Saan perua puheitani. Olen toistellut, että hyvät kirjat ovat tätä nykyä saanta saaliissa. Voi olla, mutta tässä on tosi hyvä kirja. Olen syyllistynyt panetteluun moittimialla, että tämän hetken viisaat kaihtavat raikasta ja omaperäistä otetta - umpihankihiihtoa - etenkin jos tiedossa on valmis, koneella tehty latu ja voiteena jotain hyvin epäilyttäviä kemikaaleja.
Heikki Halila oli Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori eli samassa virassa, jota Kivimäki itse aikoinaan hoiti, ja myöhemmin sellainen suurmies kuin Matti Ylöstalo.
Minulla oli tilaisuus langettaa ylleni epäilyn varjo - esteellisyydestä kiittävän arvioinnin kirjoittamiseen - koska juttelin tekijän kanssa ja sain ilon esittää hänelle huomioitani taittovedoksena silloin olleesta kirjasta. Kolllegan intuitio oli hänen maineensa veroinen. Kivimäen tietysti nyt vanhentunut “Tekijänoikeus”, se sotaan syyllisenä vankeudessa kirjoitettu.
Kun en tunnusta “kahden kulttuurin” ajatusta (C.P. Snow) vertaa sumeilemattomasti luonnontieteeseen. “Tekijänoikeus” on kirjoitettu ajatellen siviilioikeuden järjestelmää. Saman ajattelutavan uhri oli muuten toinen merkittävä juristi, Kivimäen kansliapäälliköksi löytämä Y.J. Hakulinen. Itse asiassa siviilioikeudessa kävi samalla tavoin kuin fysiikassa, kun suhteellisuusteoria ja kvantimekaniikka syntyivät samaan kasaan ja näyttävät olevan keskenään jotenkin eri paria, vaikka toimivat yhdessä kuin junan vessa. Fysiikassa mainitaankin usein Niels Bohrin johdolla rakentunut “Kööpenhaminan konkordanssi”. Ei “järjestelmä”, vaan “yhteisymmärrys” tai “sopimus”.
Ei “prejudikaatti” ole “ennakkotapaus”, niin kuin se kuitenkin suomennetaan, vaan esikuva-ratkaisu. Malliksi ratkaistu, ei ennakolta ratkaistu. Tämä on asian ydintä. Elävä, maitoa kannusta kaatava nainen oli Vermeerin malli. Valmistunut taulu oli teos.
Vasta Halilan kirjasta käy ilmi, miten alkujaan loistottomasta kansakoulunopettajan pojasta tuli Suomen luotetuin poliitikko, jonka kanssa tulivat toimeen sekä demarit että maalaisliitto ja kohtuullisesti myös oikeisto ja ruotsinkieliset, Ilmi käy sekin, miksi Kivimäki yllättyi niin aidosti ja ikävästi kovasta vankeustuomioistaan sotaan syyllisenä. Hän näet itsekin käsitti toimineensa etenkin Suomen Saksan lähettiläänä sodan aikana Berliinissä, Suomen valtion asianajajana. Tuosta ammatista hänellä oli syvällisemmät tiedot ja kokemukset kuin kenelläkään muulla; hänen kotipesänsä oli Turussa toiminut toimisto Tulenheimo & Kataja. Suomen asianajajana Berliinissä hän edisti päämiehensä eli Suomen tasavallan asiaa keräämällä ja välittämällä tietoa ja esittämällä tulkintavaihtoehtoja jatkuvat i muuttuvissa tilanteissa.
Tämä on se suuri ero. Ranskassa oli vaikuttanut varsinkin 1700-luvun alussa Lutu XIV, joka murjaisi:” Valtio, se olen minä.” Ehkäpä meillä Mannerheimilla oli samaa ajatusta. Hän oli varttunut Venäjällä, jossa hallitsija ei ollut vastuussa kansalle, vaan kansa hallitsijalle. Sama näyttää siumennen sanoen olevan V. Putinin käsitys asiasta.
Asianajaja käyttää edustamansa tahon puhevaltaa, mutta laskun maksaja voi syytä ilmoittamatta lopettaa toimeksiannon ja kääntyä esimerkiksi toisen asianajajan puoleen. Näin tapahtuu myös käytännössä.
Tuomari on jotain aivan muuta. Tuomarin virassa pysymisen oikeude lukkona on esimerkiksi “res judicata” - kerran oikeusvoimaisesti ratkaistua asiaa ei voi ottaa uudelleen käsiteltäväksi eli tuomaria vaihtamalla ei päästä mihinkään.
Kirjan hyvyys välittyy siitäkin, ettei sitä näin esitellessä halua tehdä mitään yhteenvetoa. Riittää kun sanoo: lukekaa! Nykyisiä oikeustieteen opettajia neuvoisin luetuttamaan oppilaillaan tämän. Lakimiehistä on julkaistu sangen vähän täyspätöistä tekstiä.
