Sivun näyttöjä yhteensä

30. marraskuuta 2005

Cool 2

Väitin taannoin, että kulutusvastaisuus, vastakulttuuri, tietty radikalismi ja hippikulttuuri voisivat olla teollisuuden ja mainonnan aikaansaamia. Siten 60-luvulla ja sen jälkeen kiivaimmin kerskakulutusta vastustaneet, oikein ajattelevat ihmiset olisivat olleet lujimmin kulutusyhteiskunnan talutusnuorassa. "Cool" pysyvänä asenteena olisi kieroa kulutusta ja armoilla olemista eli juuri päin vastoin kuin väitetään.

Ajatus herätti joissakin kirjotiusta kommentoineissa kauhistusta, kuten oli tarkoituskin.

Lisää saippuaa mummun silmiin!

Kulutusyhteiskunnan kritiikki tuo mieleen Coca-Colan ja liian suuret henkilöautot. Muistaakseni ikätovereillani ja seuraavalla sukupolviryhmällä eli stalinistien ja rähmällään olijoiden joukolla, jota nimitetään myös suuriksi ikäluokiksi, ei ollut mitään keskiolutta vastaan, pikemminkin päin vastoin. Henkilöautoja vastustettiin, mutta sellaiseksi ei katsottu Volgaa, Ladaa, Rätti-Sitikkaa eikä syystä tai toisesta Renault 4 L:ää eli Taippa-Rellua.

Mutta tietoinen ja näkyvä kulutus on kovin pieni osa kokonaisuudesta, ja
valkoinen vallankumous muutti kaiken. Yhdysvalloissa, Länsi-Euroopassa ja myös Suomessa ensin jääkaappien ja sitten pesukoneiden määrä kasvoi käsittämättömän nopeasti. Euroopassa 1957 jääkaappi oli harvoilla - pienellä vähemmistöllä. Viisitoista vuotta myöhemmin jääkaappi oli Italiassa 94 prosentilla perheistä ja muissa vertailun maissa hiukan alle 90 prosentilla. Sama koskee luultavasti Suomea. Kuluttajaekonomia-oppiaineesta löytyisi varmaan tarkempia tietoja. Italia tuotti jääkaappeja kappalemääräisesti yhtä paljon kuin Yhdysvallat - 70-luvulla yli viisi miljoonaa vuodossa. Ja meillä oli Ruotsissa Elektrolux ja Suomessa Upo ja Rosenlew.

Pesukone tuli samaan aikaan - ensin Hooverin pulsaattorikone, johon vesi oli keitettävä muurinpadassa, ellei lämmintä vettä tullut kraanasta. Kuivausta varten koneessa oli käsikäyttöinen pikku mankeli ja tyhjennys tapahtui letkulla lattialle. Eräs tuntemani juoppo pieksi vaimoaan ja lapsiaan sillä sinisellä tyhjennysletkulla. Hän oli tekniikan miehiä. Muutamia vuosia myöhemmin hän hirttäytyi pesukoneen virtajohtoon, joka onkin siihen tarkoitukseen käytännöllinen.

Amerikkalaismalliset pesukoneet lämmittivät itse veden. Muistan Upon Pesukarhun ja erillisen lingon. Molemissa oli suunnitteluvirhe. Ne eivät menneet millään rikki, vaan kestivät yhtä kauan kuin lapsuus. Puhun omasta perheestäni, jonka perustin 1966.

Jääkaappi muutti ostosten tekemisen ja ostoksilla käymisen. Ennen voita oli säilytetty varjon puolella tuplaikkunoiden välissä ja maalla maakellarissa. Herkästi pilaantuvia ruoka-aineita ei käytetty tai ne vaativat hirvittävän raskaan organisaation. Ruokajuoma maito tuotiin Helsinkiin junalla, ja keskeinen jakelupiste oli Maanviljelijäin Maitokeskus nykyisen linja-autoaseman vieressä. Pahojen puheiden mukaan Turun rata saatiin rakennetuksi osaksi Espoon, Kirkkonummen ja Inkoon kartanonherrojen ja karjan kasvattajien vaatimuksesta - maitoa ja voita kaupunkiin.

