Lapuanjoen ja sen sivujokien varressa oli 3 000 heinälatoa. Joissakin itse ottamissani vanhoissa valokuvissa on ehkä tuhat. Hiljan television näyttämässä luonto-ohjelmassa niitä esiteltiin. Sama näky kuin Härmästä sillalta kymmenen vuotta ottamassani kuvassa, joka sattui onnistumaan hyvin. Siitä, vähän ylempää, joen suuntaan, näkyy lakeutta 20 kilometriä. Yhteensä yksi lato. Kauhavalla kiipesin oikein Saarimaan näkötorniin. Sama tulos.
Kirjoitan kiitelläkseni tekoälyä. Ei pidä ymmärtää väärin. Kiittelen minä joskus kissaakin, mutta ei se tarkoita, etten näkisi kissan huonoja puolia ja pelottavia piirteitä.
Olen kovin mielissäni siitä, että ranskalaiset pitävät eräin osin kiinni annalistien opeista, jotka on tapana liittää F. Braudelin nimeen, vaikka koulukunnan kyllä perustivat hänen opettajansa lähes 100 vuotta sitten.
Ihmiskohtaloiden ja poliittisten käänteiden kustannuksella alettiin korostaa havaittavia, mitattavia ja punnittavia tosiasioita. Monumentiksi jäi Välimeri, historiantutkimus jonka päähenkilö ei ollut kukaan kuningas eikä mikään maa, vaan itse meri. M. Northin The Baltic yrittää samaa, mutta paljon heikommin tuloksin. Myös Braudel on nyt vanhentunut. Sekä meren pohjasta että luolista ja kuivuneiden kaivojen kohdalta on löydetty paljon hyvin yllättävää.
Tekoäly antoi täsmälliset vadtaukset, kun kysyin kylvöheinästä, meijereistä ja maatalouskoneista. Se laski myös luvut pyynnöstäni. Väitin ja muinoin kirjassani, että Kauhavan kuuluisa puukkoteollisuus oli rautatien vähäksi aikaa pintaan nostama brändi, jota omista puheistaan innostuvat pitivät aikoinaan yllä.
Etelä-Pohjanmaan pellot ovat laihanlaisia. Ne ovat merestä noussutta maata, jota tulvat eli paisunnat pitivät vallassaan joka kevät. Vaikeaa asiaa miettivät talousihmiset ja poliitiot, ja joskus 1880-luvulla ratkaisu tehtiin. Leipäviljan omavaraisuudesta luovuttiin. Ruista sai halvalla Venäjältä ja itse asiassa Amerikasta ja Australiasta asti. Nälkävuosien kokemukset kirvelivät, ja sellaisia vuosia sattui liian usein.
Pohjanmaalla ratkaisu oli karjatalous, ja siirtymä oli hyvin nopea ja laaja. Kylvöheinällä - timotei, nurminata - ruokittu karja lysi läpi talven ja paljon enemmän kuin toissilmin kootuilla korsila syötetty karja.Ayrshire tuli kyyttöjen tilalle, ja osuusmeijereitä ja teurastamoita perustettiin kilvan. Käännekohtia olivat vuoden 1895 osakeyhtiölaki ja 1901 osuuskuntalaki, joiden näkyviä merkkejä olivat etenkin osuuskaupat ja osuuskassat, nykyisen S-ryhmän ja Op-pankin edeltäjät.
Vanhat vaarit marisivat ja ärisivät, että kyllä aina on tultu toimeen risukarhilla, vaikkei sillä saa niityn pintaa rikki, mutta nuoret isännät hankkivat Fiskarsin auroja ja Hankmon äkeitä. Emännät olivat tohkeissaan, koska tavaksi tuli, että meijerin maidosta ja voista maksamat rahat olivat emännän takana, eivätkä miehet päässeet niitä juomaan. Vähäväkisillekin alettiin maksaa palkkaa rahana. Parisataa tuhatta ihmistä käytti palkkansa matkalippuihin Amerikkaan, joka siihen aikaan houkutteli maahanmuuttajia. Saksalaiset, hollantilaiset ja ruotsalaiset olivat jo tulleet ja osoittaneet kunnokkuutensa. Ja Norja melkein hallitsi kauppalaivastoa.