Matti Ylöstalo oli poneeriupseeri ja ansainnut vaivoistaan rautaristinkin- hän oli Kiestingissä räjäyttämässä sitä junaa, josta sai nimensä Veturipuro. Kerran hän kysyi minulta muka mietteissään, että jokohan slobot ovat löytäneet Enson voimalan padon räjähteet. Säikähdin ja kysyin: mistä sinä tuollaista tiedät. Johon Ylöstalo: kun itse panostin.
Heikki Halila on piirtänyt kuvan opettajasta, Kivimäestä, joka on pioneeri sanan sotilaallisessa (ei poliittisessa) mielessä: sillanrakentaja, ponttooninkantaja, tientekijä, tarvittaessa miinanraivaaja. Siinäpä mallia kenelle vain.
Kappas. Vai oikein "Suomen luotetuin poliitikko"! Kumma vain, että demokraattiset voimat Suomessa, kuten esim. Kurjensaari kertoo, etsimällä etsivät oksaa, johon Kivimäen kovan linjan oikeistohallitus, jota Svinhufvud tuki viimeiseen asti, voitaisiin "hirttää". Ja löytyihän sekin lopulta, EK:n muistioista.
VastaaPoistaMyös Kivimäen toiminnasta Rytin regiimin lähettiläänä Hitlerin Saksassa, aikaan parhaimpaan, löytyy kirjallisuudesta kovin erilaisiakin arvioita verrattuina Professorin edellä esittämiin.
Enää ei julkaista sellaista kuin hiljan täällä esitellyt runosi.
VastaaPoistaJulkaistiinpa kuitenkin!
Poista
VastaaPoistaYstäväni kertoman mukaan Kivimäki liitti lakimiesmatrikkeliin kohdan, muistinvaraisesti osapuilleen seuraavasti:
”Tuomittu sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä viideksi vuodeksi vankeuteen.”
Vankila-aikanaan Kivimäki kirjoitti siviilioikeuden oppikirjan. OM:n vankeinhoito-osasto vaati että 35 % tekijänoikeuskorvauksista tulisi kuulua valtiolle (Vangin tulee tehdä työtä kruunun hyväksi). Kivimäki kiisti, ja asia haudattiin vihreän veran alle. Mikä lieneekin ollut tarkoitus.
Olin siviilipalveluksessa Helsingin lääninvankilassa Nokalla. Luin siitä sitten vankeinhoito-ohjeita. Valtiollisista rikoksista tuomituilla oli koko joukko etuoikeuksia tavallisiin konnasiin verrattuna. (mm. oikeus omaan selliin. oikeus pitää omia vaatteita, valvomattomat tapaamiset).
Minulla on sellainen tarkistamaton käsitys että nämä pykälät tulivat sotasyyllisten vankeuden ajalla.
MafH
Nämä oikeudet olivat laissa pitkälle 2000-luvulle saakka. Valtiorikollisten erioikeudet perustuivat ymmärtääkseni siihen yhteiskunnalliseen konsensukseen, että kansanedustajat saattoivat kuvitella istuvansa itse niistä linnassa. Vankeinhoidollisesti ne olivat perusteltuja sikäli, että valtiorikollisen "kasvattaminen" vankeinhoidollisilla menetelmillä lienee enimmäkseen turhaa, jos rikos johtuu aatteesta, ei elämänhallinnan menetyksestä.
PoistaVastikään lukaisin Airon muistelmat, jotka hän kirjoitti ollessaan sotarikostutkinnan aikana vankeudessa. Hän joutui vankeuteen poliittisista syistä joita kukaan ei osannut yskäistä ulos mitä ne olivat eikä kukaan kyennyt sanomaan minkä hän oli todella tehnyt väärin. Silti häntä pidettiin vuosikausia vankina uhkaillen milloin milläkin ja esittäen epävirallisesti runsaasti erilaisia syytöksiä. Kun asiat oli lopulta tutkittu perusteellisesti, mitään syitä ei löydetty edes hänen pidättämiselleen, saati vuosikausia vankina pitämiselleen. Kyse oli melkoisesta maalittamisesta ja yksittäisen ihmisen tuhoamisesta. Eräät juristit ylireagoivat valvontakomission pelosta arvellen että siellä tällaista vaadittiin. Ilmeisesti ei vaadittu. Airo oli kuitenkin kunnioitettu sotasankari joka oli poikkeuksellisen voimallisesti ja itseään säästämättä palvellut maataan ansiokkaasti. Kateellisia riitti.
PoistaEn tässä malta olla lainaamatta muutamaa pätkää eräästä suurehkon huomion saanesta poliittisen historian teoksesta (Jokisipilä-Könönen: Kolmannen valtakunnan vieraat, Otava 2013):
VastaaPoista"Suomen ja kolmannen valtakunnan suhteissa keskeiseksi saranakohdaksi nousee talvisota. siksi tässä teoksessa on verrattain laajasit analysoitu myös Suomen 1930-luvun ulkopolitiikka ja diplomatiaa, joissa tehdyt virheet osaltaan selittävät talvisodan syntymistä. Neuvostoliiton sotilaallisesti provosoimaton hyökkäys ei poista sitä tosiasiaa, että sodan syttyminen oli Suomelle massiivinen ulkopoliittinen epäonnistuminen."
