Sivun näyttöjä yhteensä

31. tammikuuta 2022

Huonoa ja halpaa


  

Menestyvän bisneksen yksi iskulause on ”huonoa ja halpaa”.  Se oli alun perin kilpailijoiden pilkkalause, kun he kotona Saksassa hyökkäilivät tavarataloja vastaan. Myös britit ymmärsivät, että ”Made in Germany” oli heikon laadun tunnus.

 

Kiinasta… Richard Overy sanoo pohtiessaan sotataloutta hienossa kirjassaan ”Blood and Ruins”, että ilman puhemies Maon johtoa ja johdatusta Kiina olisi sivuuttanut Yhdysvallat sekä teollisesti että sotilaallisesti viimeistään vuonna 2 000.

 

Amerikkalaiset yllättäen kopioivat tuon saksalaisen ajatuksen. Woolworthin menestyksen salaisuus oli ”five-and-dime”. Lähes kaikki maksoi 5 tai 10 senttiä.

 

Saman hengen lapsi on Wall-Mart, joka tosin yhdisti bisnesmalliinsa alihankkijoiden kuristamisen näännyttämällä ja sikahuonot palkat. Se lienee edelleen maailman suurin kauppaketju.

 

Overy osoittaa numeroin, että juuri päinvastoin kuin luulisi, Neuvostoliitto keskitti valtavasti tavattoman hyvin suunniteltuihin sotavehkeisiin, joista suurimman suosion saavuttivat muiden paitsi vastustajien keskuudessa panssarivaunu T-34, hävittäjäkone Jak-9 ja sitten heti sodan jälkeen Kalashnikovin rynnäkkökivääri.

 

Amerikkalaiset toimivat juuri niin kuin venäläisten luultiin tekevän. Kouluttamattomat työläiset väsäsivät kokemattomien työnjohtajien ohjauksessa ensikertalaisten yrittäjien johdolla esimerkiksi niin paljon kauppalaivoja, että niillä (ja Thunderbolt-hävittäjäpommittajilla) voitettiin sota.

 

Yrittäjä oli Henry Kaiser. Terästä oli määrättömästi mutta ei esimerkiksi tehdasrakennuksia. Näytettiin vain tontti. Kuukauden kuluttua laivoja alkoi tulla tehtaalta 30 päivässä.

 

Kun saksalaiset turvautuivat muuleihin, jotka kuolivat pakkaseen muuallakin kuin Kiestingissä, amerikkalaiset rakensivat määrättömästi moottoreita. Niitä riitti Neuvostoliittoon asti puoli miljoonaa. Hommamiehenä oli General Motorsin dirika Knudsen. Yksi improvisoiduista kulkuneuvosta oli Jeep. Toinen oli meillä lempinimellä ”Molotoffi” tunnettu kevyt Chevrolet-kuorma-auto. Aivan uusi keksintö oli LST, keulasta aukeava maihinnousualus, johon mahtui kyytii myös tankki.

 

Siperian lakeus on suuri, kuten laulussa lauletaan, mutta Ukrainan seudun aro on vielä suurempi.

 

Overy kehtaa sanoa, että Saksan surma oli teollisuuden loputtomiin polveileva käsityöperinne.

 

Merkittävä liikkeenjohdon oppi on sekin, että amerikkalainen perushuolettomuus edisti tuotantoa suuresti. Sekä saksalaisilla että venäläisillä oli taipumus turvautua salaisen poliisin toimiin hankkeiden epäonnistuttua. Amerikkalaisilla oli valmis vakaumus, että viritykset tapaavat mennä pieleen silloinkin kun ne eivät voi mennä pieleen. Esimerkiksi kauppalaiva katkeaa aallokossa huonojen hitsaussaumojen takia. – Omasta puolestani lisäisin, että havaintojeni mukaan tuo asenne saattaa olla myös kalifornialaisen informaatioteknologian menestyksen salaisuus.

15 kommenttia:

  1. "Esimerkiksi kauppalaiva katkeaa aallokossa huonojen hitsaussaumojen takia. – Omasta puolestani lisäisin, että havaintojeni mukaan tuo asenne saattaa olla myös kalifornialaisen informaatioteknologian menestyksen salaisuus."

    Oivallinen havainto.

    Sukua sanonnalle: "Paras on hyvän pahin vihollinen". (Oma kysymyksensä sitten vielä on, mikä on hyvä" kenenkin kannalta.)

