Sivun näyttöjä yhteensä

2. tammikuuta 2022

Lestinheittäjä


 

Ystäväni Petri Latvala on ainoa korkean tason kirjataiteilija, jonka kanssa voin keskustella huolettomasti esimerkiksi Catulluksen versiosta Sapfon oodista, koska hän osaa noita kieliä. Joulukorttikin tuli viimeisen päälle tekstattuna kreikaksi, muinais-, ei nyky.

 

Feisbukissa hän palauttaa mieleen, että Belgiassa, sen ranskankielisillä alueilla, vuoden sanaksi oli tietysti valittu ”ultacrépidisme”.

 

Kuten lapsikin tietää, tuo ranskan kielen sana, jota ehkä ei ole olemassa, viittaa latinaksi murjaistuun ”Ne sutor ultra crepidam”, josta on vanhastaan tuttu, sujuva suomennos ”suutari pysyköön lestissään”.

 

Lesti on siis se useimmiten puusta valmistettu laite, jota käytetään kenkää valmistettaessa ja jota herrasmiehet ennen tarvitsivat Italiassa käsin tehtyihin kenkiinsä; väitteen mukaan Italiassa edelleen katsotaan miestä ensin kenkiin ja sitten vasta silmiin. Kengät ovat sielun peili.

 

Kielessämme on säilynyt ”sopiva lesti”, jota näkee kirjoitettaessa juoksukengistä ja etenkin vaelluskengistä.

 

Sananlasku liittyy tarinaan taidemaalari Apelleksesta, joka viimeisteli kerran 300-luvulla ennen ajanlaskumme alkua maalausta vanhasta kaveristaan Aleksanteri Suuresta. Asioillaan kulkeva suutari pysähtyi katsomaan maalausta ja huomautti, että taulussa kuvatussa sandaalissa oli jokin kohta väärin. Apelles korjasi sen mukisematta. Suutari innostui arvioimaan myös ihmishahmoa, jonka maalari lopetti sanomalla, että suutari pysyköön kengänpohjissa eli suomeksi siis lestissään.

 

Lestinheittäjäksi muuten sanottiin nuoruudessani pimeän pullon myyjää, joista tapasi öiseen aikaan esimerkiksi Albertinkadulla. Miten tämä liittyy asiaan, sitä en tiedä. Joten se ei ehkä liity siihen sen enempää kuin kansansadun maininta kiukkuisesta suutarista, joka muka löi karhua lestipussilla päähän ja tuikkasi naskalilla silmään niin että näkö himmeni.

 

Belgialaiset ilmeisesti tarkoittavat ranskan kielialueen ikiuistoiseen tapaan eli ikävästi vihjata, että ainakin viime vuoden ilmiö, joka näyttää siirtyvän kitkattomasti tähän vuoteen, on toimia kuten tuo suutari. Eli jakaa vakaumuksen syvällä rintaäänellä arvioita ja asiantuntijalausuntoja asioista, joista ei todellisuudessa tiedä höykäsen pölähdystä.

 

Muistelen että jo kansakoulussa joku meni lankaan, kun häneltä välitunnilla kysyttiin Aleksis Kiven mallin mukaan, tiesikö hän, mikä oli Sepeteuksen poikien isän nimi. Hän valitteli raamatunhistorian osaamistaan mutta yltyi silti inttämään, ettei sitä tarvitsekaan tietää. Pelkkää juttua koko Raamattu.

 

Sitä en muista, olisiko joku ollut niin sydämetön, että olisi mennyt paljastamaan salaisuuden. Ehkä näin ei käynyt, koska mielestäni saman kaverin lätty lätisi vähän väliä, kun hän koetti liian myöhään kiljua ”vitsi, vitsi” kokeiltuaan jotain tilanteeseen huonosti soveltuvaa johonkuhun pikavihaiseen ja isonyrkkiseen lurjukseen.

 

Mutta ehdotan, että ultracrepidistin voisi suomentaa lestinheittäjäksi. Siinä olisi hyvä sana lahoamassa käyttöä vailla. – Kreikan kirjain on Wikipedia psykologiasta käyttämä symboli. Suutarijuttu tunnetaan myös nimityksellä Dunningin-Krugerin efekti eli oikeassa olemise harha.

24 kommenttia:

  1. "... Dunningin-Krugerin efekti eli oikeassa olemise harha."

