Jenkkikassi

Luin kirjasta,  että tärkeämpiä kuin ihmiset ovat esineet. Käsitän olleeni oikeassa, vaikka se ei ole tapani.

Dorling Kindersley Ltd kuittaa itsensä käyttämällä kustantamissaan kirjoissa logoa DK. Samassa juonessa ovat Penguin-ryhmä ja USA:n tieteellinen museo Smithsonian.

Kirja, “History of World in 1 000 Objects” on saatavissa suhteellisen halvalla ja on kuvitukseltaan suurenmoinen. En suosittele sen hankkimista.

Huomioni kiinnittyi teoksiin, kun hyvä 5-vuotias ystäväni haltioitui moottoreiden ja lentokoneiden kuvista. Ja kyllä ne olivat hienoja. Pelkään, että asianomaisesta sukeutuu sukunsa kauhuksi insinööri ellei vallan mekaanikko. Hän sai kirjan lahjaksi.

Tunnen kaksi etevää professoria, jotka ovat saaneet kipinänsä L. Hogbenin kirjasta “Matematiikkaa kaikille”. Kirjan kannessa mitataan pyramidin korkeutta sauvan ja varjon avulla. Trigonometria roikaa.

Esimerkiksi historiakiran värillinen piirroskuva Lontoon suureen maailmannäyttelyyn 1851 rakennetusta Crystal Palacesta, joka tarkoitettiin tilapäiseksi mutta jätettiin epähuomiossa tuhoamatta, tuo mieleeni viemäriaatteen. Britit olivat kovilla keksiessään ja asentaessaan vesiklosetteja tuhannelle kävijälle tunnissa tuohon rakennukseen. Puheena olevan mieluisan keksinnön voittokulku alkoi silloin.

Ja mieleeni palaa “Tuhat ja yksi yötä”. Klassinen Burtonin käännös on Internet Archivessa. Kun lukaisin taas “Kyttyräselän tarinan”, alaviitassa tähdennettiin, että oikeauskoisten mailla naiset heittävät vettä seisaaltaan ja miehet kyykkysiltään, mikä tietääkseni ainakin oli totta.

Enemmän kuin Kreikasta pelastetut tai varastetut marmoriveistokset ja Babylonian leijonat minua viehättävät British Mueumissa Bejinin metalliveistokset, jollainen on kuvassa. Hiljan keskustelimme hajamielisesti, että olisi sinne Lontooseen kivä vielä mennä. Olen nyt muuttanut mieltäni. Kuvat kirjoissa riittävät. Etenkin Heathrow on sekä suuruutensa että hirveän sijaintinsa vuoksi muistissani maailman epämiellyttävimpänä lentokenttänä.

Minulla oli siis sellainen tapa, että menin maailman hienoimpiin museoihin tai gallerioihin katsomaan yhdellä kerralla vain yhtä esinettä tai teosta. National Galleryss marssin ohi sen huoneen, jossa Myra Hess soitti 1940 pommitusten aikana Bachia kiitolliselle yleisölle, ja menin aina katsomaan van Eyckiä. Mielestäni jopa Vermeer on plagioinut “Arnulfinien avioliittoa”. 

Onneksi joku neuvoi aina välillä lähes tuntemattomaan pikku museon, joka saattoi olla jonkun yli 100 vuoden takaisen keräilijän huolella yllä pidetty koti kaikkine kirjoineen ja pikkuesineineen. Kerran Kööpenhaminassa olin Kierkegaardin kotona ja katselin piironkia, jossa hän piti piilossa ajatuksiaan ja varmaan täyttymättömiä rakkauksiaan.

Jenkkikassi tuli puheeksi, kun isäni kertoi kohdanneensa tunturissa 1950-luvun alussa Amin ja ankin, joilla ei ollut reppua, vaan jenkkikassit. He ystävystyivät lopuksi ikäänsä ja kehittivät rinkan nykyisen kaltaiseksi.

Kun itse liftasin 1961 Kauhavalta Marseilleen ja takaisin, minulla oli makuupussi verkkokassissa ja jenkkikassi. Yövyin retkeilymajoissa, ja varusteeni olivat kieltämättä hankalat, kun jossain Alppeja lähestyttäessä sain kyydin moottoripyörän tarakalla, ja mentiin reippaasti yli sataa.

Jenkkikassi oli aitoa tekonahkaa ja siinä oli vaihtokengille vetoketjulla suljettava lokero pohjalla. Minulla ei ollut vaihtokenkiä. Interrailia ei ollut vielä keksitty, ja liftaamista pidettiin turvallisena.

Kaikki sakslaiset kysyivät minulta samaa asiaa eli mitä heistä ajatellaan muualla maailmassa. Opin vastailemaan epämääräisesti vain hiukan valehdellen. Oli jo käynyt ilmi, että opin kaikenlaisia kieliä sangen vähällä vaivalla. Berliinissä olin käynyt upouuden Berliinin muurin portista Itä-Saksan puolella. Silloin syntyneet ajatukset diktatuurivaltioista eivät ole oikein koskaan karisseet. Luettuani Paavolaisen kaikki teokset olin perehtynyt uutuuskirjaan, Shirerin “Kollmannen valtakunnan nousu ja tuho”. Miltä se mahtaisi tuntua nyt, kun ainakin Trump ja Puti tekevät sitä samaa. Amerikkalainen Shirer oli ollut CNS:n toimittaja Berliinissä 1934-1940. Kirjaansa hänellä oli monta jenkkikassillista papereita.