Sivun näyttöjä yhteensä

1. elokuuta 2021

Lehti


 

Naapurin rouvan kanssa olemme jo perustaneet järjestön Kuuluisat lehtivalokuvaajat r.y. Olisi toinenkin naapuri, joka on niin hyvä, että lähettäisimme valmisteilla olevan hakemuksen valtionavusta ministeriöön, jos saisimme hänetkin mukaan.

 

Oma kisällinäytteeni on yllä. Siinä on omenapuun lehtiä toukokuulta. Se on porraspielessä niin että mieleeni tulee välillä rouva Kaisa Kallion opastus miehelleen Kööstille tämän lähtiessä linnaan tasavallan presidentiksi, nimittäin että siellä ei sitten sovi kuseskella porraspieleen. Nähdäkseni presidentti Niinistö pitää kiinni samasta säännöstä, ja se on hyvä se.

 

Sävelsi se Suuperttikin yhden maailman tunnetuimmista lauluista puusta, joka oli vain vaivainen lehmus, veräjällä kaivon luona. Mutta hän olikin voittamaton mies sarjassa kilo ja vartti, vaikka myöhemmin Hugo Wolf vähän koputteli kantapäille. DGG 2010. Fischer-Dieskau & Barenboim. Tuo levytys kertoo, että Wolf oli hullu.  uistelen, että mennessään kotona Wienissä hullujenhuoneeseen hän ajoi valjakolla ja vaunuilla portaat ylös ja ovista suoraan sisään. Vähän kuin eräs ylistarolainen tehtailija, joka ajoi amerikanraudallaan rappuja ylös pirttiin suututtuaan asukkaaseen, joka oli suutari.

 

Lohdutin erästä henkilöä selittämällä, että vuosikymmenien vakoilemiseni perusteella tiedän, ettei paljon kukaan osaa käyttää tietokoneensa perusominaisuuksista edes niitä vaivaa säästävimpiäkään. Tunnen pitkän rivin erilaisia sihteereitä, jotka hukkaavat kokonaisia tiedostoja ja joiden taito käyttää toimintoja tyssää leikepöytään. Control C ehkä menee mutta Control V on tuntematon.

 

Olen itse yksi näistä uppiniskaisista. Haluan erehtyä itse. Ilmiön hieno nimi on serendipisyys josta katso poikkeuksellisen antoisa Wikipedian artikkeli. Sana tarkoittaa epähuomiossa tapahtunutta neronleimausta. Yksikin mies yritti keksiä ainetta autonrenkaiden paistamiseen, mutta keksikin vahingossa antabuksen eli lääkkeen, jota otettua ei tahdo viina laskea.

 

Wikipedian kirjoittaja ei tietenkään tiedä, että USA:n parhaana pidetty tekijänoikeusprofessori Pam Samuelson käytti juuri sanaa ”serendipity” uraa uurtavassa kirjoituksessa Peter S. Menell, Mark A. Lemley, Robert P. Merges, Pamela Samuelson, Software and Internet law, Editor Mark A. Lemley, Aspen Publishers, 2003, ISBN 978-0-7355-3654-8.

 

Parempaa ei ole. Paitsi ehkä Sir Robin Jacobin ja muiden Guidebook to Intellectual Property”.

 

Niinpä olin laiskasti valunut lukemaan aamun lehden verkosta sellaisenaan, kunnes luin, ettei niin pidä tehdä. Näköislehti, joka on tarjolla tilaajille, tarjoaa juuri sen hyödyn, jonka vuoksi maksan The New York Timesistä ja The Guardianista. Joku joukko hyviä ammattilaisia on niputtanut ja järjestänyt kirjoitukset ja kuvat harkitusti ja niin, että minun serendipiteetilleni jää tilaa.

 

Tiedämmehän kaikki, että ne tärkeimmät asiat ja hienoimmat kirjoitukset löytyvät ”sattumalta” sen hengentuotteen vierestä, jota itse asiassa oli etsimässä ja löytämässä.