    VastaaPoista
  2. Maailmansodan aikana Ford sai tehtäväkseen B-24 pommikoneen sarjatuotannon. Kyse oli erittäin raskaasta koneesta. Sekin tehdas heitettiin pystyyn pellolle ollen kooltaan suunnaton sen ajan mittoihin. Fordin liukuhihnatekniikka ja tavattoman edistyneet tuotannon ratkaisut aikaansaivat sen että sieltä valmistui pian tehtaan pystyttämisen jälkeen yksi pommikone joka 48 minuutti. Sen aikaisella tekniikalla aikaansaatuna se on melkoinen saavutus.

    Vielä 1950-luvulla japanilaiset tuotteet olivat heikkolaatuisia eli samaa mitä kiinalaiset olivat vielä 1990-luvulla. Sitten oli pari miestä jotka olivat perehtyneet laatuajatteluun mutta eivät saaneet mitään vastakaikua USA:ssa kovista yrityksistä huolimatta. Tehtaat eivät olleet kiinnostuneita. Kaverit matkasivat Japaniin koska tunsivat tilanteen ja arvelivat siellä olevan tarvetta asialla. He saivat aikaan suuren menestyksen siellä ja japanilaiset omaksuivat laatuajattelun perin pohjin ja se näkyy tänäkin päivänä huippulaatuisina tuotteina. Sieltä laatuajattelu on levinnyt pitkin maailmaa parantaen tuotteita lähes käsittämättömällä tavalla. Täälläkin melkein jokainen yritys soveltaa niitä oppeja laajassa mitassa.

    Tosin jotkut brändit, kuten Toyota ja Lexus ja jotkut muutkin, ovat saaneet huonoa mainetta heikon suunnittelun ja laaduttomien osien käytöstä. Tätä menettelyä on ryhdytty levittämään oudolla tavalla joka lopulta tuhoaa yrityksen.

    VastaaPoista
  3. "Saksan surma oli teollisuuden loputtomiin polveileva käsityöperinne."

    Vastustamme. Nimenomaan Saksan teollinen insinöörikoulutus ja standardointiasenne tuotti laatua, joskus liian hyvää. Englanti taas ei ollut teollisesta koulutuksesta kuullutkaan ja siellä mentiin mestari--kisälli -pohjalta ja ilman standardiajattelua. Esimerkiksi hienomekaaninen massatuotanto oli heille kovin vaikeaa, ja ymmärtääkseni mm. lentokoneiden tietyt mittaristot tilattiin ameriikistä. Brittiläisten panssarivaunujen varaosien sopimiseen paikalleen turvattiin pajavasaralla. Kun ensimmäinen saksalainen lentokone pudotettiin englantilaiselle pellolle, riitti ohjaamon varustuksessa ja suunnittelussa heille ihmettelemistä.

    Guilloun suuri vuosisata-kirjasarja alkaa katsauksella Saksan kouluihin vuosisadan vaihteessa ja päähenkilöiden opiskeluun siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tässä olisi parasta todeta, että synteesi on hyvä. On totta, että briteiltä puuttuu varsinaisen insinöörityön perinne kokonaan. Siellä "engineer" on sosiaalisesti hieman koneenkäyttäjän ja ojankaivajan yläpuolella oleva ammatti, joka sitoo harjoittajansa pysyvästi tiettyyn aika suppeaan tehtäväkuvaan. Firmoja johtavat ihan eri ihmiset.

      Saksassa on pitkä teknis-tieteellinen perinne ja siellä on tehty aina järjestelmällistä, rationaalista suunnittelua. Sen vuoksi saksalaisella insinöörillä on – sen mukaan kuin olen itse nähnyt vuosien mittaan – vahva ammatti-identiteetti ja -etiikka. He eivät päästä käsistäön kovin helposti toisluokkaista tuotetta, vaikka siihen olisi painavat, käytännölliset perusteet. Ja jos pääsee neuvottelemaan saksalaisen tehtaan teknisen puolen kanssa, voi kauppamiesten bluffin katsoa pyytämällä, että pääsuunnittelija kirjoittaa muistion, jossa kauppamiehen lupausten toteutuminen perustellaan todeksi. Sellainen muistio syntyy jos sen pystyy joko hyvällä omallatunnolla tai sopivaa DIN-standardia soveltaen kirjoittamaan. Kummassakaan tapauksessa ei kannata alkaa kovin herkästi asiaa sen jälkeen riitauttamaan. Joko asia on todellakin kunnossa tai sitten kanne ei ainakaan menestyisi, koska tuote vastaa standardia, vaikkei kelpaakaan todelliseen käyttötarkoitukseensa. Saksalainen tekninen paperi ei yleensä valehtele, vaikka se saattaa olla yksipuolinen.

      Tämä tarkoittaa sitä, että saksalaisen insinöörin etiikka muistuttaa kovasti perinteistä käsityöläismestarin ammattikunniaa.