"Tyrivätkö suomalaiset siis itse itsensä Molotovin-Ribbentropin sopimuksen salaiseen lisäpöytäkirjaan?"
"On myös syytä pohtia, mikä oli Suomen saksalaismielisten ryhmittymien, ennen kaikkea sotilaspiirien vastuu talvidosan syttymisessä. Olisiko Moskovan aenne 1939 voinut olla toisenlainen, jos 1930-luvulla olisi pidättäydytty edes osasta monia ja paljon julkisuutta saaneita suomalais-saksalaisia ystävyydenseremonioita? Miksi Kivimäen, Kallion ja Cajanderin hallitukset sallisvat sotilaspiirien jatkaa tiivistä yhteydenpitoaan saksalaisiin, vaikka se oli kasvavassa ristiriidassa virallisen ulkopolitiikan kanssa ja vaikka sen Moskovassa aiheuttamista epäluuloista ja levototmuudeta ei ollut pienintäkään epäselvyyttä? Miksi edes Mannerheim, jolla kyllä oli hallitukselta kenties puuttunutta arvovaltaa sotilaspiirien ruotuun saattamiseksi, ei puuttunut asiaan, vaikka hän kannatti myöntyväisyyttä suhteessa Neuvostoliittoon ja oli alkanut maaliskuun 1938 Anschlussin eli Itävallan Saksaan liittämisen jälkeen pitää tietoista etäisyyttä saksalaisiin? Pelkäsikö hän ehkä menettävänsä arvostuksensa oikeiston tai saksalaisten silmissä?"
Tuo on siis kirjoitettu ja julkaistu vuonna 2013, vain vuotta ennen Krimin ja Donbassin tapahtumia, - ja kuusi vuotta jälkeen erään diktaattorin tunnettua Munchenin puhetta 2007.
Voimme jäädä pohdiskelemaan, mitä olisi tapahtunut, jos Suomen johto olisi ennen Talvisotaa noudattanut kirjoittajien tuossa avoimesti esittämiä vaatimuksia ja osin mielikuvituksen varaan jääviä odotuksia?
"Tyrivätkö suomalaiset siis itse itsensä Molotovin-Ribbentropin sopimuksen salaiseen lisäpöytäkirjaan?"
"Tyrivätkö suomalaiset siis itse itsensä Molotovin-Ribbentropin sopimuksen salaiseen lisäpöytäkirjaan?"
PoistaHistoriatiedon maallikkona minun on kovin vaikea ajatella, että Stalin olisi pidättäytynyt sisällyttämästä myös Suomea - Suomenlahden pohjoisrantaa ja Leningradin porttia - siihen samaan sopimuksen, jolla se otti Baltian ja Puolan itäosan.
Miksi Stalin olisi tyytnyt vähempään, kun hän uskoi, että helposti on saatavissa enemmän - ja samalla koko Suomenlahden hallinta ja Pietarin varmistus?
Taisi olla jo Leninin teesi se, että "luottamus hyvä, mutta kontrolli parempi".
Historiantutkimuksen alkeismetodiikan mukaisesti Suomen talvisodan taustaa ei voi lainkaan selittää Krimin ja Donbassin tapahtumilla 2014 tai erään diktaattorin Münchenin-puheella 2007.
PoistaKumma on into selittää uhrista väen väkisin syyllinen.
PoistaJos Suomi siis olisikin 30-luvulla myötäillyt Neuvostoliittoa, niin silloinko Hitler ei sitten olisikaan luovuttanut Suomea vuonna 1939 Stalinille?
Ano 28.4.: Eipä tietenkään. Mutta vuoden 2013 jälkeiset tapahtumat ovat terveellinen muistutus niille tutkijoille ja arvioitsijoille, jotka tuolloin olivat unohtaneet tai hylänneet vuosien 1917 - 2013 väliset tapahtumat ja niiden todistamat realiteetit. - Uhrin syyllistäminen on oma ilmiönsä, ikuinen.
Poista> Miksi Stalin olisi tyytnyt vähempään, kun hän uskoi, että helposti on saatavissa enemmän …
PoistaMiksi ei? Kyllähän tässä on viimeiset vuosikymmenet eletty rauhaisaa rinnakkaiseloa ja riemuisaa, Suomea hyödyttävää kaupankäyntiä. Mitä hyötyä olisi ollut jääräpäisten Jukolan Jussien kanssa riiteleminen? Siis geopoliittista tai muuta.
Suomen asenne on hieman huvittava. Noista ajoista puhuttaessa korostetaan sitä, että myöntämällä Hankoniemen tukikohdan maamme olisi menettänyt itsenäisyytensä. No nyt meillä on 15 ulkomaista tukikohtaa, ja niillä on lähes täydellinen suvereniteetti. Ja kovasti onnellisia ollaan ilman itsenäisyyttäkin; nyt kun meillä on kiva isoveli.
