1957, kun opiskelija William Highinbotham toteutti oskilloskoopilla pelin "Tennis for Two".

Ensimmäinen tietokoneella pelattava peli tuli 1962, ja se oli Space War.

Kaikki tämä oli jälkeenpäin helppoa ennustaa. Täysin odottamaton tapaus oli Tetris, jonka kehitti Moskovassa Aleksei Pazhitnov 1985 ja porttasi PC-IBM -laitteeseen Vadim Gerasimov.

Siitä alkoi likainen näytelmä. Lopputulos oli selvä. Tetris oli jymymenestys ja useat kunnialisinakin pidetyt firmat lisensoivat sitä eri tahoille, vaikka lisenssejä myöntävät yhtiöt eivät olleet tulleet hankkineeksi teokseen oikeuksia.

Tätä ongelmaa jotkut yrittivät paikata valehtelemalla, että peli oli keksitty ja koodi kirjoitettu Unkarissa jonkun tuntemattoman neron toimesta. Useimmiten tällainen riittävän härski juttu menee läpi.

Internetistä löytyy keskenään osittain ristiriitaisia mutta mielenkiiintoisia tarinoita, joissa tulevat vastaan tutut nimet - Atari, Nintendo - ja hyvinkin tutut mediamogulit, kuten Murdoch.

En kertaa sitä. Googlettakaa itse. Ellette tiedä, about on tällaisissa hauissa hyvä - aivan kuten A9 on oivallinen henkilöitä hakiessa. Siis inventors.about.com. Olen käyttänyt sitä aika paljon ja antaisin kouluarvosanan 7½. Tiedot ovat enimmäkseen paikkansa pitäviä ja romantisointi vain kohtuullista.

Tämä lyhyt johdanto tähtäsi jankutukseen, jota jatkan. Tekijänoikeus ja patentit eivät likikään aina suojaa tekijöitä ja keksijöitä eivätkä kannusta heitä.

Tetris on hyvä esimerkki. Bisnes-infran puuttuminen eli 80-luvun Neuvostoliitto on tarinan moraali.

Muuten olen sitä mieltä, että Suomeen olisi perustettava tekijänoikeusklinikka.

Robert Coase sai kauan sitten Nobel-palkinnon oivallettuaan, että huonot tai liian monimutkaiset säännöt tulevat kansantaloudelle kalliiksi. Sellaiset nostavat liiketoimintakuluja.

Tämä on niin yksinkertainen sääntö, ettei juuri kukaan ymmärrä sitä.

Tai ole ymmärtävinään.



4 kommenttia:

  1. Tarinan alkuun sen verran, että olen lapseni kanssa pelannut joskus muinaisuudessa tuota mustaa pong-pong-peliä. Hän pitää minut edelleen tietokoneohjelmissa ja -laitteissa, Nokian mies kun on.

    Ihminen saattaa kehittyä pätemättömyytensä tasolle, mutta ehkä on hyvä sitä ennen päätyä professoriksi. Eiköhän tämä liene Kemppisenkin kehityslinja, vaikka hän turhaa vaatimattomuuttaan on muuta väittävinään, vaikka toisaalta... Niin no.

    VastaaPoista
  2. Lukijan toivomus: Olisi mukavaa ja erittäin hyödyllistä, jos voisit kirjoittaa joskus kuvien käytöstä blogeissa.
    Mitä kuvia saa käyttää, mitä ei?

    VastaaPoista
  3. "huonot tai liian monimutkaiset säännöt tulevat kansantaloudelle kalliiksi"

    Toki kansantaloudelle ja yhteiskunnalle ja lähes kaikille yksilöille, mutta yksittäisille toimijoille - etenkin (de facto) monopoliasemassa oleville - se saattaa olla hyväksi. Jos ei muuten niin suhteessa muihin toimijoihin. Eikös sitä niin nykyään menestystä mitata?

    VastaaPoista
  4. Mihin me tekijänoikeusklinikkaa tarvitaan kuin meillä on jo blogisi? ;)

    Kiitos hyvistä ja sivistyneistä pohdiskeluistasi, näitä on ollut ilo lukea. Aihevalikoimakin on ollut piristävän polveileva ja toivonkin, että jaksat jatkaa merkintöjesi rustailua vastaisuudessakin.

    TO-asioista vielä sen verran, että tänään olen fundeerannut laittoman lähteen tulkintaa. Kts. venäläinen mp3-kauppa Suomessa laittomaksi

    Jos lähde on laillinen (kaikkine venäläisine kummallisuuksineen) kotimaassaan, onko se laiton Suomessa vain koska ÄKT sanoo niin?

    Itse kyllä pitäisin maallikolle riittävänä laillisuuden tunnistamisen mittarina sitä, ettei tuota firmaa tai Venäjän valtiota vastaan ole nostettu yhtään oikeusjuttua niiden vuosien aikana kun asiasta on läntisissä tekijänoikeusjärjestöissä marmatettu.

    VastaaPoista