Sivun näyttöjä yhteensä

16,174,315

21. huhtikuuta 2025

Luonnossa



Luontodokumentit ovat muuttuneet aivan erilaisiksi. Etenkin viikonloppuna aamulla lähetetyt ohjelmat ovat suurta silmänruokaa. Tietysti niitä voi katsoa myös Areenasta.

Väittäisin että näytelmäelokuvat laahaavat nyt perässä.

Etenkin droonien ja erilaisten endoskooppien ansiosta näemme jatkuvasti sellaista, mitä emme osanneet kuvitellakaan.

Seurasin lumoutuneena, miten lepakot puhdistavat portugalilaista hyvin harvinaisten ja arvokkaiden niteiden kirjastoa kovakuoriaisista ja toukista, jotka syövät kirjoja.

Asia kyllä on myös omakohtainen siirojen takia, mutta minulla ei ole arvokkaita kirjoja.

Ehkä Attenboroughin ja siis BBC:n ansiosta biologit ovat ryhdistäytyneet, ja tietoa muun muassa hyönteisistä tulee paljon ja asiantuntevasti esitettynä.

Vaikka meilläkin on hienoa kuvaa järvistä ja joista, katson kyllä aika kummissani vedenalaista kuvaa joen koskessa pieniä taimenia pyydystävistä vesikäärmeistä. Henkeä salpaa katsoa, miten varpushaukka lentää noin 50 kilometriä tunnissa sisään navettaan ja sieppaa varpusen lehmän jaloista. Rottien toimet Pariisin viemäreissä ja katakombeissa kiinnostavat. Olen käynyt molemmissa. Pariisin alla on noin miljoona luurankoa. Hautausmaat täyttyivät koko ajan paiseruton tultua. 

Olen erikoisen innostunut näistä ohjelmista. Toinen televisioni on vuodelta 2011. Toisessa huoneessa on uudempi, joka päivittyi teräväpiirtoon. Tällä tietokoneella näen televisio-ohjelmat erinomaisesti, enkä tarvitse parempaa kuin Applen Retina-näyttö. Se vanha odottaa kyytiä jätteisiin, ellen sitten pidä sitä tuossa pöydälläni muistutuksena kaiken katoavaisuudesta.

Toisaalta se on musta aukko, joka johtaa rinnakkaistodellisuuteen. Olen selvillä siitä, että nämäkin fyysikkojen hypoteesit ovat kiisteltyjä. Ja kaikkeen liittyy painovoima, joka on uskon asia, koska tietoa ei pohjaltaan ole.

Siivouksissa tuli esiin myös vahakantisia vihkoja. Vuonna 1972 olin tehnyt ahkerati muisiinpanoja Bachin kantaateista ja passioista. Luin paksuja saksankielisiä teoksia.

Vaikka olin päättänyt antaa olla ja tiesin ja tunnen aika hyvin ne kahdeksan muita parempaa kokonaislevytystä ja aiakin 30 oikein hyvää, niinpä vain kuuntelin Hollannin Bach-seuran nimissä tallennetun esityksen YouTubesta ja huokaisin, että tämä on minulle kaikkein mieluisin. Kapellimestari on Jos van Veldhoven.

Minulle se tieto oli uusi, että barokkisoittimin ja vanhoin painotuksin esitettyä asioita eivät tuoneetkaan näyttämölle Leonhard ja Harnoncourt, joihin itse aloin siirtyä Karl Richteristä puoli vuosisataa sitten.

Hollantilaiset ovat pitäneet yllä passioperinnettä nyt yli 100 vuotta. Vaihtoehto on heillä Amsterdamissa ja ero on sellainen, että kun heillä on nytkin verkossa näkyvässä versiossa noin 14 kuorolaista, Concertgebouwin versiossa kuorossa on 140 laulajaa.

Hollannissa toimi aikoinaan romanttisen Bachin suunnannäyttäjä, kapellimestari Willem Mengelberger, joka riiteli Amerikassa ollessaan kovasti etenkin Toscaninin kanssa. Ensin mainittu menetti asemansa ja kunniamerkkinsä toisen maailmansodan päätyttyä. Hän oli ollut kovin suosittu etenkin Saksan poliittisesti hallitsevissa piireissä.

“Hollannin perinnettä” ovat myös sellaiset nimet kuin Herreweghe ja Jacobs, Brüggen ja niin edelleen. Solistit astuvat kirkossa esiin kuorosta. Soittajat osoittautuvat myös vanhojen soittimien mestariksi, valtavan pitkä passio on kokonainen teos ja tunnelma on kuvaamaton.

Olen istunut Hollannissa kirkoissa ja ihmetellyt urkumusiikin tasoa. Tänä pääsisäisenä aloin aavistaa, että heidän yheisen musiikin perinteensä, joka tunnetusti alkoi 1400-luvulla, jatkuu edelleen, ja verkossa se on kenen tahansa korvien ja silmien ulottuvisa.