Tuskin Suomen hallituksen toiminta 1930-luvulla olisi voinut estää talvisotaa, tai Suomen päätymistä myöhemmin sotaan, oli pöytäkirjan liitteessä mitä tahansa. Miksi Stalin ei olisi pyrkinyt suojaamaan Leningradin aluetta, kun Baltia oli vallattu ja Karjalassa oli jo valmis neuvostotasavalta? Samanlaisia operaatioita oli käynnissä muuallakin, esim Bukovina 1940. Perusteluita oli sitten helppo keksiä.
PoistaStalin ja Molotov olivat selvästi päättäneet ottaa Suomen kokonaan. Siihen viittaavat sellaiset seikat kuten voimakas varustautuminen ja massiiviset joukkojen siirrot Suomen rajoille ja syyskuusta 1939 alkaen. Marraskuun alussa 1939 oli joukoille jo annettu hyökkäyskäsky vaikka itse taistelut alkoivat 30.11.1939. Toinen seikka oli Molotov-Ribbentropin sopimus muutamaa kuukautta aiemmin jolla Hitler tarjosi Suomen NL:lle tarjottimella. Hitleriä ei vähääkään kiinnostanut Suomen kohtalo, yhtä vähän kuin Baltian maiden. Kolmas pikkuseikka oli se, että hyökkäävien joukkojen mukana olivat torvisoittokunnat ja ohjeet voitonparaatin järjestämiseksi Helsingissä. Tarkoitus oli ottaa koko maa haltuun rajulla salamahyökkäyksellä, samaan tapaan kuin Saksa otti Puolan.
PoistaSuomi ei juurikaan asioinut natsi-Saksan kanssa 1930-luvulla. Suomen valtionjohto ei ollut innokas natsien kanssa asioimaan silloin eikä oikein sen jälkeenkään. Jos olisi ollut, ei Hitler olisi antanut tuosta vain Suomea Stalinille. NL kyllä syytti suomalaisia vehkeilyistä natsien kanssa pitkin 1930-lukua mutta sellaista ei ollut. Kyse oli vihamielisestä propagandasta jolla etukäteen koetettiin rakentaa pohjaa eli tekosyitä mahdolliselle sotilaalliselle hyökkäykselle Suomeen. NL teki pohjatyötä pitkin 1930-lukua muutenkin, lähettämällä maahamme melkoisen joukon vakoilijoita selvittämään sotilaskuljetukseen sopivia reittejä ja tuhottavia infrakohteita. Melkein kaikki he jäivät kiikkiin ja heidät lähetettiin takaisin Neuvostoliittoon.
"Historiantutkimuksen alkeismetodiikan mukaisesti Suomen talvisodan taustaa ei voi lainkaan selittää Krimin ja Donbassin tapahtumilla 2014 tai erään diktaattorin Münchenin-puheella 2007."
PoistaTokko tuohon seltysmalliin on kenelläkään mitään tarvettakaan?
Eiköhän se selitys löydy ao. ajan asetelmista ja ao. ajan toimijoiden tavoitteista ja toiminatyyleistä.
Historiatiedon mukaan Stalin ei ollut mikään erityinen rauhanomaisen rinnakkaiselon apostoli eikä muutenkan mitenkään erityisen pidättyväinen pyrkimyksissän. Pikemminkin päinvastoin.
Kohtalon ironiaa on siinä, että Talvisodan kuuluisimmassa taistelussa eli Raatteen tiellä Suomen katkaisua vyötärön korkeudelta yritti ukrainalainen valiodivisioona, jolla oli todella mukanaan jopa torvisoittokunta Oulussa pidettävää voitonjuhlaa varten.
PoistaHuuskalle: Jaaha, nyt aikavälys onkin lävähtänyt peräti "vuosien 1917 - 2013 välisiin tapahtumiin". Ja tuon lähes vuosisataisen periodin tapahtumat ja niiden "todistamat realiteetit [?]" Jokisipilä ja Könönen olivat Huuskan mukaan siis vuonna 2013 "unohtaneet ja hylänneet".
PoistaJokisipilä ja Könönen ovat kuitenkin ns. etabloituneita poliittisen historian tutkijoita. Huuskan heihin kohdistama syytös tutkijaetiikan hylkäämisestä on mielestäni kovin rankka.
Muihin tähän Huuskan alulle paneman säikeen kommentteihin puuttuminen on turhaa. Voisi kuitenkin siteerata Hist. Aikakauskirjassa ollutta tutkija Aleksi Martin artikkelia "Kerronnalliset malliskeemat lukiolaisten toista maailmansotaa koskevissa historiakäsityksissä". Tutkimusartikkelin tulokset eivät vähimmässäkään määrin yllättäneet. Aleksi Martin artikkelin päätelmiä voidaan mielestäni nykyaikana erinomaisesti soveltaa myös erinäisten päivälehtien ja historia-aiheisten blogien kommenttien suureen valtaosaan. - Marti aloittaa presidentti Tarja Halosen Ranskan-vierailulla 2005 pitämään tunnettuun puheeseen Suomen ns. jatkosodan luonteesta ("it was a separate war") ja etenee siitä tutkimuksensa varsinaiseen kohdejoukkoon. Kattavuus koko kansaa ajatellen on siis mahdollisimman laaja. Ja sitten ne tutkija Aleksi Martin loppusummaukset:
"Voidaankin kysyä, missä määrin edellä mainitut opiskelijat - samoin kuin artikkelin alussa siteerattu presidentti Tarja Halonen - kertoivat menneisyydestä rationaalisesti ajattelevina, erilaisia vaihtoehtoja aktiivisesti punnitsevina yksilöinä ja missä määrin heidän ääntään käytti pikemminkin yhteisön kerronnallinen malliskeema."