Sellaista veistä, jolla vuollaan kultaa, ei osattu kehittää Kauhavalla eikä kotona. Etenkin Turun yliopiston tietämissä tehtiin teknisesti suhteellisen helppo mutta työläs tutkimu. Noin puolet siirtolaisiksi menneistä pettyi. Etenkin Antti Tuuri kulki kirjaamassa suomalaisista näkemäänsä Amerikassa ja Kanaatassa. Tulos avasi anakiin omia silmiäni siitä huolimatta, että oli näitä matkan tehneitä omassakin suvussani. Opin senkin, että sota- ja siirtolaiskertomuksissa on se yhteinen piirre, ettei niitä ole syytä ottaa aivan todesta.
Siitä en hiiskunut tekoälylle, että oli minullakin kaksi kertaa mahdollisuus ruveta amerikkalaiseksi. En ruvennut. En myöskään pitänyt Santa Monicasta. Kirkkonummesta pidän, ja jonkin aikaa keskusteltuamme tekoäly arvioi, että Suomessa verkostot ovat eräin paikoin tavattoman tiheitä. AI sanoi liittävänsä tietoihinsa sen, että Espoonlahden seutu veti kovasti puoleensa merkkihenkilöitä muun muassa yliopistolta ja taiteesta. Tuossa meidän kylällä oikaisi arvoisat koipensa aikoinaan jopa J.V. Snellman. Kuuluisaa Tuusulanjärven seutua ainakin rahamiehet varoivat, koska siellä riitti pyytäjiä. Erään pikku tien varressa istui vielä 1900-luvun alussa karvat korvilla muuankin Jussi, joka kohtuullisesta korvauksesta muisteli edesmennyttä “rakasta Aleksis-veljeä”.
Meillä tästä kaikesta aiheutui muun muassa kansalaissota 1918 ja uudistumatta jääneen Venäjän jatkuva uhka. En näe merkittävää eroa tsaarin, Leninin ja Putinin johtamien valtakuntien välillä. Toimintamalliksi jäi, että mieluummin käydään varkaissa kuin tehdään itse. Ja USA:ssa on johtavia poliitikkoja, jotka eivät ota uskoakseen, että USA on Euroopan siirtomaa. Ei Englannistakaan saanut kultaa, mutta Afrikasta ja Intiasta sai, ja teen ja oopiumin toivat Kiinaan britit. Ja erinomaisia bisnesmalleja olivat etenkin orjakauppa ja merirosvous, etenkin arabien innovaatioita.
Mutta lehmäkaupan kohtu eli siis salaperäiseksi häräksi kuvatun olennon eli edistyvän Euroopan tyyssija oli Kreeta.

Venäjän suuri ongelma on tosiaan ollut jo viimeisen tsaarin / keisarin ajoista täydellinen pysähtyneisyys ja kehityksen kieltäminen. Kaiken pitää jatkua aivan samana eikä mikään saa uhata sitä. Tämä korostui vahvasti Neuvostoliiton aikana. Ainoa muutos joka sallittiin oli lisämaiden ja uusien orjien hankinta. Sama jatkuu yhä Ukrainan rintamalla.
VastaaPoistaUSA oli aiemmin erittäin kehittyvä valtio jossa työntekijät saivat hyvää palkkaa ja tekninen ja tieteellinen kehitys kukoisti. Suurimmat vaikuttajat olivat amerikkalaiset nuoret jotka olivat sivistyneitä ja lahjakkaita ja valmiita ponnistelemaan lujasti. Nyt tilanne on vastakkainen monessa suhteessa. Amerikkalainen nuoriso ei ole enää lainkaan kiinnostunut tieteestä eikä tekniikasta. Yliopistot joutuvat ottamaan miljoonia ulkomaisia opiskelijoita jotta taso säilyisi edes jonkinlaisena. Sinne menevätkin maailman etevimmät opiskelijat tekemään uraa uurtavaa työtä ja uusia keksintöjä. Osa palaa sitten lähtömaahansa.
Tavallisten työntekijöiden palkat ovat kansatuotteeseen verraten samalla tasolla kuin yli 70 vuotta sitten mutta hinnat ja kustannukset ovat moninkertaistuneet. Tämä on ydinsyy amerikkalaiseen köyhyyteen ja asunnottomuuteen. Sensijaan miljardöörit vaurastuvat ennennäkemättömällä tavalla Trumpin erityisessä suojeluksessa. Trump pyrkii jatkamaan tätä kauheata kehitystä väärään suuntaan kaikin keinoin ja pyrkii jopa tuhoamaan vakiintuneita teollisuudenaloja. Niiden tilalle vanhanaikaista savupiipputeollisuutta ja öljyn pumppausta sekä nälkärajalle ajettua maataloutta. Aseteollisuus on ainoa varteenotettava teollisuudenhaara. Tekoäly on jättimäinen kupla joka on puhkeamassa ja rikastuttaa muutamia ihmisiä joka tapauksessa, kävi miten hyvänsä. USA lähestyy kovaa vauhtia Venäjän tilannetta. USA muuttuu Euroopan siirtomaaksi vähitellen koska siltä alkavat tietyt resurssit loppua ja ihmisetkin alkavat paeta muihin maihin.