 

Umbero Eco -vainaja, joka varasti kuin kasakka, etenkin Voltairelta, kertoo omana oivalluksenaan, miten kivaa on kun on paljon kirjoja kun voi löytää kaikkea. Ehdotan tuon turhan vaikean serendipiteetin sijaan paikannimeltä kuulostavaa sanaa ”summanmutikka”. Löytää summanmutikassa. Kuten tieteessä yleensä.

 

 

 

 

21 kommenttia:

  1. Olen odottanut jo 30 vuotta. Odotukseni ei pääty koskaan.
    Mitä luvattiin ja mitä odotan. No, tietenkin e-kirjoja joissa multimedia mukana.
    Kirjani käsittelevät lähinnä sotaa, historiaa, muistelmia, politiikkaa.
    Vain kolmesta löytyy alkeellista multimediaa. Nämäkin englanninkielisistä. Voin suorittaa hakuja vain yhdestä kirjasta. Ei karttoja, ei linkkiä Wikipediaan tai muuallekaan, ei mitään.
    Jaksan odottaa vielä 30 vuotta.

    VastaaPoista
  2. Tässä kylässä on Serendipity -niminen kahvila-baari. Mukisematta ihmiset ovat sitä nimeä käyttäneet, joskus ihan oikeaoppisestikin ääntäen. Sattuman kauppaa on vähän sinne päin, mutta siitä puuttuu se onnekkuus.

    VastaaPoista
  3. Njoo, tuo sana 'serendipity' laitetaan useimmiten (kuten Wikipedian artikkelissa) Horace Walpolen piikkiin. Itse asiassa tarina Serendipin (Ceylonin) kolmesta prinssistä, jotka matkoillaan tulivat keksineeksi yhtä ja toista vähän kuin vahingossa, oli kyllä Euroopassa tunnettu jo ennen Horacen syntymää. No, ehkä hän tosiaan muotoili tuon termin; ei sinänsä mikään mainittavampi urotyö. Viime aikojen serendipiteettejä ovat olleet PostIt muistilappusten kuivumaton liima ja vaikkapa aspartaami

    VastaaPoista
  4. Musiikilla ei ole semantiikkaa. Säveltäjät ovat suuria valehtelijoita antaessaan sävellyksillä nimiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei... ja kuvataiteilijat ovat valehtelijoita nimetessään teoksensa? Samoin proosakirjailijat ja runoilijat, teatteri- ja elokuvakäsikirjoitusten kirjoittajat, oopperalibretistit, dokumentaristit, arkkitehdit ja muut suunnittelijat?

      Poista
    2. Taideteoksille annetaan nimiä koska niitä tarvitaan myyntihommissa teoksen yksilöimiseksi. Asiassa on tällainen käytännöllinen funktio, opetti ystäväni kuvataiteilija.

      Poista
    3. Meillä niitä taulun nimiä keksittiin aina epätoivoisesti siinä vaiheessa kun niitä oltiin pakkaamassa alkavaan näyttelyyn kuljetettaviksi.
      AW

      Poista
    4. Kissan kehräyksessä on merkitystä, lintujen ja valaiden laulussa, koiran haukunnassa. Katupoikien vislauksessa, junan pillissä myös. Tarkoituksella tuotetuilla äänillä on merkityksensä.

      Šostakovitšin D–Es–C–H -teema nyt on musiikista puheenollen ilmiselvä. Ja Chuck Berryn Roll Over Beethovenin nimeäkään tuskin tarvitsee selittää.

      Poista
    5. Tämän lisäksi taideteosten nimiä tarvitaan myös, kun niistä puhutaan. Esimerkiksi kuoron harjoituksissa on paljon selvempää sanoa: "Sitten kokeillaan, miten Beethovenin 'Jumalan kunnia luonnossa' menee", kuin puhua opuksesta 48,4.

      Poista
    6. ...ceci n'est pas une pipe...

