Ratapölkkyjä

On totta, että Riihimäen – Elisenvaaran rata eli junayhteys Viipuriin ja Pietariin tappoi ihmisiä enemmän kuin tuolla rataosuudella on ratapölkkyjä. Heitä haudattiin sinne tänne. Nälkä vai tautiko tappoi?

Historian tutkijat (Turpeinen) arvioivat, että nälkä ajoi yleensä kerjuulle niin ettei väestökatastrofeja voi oikein paikallistaa nimettyihin kyliin. Tauti puolestaan tappoi ihmisen omille sijoilleen.

Tuo jälkimmäinen ei ole aivan totta, koska jonkin pilkkukuumeen, lavantaudin tai koleran vaikutukset poikkeavat toisistaan. Sairaus panee joskus harhailemaan ja hakemaan apua, jota ei ole.

Isoisäni kertoi maanneensa pari kuukautta jossain saunassa Kantalahden ja Märkäjärven puolivälissä. Se oli keuhkokuume.  Kovassa kuumeessa ei juuri kuljeskella.

Vuoden 1918 vankileirien vaikutusta muualla maassa asuneiden sivullisten ja valkoistenkin tavattomaan tautikuolleisuuteen ei usein mainita. Vankileireillä ei karanteeninäkökohtaa aina muistettu. Bakteeri ja virus ovat ihailtavan puolueettomia. Ne tappavat niin punaisia kuin valkoisiakin, sekä vankeja että vartijoita. Vankileireillä ammuttiin 10 000 punaista ja muuten vain kuoli 14 000. Lähes poikkeuksetta menehtyneet olivat kaksissakymmenissä. Mahakkaammat olivat suorineet Pietariin miettimään, mitä seuraavaksi tehtäisiin.

Suomessa espanjantauti tappoi 25 000 ihmistä. Se oli sellainen influenssan muunnos, että suuri osa uhreista oli nuoria, kuten sodassakin.

Väestönkasvusta puhuttaessa en ole nähnyt mainittavan, että todella paha epidemia -  sellaisista on kokemuksia – voi vähentää maapallon väkilukua neljänneksellä tai kolmanneksella muutamassa kuukaudessa. Suomenkin 1700-luvun historia ratkesi kahdella nälkätalvella 1695-1697. Väestöstä kuoli ehkä kolmannes. Sitten alkoi Isoviha.

En voi sivuuttaa sitä havaintoa, että biologisissa järjestelmissä näkyy taloudellisen periaate. Myös pieneliöt minimoivat energiankäyttöään. Sopeutumine tarkoittaa myös tulemista toimeen sillä, mitä on.

Näen historiassa samanlaisen taloudellisuuden periaatteen. Jostain tulee ajatusyhtymä. Eräs presidenttiehdokas ehdottaa ”totuuskomissioita” korjaamaan 1990-luvun kasino- ja pankkikriisin vääryyksiä. Korvauksia olisi maksettava kymmenille- tai sadoille tuhansille vääryyttä kärsineille.

Olen samaa mieltä siinä, että aivan liian monille kävi aivan liian pahasti.

Ehdokas ei taida huomata ehdottavansa takautuvan lain säätämistä, samaan tapaan kuin laissa sotaan syyllisten rankaisemisesta. Kun suuri osa taloudellisista menetyksistä aiheutui velka- ja takaussitoumuksista, tuossa ehdotetaan itse asiassa takautuvaa perustuslain muuttamista.

Vallankumouksissa otetaan ihmisiltä kaikki, mitä heillä on. Miten heiltä otettaisiin myös kaikki se, mitä heillä ei enää ole, sitä en osaa kuvitella. Kriisi kaatoi pankkeja ja rahaa paloi, kun maat, metsät ja paperit lakkasivat kelpaamasta kenellekään. Eivät ratapölkytkään käyneet kaupaksi.