Kohennusehdotuksena Marti pyrkisi mm. ohjaamaan opiskelijoita [sopisi mielestäni mainiosti myös ns. yleistä historiakulttuuria ajatellen] "tutkimaan menneisyyttä myös omalle kansalliselle historialle vastakkaisista näkökulmista. Tällainen lähestymistapa - - olisi niin epistemologisesti kuin eettisestikin kestävä; se vastaisi paremmin sekä menneisyyden moninaista luonnetta että ehkäisisi ajautumista kansallisen historian kaikukammioihin, joissa yksipuoliset narratiiviset skeemat ohjaavat ja asettavat rajat yhteisön menneisyyttä koskevalle ajattelulle sekä tulevaisuuden kuvittelulle."
Sattuvasti sanottu, mutta tullee laajaa yleisöä ajatellen valumaan kuin vesi vesilinnun selästä - "niin kuin aina ennenkin".
PS Pahoittelen palstatilan tuhlaamista pitkällä kommentillani, mutta asia oli mielestäni sen väärti.
”… Jos olisi ollut, ei Hitler olisi antanut tuosta vain Suomea Stalinille …”
PoistaTästähän saa sen mielikuvan, että Suomea muka pompoteltiin kuin palloa ikään tai orpoa pirua. Poloinen Suomi oli vailla omaa tahtoa ja omaa politiikka ja omaa toimintaa. Suomi ajautui vain ajan aalloilla. Vähän masentava kuva Suomesta ja Suomen poliitikoista. En väitä, että se olisi väärä kuva.
”… ei Hitler olisi antanut tuosta vain Suomea Stalinille …”
Eihän Hitler mitään antanut. Saksa ilmoitti Suomelle, että nyt ei ole oikea aika rähinöidä. Jos Saksa päättää marssia itään, niin vasta sitten. Ja niinhän siinä kävi”. Sitten me urhot lähdettiinkin yhdessä kohti itää!
Halonen: "it was a separate war"
PoistaTällaiset lausumat, siis viitattu Halosen lausuma, ovat mielenkiintoisa. Mitkä sodat EIVÄT olisi erillissotia? Mitkä sodat olisivat sellaisia, joita maa kävisi sotaan vain toisen maan hyväksi, itsensä uhraten?
Kaikilla sodilla on kaksi tasoa: ensimmäisenä oman edun ja omien tavoitteiden saavuttaminen. Toisena tavoitteena eli keinona on oman päämäärän saavuttaminen sotimalla jonkun toisen osapuolen kanssa, jolla on saman suuntainen, mutta kuitenkin eri tavoite.
Ai niin, kömmähdin. Ukrainahan käy sotaa USA:n ja ”lännen” hyväksi, itsensä uhraten.
Ei se niin ollut että Suomi olisi ollut pallona. Suomi ilmoitti pitkin matkaa olevansa puolueeton maa ja olevansa kaikkien ristiriitojen ulkopuolella. Suurvallat kuitenkin toimivat kuten toimivat ja pienet jäivät jalkoihin. Stalin ja etenkin Molotov halusivat murskata Suomen. Puolueettomuus oli silloin erittäin vaaralinen valinta ja vain Espanja ja Portugal selvisivät siitä ehjin nahoin, ehkä Sveitsikin voidaan siihen lukea, kenties Ruotsikin jossain mielessä. Kaikki muut valtiot Euroopassa joutuivat osaksi sotaa ja kaikki muut mantereen valtiot, paitsi Suomi, miehitettiin jossain vaiheessa.
PoistaHitler lahjoitti Suomen ja Baltian maat NL:lle, se on historiallinen fakta. Hitleriltä pyydettiin apua kun Talvisota oli päättynyt keväällä 1940 ja maassa alkoi olla merkittävä pula ruoasta ja aseista. Hitleriä asia ei kiinnostanut, hänellä oli tärkeämpää puuhaa.
Neukkujen hyökätessä 1939 ilmoitti Saksa siis Suomelle, että nyt ei ole aika rähinöidä? Ja suomalaiset pölvästit ne vaan rähinöi Summassa, Kollaalla ja Raatteen tiellä…
PoistaJoku tolkku näissä putinistien höpinöissäkin saisi olla. Kyllä se Hitler vaan antoi.
