Sivun näyttöjä yhteensä

25. tammikuuta 2022

Toksova ja Kivennapa


 

 

Näkemieni tietojen perusteella isovanhempani eivät kiireiltään perustaneet käydä papin puheilla ennen kuin isäni syntyi juhannuksena 1921. Sama vika oli äidin puolella; taatalla ja mummulla oli ainakin kaksoset Vieno ja Lauri sekä mahdollisesti äitini s. 1923, kun nokittelu papin kanssa päättyi vihkaisuun ja sitten muuttoon Vammalan seudulta Pohjanmaalle.

 

Tässä suhteessa en ole itse noudattanut suvun perintöä. Esimerkki on ajankohtainen, koska tänään 25.1. on sekä Juho Kemppisen että vaimonsa Hiljan syntymäpäivä. Syntymävuodet olivat 1896 ja 1901.

 

Ylensä yritän välttää sekä marinaa vahoista ajoista että niiden ihannointia. Kun itse vertailen verkkokaupan kynnykselleni tuomia tuotteita ja pohdin, olisiko Pirkka vai Pielisen kala nyt vuorossa savustetun säilykemuikun kuljetettavaksi, mielessäni käyvät isovanhempani. He tunsivat köyhyyden.

 

Kemppiset saivat vuokraamista hellahuoneista häädön milloin Kustaankadulla, milloin Vaasankadulla, koska työperäinen Helsinkiin muutto Viipurista ja sitä ennen Terijoelta oli kusaissut. Työtä ei vuonna 1929 eikä sen jälkeenkään juuri ollut, mutta mummu oli kyllä ahkera siivoamaan junia. Isä-Jussilla puolestaan oli tapana juoda rahat. Sotien aikana mummulla oli rauhallisempaa, kun mies ja viisi poikaa olivat kaikki kenttäharmaissa. Se nuorin oli soitto-oppilaana, hänellä kun oli mainio sävelkorva. Aviomies oli vuoroon kuulustelemassa sotavankeja toksovalaisena virheetöntä venäjää puhuvana, ja välillä kaatuneiden evakuointikeskuksessa vääpelinä.

 

Rauhan tultua Jussi jatkoi entiseen malliin, mutta Kullervo oli se päivänpoika, jollaisena äitinsä oli häntä pitänyt pienestä asti. Oppi heti kaiken ja pärjäsi. Ja aiheutti armeijassa ongelman: voiko alaikäisen eli alle 21-vuotiaan ylentää luutnantiksi.

 

Olen laskenut, että isäni otti edesvastuuttoman taloudellisen riskin muuttaessaan perheineen Kauhavalta 1963. Puolikas huonosti hoidetusta asianajotoimistosta ja 119,5 m2 asunto Tapiolasta oli hankittu velaksi, ja hän oli perheen ainoa tienaaja.

 

Isäni lähti armeijaan alkuvuodesta 1939 vetäistyään omaa isäänsä nyrkillä turpaan. Muistelmateoksessaan isäni sivuuttaa minut ja jäykähköt välimme 1970-luvulla vähällä. Skannaaminen tuotti kuitenkin tuloksen. Borenius oli ottanut 80-luvulla tavakseen käydä meillä Kirkkonummella kysymässä neuvoa syvistä siviilioikeudellisista ongelmista. Isäni puolestaan osoitti tarkistaneensa mielipiteitään myös minusta puheessa, jonka hän piti tohtorinkaronkassani 1992. Teksti löytyi; muistikuva oli haalistunut.

 

Tämä oli nyt vastaus kommentoijalle, joka kummasteli, miksi päädyn kerran toisensa jälkeen mainitsemaan J. Stalinin eri yhteyksissä näissä kirjoituksissani. Juuri Stalinin käskystä isoisäni suku teloitettiin, vietiin Siperiaan ja ryöstettiin. Opin hyvin pienenä, että Stalin oli paha mies. Minulle itselleni oli tärkeämpää, että suuren diktaattorin varjo vaikutti minuun ja perheeseeni vielä 1980-luvun alussa. Kekkonen ja hänen käskyläisensä eli käytännössä myös minä olimme muka Moskovan asialla. Tuo ajatus katosi Kekkosen kuoltua. Luulen ettei nykypolvi tiedä, miten rajusti suomalaiset jakaantuivat rähmällään olijoihin ja kontillaan oleviin. Kokoomukselaisuus oli mielestäni tyhmää ja vasemmistolaisuus samoin. Omat ja isäni hankkimat rahat käytin 90-luvulla Amerikassa. Olin kuulemma ainoa virallisesti noteerattu suomalainen kävijä, joka kieltäytyi Washingtonin tarjoamasta rahoitusta ja maksoi vuokransa, lentonsa ja lapsen koulun itse. Seuraavalla kerralla 2000-luvulla en ollut enää tuomari vaan professori ja kiitin tarjouksesta ja matkustin patenttikonferenssiin muina miehinä. Kuva on vaatimattoman hotellimme alaovelta.

