Sivun näyttöjä yhteensä

15. elokuuta 2021

Yhteenvetoa


 

Viime aikojen taustalla on koko ajan sama kysymys. Miten Suomi muuttui kehittymättömästä takamaasta koko maailman kärkiryhmään 100 vuodessa?

 

Tapahtumasarja on ehkä ainutlaatuinen. Kivuton se ei ollut. Maassa käytiin tuhoisan raaka sisällissota. Toisen maailmansodan onnettomuuksien ja virheiden jälkeen maa jatkoi kehitystään, vaikka se ei liene suorastaan ollut naapuri- eikä suurvaltojen tarkoitus.

 

Kivi, Kilpi ja Linna on nostettu toistuvasti esiin yhteisölle merkittävien muutosten kuvaajina.

 

Ruotsi oli aikoinaan suurvalta. Kuparille ja raudalle riitti kysyntää. Norjalla oli jo ennen öljyrikkauksiaan maailman suurimpiin kulunut kauppalaivasto ja kyky käyttää sitä. Vuosisatoja sitten Puola-Liettua oli Euroopan suurin ja ehkä mahtavin valtio.

 

Aatteet ja ohjelmat eivät ehkä paina paljon historiassa. Vuosisadan syystä ylistetyimpiin kuuluva historiantutkimus. Ronald Symen ”The Roman Revolution” ilmestyi jo 1939 korkeimman akateemisena teoksena. Sen alussa mainitaan pitkäikäisimmät imperiumit eli Rooma, Espanja ja Englanti. Kirjoittaja aloittaa selvityksensä siitä, miten Caesar ja Augustus tuhosivat tasavallan ja sitä tukeneen ylimysluokan huomauttamalla, että sekä demokratia että diktatuuri ovat harvainvallan naamioita. 

 

Vahvoilla on se, jonka vanhoilla ystävillä on kullakin rahaa perustaa armeija tai laivasto. Niiden turvin laaditaan murhattavien listat ja luettelot korkeisiin käskyläistehtäviin korotettavista.

 

Tämä Roomasta johdettu kaava kiinnostaa. Ikään kuin se olisi toiminut tehokkaasti myös 1900-luvulla, myös Suomessa. Esimerkiksi Saksassa johtavien pankkien ja teollisuuden yhteenliittymien paperit eivät olleet puhtaat 1930-luvun alussa ja Italiassa rahoitus toimi silloinkin kun armeija ei.

 

Suomi se vain selvisi kysynnän katkeamisesta ja työttömyyden ampaisemisesta vuonna 1917. Olimme silloin Venäjän perustuotannon varassa samalla tavalla kuin vuonna 1991.

 

Romaanikirjailijat kuvaavat yksityiskohtaisesti, miten säätyläisyhteiskunta taittuu ja raha on otollaan. Juuri Volter Kilpi, joka julkaisi kansallista itsetutkiskelua useita eri niteitä, näyttäisi käsittäneen hämmästyttävän syvällisesti tämän kudun, jossa on kalaa niin ettei verkko tahdo sekaan mahtua. Linnan Pohjantähden keskeinen juonne on kirkon maallisen vallan murtuminen.

 

Tuo 1860-luku oli muistelmateoksen termein aikaa, jolloin metsien vihreä kulta heräsi henkiin, Kotkaan ja Poriin perustettiin kilvan sahoja ja Helsingin edustalla oli mastoja kuin metsää.

 

Tämä nopea ja sekasortoinen muutos näyttäisi olevan myös F.E. Sillanpään parhaiden teosten tausta. Silja-raukkakin oli ”vanhan suvun viimeinen vihanta”. Ja vielä yhtä puolta kolikosta esitteli lukuisin teoksin Toivo Pekkanen.

 

Sanotaan, että todellisuus jäljittelee taidetta. Ja toiset sanovat, että maailma on kuitenkin syklinen, kierroksen kierroksen jälkeen.

 

 

23 kommenttia:

  1. aina noit vanhoja paskoja.

    VastaaPoista
  2. "Juuri Volter Kilpi, joka julkaisi kansallista itsetutkiskelua useita eri niteitä"

    Juu, mutta sen nimenomaisen niteen titteli oli Kansallista itsetutkistelua. Samaahan tuo merkitsee, mutta tässä jälkimmäisessä on mielestäni hieno, arkaisoiva vivahde. Vrt. Marcus Aureliuksen Itsetutkisteluja (vanha suomennos) tai (joillekin) tutummin: "Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä."

    VastaaPoista
  3. Mielestäni Sillanpään ylivertaisesti hienoin teos on Hurskas kurjuus. Sen taustana ei ole, taaskin luonnollisesti vain minun mielestäni, yhteiskunnallinen murros huolimatta kaikesta "ajan paisuvasta huminasta", vaan kantava teema on ajattoman yksilöpsykologinen: kelpaamattomuus maailman edessä.

    VastaaPoista
  4. Eeva Kilpi on todellakin kuvannut yhteisölle merkittäviä muutoksia vähintään siinä missä Volterkin. Tuli meinaan ekana mieleen...

    VastaaPoista
  5. Sitten tuli moottorisaha ja Suuri Muutto. Sitä kuvasi Eino Säisä et al.

