Sivun näyttöjä yhteensä

6. tammikuuta 2022

Paperille


 

Tästä asiasta olisi otettava selvä ennen kuin kirjoitan siitä. Tuota tapaa olen kuitenkin varonut.

 

Suomessa on käytössä arvo, joka ainakin pari vuosikymmentä sitten edellytti taitoa kirjoittaa kynällä ja sitten saada selvä kirjoittamastaan. Varatuomari.

 

Varatuomarin arvon myöntää tuomarinkoulutuslautakunta, ja se edellyttää käytännössä vuoden harjoittelua tuomioistuimissa oikeustieteellisen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen. Puheessa sitä sanotaan auskultoinniksi.

 

Olen varatuomari. Samoin ovat veljeni ja poikani Isäni oli. Ennen ainakaan korkeimpaan oikeuteen ei päässyt edes tilapäisiin esittelijän tehtäviin ilman tuota titteliä.

 

Homma alkoi memorialistin tehtävillä ja päättyi itsenäiseen käräjien istumiseen eli juttujen ratkaisemiseen. Järjestelmä oli sivumennen sanoen mielipuolinen. Itsekin ratkaisin juttuja, jotka olivat oikeasta mielettömän vaikeita, ja toisia juttuja, joihin olisi välttämättä tarvittu edes jonkinlaista elämänkokemusta.

 

Memorialisti taittelee konseptipaperin perinteisin tavoin niin että marginaaleihin jää sauma, ja kirjoittaa kynällä puheenjohtajan sanelun mukaan tai kokemuksen karttuessa jopa omasta päästään luonnoksen, jonka nimi on puhtaaksi kirjoittamisen jälkeen varsinaisasiain pöytäkirja, ja asiakirjavihko on akti.

 

Memoriaalit säilytetään, koska joskus voi tulla epävarmuutta esimerkiksi linnatuomion pituudesta. Se ratkaisee, miten on julistettu eli luettu asianosaiselle, ei luonnokseen kirjoitettu.

 

Saako esittelijä käyttää esimerkiksi valtioneuvoston istunnossa nykyisin läppäriä, sitä en tiedä. Vieläkö ylemmissä oikeuksissa kirjoitetaan ”lappuja” käsin, sitäkään en tiedä. Ennen niin tehtiin jokseenkin poikkeuksetta. Tarkastava jäsen saattoi kirjoittaa tuomioon aivan uudet perustelut. Hän teki sen tuhertamalla rivin toisensa jälkeen konseptin perään tai reunoihin. Esittelijän tehtävä oli vahvistaa eli kirjoittaa uudestaan lyijykynämerkinnät mustekynällä eli ”illuminoida” ne.

 

Kun itse aloitin KKO:ssa 1976, ilmoitustaululla oli kansliapäällikön kirjoittama pieni paperi, jossa luki ”Kielletään käyttämästä ns. kuivamustekynää asiakirjoille”. En tietenkään sanonut, että myös eräiden kuulakärkikynien jälki oli asiasta annetulla valtioneuvoston päätöksellä hyväksytty arkistointikelpoiseksi, joten käsky oli lakiin perustumaton. Mutta etenkin diaarin vieressä oli mustepullo, Akvilan arkistomustetta, ja teräskynä eli puinen, pureskeltuvarsi ja huonoon kuntoon päässyt irtoterä. Käytettävissä oli myös raapevettä. Ja tietysti leiskari eli imupaperilla päällystetty työkalu. Minulla muuten taitaa olla sellainen, sekä keinu että uudenaikainen rulla, joka oli ihan muovia eli plastiikkia.

 

Niinpä kaikilla tuomareilla oli helposti luettava, hyvä käsiala. Minun aikanani paras oli Frans Varhiala. Hyvä kakkonen oli Olavi Heinonen.

 

Laatikossani on muuten ryöstösaalis. Ballograf-kuulakärkikynä, jonka varteen on stanssattu ”Korkein oikeus”. Onpa aikoihin eletty eli till tidernapas har man levat.