18 kommenttia:

  1. On maita, joissa hotellin aula on usein tuommoinen. Mutta kun ajaa hissillä omaan kerrokseensa ja varsinkin sitten, kun avaa huoneensa oven, alkaakin toisenlainen todellisuus.

    VastaaPoista
  2. Kemppinen: "Kekkonen ja hänen käskyläisensä eli käytännössä myös minä olimme muka Moskovan asialla. Tuo ajatus katosi Kekkosen kuoltua. Luulen ettei nykypolvi tiedä, miten rajusti suomalaiset jakaantuivat rähmällään olijoihin ja kontillaan oleviin."

    Kumma etteivät hetikään kaikki aikalaiset 1970-luvulla, enpä itsekään silloin nuorena ihmisenä, sellaisiksi rapakossa ryömijäksi itseään tajunneet. Myöhemmin on saatu lukea, että joku humalikko Beljakov EHKÄ jotain kuvitteli, mutta hänethän poistettiin nopeasti. Myös joku Ustinov 1978 jotain ehdotteli, mutta Isopaha veikin koppalakkisen saunaan ja sekin asia tyssäsi siihen. Sanotaan, että nyt vuorostaan "Stepa" sai lähteä.

    Taas kerran: "Yleensä elettiin päivästä toiseen". (Sillanpää) Ei se sen kummemmalta tuntunut. Mutta, mutta: parlamentarismin sanotaan tuolloin pahasti "rämettyneen". Mitenkäpä niin? Meillä oli lähes koko ajan eduskunnan selvän enemmistön luottamusta nauttineet hallitukset punamulta- tai kansanrintamapohjalla. Ei vuoden 1919 HM:ssa tietääkseni muuta edellytettykään.

    Äärioikeistolaiset ja "esempeeläiset" kyllä myötäänsä huusivat "alennustilaa" kultahampaat välkkyen tai ilman niitä. Olisiko tärkeimpänä motiivina kuitenkin ollut 1960-luvulla, erittäinkin vuodesta 1966, alulle pantu ns. yhteiskunnallinen tasoitus, jota itse Isopaha oli matkaansaattamassa. Sehän kieltämättä vöyrästä väkeä kirpaisi. Vielä ihmisikä aikaisemmin silinteripäiset olivat nojailleet Espalla kävelykeppeihinsä krinoliinihameisten daamiensa seurassa, kun - entisen taloushistorioitsijan mukaan - "verokarhukin [vielä] oli kohtuullinen".

    Otan vielä konkreettisen esimerkin historiantutkija Kai Häggmanin teoksista: Suomessa työikäisten miesten kuolleisuusluvut olivat 1960-luvun alussa Euroopan suurimmat ja lääkäritiheys maanosan alhaisimpia. YK:n raportissa Suomi rinnastettiinkin terveydenhoidon suhteen Burman, Libyan ja Nicaraguan tapaisiin valtioihin. Sitten alkoi tuon "rähmäläänolon" pahin alho, ja, ihmeellistä sanoa, Häggmanin mukaan tapahtuikin näin: "[S]ama rämettynyt eduskunta ja samat suomettuneet puolueet vaikuttivat vahvasti siihen, että tavallisen kansalaisen sosiaalinen turvallisuus ja tasa-arvo, naisen asema ja lasten koulutus sekä oikeastaan koko yhteiskunnan infrastruktuuri moottoriteistä kirjastoihin kohosivat ennennäkemättömälle tasolle. - - Tuloerojen tasaaminen oli tietoista politiikkaa. 1960-luvulla ajateltiin, etteivät demokratia ja tasa-arvo ole vain periaatteellisia oikeuksia tiettyjen asioiden tekemiseen. Tasa-arvoiselle elämälle tuli tarjota myös aineelliset edellytykset."