    Pitää nyt vain olla kovasti tyytväinen siihen, että me paremmat ihmiset olemme tuostakin harhasta vapaat. :)

    VastaaPoista
  2. Sitä lapsi ei välttämättä tiedä, että Pliniuksen mukaan (jolta tarina tunnetaan) Apelles sanoi: ”Ne supra crepidam sutor iudicaret.” Apelles ei tietenkään puhunut latinaa, mutta ei se haittaa. Crepida oli antiikin aikana kreikkalaisperäinen korkeahko kenkä, eräänlainen saapas.

    VastaaPoista
  3. Kemppinen, ei kannata vääntää väkisin.

    Lestin heittäminen ja lestissään pysyminen ovat merkityksiltään niin vakiintuneita, että niiden naittaminen ei vain toimi. Kun kyllähän lestinheittäjä nimen omaan tuntee asiansa. On siellä lekassa sitten oikeaa ainetta tai pelkkää vettä.

    Ultracrepidisteja on Suomessa nolattu jo Kalevalasta lähtien asiaa osaamattomia suohon laulamalla, ja suorasanaisemmin kehoituksella olla opettamatta isäänsä naimaan.

    Suomessa ei ole tällaiselle henkilölle sanaa, eikä ehkä tarvitsekaan olla. Kun tämän päivän osaamaton, oppinsa saatuaan, voi ylihuomenna olla paljon viisaampi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Entisaikaisia isiä olisi kyllä sietänyt opettaakin naimaan. Eiväthän ne yleensä siitä asiasta tienneet muuta kuin "nosto, pisto ja ravistus" version.

      Alli Kurkinen

      Poista
    2. "suorasanaisemmin kehoituksella olla opettamatta isäänsä naimaan"

      Mutta jos katsoo nykyistä pohjoiseurooppalaista naiskantaa ja sen psyykkistä tilaa sekä sukupuolten välejä meidän räkänokahtavien ikäluokassa, ei voi välttyä siltäkään ajatukselta, että on siellä ollut joillain molo vinossa.

      Poista
    3. Alli Kurkinen ei ole tajunnut pointtia. Kuinka osaamaton isä onkaan ollut naimapuuhissa, ei hänen oma lapsensa voi niissä lähteä häntä opettamaan, muuten kuin oman surkeuden valituksena. Että olisitte jättäneet minut tekemättä.
      Se, kuinka taidokas taatto on vuosia sitten ollut petipuuhissa on lasten kannalta olennaista korkeintaan siten, että taidokkaalla melaveikolla, innokkaalla häntäheikillä saattaa niitä jälkeläisiä löytyä lisää vielä perunkirjoituksessakin.

      Poista
    4. Kyllä Alli Kurkinen tajusi pointtien taaksekin, mutta ei vain viitsi arkisen "naimaan" sijaan laittaa rakastelusanaa jonka taitamista tarkoitti.

      Miehet ovat ennen ns. sukupuolivalistuksen rantautumista olleet naisen kannalta katsoen aivan surkeita sängyssä. Ainakin näillä Pohjanperillä.

      Nuoremmille polville on löytynyt jo kauan kädestä pitäen-oppaita joten he voisivat aivan hyvin antaa ohjeita isoisilleen ja isoisoisilleen jos niitä taitamattomia enää elossa edes on.

      60-luvulla syntyneet iskäthän kyllä rakastelutekniikoista jo perillä ovat, että korkeintaan kertausharjoituksia heille.

      Pelkkään suvunjatkamiseen, siittämiseen siis, tarvitaan naiminen eli se nostopisto-ravistus, eikä aina sitäkään kuten tietänevät valistuneet yksilöt ilman tekniikan selostamistakin.

      Lämpimin, kokenein käsin munista puristellen Alli K.

      Poista
    5. Nykymaalimassa oliskin paljon tähdellisempää opettaa nuoria äitejä naimaan. Nimittäin vaatimaan ainakin kortsua satunnaisilta etelän lomatuttavuuksiltaan. Rasismi vähenisi. Valtiontalous kohenisi.

      Allu Pirkinen

      Poista
  4. Joo vaan mitä lienee Jukolan Timo tarkoittanut tuolla sanalla: "Jos minulla on kaksi ”nokkaa, toinen kuin lesti ja toinen kuin leivän puolikas”, niin mitäs muiden siihen tulee? Itse mä niitä kannan."? Vaikka epäilemättä Nummisuutarien kirjoittaja on tiennyt, mikä suutarin käyttämä lesti on.