      Poista
    7. Ehkäpä säveltäjät ovat valehtelijoiden sijaan pikemminkin zen-munkkeja...

      Kysehän on ilman aaltoliikkeestä, joka kuulijan korvassa muuttuu ääneksi – vaikkapa myrskyn ujellukseksi ja metsässä kaatuvan puun rysähdykseksi.

      Säveltäjä ja kuulija siis antavat äänelle merkityksen.

      Hmmm... ellei sävelmää ole kukaan kuulemassa, niin onko sitä sitten olemassakaan?

      Poista
  5. Suutari mainittu, ja laulu kaivon luona kasvavasta lehmuksesta.

    Helismaa kirjoitti tunnetun laulun, jossa ”suutarin tyttären pihalla kasvaa kaunis pihlajapuu”. Siitä tuli niin suosittu, ja hieman (= aika paljonkin) vihjaileva kun oli, presidentin puoliso Alli Paasikivi (joka oli suutarin tytär), kuuleman mukaan loukkaantui laulusta niin että vaikutusvallallaan sai sen esityskieltoon Yleisradiossa.

    No, Helismaa kirjoitti sitten toisenlaisen laulun.

    Konsulin tytär ja kastanjapuu

    Ps. Sävellys on kaukana Scubertista ja orkesterin esitys on hirveää, kummassakin, mutta Repen teksti hienoa! Lyriikkaa parhaimmillaan kummassakin versiossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvinhän se bändi soittaa. Raaka soundi voisi olla jopa tarkoituksellista. Tai sitten puutteellista äänitystekniikkaa. Helismaan lauluääni on ilmeikäs.

      Poista
    2. Saattoihan tuossa loukkaantumisessa olla jotain perääkin. Toisaalta J. K.:n isä oli (alun perin) kauppiaan renki ja presidentti syntynyt savusaunassa. Niin että hienoa "sosiaalista mobiliteettia ylöspäin" kumpaiseltakin.

      1940-luvun loppu oli kyllä julkisuudessa niin kainoa aikaa, että tuohon oletettuun kieltoon saattoi "Hellan" (oliko tuolloin enää?) radiossa hyvin riittää Helismaalle tyypillinen "rohkea" vihjailu: "..aitasta kuului kuiskaus hiljaa: juu!"

      Poista
  6. Serendipity on kaunis sana, ymmärtääkseni valittu useampaan kertaan englanninkielen kauneimmaksi.

    VastaaPoista
  7. Sepä onkin usein haastavaa pitää tiedostot hyvässä järjestyksessä. Jos käytössä on vain yksi tietokone, on mahdollisuus toimia järkevästi ja välttyä joiltakin virheiltä. Silti vaaran mahdollisuus on tunnetusti suuri että tietoa katoaa. Jos koneita on toimistossa useita ja niillä toimitellaan samoja asioita, vaara on erittäin suuri. Silloin on oltava käytössä äärimmäisen looginen metodi jolla sekoilu estetään.

    Pelkät backupit eivät riitä. Kyse on siitä että samannimisiä tiedostoja syntyy liittyen samaan kohteeseen ja asiaan, ollen eriaikaisia versioita tai eri koneilla laadittuja. Pelkän tiedoston päivämäärän kautta ei välttämättä selviä onko kyseessä viimeinen ja pätevin versio. Vahinko syntyy siitä että vanhempi versio kopioidaan toiseen koneeseen ja tuhotaan se oikea versio. Tai vielä pahempi tapahtuu jos kuvitellaan että joku muu on kopioinut tekemänsä uuden master-version oikeaan paikkaan lähteeksi muiden käyttöön mutta todellisuudessa jättänyt sen tekemättä.

    Oikea järjestelmä pitää vain yhdessä paikassa tiedon lähteen eli sen master-version tiedostosta, muut ovat kopioita joilla ei ole samaa arvoa. Aina kun pitää saada käsiin pätevä versio, otetaan master-versio.