Tuo höpisijä on eräs putinistitrolli joka ajoittain kiipeää kivensä alta mölisemään "totuuksiaan". Hän unohtaa sen että täällä on erittain asiantuntevaa joukkoa ja niinpä joutuu nolatuksi.
Poista”… ilmoitti Saksa siis Suomelle, että nyt ei ole aika rähinöidä? …”
PoistaJaa ei vai? No, kuinkas Saksa sitten tuli tuolloin 1939 Suomen avuksi?
Saksalla -- siis Hitler ja Göring -- oli pahat muistot ensimmäisestä maailmansodasta, jossa ympärysvallat panivat Saksan nikkeliboikottiin. Nikkeli on oleellinen osa sotaterästä, ja osasyy Saksan jäämiseen sodassa hyväksi kolmoseksi. Neuvostoliiton jälkeen Kanada oli suurin nikkelin lähde. Kunnes Petsamosta paljastui vastaava aarre.
PoistaKoko välirauhan aika kului pidettäessä NL poissa kaivoksen hallinnasta, ja peli kannatti Saksan suostuessa elättämään Suomen henkireikää Lapin miehityksen hinnalla.
Jäniskosken voimalaitoksen, joka toimitti kaivokselle sähköä, suojakansi oli massiivisuuden mallikappale ja sitä puolusti lisäksi kohtuuton määrä 88 mm IT-tykkejä. Kaivoksen tuotanto oli sodan loppuun asti Saksan korkeimpia prioriteetteja.
Missä ovat ne 15 suvereenia ulkomaista tukikohtaa?
Poista"Jaa ei vai..."
PoistaSaksa ei tullut Suomen avuksi eikä tullut mikään muukaan valtakunta. Ruotsista tuli vapaa-ehtoisia ja jonkun verran eri maista mutta valtiot ilmoittivat ei tulevansa. Myöskään aseita ei tahdottu saada mistään edes rahalla. Anonyymin tiedot asiasta ovat täysin virheelliset. Ehkä kannattaisi lueskella jotain kirjaa?
Kun kokonainen divisioona lähtee marssille ja päämäärä on perustaa varuskunta Ouluun, niin koko divisioonan kalusto on mukana. Siihen kuuluu mm. soittokunta. Jostain syystä näitä soittokunnan instrumentteja jaksetaan ihmetellä.
PoistaSoittokunta ei kuulu taisteluyksikköön, ei Suomessa eikä NL:ssa
PoistaYlöstalo päivitti myöhemmin Kivimäen oppikirjan ("Kivireki-Ylämäki"). Kuinka paljon siinä oli Ylöstalon kynänjälkeä?
VastaaPoistaAsian käsittely on coitus interruptus, eikä oikein alkanutkaan.
VastaaPoistaMitkä seikat tekivät Ylöstalosta suurmiehen? Hänen tuotantonsahan ei ollut kovinkaan laajaa.
VastaaPoistaEi mikään laillisuusmies. Kaatoi kieltolain ja mahdollisti suomalaisen fasismin nousun SS-miesten tukiköppinä. On erikoinen valinta yrittää äärioikeistolaisesta suurmiestä, tosin kokoomuslainen opportunismi kannattaa lahoakin tönöä pystösä. Vielä vapun alla. Kemppisen parhaat jutut olivat maalaisliiton rahan nuoleskelua roopen rahakasassa hesarissa, mutta onko ihan järkevä turhaan puhaltaa kipenää niiden sammuneeseen kasaan. Ei syty enää. Vaikka onhan rahalla ja hirmuvallalla aina arvostajansa.
VastaaPoistaSuomalainen fasismi oli kyllä pientä piiperrystä, kun vertaa sitä ääriliikkeenä vastapariinsa kommunismiin.
PoistaKommunismin ihannointihan loppui vasta Neuvostoliiton sortumiseen, eikä sen rikoksia meillä ole perattu vieläkään ja syyllisiä - siis meikäkommareita - ole vedetty vastuuseen natsien tavoin hirmuhallinnon tukemisesta ja ihannoinnista.
Surkeaa touhua, surkeaa nuoleskelua. Putin myhäilee.
Surkeaa touhua yhdistää Putin ja kommunismi. Missä olet ollut viimeiset kolmekymmentä vuotta?
PoistaEi ketään natsiakaan ole vedetty vastuuseen hirmuhallinnon tukemisesta ja ihannoinnista. Ne jotka on tuomittu ovat syyllistyneet muuhunkin kuin ajatusrikokseen joka ei ole rikos. Natsit kyllä käytiin läpi mutta "Persilschein" myönnettiin lähes kaikille. Jälkeen päin onkin kummasteltu eniten sitä miten vähän tuomioita jaeltiin ilmiselvistä sotarikoksistakaan.
Poista”Surkeaa touhua yhdistää Putin ja kommunismi. Missä olet ollut viimeiset kolmekymmentä vuotta?”
PoistaPutinhan oli ja ON yhä kommunisti, jonka mielestä Neuvostoliiton romahtaminen on maailmanhistorian suurin geopoliittinen katastrofi.