Makkara on säilyke. Jätkänmakkara eli hampparinkäyrä oli suhteellisen säilyvää. Se samoin kuin lauantaimakkara ja teemakkara liittyvät osuuskauppaliikkeeseen. Niitä ostettiin osuuskaupan lihaosastolta. Köyhät ostivat Suomi-makkaraa. Kaikille oli yhteistä suolaisuus eli säilyvyys. Säilöntäaineita ei uskalla edes ajatella.

Sota-ajan suursuosikki Koskenlaskija eli varpaanvälijuusto oli säilyvää. Rintamaoloissa ruokavalio koostui keskeisesti hernekeitosta, näkkileivästä ja sulatejuustosta. Perinne jatkui rauhan aikana.

Jääkaappi muutti tämän ja murskasi hitaasti mutta varmasti ateriointitottumukset. Muitakin valmiita ruokia kuin viiliä voitiin nyt panna talteen henkilöille, joiden ei sopinut tulla kotiin säädettyyn aikaan.

Yhteys on niin selvä, etten jatka pakastimista ja mikroaaltouuneista muutoin kuin toteamalla, että äkkiä ne tulivat ja paljon maksoivat.

Kaupunkiarkkitehtuuri muuttui. Maito- ja lihakaupat katosivat ja marketit tulivat tilalle. Helsingissä edelläkävijä oli Elanto, joka avasi supermarketin Hakaniemessä 1950-luvun alussa.

Pyykin pesemisen historian käännekohta oli Valo-pesupulveri, jonka kanssa kilpaili Persil. Lipeäkiven vaaroista tehtiin laajaa propagandaa aiheellisesti. Markkinoilla kilpailivat Turun Saippua Oy ja monikansallinen Unilever. Kun televisio yleistyi, pesuaineiden mainonta oli näkyvintä - Omo, Surf, Tag...

Siis pyykki pestiin kotona ja pesulat katosivat katukuvasta kemiallisia pesuloita lukuun ottamatta. Pyykkärien ammattikunta kuoli, koska lakanapyykkikin pestiin nyt kotona.

Muutosta rakensivat myös Hyvon Oy ja muut trikootehtaat, jotka toivat markkinoille entisten flanellien sijaan helpommin pestäviä neulealusvaatteita ja sukkia.

Tekstiiliteollisuus, joka oli aloittanut Suomen teollistumisen, on kadonnut maasta melkein viimeistä piirtoa myöten, eikä "Kiina-ilmiöllä" ole tekemistä sen kanssa. Kudonta ja kehräys, villa ja puuvilla katosivat yritysmaailmastamme jo vuosikymmeniä sitten.

Kunnon ihmiset vaihtoivat alusvaatteita kerran viikossa lauantaina. Pesukoneiden ja pesupulverien mukana levisi amerikkalainen hullutus vaitaa kalsarit joka päivä. Kun nuorempi veljeni tuli Amerikasta vaihto-oppilasvuoden jälkeen, hän yritti ruveta flosaamaan suihkun ja alusvaatteiden kanssa Amerikan malliin. Sellaista pidettiin sopimattomana ja tuhlailevana.

Nailon- ja terylenepaitoja pidettiin monta päivää tai koko viikko pesemättä. Aikaisemmin oli käytetty irtikauluksia ja mansetteja. Paidan voi jättää pesemättä ja kaulukset ja kalvosimet pestä raanan alla. Irtokauluksen kiinnittäminen oli mainio sirkusesitys, jota perheen lapset kokoontuivat seuraamaan. Yleensä paidannappi (saman tyyppinen kuin frakkipaidan nappi eli linkkuun menevä metallikapine) kieri piirongin alle, ja umpipuiset piirongit olivat raskaita. Jos onnisti, siinä kaulusnappia etsittäessä oppivat lapset myös uusia, mielenkiintoisia sanoja.

Cool-univormun suomalainen tunnus, Marimerkon Jokapoika-paita oli puuvillaa, ja sen tärkeä ominaisuus oli, että niitä piti olla monta. Ne kestivät materiaalin ja painetun värin ansiosta hyvin kotipyykin eivätkä olleet ihan mahdottomia silittääkään. Sähkörauta oli tietenki hankittu joka kotiin pesukoneen hankkimisen yhteydessä.

Luultavasti deodorantti liittyi tähän henkilökohtaisen hygienian murrokseen. Joka miehellä piti olla Mumrolette. Deodorantin tehtävä oli sama kuin hajuveden aikoinaan, peittää lian haju. Ennen oli sanottu, että mies ei saa haista muuta kuin hieltä, paskalta ja tupakalta. Tähän tuli kulutusyhteiskunnan myötä muutos.