    Tämä periaate pätee kaikessa tietotyössä mukaanlukien ohjelmointi. Se onkin erityisen tärkeätä silloin kun projektissa on useita ohjelmoijia ja kaikki ovat tekemisissä täsmälleen saman ohjelmiston kanssa ja joutuvat käyttämään samoja moduleita työnsä pohjana. Tilanne ei tietenkään ole vielä ohi heidän osaltaan koska ajonaikainen järjestelmä tuotantoon on yksi asia ja testijärjestelmä on omansa ja lisäksi mahdollisesti jokaisen ohjelmoijan omat testiversiot ovat omansa. Äärimmäisen tarkka hygienia on oltava, muutoin tulee kaatuilevia järjestelmiä ja tyytymättömiä asiakkaita.

    VastaaPoista
  8. Moukan tuuri on mielestäni myös yksi serendipityn mahdollisista käännöksistä.

    VastaaPoista

  9. Suu poikki, ole lörpöttelemättä. Miten hitossa Royal Caribian, Carnival aalloilla tai oikeammin satamassa, ja ilmojen teillä eli lentokentillä American Delta tai United ovat voittollisia ??

    Kysy Suomen isoimpien tehdaspuulaakien toimitusjohtajilta, osaathan sen verran englantia ylioppilas. Tai osalta puhuvat toista kotimaistakin. Eivät pakkoruotsina solkkaa vaan sujuvasti kuin sverigeä. Joskus heitä viuhahtaa telkkarissa. Kummeleihin sekottaa helposti.

    Ja jonkun sortin veijareita ovatkin. Oppivaisia kun Ernst Young tai toinen lempparini KPMG ja mitä vielä suomiotsikoituja laki-liikkujaisia onkaan.

    Tarkemmin Taivalkosken velhoilta. He kai sen Herkonkin tervehdyttivät syksyllä 1936. Minä tosin vaihtaisin syyllistä Rooseveltiksi ja sopimuksen New Dealiksi. Vaihtoehtoisia nimikkeitäkin löytyy kuten mellakka josta -aika sopuisasta- korkeampaan metsäherraan vetoamisesta mainitaan. Tässä advokateeraamisessa Herkolle olisi alkukin, mutta ei nyt.

    Pitäisi näet ruveta maanmittariksi. Jos edes tuntisi jonkun sellaisen ! 100 metriä kanttiinsa on hehtaari vaikka peltosarkoja ylämaan puolelta astuen ja alamaata jatkaen tuleekin toinen mokoma lisää. Mitä se tällainen on. Steven Weinbergkin kerkesi kuolla, joten vastaaminen jää EA:lle. Economistin obituary kulkee otsikolla Narure´s laws. Ja nehän rupesivat joustamaa 1900-luvulla.

    Ja sosiaaliset kanssa kun miekka nostettiin seinälle ja vitriiniin. Goldman Sachsia löylyttäessään Barack Omaba herisytti hankoa ja tutummin Njuijasotaa. Mikä oli isotella kun vieressä seisoi kaksimetrinen ja 150 kiloinen jätti Paul Volcker. Näyttö oli Fedistä. Paul oli Reaganin sankarigoljatti ja panetti korot 10 prosentiin ja aloitti uuden aikauden, korkojen laskun ja se yhdistyi Bengt Hölmströmeihin siellä MITissä ja mark to market tulkinnaksi.

    Eli että kun korko laski, rahasto kohosi. Ja sitten se Obama. Lyhyesti sama toisinpäin. Kun velan saamisarvo putosi, niin mark to market alensi velkaa. Goldman Sachsin tase näytti voittoa vuodelta 2008 ja sitähän pantaisiin jakoon. Obama Volcker estivät, kai vähän samantapainen möötti kuin siinä Oliver Stonen Nixon leffassa kun pressa panee Teksasin öljymiehet (toimareita, perillisiä ?) häpeänurkaan että kuka tässä huoneessa on Presidentti. Potkiskeliko pöydän alta koodilootaakin?