29 kommenttia:

  1. In Ballograf we trust

    Minulla on Ballografin kuivamustekynä, vuodelta "Karjalainen on tuleva Kekkonen", Kynässä lukee "Taloustietokilpailu". Muitakin samanmerkkisiä on liuta. Sain työnantajani muuttamaan työkynäpolitiikkansa. Hylkäämän halvat mainoskynät ja siirtymään Ballografeihin, Se oli nimittäin ainoa kynä, joka kirjoitti laskutusmääräys-lomakkeeseen useampia päiviä. Ohut, musta säiliö - näin kirjoitettu erottui painetusta ja mahtui riville. Kynä on myös sopivan painava, siis massan hitaus on sopiva kirjoittamiseen. Ja muste on arkistokelpoista.

    ITC-ukkeli

    VastaaPoista
  2. Olen kirjoittanut punaisen puun värisellä mustetäytekynällä viimeiset ajat tekstejä, joita arvostan paljon enemmän kuin niitä 4316 päivitystä,joita olen laatinut Arktiseen puskurikapasiteettiin ("blogi").
    Aloitin tuon alustan kanssa 5. helmikuuta v 2007.

    Arvostan todella paljon Kemppisen viimeisiä kolmea päivitystä.
    Erityisesti rakastan Ahmatovaa.

    Jatketaan harjoituksia, minä punaisen puun värisellä mustetäytekynällä (joka ei ole Mont Blanc, mutta jossa on kultainen, 24 karaatin terä).

    VastaaPoista
  3. Niin, näinä korona-aikoina mieliin syöpyy muutama sukunimi kuin mustekynällä tai tatuointineulalla pisteltynä. Naispuolinen Varhila on tullut kovastikin TV:stä tutuksi josta en aiemmin ollut kuullutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varhila ja Varhiala. Molemmat eteviä omalla alallaan.

      Poista
  4. Auskultointijärjestelmä oli 1970-luvulla todella merkillinen. Ensimmäiselle käräjäpäivälleni oli määrätty murhapoltto ja raiskausjuttu. Ukkotuomari lähetti nuoren auskultantin istumaan hankalimmat jutut. Juttuja ei saanut lykätä vaan ne oli ratkaistava samana päivänä. Raiskausjutun asianomistaja väitti pannensa merkille erikoisen syntymämerkin syytetyn kankussa. Hetken harkittuani määräsin syytetyn laskemaan housunsa ja näyttämään takapuolensa oikeudelle. Ei tainnut mennä ihan pykälien mukaan. Mutta kun ei saanut kysyä neuvoa ukkotuomarilta.

    VastaaPoista
  5. Kun on näkömuisti, niin asiat on pantava paperille, jos ne haluaa muistaa, kynäkäsi piirtää ne jotenkin aivojen kartalle ja samalla ne oppii, puhe häipyy helposti jonnekin. Matkoilla, jos osallistui retkille, oppaan puheet oli kirjattava vanhalla luentojen muistiinpanotekniikalla. Kirjallisuusaiheisista radio-ohjelmista kirjaan usein myös jotain erilliseen vihkoon. Työpöydillä on lippuja ja lappuja, joille ilmestyy lauseita tai sanoja, joista saattaa puristua runontapainenkin tai sitten heitän ne pois. Taskukalenteriin, joita ammattiyhdistys yhä lähettelee, kirjaan katsotut elokuvat tähditettyinä - kun ei niille ole muutakaan käyttöä. Kuukauden tulevat tapahtumat on paras laittaa yhtä aikaa näkyvään seinäkalenteriin - joka on pöydällä.

    Eihän ilman kynää tulisi toimeen! Harmittaa, etten parikymmentä vuotta sitten mennyt kalligrafia-kurssille. Se kaatui siihen, että olisi pitänyt mennä Helsinkiin hankkimaan tarvikkeet sitä varten, ja siihen taas ei sillä hetkellä ollut aikaa tai energiaa.

    Ballograf on paras, minustakin, kun se on muutenkin nostalginen kynä kymmenien vuosien takaa, laatikosta löytynyt, käteen sopiva ja luistava.