Trumpin Grönlannin puheiden johdosta ajattelin että voisiko pitää kansainvälisen kokouksen kaikkien entisten pohjoisamerokan siirtomaaisäntien ja rajavaltioiden . (Espanja, Englanti, Ranska, Tanska, Hollanti, Ruotsi, Kanada, Meksiko, Venäjä) kanssa siitä, voisiko Amerikan Yhdysvaltojen itsenäisyyden purkaa näin jälkikäteen.
PoistaArvelen ettei niitä tarvitse asiassa edes auttaa, niin pahalta se näyttää
PoistaAmerikasta puheenollen, Stubb oli haastattelussa juuri ja esiintyi todella asiantuntevasti liittyen Trumpiin ja Ukrainaan. Hän on saanut laajalti kiitosta diplomaattisesta toiminnasta tämän hetken vaikeissa tilanteissa.
VastaaPoistahttps://www.youtube.com/watch?v=8wy-eHDN3AE
Parempaa miestä juuri tähän hetkeen ja toimeen en kykene kuvittelemaan maassamme.
Politiikasta puheenollen, Unkari on nyt julkisesti pyytänyt anteeksi jarrutustaan NATOon, Suomen osalta. Ihmeitä voi siis tapahtua aivan odottamatta. Kiitos unkarilaiset veljet!
Poista"...eli edistyvän Euroopan tyyssija oli Kreeta."
VastaaPoistaAasinsilta, myönnän, mutta jos nykyisyyttä ajattelee niin olen aina tottunut ajattelemaan että edistyvän ja vapaan Euroopan todellinen tyyssija on Iso-Britannia, demokratian ja liberalismin kotimaa, ja kaiken muunkin vapaudelta maistuvan. Näin noin viimeiset 500 vuotta.
Tänään kuitenkin uutistiedoissa että Päivä Räsänen ei päässyt edes lentokoneen vaihtoon Britanniaan.
Hän itse kommentoi että pelkäsivätkö he että hän siteetaisi Raamattua lentokentällä.
Pieni askel ja käsky häipyä pois yhdelle ihmiselle tuo, mutta iso askel taaksepäin Euroopalle. Me olemme todella liukumassa sellaiseen woke-totaaliin että alkaa muistuttaa jos scifi-genren mielikuvitustarinoita. Tämä on vain totta.
Räsänen rinnastatetaan oikeudellisen päätöksen vuoksi nyt äärimmäisiin vihapuhujiin. Niitähän Englannissa ei ole omasta takaa, ja todellista fundamentalismia ?
Itse ajattelen ehkä eri tavalla kuin Räsänen tästä seksuaali-ideniteettikysymyksessä, tai oikeastaan en ajattele noista kysymyksistä juuri mitään sellaista että haluaisin opettaa asiassa ketään, homoseksuaalisuus ei ole minulle ongelma, mutta jos Eurooppa lähtee sananvapauden kysymyksissä tälläisille Venäjän ja Iranin linjoille, niin oh boy.
Odotankin kotimaisen älymystön raivokasta vastalausetta tälläisiin asioihin, eurooppalaista liberalismia ei todellakaan kannattaisi vetää vessasta alas ohimenevien muoti-ideologioiden vuoksi.
Homoille toki kuuluvat kaikki ihmisoikeudet, se aivan päivänselvää, mutta vapaus käydä keskustelua seksuaali-identiteeteistä on aivan samaa asiaa, jopa samaa puolta. Mutta kuka tätä ei käsitä, sille ei voi mitään. Eurooppaa parhaimmillaan ei ole suiden tukkiminen, laittomien ideologis-fundamentalististen t e k o j e n estäminen on.
https://www.is.fi/politiikka/art-2000012136589.html
Tuohon en sano mitään, mutta jos onnetonta brexitiä ei olisi tullut, Räsäsellä ei olisi ollut mitään ongelmaa.
PoistaEikä Sebastianilla.