    Nyt kuitenkin Royal Caribian Carneval American Delta ja United ottivat 2020 kevät uutta velkaa ja GS ja muut sitä puhuivat ja perustelivat hankkiessaan kaatuville yhtiöille lisää velkaa pankeista ja varainhallintayhtiöistä. Olisiko BlackRock ollut premissinä ja Larry Flink Pythagoraksena. Olisi.

    Suomessa koittavat osinkojuhlat amerikanpuhujien viedessä salkkua. Sisään otetut (kevät 2020) velkamiljardit on nyt syksy -20 ja kevät -21, ensin arvopaperistettu ja sitten myyty Keskuspankeille.

    Nollakorko jää pelastetuille muistoksi alaviitteeksi, mutta itse raha tulla tupsahti omaksi ja riville likvidit. Sitä jaetaan zen ansaitseville Teslajoogaajille.

    Lue lisää Hesarin pääkirjoituksesta ma 2.8. Itsekin aioin höpöpuheen pariin, Tampereelle teatteriin. Ainakin THL farssiin jos muut peruutetaan. Sentään Särkänniemeen pääsee.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  10. Ihmiset lähettävät hienoja luontokuvia television säätiedotukseen, niitä katselisi enemmänkin.

    Olen nyt maksanut sekä paperilehden että digitilauksesta, kun tuntuu, että päivän tilanteesta saa paremman käsityksen, kun lehti on levitettynä keittiön pöydälle, ja todellakin, huomaa paremmin jotkin pienetkin jutut. Lehdenjakajakin jää pian työttömäksi, jos minäkin lopetan. Ihan mukava on se pieni kävelykin kadun varteen hyväntuoksuisessa aamuilmassa, 30 askelta mittarin mukaan! Verkkolehdessä on myös puolensa. Ehkäpä kuitenkin lopetan pian sen paperisen ja lähetän rahat viimeinkin Guardianille!

    VastaaPoista

  11. Vajakkihan tuo teksti on. Monta kysymystä nousee, kiihottavaa kysymystä. Se vain että helikopteri on muuntunut dronelaivueeksi. Valtionlainat joo, ovatko jo niukassa vaikka työntyy uusia koronavajeiden täytteeksi. Ovatko niin niukassa että kun interbank syndikaatin keskinäisepäluottamus kysyy niitä vakuuksiksi, niin kriisi roikkuu ilmassa varsinkin kun kongressin pitää taas nostaa velkakattoa. Se on republikaaneista kiinni josko räjäyttävät helahoidon, puhdistaisivat. 2008 otettiin riski ja se laukesi. Lehman.

    Nyt nuo dronet hakevat firmoja jos kuita, perheetkin saavat shekkilennokkeja. Suomessa homma on SAK:n lomautusrahalupaus. Taiteilijaperheet ilman. Velat vuorten syvyyksiin ja uutta kauppakaduille. Sveitsin Valtiopankin varannot FT:n etusivulla 31.7. Pysyykö Prometheus kahleissa, entä Dr Faust. Basel Zurich, ei Bern.

    Paljosta muustakin on kyse ja koko demokratiasta. Rahaa kyllä piisaa jos teknoinsinöörien-lainpanijain ylivalta, omavaltainen, ei kohtaa uutta Tea Partyä. Että Amerikasta kiinni ja kristiarvoista siellä.

    Meiltä ei kysytä. Onhan SAK jo siellä. Hyvässä seurassa, EKP:n luottoringissä ja eläkepolitiikkakin vaihdettiin pimeässä, liability strategiaksi. Maksat 1/4 palkastasi, freelancertulosta ja saat hippusen verran kasvamaan korkoa korolle. Liki koko kuukausikertymä menee nykyeläkeläisille. Veronalennukset takavuosilta vastapainona.

    Et ole kuullutkaan. Ja että siis nollakorkoa nollakorolle vuosikymmenissä toisi eläkkeen ; Ponzi logiikka toisena peruskivenä älykköjen yönhillaisilla kihokkisoilla? JS

    VastaaPoista