    VastaaPoista
  5. Koska emme tiedä höykäsen pöläystä lestistä, arvaamme että sen heitossa ei ole kyse kengästä vaan sanasta "läst" ja sen vanhasta merkityksestä "laivanlasti". Termi on yksikkö, ja vastaa 1,83 rekisteritonnia. Muutos rekisteritonneiksi tapahtui 1877.

    Voinette itsekin kuvitella miten se liittyy pimeään pulloon, tai varpuseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä selitys vaikuttaa uskottavalta.

      Poista
    2. Ihka ensimmäinen lakkokin on juuri ahtaajien palkkavaatimukseen äyri lästiltä liittyvä.

      Poista
    3. Lästiä (läst) käytettiin myös nesteen tilavuusmittana: 12 tynnyriä = 1500 litraa. Kieltämättä menee himpun verran överiksi pimeästä pullosta.

      Riittihän niitä, mittoja. Kivi laulatti veljeksiä lukkarin koulun jälkeisissä desperado-tunnelmissa: "Juokseppas, Rusko, ja pyöritä pyörää / keisarin knalleja karsitaan syömään."

      Aikoinaan olin ymmällä: Mitä h-in knalleja? Mielessä vilahti "alluusio" Knalliin ja sateenvarjoon. Kunnes antikvariaatista löytynyt Saarimaa selvitti: "kuivattu, hapan sotilaskorppu". Myöhemmin toisaalta selvisi, että voi merkitä myös kuivasta leivästä käytettyä kappalemittaa.

      Mutta lestin aihepiirissä pysyäkseni: seuraavaksi voitaisiinkin ottaa seikkaperäiseen käsittelyyn lestin vähäisempi veli, mittayksikkö "tenuska".

      Poista
  6. Dunning-Krugeria on käytetty myös oman pätevyyden aliarvioimisen selittämiseen. HYksi muoto siitä on tunnettu "huijarisyndrooma".

    VastaaPoista
  7. Olen lukenut tenttiin jopa 1921 annetun, nyt kumotu lain lästimaksun suorittamisesta. Rakastin ihmeellisiä sanoja, kuten "yhteinen haveri". Siitä on jäänyt yleiskieleen "haaveri", ja taustalla on "merivahinko".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paulaharjun "Tunturien yöpuolta -kirjassa, kalastajakertomuksissa, käytetään soutu- ja apumiehistä termiä "kippari", kun peränpitäjä on höösmanni.

      Poista
  8. Skenet bedrar, sanotaan. Voi sitä joutua harhauttajan harhauttamaksi.

    VastaaPoista
  9. 'Lesti' esiintyy Nummisuutareissa kolmessa kohdassa. Sana on myös tunnetun Rööperi-kirjan nimessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lesti suutarin kapineena on kuitenkin lainasana ruotsista ja sama sana hieman eri muodoissaan on saksassa, norjassa, virossa, alankomaiden kielessä ja monessa muussa kielessä. Suutari on myös lainasana.

      Poista
    2. Suomen murteissa laajalti Pohjanmaalla ja Peräpohjolassa muoto on lesta.

      Poista
  10. Heitetään sekaan vähän muutakin kuin lestiä:

    Hesarissapa olikin tänään sunnuntaina 2.1. uljuutta uhkuva pääkirjoitus: vilautettiin jo ultima ratiota jolsei muuten tule järkiinsä.

    No, mikäpä siinä. Sanoihan Preetikin, että "sodassa passaa sitten vähän huonommankin koittaa".

    VastaaPoista
  11. Kopioin sanan "ultacrépidisme” Googleen ja ainoaksi hakutulokseksi tuli tämä blogiteksti.

    Voisiko blogisti valottaa tai edes vihjata, miksi suutarin olisi nimenomaan 2021 pitänyt pysyä lestissään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://www.rtbf.be/info/societe/detail_nouveau-mot-de-l-annee-2021-ultracrepidarianisme-n-ouvrez-pas-le-dictionnaire%3Fid%3D10905792&ved=2ahUKEwjSpszh4pT1AhXEmIsKHYecA_kQFnoECAcQAQ&usg=AOvVaw21sWbtrJSlMakyqkHm5LSp

      Poista
    2. Korjaat yhden typon, niin löytyy selitys sanalle. ultracrépidisme,

      Poista