PoistaMinulle on vasta pikkuhiljaa hahmottunut, että jumankauta olenkin ikäni rampannut samoja katuja, joita pitkin Katariina Suuri on myös kävellyt Haminassa. Sekin, että Eurooppa sai odottaa, kun Tsaari kalasti Langinkoskella, Ja hetkinen... Isovanhempani ovat syntyneet Venäjällä. Nuorena poikana itää ei ollut. Raja oli suljettu kuten nyt. Mistä tässä vihanpidossa on kysymys? Tämänhetkinen tulkintani on, että itsenäinen Venäjä risoo lännen kolonialistin sielua ja Suomi rajanaapurina saa kaiken sonnan niskaansa.
VastaaPoistaVenäjähän se varsinainen kolonialismin tyyssija on. Mutta kun riistetyt kansat ovat samalla mantereella eivätkä laivamatkan takana, se on helpompi pitää poissa silmistä.
Poista"Vaikeaa asiaa miettivät talousihmiset ja poliitikot, ja joskus 1880-luvulla ratkaisu tehtiin. Leipäviljan omavaraisuudesta luovuttiin. Ruista sai halvalla Venäjältä ja itse asiassa Amerikasta ja Australiasta asti. Nälkävuosien kokemukset kirvelivät, ja sellaisia vuosia sattui liian usein."
VastaaPoistaSiinä se on tiiviissä muodossa koko kansallinen nälkäkatastrofin dilemma: Halpa venäläinen vilja, sitä valkeaa jauhoa kaukomailta sai niin, että kivisiä ja hallanherkkiä maita ei kertakaikkiaan kannattanut raivata yhtään enempää, kuin mitä tehtiin.
Sen sijaan vaihto Leipäviljasta lypsyarjaan kannatti; voita, juustoa meni Pietariin ja Englantiin, maitoa kaupunkipaikkoihin (Vihola, 1991).
Tämä "komparatiivisen edun" hyödyntäminen toimi rauhan aikana loistavasti ja nosti maaseudun elintasoa. Järjestelmä kuitenkin predestinoi (määräsi ennalta) Suomen kriisiin, kun ensimmäinen maailmansota sulki rajat, tyrehdytti tuonnin ja Itämeren kauppareitit. Suomi oli ajautunut tilanteeseen, jossa se oli rukiin osalta vain noin kolmanneksen omavarainen.
Talouden viheliäinen sääntö toteutui: hyvin meni niin kauan kuin hyvin meni, kun tuli toppi niin tuli toppi.
Montun syvyyttä jyrkensivät ne, joiden olisi pitänyt loiventa asitä, poliitikot. Etenkin jotka pelasivat kriisillä. Kaupunkien työväestö ja kuluttajat olivat kaikkein huolestuneimpia, sillä he olivat täysin riippuvaisia ostoviljasta. Heidän äänitorvenaan toimivat sosiaalidemokraatit ja ammattijärjestöt, kohta jo punakaartit, jotka vaativat tiukkaa säännöstelyä, hintakattoja ja varastojen pakko-ottoja. Myös Senaatin maataloustoimituskunta ja myöhemmin perustettu Elintarvehallitus kantoivat virallista huolta nälänhädän torjumisesta.
Täysin välinpitämättömiä ei kriisissä ollut kukaan, mutta maataloustuottajat eli talonpojat ja suurtilalliset suhtautuivat tilanteeseen eri tavalla. Heitä syytettiin kaupungeissa välinpitämättömyydestä ja viljan pimittämisestä. Tuottajat vastustivat senaatin asettamia alhaisia maksimihintoja ja pakko-luovutuksia. He myivät viljaansa mieluummin mustassa pörssissä korkeampaan hintaan tai käyttivät sen oman karjansa rehuksi kuin luovuttivat sitä valtion vahvistamilla nimellishinnoilla. Myös Suomessa olleet venäläiset sotilasjoukot kuluttivat piittaamattomasti maan omia elintarpeita.
Siinä pirunnyrkki, jota ei kyetty avaamaan: juuri intresien täysi vastakkaisuus ja kiihotuksella kiihdytetty ilmanala syvensi ristiriitoja. Suurimman puolueen johtava "maatalousasiantuntija" keskittyi torppariveivaukseen. Nälkä on punikki. Voista tapeltiin Turussa jo elokuun alkupuolella 1917. Jo sitä ennen, toukojen teon aikaan keväällä oli kiihkeää maatalouslakkojen merkeissä. Sillon syntyi jo "taistelupareja", joiden tuhoisuus tuli näkymään sillon kun "tilejä tasattiin".