      Poista
    2. Suurin syy miksi Saksa sodan hävisi oli että resurssit eivät vaan riittäneet. Ja vaikka Speer kauppasi itseään logistiikkanerona ei organisaatiokaaos hellittänyt läheskään tarpeeksi. Yritykset olivat amerikkalaisiin verrattuna pieniä ja kukin niistä puuhasteli liikaa omiaan.

      Poista
    3. Raunio on oikeassa. Brittiläisiä teollisuustuotteita koottiin käsityönä, sovitellen ja viilaillen osia sopimaan toisiinsa vielä vuosikymmeniä sen jälkeen kun saksalaisten koneiden osat istuivat just eikä melkein. Tämän näkee vaikkapa moottoripyöristä, vanhat brittipyörät tapaavat aina merkata paikkansa öljyläikällä. Samaa vikaa on kyllä jenkkipyörissäkin.

      Poista
    4. On brittiläiselläkin insinööritaidolla ollut aikansa. Teollisen vallankumouksen alkupuolelta tuttu nimi on Isambard Kingdom Brunel.

      Poista
    5. Suosittelen kirjaa: Simon Winchester: Exactly. How Precision Engineers Created the Modern World. Asia on siinä käyty läpi perusteellisesti ja yleistajuisesti.

      Poista
  4. Kyllähän Saksassakin osattiin alihankkijoita panna paikalleen. 80-luvun lopulla Opelin hankintajohtajaa Jose Inncaio Lopezia komponenttialihankkijat kutsuivat yleisesti Russelsheimin kuristajaksi. Löysät pois-toiminta oli Opelilla niin tehokasta, että Lopez kutsuttiin 90-luvun alussa Detroitiin panemaan myös emo-GM:n komponenttihankinta uuteen uskoon. Mikä toikin GM:lle heti yli miljardin vuotuiset säästöt ostoissa. Kun Volkswagen sitten kaappasi Lopezin, syttyi autojättien välille Saksassa pitkä ja katkera kiista.

    VastaaPoista
  5. Noihin Henry Kaiserin tuhansiin rahtilaivoihin ei riittänyt koulutettuja perämiehiä kapteeneista puhumattakaan. Piti siis pikakouluttaa navigaattoreita ja kehittää simppelit keskipäivän laskentataulukot, joiden avulla melkein kuka tahansa pystyi tuomaan rahtilaivan Atlantin yli. Näistä taulukoista ja laskentakaavasta oli paljon iloa avomeripurjehtijoille ennen GPS:n tuloa markkinoille

    VastaaPoista

  6. Boris Johnson pulppuaa tarmoa, mielensä kihisee henkeä ja elokapinaa. Esikuvia on, kukahan tuo "boriskin" lienee tuossa perhe- ja klubiseurakunnassa?

    Eipä ole asiaa meikällä hiihtopojulla arvailtavaksenikaan. Osani on helpompi kunhan tottelen teknokratiaa. Jos kuumenee, lääkitään. Noiden Valete ja Purdue päälle oli shokki lukea
    Economistista 29.1. kuinka pääkirjoituksessa ja artikkelisivulla kirjoitetaan noiden tabujen puolesta. Ihan on nimiä aineilla tai ainesosilla samoja kuin Jari Aarnion käräjäuutisssa. Olen ulalla mutta myöhässä, johan vähemmästäkin pakenisi rokottajaa.

    Boris laski hallitusneuvoksiaan Kesärantaansa. Äläkkä alahuoneessa panee kaipaamaan striimiä sieltä kuten Brexit showssa. Mikähän olisi luettavaksi Churchillin elämäkerta jollaisen Boris kirjoitti 2010-luvulla ? En pysy lukijana näiden hirmujen perässä. Kotimaisista tulee Teemu K. mieleen. Olen pudonnut kelkasta. On viimeinen Serlachiuskin lukematta !

    StoraEnsosta on lukuisia kirjoja, Storasta varsinkin mutta myös Gutzetista. Tärkeimpään osuin ihan äsken. Victor Hovigin kirjaan vuodelta 1961, kaipa se on seminaarityö Kämpin baarista tai Handels Gilletista, molemmat nyttemmin uppotukeiksi arkkitehtuurettuja taannuttuamme aborginaali kiertotalouteen. Heitä bumerangilla lintu lennosta ja saat ampukaarreharpin takaisin heittokäteesi. Ei maksa mitään, kantsii vaivautua.

    Moderni raha on alkukantaista. Säännöt miestä myöten ja aremmat saalista. Ei olisi uskonut tähän päästävän, mutta kaikkea se koulutus teettää.