Kapina

Sana ”jacquerie” tarkoittaa talonpoikaiskapinaa. Wikipediassa tuon otsikon alla on Ranskasta 12 vakavaa kapinaa 1200-luvun lopusta Suureen vallankumoukseen, jonka harvemmin mainittu ydin oli liiaksi rasitettu maalaisväestö.

Suunnilleen tuolla kohdin hakuteosten kirjoittajat menettävät mielenkiintonsa käsitteeseen. Teollisuus syntyy. On hauskempaa kirjoittaa Marxista ja Suuresta Sosialismista.

Silti: maailman toistaiseksi viimeinen (ehkä Mao Zedongia lukuun ottamatta) talopoikaiskapina tapahtui Suomessa 1918.

Viimeistä edellinen oli ollut ns. Venäjän sisällissota 1917-1922, verisyydessään maailman kaikkien aikojen pahin.

Tarkoitukseni ei ole viisastella kollegoille tai poliitikoille. Vuoden 1918 tapahtumien nimityksestä käyty 100 vuoden väittely on naurettava, ja nyt vakiintumassa oleva ”sisällissota” on oikein hyvä. Yksi kehäkeskustelun ongelmistahan oli, että vapaus- tai muu sellainen sota ei oikein ole totta, kun ei ollut enää Venäjää eikä vielä Neuvostoliittoa, ja puhe maailmanvallankumouksesta oli samaa milleniarismia eli maailmanlopun odotusta kuin se oli ollut vuosituhansien ajan.

Uskontomme liittyy läheisesti kapinaan, jota muuan mies kävi veronkantajia, rahanvaihtajia ja tullimiehiä vastaan kaksi tuhatta vuotta sitten.

Jos katsotaan, että punaiset aloittivat, lienee samalla myönnettävä, että taustalla oli silti vakava elintarvikepula ja että Siltasaaren työväentaloon oli tarkoitus perustaa sosialismien (oikeastaan kuuden johtavan bolshevikin) sivukonttori. Suomalaisten yllyttäminen oli Leninin ja Trotskin tapa tehdä kiusaa Saksalle, jonka kanssa käytiin rauhanneuvotteluja, kun Venäjän armeija oli romahtanut.

Valkoisen armeijan muodostuminen Pohjanmaalle ja Karjalaan muistuttaa hätkähdyttävästi 1500-luvun lopun nuijasotaa, joka siis oli talonpoikaissota eli aatelisherrojen välienselvittelyä.

Aatteellisista talonpoikaiskapinoista löytää hyvän kuvauksen esimerkiksi Waltarin Mikael Karvajalasta.

Suomessa talonpoikaiskapina kyti Pohjanmaalla (herännäisyytenä, sitten häjyjen liikehdintänä, jonka kärjessä oli rikkaita talonpoikia, ei suinkaan köyhiä tappelupukareita).

Lukija älköön sekoittako sanoja ’talonpoika’ ja ’maanviljelijä’. Tavattoman usein talonpoikaiskapina syttyivät maanvuokrausjärjestelmistä. Suomessa on tiedetty puoli vuosisataa, etteivät punaiset olleet torppareita. Suomessa on unohdettu, että riittämättömin sitein maahan kiinnittyneitä (torppareita, mäkitupalaisia, lampuoteja, loisia) oli molemmissa taistelleissa armeijoissa hyvin paljon. Miten muuten, kun teollisuuden äkkijyrkkä synty oli yksi kapinan syistä – vientimarkkinat olivat maailmansodan vuoksi tukossa niin että ainoastaan metalliteollisuus menestyi.

Johtopäätös? Elinkeinorakenteen muutos maksaa verta, sitä enemmän mitä nopeampi muutos on. Senkin voisi sanoa, että Stalin-setä Venäjällä turvasi onnemme takaamalla sotakorvauksilla täystyöllisyyden.