    VastaaPoista
  6. Vielä lyijykynistä. Tänään tuli Lidlin tarjouslehti, jossa viikon tarjouksena Staedlerin setti: 2 lyijykynää, tuplaterotin, kumi, lyijytäytekynä ym. Hinta vain 1.99 €. Joten varsin pienin kustannuksin pääsevät lyijykynällä kirjoittamista kokeilemaan ne, joilla aiempaa kokemusta ei ole ja myös ne, joilta kokemus on vuosikymmenien takaa (esim. minulla päälle puoli vuosisataa). Sopivaa virikepuuhaa koronaeristyneisyyteen?
    SL

    VastaaPoista
  7. Kyllä, kirjoittaminen on vaarallista, varsinkin tulevaisuudesta kirjoittaminen.
    Kirjoittamisessa on tavallista, että kautta aikojen parhainpia ovat olleet synkimmät. Olisikin jätettävä julkaisematta heidän kirjoittamisestaan alku, keskikohta ja loppu.
    Parhailla se loppu aina on synkkä ja tosi.
    Elämän kululla on pelottava taipumus seurata heidän näkyjään…
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista

  8. Olisikohan pääomatulojen ja työtulojen suhde Suomessa nyt 50-50 eli fifty fifty. Ja eilen se nytkähti 50,1 - 49,9 metalliliiton Riku Aallon pelastaessa työmarkkinaosapuolten välille wanhat säännöt. Aselevon mukaiset 19.9.44 olivat vakiintuneet permanentiksi. Kiharaa oli kärvistelty ja poltettukin, mutta vielä eilen Riku Aalto saattoi kertoa pelastaneensa Suomalaisen mallin. Ja palkankorotuksiakin oli saatu.

    2 prosenttia on alta inflaation eli reaalipalkkat laskevat, ostovoima heikkenee. Kansantulotilastot (BKT) kehitettiin sodanjälkeisen kasvupolitiikan numerotodistuksiksi. Jo 30-luvulla oltiin laadittu panos-tuotos tauluja. Nykykielellä maanlaajoja arvoketjujen risteylyitä. Mistä panoksista ja alihankkijafirmoista Letukkka koottaan, ja mistä Tankki Jeeppi Pommari.

    Suomesakin nyt ja jo vuosikymmeniä nämä numerokirjat ovat olleet -usko tai älä- melkoisen paksuja. Niistä tekee tiedettäkin kuin Apotista ikään. Ja Sote laajentaa ja syventää yhä. Saadaan Pekka Puskan safkadata ja Kemppisen rööki jms. tieto. Linkitetään foundationeiden lääkekehitysyhtiöihin. Varsinkin potilaskoealalla Suomi hakee mainetta ja dollaria. Kiltit potilaat ovat voimamme tiedemaailmassa.

    Uskoisin Apottiin jo rakennetun tilastomatematiikkavalmiudet. Väikkärivalmiudet. Tulostaa hetkessä korrelaatiota ja mitä monivariaabeli regressioanalyysiä tekeekaan. Ja DNA:kin jo aineistossa ! Kysynpä omatiedostani miksi olen näin tyhmä että riekun ihmisten korvissa. Olisikohan isoisäni veli ollut häijyjä ja nyt neljänteen polveen minäkoulukas herätän hälytyskellon, asianomaiset virkailijat, lääkäreitäkö vai keitä, jos haen kuulutuksia.

    Käypi. Meta valvoo mutta jakaa shekkejäkin kuluttaja-kansalaiselle, maliin Trump 2020. Asiasta asiallisemmin Tooze. Niin ja onhan striimit, Olympialaiset ja NHL.

    Riku Aalto ja palkka-ale voipi herättää velkapää kojamomatkijoissa panikoitumista vaikka viimeisin raportti kertoi salkun yhä vain nousseen. Ne ovat paperivoittoja tavalliselle tallaajalle. Sisärengas on saanut ulos jo vakiintuneilla uuskirjanpidon ja finanssikäsitteistön keinoin. Ja orgnisoijilla on LTD suojaus sille snadille partner-osakepääomalle. Sehän onkin vain voittojen keruukirnu. KPGM…Näitähän miehistöineen on maahanlaskettu ja jo miehittävät joka firmaa ja niiden yhteennaittamisia. Vaikka ihan totta "Tehtaat jäävät maahan" vain paperit siirtyy. Todellakin peruskivet koskien partailla jäivät ja arkeologit joskus luetteloivat. Perusjujua eivät kivet kerro. Se on se että kun velan siirtää pankista rahastoon, niin se vääntyy omaisuudeksi rahakonsernissa ja alkuperäiseen Perreire veljesten pankkimalliin "ilman rahaa" ,saadaan lisää väljyyttä rahoittaa kuin hatusta nostamalla seuraava tehdas. Ainut uutuus on että rahoittaa voi neo-libra-aikautenamme samaa, jo kertaallen rahatta rahoitettua tehdasta! ,vaikka Voikkaata.