Tietty umpikujaan johtava komparatiivisen edun hyödyntäminen tässä näkyy.
HBL kirjoitti pari päivää sitten, että Dostojevski on Putinin mielikirjailija. No tietenkin, ovathan hänellekin tärkeitä tsaarin ylivertaisuus, pyhä venäläinen kansa ja ortodoksisuus. Tämä kirjallisuuden harrastaja oli siteerannutkin Riivaajia, mutta nurinkurisesti. Itseään hän tuntuu pitävän nyky-Venäjän tsaarina, mutta suosio on alkanut laskea bensiinipulan ja hinnannousun myötä.
VastaaPoistaAnna-Lena Laurenin mukaan Putin on rauhoitellut kansaa, että bensapula poistuu, kunhan paikallisviranomaiset vain työskentelevät tehokkaasti. Siis virkamiesten vika.
Et sitten huomannut heidän yhä olevan oikeassa, Putinin, Tolstoin ja Dostojevskin.
PoistaKenen kannalta oikeassa? Omaltaan, tietenkin, ja kiihkonationalismin. Itsevaltius sopii Putinille, mutta usko vaikuttaa pintasilaukselta, ikään kuin asiaan kuuluvalta, eivätkä teot ainakaan ole kovin kristillisiä. Tolstoin uskonnollisuus meni liiallisuuksiin, fanaattisuuteen. Dostojevskin usko vaikuttaa aidolta, ainakin hän oli etsijä ja tutki sitä syvällisesti monelta kannalta psykologisesti ja filosofisesti.
PoistaVenäjän muslimisaatio vaan kiihtyy. Ei kannata kantaa huolta siitä, että ortodoksisuus säilyisikin.
PoistaJatkan vielä, jos sallitaan. "En näe merkittävää eroa tsaarin, Leninin ja Putinin johtamien valtakuntien välillä." Tottahan se on, Putin haluaa jatkaa perinteitä, ja Venäjällä se näyttää onnistuvan, kun siellä ei ole koskaan ollut oikeaa demokratiaa.
PoistaOrtodoksisuus sinänsä on varmaankin kaunis ja lämmin uskontosuunta, mutta Venäjän varianttiin on tullut ikävä lisäpiirre, jonka Putin näyttäisi saaneen Dostojevskilta, paha kyllä. D. oli pettynyt yrittäessään nuorempana asua Euroopassa velkojia paossa, rahattomana ja peliriippuvaisena ja alkoi vanhempana julistaa Venäjän kansan ja kirkon erityisyyttä ja jumalallisuutta ja Euroopan moraalittomuutta. Siksi Venäjän tulisi saattaa koko maailma tai ainakin muut slaavit ja ortodoksit saman lipun alle, suojaan.
Sitä Putin kuuliaisesti yrittää. "Riivaajissa" D. tuo esiin joukon "Euroopassa oleskelleita" nihilistejä, jotka salassa valmistelevat kaaosta ja väkivaltaa yhteiskuntaan. Nihilismissä kaikki olisi sallittua, ja sekin näyttää miellyttävän Putinia. Aika hyviä tuloksia hän on saavuttanutkin Butchassa ja Mariupolissa ja muualla naapurivaltiossa. Kirkon siunauksella.
Onneksi Dostojevskilla on paljon muutakin kuin se suurvenäläinen asenne. Hyvin paljon muuta.
Saatana saapui Moskovaan, New Yorkkiin, Viipuriin ja Kauhavalle sekä muihin kaupunkeihin matkatavaroitta. Mielikirjansa Raamatun ulkoa oppineena, joten sitäkään ei ollut fölissä. Että siellä häneen tutustuit, ja siihen.
VastaaPoistaJa Esko.
VastaaPoistaTilaisuus varkaan tekee niillä joilla luontaista alttiutta on.
VastaaPoistaMeillä näkynyt toistaiseksi tiedotus- ja muun henkisen ilmapiirin kaappaamisen lähes täytenä onnistumisena pitkien rauhallisten vuosikymmenten jälkeen. "Vihassakin on voimaa" kuten helmikuun 1922 miehillä.
Entä tästä eteenpäin? Oliko se itse Ovidius, joka riimitteli : "vaikka voimia puuttuu, on tahtoa silti kiitettävä". Siihenkö tyssää?
Ristiriitainen hoitaa itseään lyömällä toista, kätten päälle panemisella.
VastaaPoista