    No, nyt tuosta kaikesta mennestä saa käsityksen vain kirjoista ja muista kirjoituksista sekä erinäisistä tv-ohjelmista - äärimmäisen yksipuolisesti esitettyinä, tietenkin. Ja kun suomalainen terveydenhuolto edellä oli pääesimerkinä, niin nykyään saamme lukea taas tällaisia otsikoita: "Suomi kuluttaa terveydenhuoltoon vähemmän kuin useimmat Länsi-Euroopan maat" (HS 14.1.2022). Uutisen pylväsdiagrammi osoittaa, että Suomi on tilastossa vajonnut kovin alas, Itä-Euroopan maiden sarjaan. Ja suuren käänteenhän on täytynyt tapahtua 1980- ja 1990-luvun vaihteessa. Mutta Burman ja Libyan tasolle onneksi vielä lienee matkaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi puhuu kyllä asiaa, mutta eri asiaa mistä ymmärtääkseni Kemppinen puhui.

      Minäkin muistan nuo ajat. Koin nuoruudessani 60-70-luvuilla eläväni vapaassa länsimaassa. Ruotsissakin olin moneen otteeseen, ja vaikka siellä tienasikin tuplasti Suomeen verrattuna, ei Ruotsi sen vapaammalta tuntunut kuin Suomikaan. Vaan yhtä vapaalta.

      Me koimme olevamme länsieurooppalaisia ja matkustelimme ympäri maailmaa ihan keneltäkään lupaa kysymättä. Passin sai kun täytti paperit ja haki.

      Itä-Euroopassa kävimme ihmettelemässä heidän meininkiään. Virossakin kävin jo 70-luvun puolivälissä ja ero Suomeen oli valtava, kaikin tavoin. Leningrad puolestaan oli iso harmaa suurkaupunki, jossa suomalainen eli kuin kuningas.

      Mutta politiikka oli tietysti eri juttu. Sisäisesti Suomi oli vapaa länsimaa, mutta "kaikkihan me tiesimme", että Neuvostoliiton kanssa oli oltava suu supussa. Ainakaan me nuoret emme kuitenkaan osanneet pelätä hyökkäystä tai miehitystä, vaikka sodasta oli nyt ajatellen ällistyttävän vähän aikaa.

      Mutta kaikkein pahinta oli se, että osa nuorisosta – joidenkin mielestä parhain osa – turmeltui moraalisesti, alkoi uskoa karkeaa neuvostopropagandaa ja ajaa Suomeenkin sosialismia oikeasti. Demarithan ajoivat vain Ruotsin mallia.

      Liian suuri osa etenkin kulttuuriväestä ja sivistyneistöstä alkoi käyttäytyä tavalla, jota Tervo kuvasi ohjelmassaan.

      Se on anteeksiantamatonta. Sitä käytöstä ei voi kuvata poliittisilla termeillä, vaan siihen tarvitaan psykologiaa.

      Poista
    2. Pahempi taitaa lopultakin olla "länsiuskovaisten" korruptio, maa ja yritykset on myyty jenkeillä, kulttuuri samoin, suomenkielikin on kohta vaihdettu englantiin.

      Poista
    3. Kun nykyään vähän kaikki on potenssiin korotettuna mustavalkoista, myös kuva omasta menneisyydestämmekin alkaa olla sitä aina harhoihin asti.
      Muodissa olevat suomettumispuheet väärin ymmärtäessään nuori polvemme nyt luulee, että meillä naapurimaan neuvostovuosikymmeninä oli jokin stasisysteemi ja oman olemis- ja liikkumisvapauden puute. Koko suomettuminenhan koski vain tiettyä poliittista toimintaa ja puhetta sekä pientä osaa median uutisoinnista. Eikä ketään koskaan tuomittu mistään tällaisesta. Omat nuorenikin kerran kuvittelivat nettiä lukiessaan, että meillä istui ihmisiä vankilassa poikittaisista neuvostopuheista. No, historiaahan ei enää kouluissa juuri opeteta (sekin yhden äärimmäisyysajattelun eli kahjon nokiatehokkuusajattelun tulosta).

      Poista
    4. "Kun nykyään.."
      Kuitenkin suomettumisen sivutuotteena joitakin suomalaisia poliitikoita ja virkamiehiä joutui eräänlaiseen virkakieltoon kun heidän mielipiteensä tulivat jotakin kautta julkisiksi. Heidän työpaikkansa katosi ja virkaura loppui siihen. Kekkonen itse vaikutti suoraan joihinkin tapauksiin ja muut hoidettiin muiden virkamiesten suurella innolla.

      Poista
    5. Samanlaista "virkakieltoa" esiintynee tänäkin päivänä, jos ajattelet pahaa amerikasta ja englanninkielen ylivalta-asemasta maassamme.