    Lisäksi tase on tase vaikka uskomustasekin. Kätevä entiseen verrattuna kun rivit vaihtaneet puolia sarakkeissa, tasekirjan alaviitteissä, soliditeettilaskelmissa. Ne kädessä saa salkuntäydeltä false voittorahaa bonuksiin ja osinkoihin Keskuspankista, valtioltamme. Tähän se liikepankki tehtiin ja politiikalla sanottin että mihin hyvään.

    Nyt Neo-aikana MBAduunareitten omahyvään. Ja ent.omistajille kans, jotta katsovat sivuun. Nyt on kyllä niin, että keskuspankkien ilmaveivi on hyvässä rasvassa sekin eikä hätiä mitiä. USrepublikaanit tosin uhkaavat nostaa veijarit itsensä tiliristikolle.

    Kiva seurata jos lämmin vesi juoksee kraanasta ja veskipaperia saisi Alepasta, halpuutettua Brasiliasta vaikka.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  9. Torikansan viisailijat haluavat perinteisesti ja eduskuntapuheista päätellen yhä vieläkin lopettaa kaikenlaisen "paperinpyörittämisen"? Mitähän se nykyään voi olla? Melkein kaikki mahdollinen kun nykyään tehdään verkon ja siihen liitettyjen laitteiden avulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lopetetaan byrokratia ja säännöt. Sen jälkeen kansalainen saa asiansa kätevästi hoidettua kun muistaa polvistua jo viranhaltijan portaiden edessä ja varaa kouraan tarpeeksi suuren setelinipun ennen sisään konttaamista.

      Poista
    2. Juu, mallia vaan itänaapurista. Sehän monille nykyoikean laidan "kansallisille" onkin se todellinen kumarrusten kohde. Kumma kyllä, myös Harkimon yhden miehen liike nykyään usein peesaa perässä, niinkuin tuossa hallinnon utopistisessa romuttamisessa.

      Poista
  10. Perinteisen lyijykynän hyödyt ymmärtävät parhaiten ulkolajeja seuraavat talviurheilutoimittajat. Vai liekö tuokin muuttunut...

    VastaaPoista
  11. Kirvesmiehentöissä lyijykyniä on oltava työmaalla joka nurkalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin ennen vanhaan rakennusmiehen haalareissa oli oma kapea tasku timpurinkynää varten. Eikä työkaluja lojumaan jätetty, nehän olivat omia.

      Poista
    2. Juuri näin. Edelleen esim. USA:ssa työmiehillä autokorjaamoja myöten työkalut ovat omat täydellisesti. Mekaanikoilla saattaa olla korjaamon pihalla peräkärry täynnä koneita ja työkaluja jotka hän omistaa, ei autopaja. Kyseessä on kallis investointi koska diagnostiikkavälineetkin on oltava eri automerkkejä varten. Tästä seuraa pajojen kannalta kiusallinen seikka. Mekaanikoilla on täysi valmius perustaa kilpaileva paja minä hetkenä hyvänsä ja jättää edellinen. Heillä ovat siihen kaikki taidot ja välineet kunhan vain vuokraa hallin. Tällaista ei Suomessa tunneta enää.

      Poista
    3. Kyllä tämä on Suomessa edelleen täyttä nykypäivää rakennusalalla. Ei työmailla juuri kukaan enää ole töissä, vaan kaikki ovat "alihankkijoita" ja "yrittäjiä". Tämä on viime vuosikymmeninä pikemminkin lisääntynyt, aiemmin rakennusmiehet olivat yleensä rakennusliikkeen palveluksessa ja vain putki-ja sähkötyöt hoitivat "ulkopuoliset".