Matti Juonio

Ajattelin mainita puukoista. Sitten mietin, että jos ne pahastuvat. Lehden mukaan on luvassa jokin näyttely. Kuvassa oli mestarituotetta markkeeraamassa harvinaisen ruma puukko, jopa kauhavalaiseksi mainittu (Juho Lammin tilauksesta hevosraipan nupin mukaan väkertämä ja siten käyttökelvoton hevosenpääpuukko istutettuna lähinnä Kerästen kainuulaisen Tommipuukon mieleen tuovaan tuppeen.)

On ollut puhetta, että tekisimme jonkin uuden laitoksen vanhasta Puukot-kirjastani, kun siitä tuli alkujaankin niin huono. Olemassa olevat isot puukkokirjat ovat erittäin isoja ja vaikeasti käsiteltäviä. Kuva-aineisto on aika hyvin Kansallismuseossa ja kohtalaisesti verkkopaikassa //finna.fi

Minulla on kyllä jokin määrä parempia. Tässäkin blogissa on ollut esillä Pekanpään puukko, jollaisen voi onnistua jopa ostamaan. Laatikossa on puukkomestari Antti Rannanjärven Härmän puukko ja J.K. Lammilta sain aikoinani hänen itse tekemänsä keisarin juhlapuukon, siis sen runsain hopeakoristein varustetun.

Lammin Kusti asui Kettulassa siinä vieressä, missä isoisälläni oli heinämaita. Voi olla että sieltä tuli jokin kimmoke, mutta Lammin yli 90-vuotiaana lähettämä kirje lämmittää mieltä kansioon talletettuna. Hauskaa, miten mestarikäsityöläisellä oli kokeneen kirjurin horjahtamaton käsiala.

Tosiasiassa olin miettinyt sarjakuvaa Matti Mainio ja Jussi Juonio, joka lienee Mikki Hiiren jälkeen pisimpään ilmestynyt sarja. Se alkoi 1908 ja loppui viimein noin 1975. Siitä tehtiin piirrettyjä elokuvia, kun Disney kulki vielä polvi housuissa, 1911, ja niitä oli paljon. Elävillä näyttelijöillä toteutettuja jaksoja oli vuodesta 1911.

Tämä antoi aiheen selvitellä, onko sarjakuvien historiasta julkaistu mitään merkittävämpää viime vuosikymmeninä. Kaukoranta – Kemppinen 2. Painos ilmestyi 1981 ja ensimmäinen kymmenen vuotta sitä ennen, myös kansainvälisesti aika erikoisena ajatuksena.

Vastaus näyttää selvältä. Jopa nostalgia-sarjakuva on kadonnut. Uusimmat kirjat, jotka täytynee hankkia, tuntuvat nojautuvan tukevasti vanhaan tutkimukseen. Ellette usko, että kirjaston sanomalehtien ja (Amerikassa) sarjakuvalehtien penkominen on pölyistä puuhaa, kysykää Heikki Kaukorannalta.

Tavalla tai toisella elokuva ja televisio ovat syöneet sen mieluisuuden ja meluisuuden, jota sarjakuva joskus edusti. Jopa Tähtien sota –sarja muistuttaa mielestäni häiritsevästi vanhoja hienoja sarjakuvia (Flash Gordon jne.). Ellen erehdy, Spielberg on tunnustanut velkansa Disneyn Carl Barksin kuvakerronnalle.

Matti Mainio oli alkujaan vedonlyöntifriikki San Fanciscosta ja Jussi Juonio (Jeff) oli mielisairaalasta oin lupinsa poistunut hoidokki, joka luuli olevansa nyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestari.

Kun monesta tunnettu moguli Hearst (eli Citizen Kane) oli konsolidoinut sarjakuva ja pilapiirrokset King Features –syndikaatiin, mainiot juoniot muuttuivat säyseäksi perhesarjaksi, mutta niin niitä vain luettiin Seura-lehden takasivulta, jossa suursuosikki oli tietysti Ratsupoliisi King, Kanadan poikia punaisine takkeineen.