      Poista
    6. Henrik, aika pientä tuo. Paljon lukuisampia suomettumisaikanakin olivat tapaukset, joissa työura kärsi siitä, että havaittiin vasemmistolaiseksi (enkä tarkoita taistolaista) tai jos vaikkapa virkatodistuksessa oli maininta ’väestörekisteriin’ kuulumisesta.

      Poista
    7. "virkamiehiä joutui eräänlaiseen virkakieltoon"

      Oletteko koskaan kuulleet, että vasemmistolaisia mielipiteitä esittänyt henkilö olisi tullut valituksi sanokaamme historianopettajan virkaan kytösavun aukeilla mailla?

      Poista
    8. Se oli silloin muinoin siviilirekisteri.

      Poista
    9. Vasemmistolaisuus oli suurta valttia 1960-1970-luvuilla joista oli edellä kyse. Silloin oikeistolaisuus oli vakava rike ja sellaiset ihmiset painettiin maan rakoon. Ketään vasemmistolaista ei varmaankaan mielipiteittensä takia silloin vääryydellä kohdeltu. No, poikkeuksena ovat tietenkin kommunistiryhmien keskinäiset taistelut joissa käytettiin koviakin keinoja hiukan eri tavalla ajatteleviin kommunisteihin.

      Kouluissa oli laajasti vasemmistolaisia opettajia niinä aikoina ja itsekin muistan hyvin miten he eivät kovin tarmokkaasti pitäneet mielipiteitään piilossa vaan se vuosi heidän opetukseensa monin tavoin. Kun kouluissa järjestettiin kouluvaalit 1970 ja pyrittiin mittaamaan poliittisia virtauksia oppilaiden kesken, vasemmistolaisuus oli todella vahvaa. Pysytisiköhän sellaisia vaaleja tänä päivänä järjestämään?

      Yliopistolla kommunistit reuhasivat jotakuinkin esteettömästi ja
      koettivat minuakin värvätä hulluihin rientoihinsa. He käyttivät yliopistoa välineenä hankkiakseen lisää valtaa kaikkialla ja saarnasivat veristä vallankumousta. Jotkut viehättyivät siitä.

      Poista
    10. Entäs ne syrjäkylien AKS-henkiset opettajat, jotka piilossa maailman katseilta pahoinpitelivät sekä henkisesti että fyysisesti vasemmistolaisista perheistä tietämiänsä lapsia? Olivatko lapset (minä esimerkiksi) ehtineet syyllistyä yhtään mihinkään?

      Poista
    11. Nyt vasemmistolaista yritetään tehdä epäkelpoja ihmishirviöitä mutta sitähän eivät nämä stenlundilaiset huomaa kun elävät menneisyydessä.

      Poista
    12. Henrik, nyt on kyse yhteiskunnan syvärakenteesta eikä suhteellisen merkityksettömästä pintakuohusta kouluissa ja yliopistoissa. Jaa että ”laajasti” vasemmistolaisia opettajia. Takuuvarmasti heidän määränsä oli hyvin pieni verrattuna oikeistolaisten opettajien määrään.

      Poista
    13. Näyttäisi jo tämän Kemppis-palstan pienen otannan perusteella siltä, että vasemmistolais-oikeistolais-jakauma kansankynttilöiden joukoissa olisi tutkimuksen arvoinen asia.

      Turvalleen kyrskähtelijä

      Poista
  3. Kovaa nousua, kaikin puolin - paitsi pörssissä juuri nyt. Loppu hyvin, kaikki hyvin?
    Vai pitäisikö pelätä uusien stalinien ilmaantumista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pörssissä toistaiseksi on normaalia. Välillä mennään ylös, välillä alas, välillä päinvastoin. Jos Putin sytyttäisi III:n maailmansodan, on Elisan, Nokian tai Musti ja Mirrin osakkeiden pörssinoeeraus aika samantekevä.

      Poista
  4. Koko historia lienee aaltoliikettä isäkapinasta toiseen. Muistanpa ajan jolloin jokaisella piti olla biorytmit näyttävä laite (ei siis "sovellus"). Sellaiset lienevät totta yleisemminkin ja isommalla kuin henkilökohtaisella tasolla. Kapinasta toiseen..

    Itse kävin noukkimassa Korkeavuorenkadun kulttuurikaupasta ranskalaista protestilevyä ja kirjallisuutta (tosin suomeksi), lisänä Muksujen ja Saarikosken kuunteluun. Sitten kapakassa oli hyvä määritellä itsensä eurooppalaiseksi -- vaikka olikin angloamerikkalainen. Love, peace, long hair.

    VastaaPoista