Valtava uudistus ja kiivaan kulutuksen kohde oli pehmopaperi - vessapaperi, talouspaperi, paperinenäliinat, vauvan vaipat, superuutuus tamponi.

Tässä tullaan kulutusyhteiskunnan keskeisiin tekijöihin. Viimeksi mainitut ovat kulutushyödykkeitä, joita vailla harva haluaisi olla. Kuvittelisin, että vihreimmät vegaanitkin käyttävät erilaisiin henkilökohtaisiin pyyhkimistarkoituksiin teollista ja ympäristöepäystävällistä pehmopaperia eivätkä sanomalehteä tai Bilteman luetteloa.

En usko, että kankainen nenäliina palaa koskaan muotiin, yhtä vähän kuin virkattu, vanulla tai sellstoffilla täytettävä virkattu kuukautissuoja.

Ei sitä toisaalta koskaan tiedä, kuka on todella "cool".

Eräs tietämäni henkilö jäi koulusa kiinni virsikirjan tärvelemisestä. Hänen isänsä oli vääntänyt siitä sätkiä, koska virsikirjan lehdistä kuulemma sai niin henkevät savut.

7 kommenttia:

  1. Niin. Monet suuren ikäluokan jälkeen tänne tulleet ovat maininneet jääkaapin eräänlaisena uskontona, mitä se arvelematta olikin.

    Itse synnyin 1959 ja muistan vielä maitopurkit tuplaikkunoiden välissä ja olen juuri ja juuri kokenut ajan ennen kuin televisiot valtasivat olohuoneet.

    Olen monasti pilkannut blogissani suurta ikäluokkaa, mikä johtunee kait lähinnä siitä, että olen joutunut työelämässä kylliksi taistelemaan tämän kaikkitietävän ja hallitsevan sukupolven kanssa. Tietysti minutkin voitaisiin tuohon baby boomiin juuri ja juuri lukea.

    Mutta back to jääkaappi. Se on keksintönä insinööritieteen äärimmäinen taidonnäyte, jonka sisällä oli aluksi voimakasta myrkkyä, joka päästettiin tuotteen elinkaaren lopuksi iloisesti ilmoille.

    Myöhemmin arkkupakastimesta sai kätevä rakennettua nopeasti kompostin. Kaasut pihalle vaan ja multaa sisään :)


    Jääkaappi on eräänlainen välivaihe tässä ihmiskunnan tuhoisaksi luonnehditussa kehitysvaiheessa jota varmaankin elämme.

    Muistelen luultavasti sitten joskus tosi vanhana jos herra tai luonto elonpäivä suo, että uskoimme siihen, ennen pilaantumatonta ruokaa.

    Kouluvirsikirjan sivuista olen köyhän työläisperheen lapsena vääntänyt monta sätkää. Totuuden henki?

    VastaaPoista
  2. Olet varmaan Naomi Kleiniin tutustunut: nykyään tuo prosessi vastakulttuurista kulutustuotteeksi on mainos/desing -toimistoissa jo tuotteistettu.

    Prosessi on niin nopea, että Kleinin nuoruudessaan kampuksella vastakulttuuriksi luulemat ilmiöt olivat jo mainoksissa, tv-sarjoissa, designissa jne. paljon ennen kuin hän yliopistosta ulos ehti.

    Hyvä juttu, esimerkit vain vaikuttivat vähän vanhoilta; itsekään en ole mikään nuori mutta tuo Coca-Cola -juttu oli kyllä tapahtunut ennen syntymääni.