      Poista
    4. Kyllä haalareissa on kynille omat paikkansa ja kun päällä on vielä "kerjuupussit" eli timpurinliivit, niin koloja erilaisille välineille löytyy sen verran, että välillä kädet eksyvät haromaan ihan muuta kuin mitä juuri sillä hetkellä tarvitsisi.

      Minulla on kaikki työkoneet sun muut rakennuskamppeet ihan itsellä vaikka kallista puuhaa niiden kunnossapito ja uusinta onkin. Sitä eivät kaikki työtä tarjoavat aina tajua, kun tulee työkalukorvausten kohdasta sopiminen (löytyvät TESsistä). Verottaja tosin pikkuisen avittaa, mutta se on todella "pikkuisen".

      Panenpa huvikseni listan (tänne kai mahtuu siinä kuin Jöstedinkin esseet?) kamppeista joita ilman ei nykytimpuri pärjää ja jotka hallustani (ainakin) löytyvät:

      Iso ja pieni kompressori (ei sitä, jossa tulee Mersu mukana; onhan edessänne joskus ajanut Mersu, jonka takaluukussa lukee C180 Kompressor?:))
      Naulapyssyjä 2-3 eri naulalaaduille akulla/paineilmalla toimivia
      Letkut em.
      Isku ja ruuvausporakoneita niin akku- kuin sähkötoimisiakin puolenkymmentä
      Teriä ja ruuvauskärkiä kymmenen kiloa
      Käsikuteri (höylä)
      Pöytäsirkkeli (voimavirta)
      Kääntöpöytäsirkkeli
      Erillinen kaappasirkkeli, tai mieluummin kaksi, iso ja pieni
      Ronteleita (rälläkkä) iso ja pieni, sähköinen tai akku- (+kiekot)
      Vaaituslaitteita jalustalla ja pienempiä sisähommiin
      Kaakelileikkureita sähköisiä ja mekaanisia
      Peltileikkureita mekaanisia ja sähkö/akku-
      Jatkovarsia, vatupasseja, linjaareita
      Tikkaita, pukkeja, telineitä ... ...
      Moottorisahoja yhden- ja kahden käden muutama, sähkölläkin toimivia tai akuilla
      Satoja eri pientyökaluja muutama muuttolaatikollinen (taltat, puukot, viilat, raspit, tasoitevälineistöt, vatkaimet, rämpsyt, rullamittoja ... ... ...)
      Työhaluja repullinen (tai ainainen rahapula) ja toveriksi hitsaustaitoinen siivooja

      Kun elettiin vielä markka-aikaa, ostin kerralla ison työmaan tiedossa ollen 30tonnin edestä edellämainuttuja kamppeita; Hiace tuli kattoa myöten täyteen. Juuri silloin taisi alkaa Ruonansuukin rallatella, että "niin paljon mahtuu pieneen Hiaceen...".

      Mainitusta satsista (ei siinä varmaan kaikki edes ole) ei ole enää käyttökuntoisina olemassa kuin yksi laastinvatkain eli kaikki on uusittu vähintään kahteen-kolmeen kertaan.

      Eikä minulla ole firmaa, ihan verokirjalla (tai iliman) olen toiminut.

      Isommat firmat tarjoavat työmiehilleen ainakin sähkötyökalut ja vaatetuksen, mutta on se monasti nähty, millaisessa kunnossa yhteiskäytössä olevat sirkkelit ym. ovat. On tietysti firmoja, joissa pelisäännöistä on alusta saakka huolehdittu niin työsuojelussa kuin kalustonkin ym. osalta ja kalusto pysyy niin hyvässä kunnossa kuin kovassa käytössä vain voi.

      Kalottisonni

      Poista
    5. Olipa mielenkiintoinen kirjoitus rakennusalan työkaluista. Omalta kohdalta ymmärrän. miksi yhäkin olen niin kynäriippuvainen, kun kolmisenkymmentävuotta pyörittelin punakynää korjatessani (kymmeniä)tuhansia oppilastuotoksia, kokeita, harjoituksia, pikku juttuja, joita hienosti "esseiksi" kutsuttiin ja sensorina myös YO-kokeita. Alussa niitä viimeksi mainittuja oli noin 1200 keväässä viiden viikon aikana luettavana, loppuaikana vain puolet siitä, kun kirjoittajat vähenivät. Niissä käytettiinkin lyijykynää erotuksena opettajan merkintöihin.