Vai milloin hän on sanoutunut irti kommunismista ja sen rikoksista? Niinpä.
Natseja hirtettiin joukottain Nürnbergin sotarikostuomioistuimessa. Lukemattomat ammuttiin muitta mutkitta keskitysleirien porteilla. Juutalaiset vangit vain osoittivat sormella kuka teki mitä ja sen jälkeen asia oli hoidettu endgültig.
PoistaPutinin ihanteethan ovat Stalin, KGB ja Neuvostoliitto. Täyttä kommunismiahan ne.
PoistaNürnbergin sotarikostuomioistuimessa ei ollut mitään joukkohirttäjäisiä.
PoistaVoi piru parkaa....
PoistaKosola ja Mussolini ovat hänen näköään. Ja opettajaseminaarin "miehet".
VastaaPoistaJassoo.
PoistaPitäytyäksemme Jukka Kemppisen blogissa ja säilyttääksemme paremmin ajatuksen koossa lainaan tähän tämän verran:
VastaaPoista"Vasta Halilan kirjasta käy ilmi, miten alkujaan loistottomasta kansakoulunopettajan pojasta tuli Suomen luotetuin poliitikko, jonka kanssa tulivat toimeen sekä demarit että maalaisliitto ja kohtuullisesti myös oikeisto ja ruotsinkieliset, Ilmi käy sekin, miksi Kivimäki yllättyi niin aidosti ja ikävästi kovasta vankeustuomioistaan sotaan syyllisenä. Hän näet itsekin käsitti toimineensa etenkin Suomen Saksan lähettiläänä sodan aikana Berliinissä, Suomen valtion asianajajana. Tuosta ammatista hänellä oli syvällisemmät tiedot ja kokemukset kuin kenelläkään muulla; hänen kotipesänsä oli Turussa toiminut toimisto Tulenheimo & Kataja. Suomen asianajajana Berliinissä hän edisti päämiehensä eli Suomen tasavallan asiaa keräämällä ja välittämällä tietoa ja esittämällä tulkintavaihtoehtoja jatkuvasti muuttuvissa tilanteissa."
Professori ja valtiomies Toivo Mikael Kivimäki toimi "Suomen Saksan lähettiläänä sodan aikana Berliinissä, Suomen valtion asianajajana."
"Suomen asianajajana Berliinissä hän edisti päämiehensä eli Suomen tasavallan asiaa ...".
Ajatuskin siitä, - puhumattakaan vaatimus siitä, - että hänen olisi Suomen tasavallan asian sijasta pitänyt edistää Berliinissä jonkin muun tahon, kuten esimerkiksi Venäjän asiaa, on erikoinen, käsittämätön ja väärä.
Suomella oli vastaavat henkilöt myös Moskovassa, Lontoossa, Pariisissa ja Washingtonissa. Moskovassa oli peräti sotilasasiamies haistelemassa sotilaallisia painotuksia.
PoistaHuuskalle: Kivimäkeä ei tuomittukaan sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä siksi, että hän olisi edistänyt Berliinissä jonkin muun valtion asiaa. Kuka sellaista muuten on väittänyt?
PoistaKivimäki tuomittiin sen vuoksi, että hän oli Berliinin-lähettiläänä läheisesti mukana Suomen aloittaman 1941 hyökkäyssodan valmisteluissa. Ei Rytin johtama sisärengas kohta talvisodan päätyttyä suotta vaihtanut ulkoministeriksi Wittingiä ja Berliinin-lähettilääksi Kivimäkeä silmämääränään mahdollinen, siinä vaiheessa toki vielä epävarma tulevaisuus.
Tulkoon vielä mainituksi sekin, että Kivimäestä, tuosta "Suomen luotetuimmasta poliitikosta", tuli 1930-luvun jälkijaksolla yksi keskeisimmistä hahmoista Suomen "vaikutusvaltaisten (ääri)oikeistolaisten ryhmässä". Ryhmä osallistui mm. Holstin savustamiseen ulkoasiainministeriöstä sekä maan kaivamiseen vihaamansa punamultahallituksen alta. Ja mikä hämmästyttävintä, tuo pieni ryhmittymä pyrki ns. Ståhlbergin hallitusmuodon (1919) muuttamiseen autoritääriseen suuntaan mm. yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta rajoittamalla. - Näistä kaikista voi lukea Helsingissä väitelleen Michael Jonasin kirjoittamasta paksusta Wipert von Blücherin poliittisesta elämäkerrasta (2010).
Huuska 1.5.2024: [Lainaus] "Suomen asianajajana Berliinissä hän edisti päämiehensä eli Suomen tasavallan asiaa ...".
VastaaPoistaAjatuskin siitä, - puhumattakaan vaatimus siitä, - että hänen olisi Suomen tasavallan asian sijasta pitänyt edistää Berliinissä jonkin muun tahon, kuten esimerkiksi Venäjän asiaa, on erikoinen, käsittämätön ja väärä …. [lainaus loppuu].