 


22 kommenttia:

  1. Emmehän me oikeastaan tiedä mihin musta aukko johtaa, mutta ehkä sama pätee musiikkiinkin. Siihenkin sopisi outoudestaan kuulun fyysikko Paul Diracin lausuma runoudesta:

    ”Tiede yrittää kertoa kaikille ymmärrettävällä tavalla jotakin, jota kukaan ei aikaisemmin tiennyt. Mutta runous on sen täydellinen vastakohta.”

    VastaaPoista
  2. Todellakin laadukkaalla 65"tv:llä (vähintään 55"?) saa wau elämyksen tarkkuutta vaativista ohjelmista.

    Todella laadukkailla ja mukavilla kuulokkeilla kuuntelee kuin konsertissa kerrostalossakin.

    Itsellä toimii vielä juhannukseen asti makuuhuoneessa vanha uskollinen Saora putki tv .Vähällä käytöllä ei ikinä ollut vikoja!

    VastaaPoista
  3. Vähä on Jumalan kunnia luonnossa, jos se on hyönteisissä. Vaikka onhan niitä yhteen myntättyinä aika klomppi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niveljalkaisia on kokonainen gigatonni. Ihmisiä on 0,06 gigatonnia.

      Poista
    2. Samaa sakkia olemme joka sorkka, tekoniveliset ja muut jalkaiset.

      Poista
  4. Nightmares on wax - Les Nuits - Carboot jazz. Siinä bachit ja mozartit tulee tähän päivään, beethoven ja sibelius.

    VastaaPoista
  5. Mukava muistikuva Amsterdamista ehkä 35 vuoden takaa: Istahdin Nieuwe Kerkin kahvilaan ihan lounasmielessä ja eikös Gustav Leonhardt ilmaantunut ylös parvelle harjoittelemaan ihan muuten vaan. Soitti Sweelinckiä sikäli kuin ymmärsin.

    VastaaPoista
  6. Kirjoitin Leonhardt-muiston ennen kuin tulin selvittäneeksi, että nyt kirjautuminen toimiikin helpommin kuin viimeksi.

    VastaaPoista
  7. Kyllähän se Hollannin Koopman järjesti nuorelle meikäläiselle järkytyksen radiosta kun Bachin kuulu BWV 565 olikin erilainen, jo ekasta parista nuotista tulikin pitkä trilli ja sitä rataa. Vähän kuin uskovaiselle olisi luettu jotain apokryyfistä Tuomasta Raamattuna. "Mitä! Onko niitä eri versioita?!"

    Esim. https://www.youtube.com/watch?v=q2pO5wFuckI

    MMM...

    VastaaPoista
  8. Kautta Danten Paradison, valoenkelien kuorossa on enemmän, lukemattomia vallan. Laulavat valot ovat musiikki ja tuovat taivaan urkujen pauhinatta. Kylläs sen tiedät.

    VastaaPoista
  9. Jaaha, kyllä monilahjakas Kemppinen saa klassisesta musiikista eri nyansseineen ja tulkintoineen paljon enemmän irti kuin tavan tallaaja. Kemppisen jutut avaavat ihan uusia näkemyksiä musiikista ainakin meikäläiselle. Oma sävelkorvani on ollut lapsuudesta asti huonosti vireessä.

    Omaa vajavaista sävelkorvaani häiritsee lehdissä mainittu Putinin mahdollinen lahja Trumpille eli Trump Tower Moskovaan.

    Uutiset ovat vielä hataria, mutta olisiko Putiin lahja Trumpille pelkkä rakennuslupa Moskovaan? Ei kai nyt sentään näin vaatimatonta? Todellinen lahja olisi hyvä tontti lahjoitetaan Moskovasta Trumpille ja venäläiset rakentavat sen Trumpin tulevan Towerin ihan itse Trumpilta kähvellettyjen piirustusten mukaan.

    Kun kaikki on valmista, niin sen jälkeen Putin lahjoittaa koko hela hoidon tontteineen ja rakennuksineen päivineen Trumpille juhlallisin menoin Moskovassa.

    Keskeisen NATO -maan johtajalla on erinomaiset välit Putiniin ja Kremliin. Ei senväliä, vaikka jotkut järjissään olevat tarkkailijat ovat sitä mieltä, että Putin pyörittelee mielensä mukaan Trumpia kuin pikkupoikaa.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Trump on ovelaakin ovelampi. Hän leikkii tietämätöntä tomppelia niin uskottavasti, ettei moni tajua hänen olevan vieläkin tietämättömämpi tomppeli.

      Poista
    2. Kun Moskovan Trump Tower on valmis, toveri Trump on jo kaatopaikalla.