    VastaaPoista
  3. Mutta eikös kulutusyhteiskunnan idea olekin juuri se, että kun kaikilla on jääkaappi/pesukone/roll-deodorantti/auto/kännykkä ja niin edelleen, niin tehtaan pitää kehittää uusi tuote. Muutenhan se menee konkurssiin.
    Ajatellaanpa Nokiaa. Sillähän tuli hätä käteen, kun ihmiset eivät halunneetkaan tehdä kännykällä muuta kuin puhua ja lähettää tekstiviestejä. Hyvä, ettei ministeritasolta alettu antaa ohjeita, että kännykällä pitää myös pelailla ja lähettää valokuvia, muuten kansantalous menee miinukselle. Ja siitähän seuraa tulta ja tulikiveä, ikuinen vedenpaisumus ja jääkausi Suomen kansalle. Näin uskomme.
    Eräs sotaveteraani totesi TV:n dokumenttiohjelmaa katsoessaan, ettei maapallolla sellaista kulttuuria tai heimoa olekaan, joka ei olisi keksinyt, miten äly häädetään. Ohjelmassa alkuasukasheimo teki kiljua ja shamaani poltti sientä.
    Samaa ajatusta voisi jatkaa sanomalla, ettei sellaista heimoa maapallolla olekaan, joka ei ilahtuisi uusista leikkikalusta ja vempeleistä.
    Ja lisäksi pitää muistaa,että kulutusyhteiskunnan periaatteet toimivat myös lääketeollisuudessa. Vielä 70-luvulla hyvän verenpaineen yläarvon määritelmänä oli 100+ikä. Nyt tavoitearvo on 120/80. Ja jos ei ole, niin lääkkeethän kyllä löytyvät.
    Eli jos nyt joku joulumarkkinoiden aikaan sanoo, että minun on hyvä olla, minä en tarvitse mitään, minä en osta mitään, niin sehän tuomitaan terroristiksi tai kommunistiksi ainakin, ja jo kohta sitä ollaan kiikuttamassa saunan taakse hyvinvointiyhteiskunnan vastustajana.

    VastaaPoista
  4. Hahhhaa! Makeasti nauroin "dokumentaarisille muisteloillesi".

    Olen sinua vajaa kymmenen vuotta nuorempi, mutta aika tuttua tekstiä tuo oli.

    Vietinhän sentään melkein kymmenen kesää äidinäitini luona Luhangalla, Päijänteen rannalla ja siellä ei totisesti tunnettu edes sähköä ennen vuotta 1968 - puhelimesta puhumattakaan.

    Moottorivene oli sielläpäin -60-luvun alun käytetyin menopeli.

    Kaljupäinen, arvokkaan mukavanoloinen tuomari perheineen, (joka lahjoitti enolleni lukemansa Sapo-sarjan ja Salama-sarjan dekkarit ja jotka minä sitten luin!) asui parin kilometrin päässä niemellä ja kävi säännöllisesti ostamassa maatalosta elintarvikkeita.

    Ah niitä kesiä! Olin yksinäinen mutta vapaa, ja se Luonto - sellaista ei enää ole, koska maantie pilasi Keihäsniemen totaalisti 1968...

    VastaaPoista
  5. Terylen oli housumateriaali, mutta yhtä lailla silittämättä siisti kuin peltipaidat, joista saattoi pestä kauluksen ja hihansuut ja vetää paidan takaisin päälleen. Hiuksiin tietysti pojilla Soavea ja Brylcremiä (tulivatko oikein kirjoitettua). Ja entä naiset? Bonds huulipuna kestää, kestää ja kestää... Lollosta loistolinjat, Figura laadun takaa, Sä hoikemmalta näyttäisit, jos Fortuna-liiviä käyttäisit. Ja pojat kehottivat: Hiihtäkää kaikilla keleillä, käyttäkää Sellox-siteitä. Pyykki oli Valo-valkoista vaivatta, ja kun mister Tag kehui Tag-pyykkipulveria, keksi joku, etteivät suuret sanat pyykkiä valkaise. No joo, elettiinpä ennenkin. Edistysmielisen osuuskauppaliikkeen Elanto muuten keksi makkaraleikkeelle ja leikkeelle yleensä siivuamislisän. Ja jo paljon varhemmin laulettiin, että ei suruun eikä nälkään kuolla Näkinkijalla, vaik keskikaupungilla oltais kuinka lujalla. Se oli Elantoa se.

    VastaaPoista
  6. ps I'm having a little trouble sending comments so if I do it twice please excuse me and I apologize.

    VastaaPoista
  7. Well I have a few vacation days this week and what better way to spend it surfing through blogs! I actually do this a ton to get ideas for my own blog site that I run on ecs notebook computer. It seems that you keep your blog up to date and get some very good posts from users all over the place. If you don�t mind I added you to my web favorites and you may want to grab my website and do the same. I am a real busy dad but I do try to keep my site up to date with useful information and informative articles for you to read. Well back to blog surfing. Have a great day and thanks again from, ecs notebook computer

    VastaaPoista