Mistä sinulle juolahti mieleen, että Kivimäen olisi tullut ajaa jonkun muun kuin Suomen asiaa? Tuohan on itsestään selvää. Sanoiko joku muuta?
Se sijaan puhe Kivimäestä Suomen asianajajana on peräti outo. Asianajaja ajaa asiakkaansa asiaa, ei omaansa. Asianajaja saattaa ajaa murhaajankin asiaa; se on hänen velvollisuutensa jutun otettuaan, oli hän itse asiasta mitä mieltä tahansa.
Kivimäki poliitikkona ja lähettiläänä Saksassa ajoi Suomen asiaa ja omaa asiaansa; ei Kivimäki ollut puolueeton asianajaja. Eihän lähettilääksi valita ketään sellaista, joka ei olisi syvästi sitoutunut oman maansa (”asiakkaansa”) asiaan.
Eräs kommentoija kertoi, että "...Saksa tuli Suomen avuksi 1939...". Kannattaisi hankkia perustiedot ennen kuin kommentoi. Talvisodan ajan Saksa oli todella sopimuksensa mukaisesti Neuvostoliiton kumppani. Se oletti kuten muutkin, ettei Suomi kestä hyökkäyksen painetta lainkaan ja N-L helposti valtaa maan. Saksa mm pysäytti Suomeen matkalla olleet sotatarvikkeet esimerkiksi Italiasta Suomen ostamat hävittäjälentokoneet, jotka Suomi sai vasta vuonna 1942.
VastaaPoistaYksi Anonyymi 1.5.: ”Huuskalle: Kivimäkeä ei tuomittukaan sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä siksi, että hän olisi edistänyt Berliinissä jonkin muun valtion asiaa. Kuka sellaista muuten on väittänyt?”
VastaaPoistaNo, voi hyvä tavaton.
Siteerasin kyseistä teosta edellä. Siinä kirjoittajat toteavat Suomen 1930-luvun politiikasta mm.:
"Suomen ja kolmannen valtakunnan suhteissa keskeiseksi saranakohdaksi nousee talvisota. siksi tässä teoksessa on verrattain laajasti analysoitu myös Suomen 1930-luvun ulkopolitiikka ja diplomatiaa, joissa tehdyt virheet osaltaan selittävät talvisodan syntymistä. Neuvostoliiton sotilaallisesti provosoimaton hyökkäys ei poista sitä tosiasiaa, että sodan syttyminen oli Suomelle massiivinen ulkopoliittinen epäonnistuminen."
Sekä:
”Miksi Kivimäen, Kallion ja Cajanderin hallitukset sallivat sotilaspiirien jatkaa tiivistä yhteydenpitoaan saksalaisiin, vaikka se oli kasvavassa ristiriidassa virallisen ulkopolitiikan kanssa ja vaikka sen Moskovassa aiheuttamista epäluuloista ja levottomuudesta ei ollut pienintäkään epäselvyyttä?”
Teoksen kirjoittajat katsovat Suomen 1930-luvun ulkopolitiikan, diplomatian ja sotilaspiirien yhteydenpidon epäonnistuneen ja aiheuttaneen Moskovassa epäluuloa ja levottomuutta. "...Suomen 1930-luvun ulkopolitiikkaa ja diplomatiaa, joissa tehdyt virheet...".
Tuohon näkemykseen liittyy odotusarvo ja suorastaan vaade, että Suomen olisi pitänyt ("virheellisen" sijasta) 1930-luvulla toimia toisin. "Ymmärtää" vihamielistä diktatuuria, Neuvostoliittoa.
Luulenpa, että lopettelen tällä erää ”Anonyymin” henkilökohtaisen kouluttamisen.
Luulenpa, Huuska, että sinusta ei ikävä kyllä ole "kouluttajakseni" historian kysymyksissä.
PoistaSen sijaan sinulle tekisi hyvää lukea alusta loppuun referoimani HAik:n artikkeli nationalistisista "skeemoista". Ja ennen kaikkea yrittää ymmärtää, artikkelin sanoma, olkoonkin että tällaiset sisällöltään sinänsä harvinaiset artikkelit tahtovat jäädä sanomat perillemenon kannalta meikäläisissä oloissa ns. hurskaiksi toiveiksi.
"... Eräs kommentoija kertoi, että "...Saksa tuli Suomen avuksi 1939...". Kannattaisi hankkia perustiedot ennen kuin kommentoi ..."
VastaaPoistaKannattaisi sinun opetella lukemaan. Tuollaista ei tässä ketjussa näet väitä kukaan. Sen sijaan on kysytty, että ”… No, kuinkas Saksa sitten tuli tuolloin 1939 Suomen avuksi? …”.
Asiayhteydestäkin ilmenee, että vastaus kiistää asian.
Laitapa mielessäni tuohon kysymykseen vielä sana ”muka”, eli näin ”No, kuinkas Saksa sitten muka tuli tuolloin 1939 Suomen avuksi?”, niin ehkä asia selviää sinullekin.
Mutta myönnän ja otan osaa; ulkoluku on melkein yhtä suuri taitolaji kuin kengännauhojen sitominen.