      Poista
  10. Palasi mieleeni kolea kevätsää Tukholmassa 2011 käydessäni messuilemassa. Istuin siellä kanavan rannalla ihaillen kauniita talvesta elpyviä puita. Lenkkeilijöitä oli jonoksi asti hiekkatiellä illan aikana. Sitten alkoi kuulua laulua. Alkoi tulla aarioita ja kuoro-osuuksia. Vastarannalla on ravintola jonka terassilla oli joukko ilmeisesti oopperan henkilökuntaa virkistäytymässä. He päättivät pitää siellä iltaisen konsertin kaikille jotka paikalla olivat. Tämä oli melkoinen elämys.

    VastaaPoista
  11. Huomio erikokoisista kuoroista on kiinnostava. Minulla on se käsitys, että Bachin teokset on sävelletty pienelle esittäjämäärälle, lähinnä solisteille. Yhtenä todisteena on pidetty hänen kirjettään kaupunginvaltuustolle. Siinä pyydetään 12 laulajaa kuoroon. Kaiketi Bach joutui etsimään laulajia ja soittajia aitovieriltä. Ilmeisesti tuona aikana ei ollut käytettävissä Mendelssohnin aikaisia suurkuoroja- ja orkestereita, vaan individualismi eli ensiaaltojaan. Esimerkiksi kantaattien orkestereissa joka viulu soittaa omaa kovin yksilöllistä stemmaansa (kuten osittain sittemminkin mutta solistisemmalla tavalla) siten, että yksin tai kaksin soitettuna kuulostaa oudolta, mutta useammassa yhteen soittajan yksinäisen soittajan kokoonpanossa hyvältä, hieman Kunst der Fugan tapaisesti. Protestantismissa joukko vaihtui yksilöiksi ja lienee vasta Ranskan vallankumouksen jälkeistä musiikkikulttuuria, että tahdottiin paljon kansaa lavalle. Kiinnostavaa on tietysti sekin, että Bach unohdettiin 200 vuodeksi, toisin kuin esimerkiksi kuvataiteessa, jonka näppituntumasääntö on se, että hyvän tekijän arvo huomataan keskimäärin 40 vuotta hänen kuolemansa jälkeen.

    VastaaPoista
  12. Näytelmäelokuvissa on ärsyttävää toisteisuutta. Olen kyllästynyt tässä suhteessa etenkin rikossarjoihin. Aina kun päähenkilöetsivät kävelevät kohti poliisiaseman ovea, sieltä kävelee juuri ennen heitä kaksi tai kolme virkapukuista poliisia ulos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa ärsyttävyyttä tuppaa olemaan näissä BBC:n "luontodokumenteissa". Kaavaa toistetaan.

      Poista
    2. Niin. Tapahtumat toistuvat, mutta näkökulma sentään vaihtuu.
      Jos dokumentin pääosassa on nälkää näkevä leijonalauma, katsoja jännittää, onnistuuko lauman kaataa antilooppi tai pari, jotta leijonanpennuille olisi proteiinia.

      Jos pääosassa taasen ovat antiloopit, katsoja toivoo hartaasti, ettei yksikään leijona ikinä milloinkaan saa yhtään antilooppi parkaa hengiltä.

      Poista
    3. Tämä leijona-antilooppi-periaate selittää maailmanpolitiikkaakin.

      Venäläiset iloitsevat isänmaansa laajennuksista, pienet ja rauhantahtoiset maat pelkäävät Putinin onnistuvan.

      Poista
    4. Miltei kaikissa dekkareissa on sekin paska puoli, että niihin tungetaan kulloisenkin etsiväammattilaisen perhe-elämän ynnä muun sukulaisuuskiemurat vaikka kyseessä olisi kuinka veriset ja monimutkaiset sessiot itse rikoksen selvittämisessä.

      Pus pus, ja yäk!

      Poista
    5. Liikaa "draamaa" ja aina nuo leijonat ja antiloopit. Ja Suomessa yleensä vieläpä sama selostaja vuodesta toiseen...

      Poista
  13. Pääsiäisen aikaan kuuntelin - ja katselin - parikin kertaa RSO:n Johannes passion, mutta Hollannin Bach-seuran ja van Veldhovenin esitys on kyllä hioutunut ja hienostunut. RSO:n konsertteja seuraan aina, kiitollisena, että ne tulevat kotisohvalle ja esittäjät huoneen nurkkaan 55":n ruudulle. RSO ei saanut Saksan-matkallaan kovin kiittäviä arvosteluja, mutta joku sentään huomasi että "Euroopan kolkissakin" kehittyy kilpailijoita Berliinille, Wienille ja Concertgebouwlle, tai jotain sinne päin. Siinä olikin jo kiitosta kerrakseen "kolkkalaisille".

    VastaaPoista