Tukka pois

 

Peilistä katsoen taidan olla nyt tyrmistyttävän komea. Täytyy varoa naapurin rouvia. Näitä ongelmia ei ole ennen ollutkaan.

 

Syy on todella osaavasti leikattu tukka, ja parta, joka on kerrankin niin kuin kuuluu. Parturista näkyi päältä, että hän on niitä ihmisiä, joka on oppinut tekemään hyvin sen mihin ryhtyy. Kolme vuotta sitten Moldovasta muuttaneena hän puhui suomea hämmästyttävän hyvin eli myös kieliopin ja lauserakenteen mahdollisuudet käsittäneenä.

 

Suomalaisten oma rallienglanti menee usein samalla periaatteella kuin Lego-palikat, eli napsutellaan sanoja päällekkäin. Sitä on kieliä, kuten jokseenkin kaikki se latina, jota ei opetettu kouluissa eikä kuulla kirkoissa. Vaikka ymmärrät virkkeen kaikki sanat, sisältö jää käsittämättömäksi.

 

Opetin ennen teekkareille, että Ateneumin oven päällä oleva ”concordia” on sitten ablatiivi eikä tarkoita ”yhteisymmärrys”, vaan ”yhteisymmärryksessä”, ja seuraava sana ”res” onkin monikko, vaikka ei luulisi, sillä se on viidennen deklinaation feminiini. Teekkarit lupasivat pitää tämän mielessään. Yhteisymmärryksessä pienet asiat kasvavat.

 

Eilen piti kirjoittaa maalle paikallislehdelle jotain. Pyyhin pois lauseen ”molemmat vanhempani olivat maahanmuuttajia”, koska sitten olisi pitänyt selittää, että äitini tuli perheensä retuuttamana Satakunnaasta Kauhavalle vasta 1924 ja isä etenkin Helsingistä Talvisodan aikana; helsinkiläiseen tapaan hän oli silloin puhdistanut puheestaan kaiken karjalaisuuden. Isäni joutui välirauhan aikana välillä puuhaamaan myös Ässä-rykmentin miesten kanssa, jotka tietenkin suhtautuivat helsinkiläiseen upseeriin sekä vihamielisesti että pilkallisesti, kunnes tämä otti komentokieleksi täysin hallitsemansa Sörkan slangin. Hän tosiaan osasi sen vahvasti venäjään nojanneen vanhan slangin, joka oli syntynyt etenkin keisarillisille aliupseereille rakennettuun Söörnääsin sivukaupunkiin.

 

Pohjanmaa on muuttajien maakunta. Sieltä on lähdetty valtavin joukoin Ruotsiin ja ennen Amerikkaan. Sinne on tultu; on edelleen epäselvää, mitä väkeä Kyrönjoella oikein aikoinaan asui, kun löytyneet jäänteet ovat monin tavoin outoja.

 

Mielessäni Pohjanmaa ei liity millään tavoin pohjoiseen eikä Pohjolaan. Se on pohja, matala maa. Sama sana oli tavallinen germaanisissa kielissä, ja niitä ennen.

 

Seudun edelleen erottuva erikoisuus voi johtua siitä, ettei siellä ole oikeastaan metsää, joka on ollut Suomessa yleensä niin iso asia ja on edelleen vientiteollisuuden voima. Riistaa ei ole koskaan ollutkaan sen suuremmin eikä kalaa liioin. Ehkä sitä perua on jotenkin intiaanimainen elämäntapa. Eräs ystävä sanoi, että häntä oli Amerikassa arveltu preeriaintiaanien näköiseksi, ja on se tottakin. Minua taas arvuuteltiin venäläiseksi.

 

Mutta puhdasrotuisuudesta saanee sanoa, että se on kummallinen aate. Sekä ihmiset että kaupungit, puhumattakaan eläimistä, näyttävät olevan onnistuessaan hyviä sekoituksia. Ei esimerkiksi New HYork ole mikään sulatusuuni, vaan paja. 

 

Ja mitä tyypillisiin typpeihin tulee minua häiritsee edelleen, että V. Puin on katsannoltaan eli olemukseltaan ja asenteiltaan niin hirveästi viipurilaisen hevosvarkaan näköinen ja oloinen.