    Sen verran on traditiota matkassa että ylimykset jalustallaan ja kansa kontallaan. Mikä se kolmas mies on. Välimies. Ihan on tuttu Pehtori kartanolla ja Vänrikki kasarmilla. Vänrikillä pitää kiirettä siinä välissä. Hän se pitää kuokat liikkeessä ja ylimykset terasseillaan.

    Talenteiksi näitä liikemiehiä rahankylväjiä ja sen viikatemieskorjaajia kutsutaan. Suomessa yksi tiivistelmä tätä sorttia talenttia on siinä Handels Gilletin vieressä Kasarmikatudulla, mikä Roschier onkaan. Tätä uutta hallitusmuotoa. Elastista. Nytkin kuin tyhjästä ovat keskeisiksi virastoiksi nousseet omaisuudenhoitoinstituutiot. Ja hyvä niin, koska juuri nyt pitävät osakkeistasi kiinni eivätkä laske sinua myymään arvojasi. Vaikka Venäjä viekoittelee.

    Kun 1990 venättäkamaran uumenet arvopaperistettiin Cityssa ja Wall Streetillä ja kun venäläinen vihdoin honasi, jätti velat maksamatta, saatiin LTCM nurin derivoijanobelisteineen, vaan ei Ruotsi luovuta ja sitten aikojen jälkeen samanrodun Bengt Holmström koristeltiin. Asia oli svenskeiltä Suomen kaatava.
    Jatk.

    VastaaPoista
  7. Jatk.
    Kun olivat julistaneet sissisotamme devalvaatiot Gangsterismmiksi ja täällä kohta vähän opinnäyteeksi revalvoitiin, niin sitäpä tämä, taas. Välillä oltiin oltu itsenäisiä.

    Se Hovig s. 389 v.1920 tilinpäätöksessä "niin kuin valtion tulo- ja omaisuusverolautakunta sekä taksoitusviranomaiset Kotkan kaupungissa sen tekivät". Enää ei ole kaupunkilaisten yhteispeliä taksonomiassa, eikä sellaista keskusverolautakuntaa joka piti vuosikymmenet kurissa ja ruodussa toimeenpanonyrkkinä suomalaisen talouselämän pelittämisen ruotulaisten elikkä työtätekeväisten hyväksi. Nyt on toisin.

    Olikohan tuo Victor Hovig taivalkoskisia kuten kai Hugo Rosenlewkin joka Buickilla ajeli syvälle metsään ja jatkoi lapikkaissa. No Victor paheksuen kertoo kuinka v.1919 SP maksoi toltista kuin toltista ennakkoon markkoja ja sumpli punnat miten hyvä tuli. Tämä oli savottoja myöten "villit vuodet" jakso -Kallen syntymäjuhla rahojen viskominen ylt´ympäri kastejuhlassa. Ja isäHerkko justeerasi rahat, joilla kattilakunta pääsi omaan tönöön siitä huonemiehen statuksesta.

    Joskus tuli Lama ja sairaus. Mutta Janne Kivivuoresta lakiensäätäjä, kävelykeppimies. Entäs Akseli ? Hänestä tehtiin roomalainen rintakuvapatsas. Näihin kuviin päättyi V.Linnan ja E.Laineen silmälläpidon alla Pohjantähti.

    Mistäkö se oli alkanut. Siitä kun joku toisuskoinen pastori ja joku peruukkimaakari olivat rakennelleet rukista kehruukoneen. Muita könkkökoneita seurasi ja parani. Yksi sivuvaikutus oli Britti Imperiumi. Toinen pako Amerikkaan. Kolmas pako Roomasta, Brexit. Boris on jo historiaa.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  8. Kannattaa muistaa myös Kanada. Kymmenen miljoonan asukkaan maa oli sotavarustelun pieni jättiläinen. Kuorma-autoja valmistettiin siellä n. 600 tuh.; siis suunnilleen sama määrä, mitä Neuvostoliitto sai lend-lease toimituksina. Sitävastoin Intian osuus globaaleissa tuotantoketjuissa oli ilmeisen laiminlyöty ja alimitoitettu.

    Pajavasaraa paukuteltiin tosiaan laajalti. Aikalaiskertomukset huokuvat järkytystä venäläisten teknisestä ymmärryksestä. Kun lentokoneet oikuttelivat, niin kursailematta vain iskettiin vasaralla kriittisiin kohtiin. Silminnäkijöinä amerikkalaiset merimiehet Arkangelissa.

    VastaaPoista
  9. Winchesterin kirjasta kirjoitin tässä blogissa. Hae hakuruudulla vas. ylhäältä, Mainio teos, Minio kirjoittaja.

    VastaaPoista