      Viimeiset kymmenen vuotta olin hallinnon puolella, ja silloin kynää tarvitsi harvemmin. Monenlaisia ovat eri ammateissa tarvittavat työkalut!

      Poista
    6. "Kyllä tämä on Suomessa .."
      Uskon kyllä että näin on mutta kyse ei olekaan työsuhteesta vaan alihankinnasta ja silloin työkalut on oltava omasta takaa. Suomessa pääsääntöisesti työnantaja tarjoaa työkalut, perehdytyksen, työtilat ym.

      Poista
    7. Pitkä teksti työvälineistä timpurilta. Kirvestä, vasaraa ja käsisahaa ei taideta enää tarvita...

      Poista
    8. Hieno työkalukuvaus ja vastaa totuutta oman tuoreen kokemukseni kautta täydellisesti, Hiacea myöten.

      Poista
    9. "Kirvestä, vasaraa ja käsisahaa..." ne ovat niin itsestäänselviä työkaluja (kasvaneet nahkaan kiinni, ainakin vasara) ettei niitä erikseen muista mainita: Roikkuu aina kerjuupussien raksissa.

      Kirvestä tosiaan ei moni osaa käyttää entisenmallisiin vestohommiin (vähän sitä lajia on muualla kuin hirsi- ja puurakentamistyömailla), mutta kirveen terällä on hyvä longistaa milloin mitäkin kiinnijuuttunutta tms. tai katkoa vaikka nauloja ahtaasta paikasta jossa ei rontelia uskalla käyttää. Käsisahalle löytyy aina jotain tehtävää.
      K.sonni

      Poista
    10. Fiskarssin pilaama nykykirves ei kelpaa edes puiden halkomiseen.

      Poista
    11. "Fiskarsin pilaama..." Ethän vain narraa? Pitäisi ehkä perustella toi? Olet joko kilpailevan (?)konsernin edustaja tai et ole koskaan hakannut puuvartisilla, kuivilla keleillä irtilonksuvilla maasepän takomilla ikinä (aikansa hyviä tuotteita nekin, en kiellä, olen muutamat sadat motit hakannut semmoisillakin).

      Fiskarseja löytyy kaikkiin käsiin sopivia. Kokemani ainut haittapuoli muovi(komposiitti-)vartisissa on niiden liukkaus talvikeleillä jolloin lumi jäätyy kinttaaseen kiinni. Avokäsin toimii aina. Teroittaminenkin on helppoa: Pikkurälläkkäöän vain kulunut virsikirjalaikka ("rättilaikka") ja sillä kun sipsittelee pikkuhiljaa ettei polta punaiseksi, niin jopa vain tulee hyvä. Ns. kierteen voi pyyhkäistä jälkihoitona viikateliipalla pois.

      Poista
    12. Sikälikin huonoa taloudenhoitoa että kuolleet kapineet saa suit sait mutta ammattimiehe- henkilön kädenjälkeä ei aina saa rahallakaan, tai pikemminkin niin että rahan saa pitää itellään, jos ei hinta ole kohillaan. Kuin ottaisi kadunlakaisijalta puolen metrin pätkän harjanvarresta, ei järjen häivää.
      Tai sanois shakkimestarille että tossa on pakka - pelaa sököä. Siistijälle ettei ole pesuainetta antaa, käytä asiakkaan vesipistettä. Etenette ripeästi huutaen sarrrja- sarrrja!

      Poista
    13. Joo. Ja kukas se on tän valtion alihankkija?

      Poista
  12. Olen kyllä kuullut, että molemmissakin ylimmissä oikeuksissa on ollut sellaisiakin tuomareita, joiden käsialasta juuri kukaan muu kuin asianomainen itse ei ole saanut selkoa. Mutta sähköiset näppäimistöt lienevät jo useita vuosia sitten poistaneet ongelman.

    VastaaPoista
  13. Vaikuttaisi kuin täällä olisi joillakuilla sekaantuneet työkalut ja Fiskarsin urheiluvälineet.

    VastaaPoista