    VastaaPoista
  6. 90-luvulla Ulla-Lena Lundbergin romaanit "Leo" ja "Stora världen" olivat suosittuja, monien rakastamiakin, suomeksi käännettyinäkin. Kirjat ovat perinteinen sukukronikka Ahvenanmaalta mutta myös suuren yhteiskunnallisen murroksen kuvaus, kun joukko yritteliäitä talonpoikia Lemlandista alkaa Krimin sodan jälkeen tilata kuunareita Sidebystä Pohjanmaalta ja rakennuttaa vähitellen suuren purjealuslaivaston, joka tuo vaurautta monille ja johtaa ajan myötä globaaliin talouteen, kun laivoilla pystytään purjehtimaan suurillakin merillä. Ahvenanmaan kapitalismin juurilla siis ollaan!

    Lundberg oli saanut idean kirjoihinsa tutkiessaan vanhoja perunkirjoituksia, ja hänen omassa kökarilaisessa suvussaankin oli pilvin pimein merenkulkijoita ja meritietoutta. "Det här är litteratur av bästa virke," kirjoitti Philip Teir HBL:ssa "Leosta", parasta laatua (sananmukaisesti parasta puutavaraa). Mielellään ne lukikin, asiatiedotkin vaikuttivat luotettavilta, uskottavan tuntuisia siis. "Leo" on ollut oikeastikin olemassa ja osuudet olivat hyviä sijoituksia, mutta lopulta laiva ajoi karille, ja siihen loppui purjelaivojenkin tarina. Mutta ei ahvenanmaalaisen merenkulun!

    VastaaPoista
  7. Digiloikasta ei ole tainnut vielä kaunokirjallisuutta paljoa syntyä, vai onko?

    VastaaPoista
  8. Ajatus

    Edesmennyt appiukkoni totesi joskus kauan sitten, että ajan ja historian kierto on jotenkin ennustettavissa, koska jokaisen sukupolven on aina omalta osaltaan tehtävä jokaiselle sukupolvelle kuuluvat virheet ja virheistä oppimisen.
    Me kaikki siis kannamme edeltävien polvien hyvät ja pahat teot mukanamme, useimmiten tietämättä.

    25-30 vuoden päästä ihmetellään, miten ihmiset 2000-luvun alkupuolella olivat niin tyhmiä, etteivät oppineet vuosikymmenten takaisista virheistä mitään.
    Jne.
    T.
    Pekka Kymäläinen
    Kajaani

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, Pekka, näin siinä aina käy.

      60-luvulla alkoi yleinen vapautuminen ja sananvapaus kukoisti, mutta nyt vallassa ovat taas tiukkapipot, jotka pesevät likaisia puhuvien suut saippualla ja antavat vastaan pullikoiville tukkapöllyä.

      Talebanisielut meille on aina keskuudessamme, aamen perkele.

      Poista
    2. Kuten Päivi Räsänen?

      Poista
    3. Jos Jeesus palaisi nyt maan päälle, tänne Suomeen, niin ensi töikseen hän menisi ja pesisi Päivi Räsäsen jalat.

      Poista
  9. Vähän haluaisin tässä kohdin sinua oikaista, sillä vedät mutkia liian suoriksi.

    Huomiosi "ystävistä, joilla on varaa perustaa armeija ja laivasto" on kyllä sopiva Rooman valtakuntaan ja 1900-luvun alun Suomeen, mutta ei yleisemmin. Armeijat ovat nimittäin tavattoman kalliita. Roomassa Octavianuksella oli rahaa perustaa ihan oma armeija, kun hän oli perinyt Caesarin, mutta Caesar oli valtionpäämies, joka oli juuri valloittanut ja ryöstänyt Gallian. Tämäkin armeija oli vain sen kokoinen, että sillä vallattiin Italia. Sen jälkeen käytettiin verovaroja.

    Suomessa sisällissodan valkoinen osapuoli sai tunnetusti rahoituksensa liikepankeilta, jotka myönsivät Mannerheimin päämajalle avoimen tilin. Tällä rahalla saatiin maksettua aika pieni, lähinnä kevyttä jalkaväkeä käsittänyt 70 tuhannen miehen armeija kolmen kuukauden ajan. Sitten siirryttiin normaaliin valtion maksamaan armeijaan. Suojeluskuntienkin toiminnasta valtaosan maksoi valtio.

    Armeija on niin järjettömän kallis, ettei sellaisen pyörittämiseen löydy rahaa keltään yksityiseltä. Tämän näkee jo mittasuhteista: Suomen armeija vie kaksi prosenttia BKT:stä. Yksityisen, joka kykenisi tällaisen maksamaan, pitäisi käsittää vähintään kolmannes BKT:stä. Ei sellaista tahoa ole kuin täysin sairaassa yhteiskunnassa, ja niissäkin rahoitus kattaa vain sisällissodan alun. Sen jälkeen hankkeen pitää maksaa itsensä tai rahat loppuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talibanit ilmoittivat ottavansa unikkopellot tästedes suojelukseensa. Länsimaiden käyttäjät maksavat sen mitä pyydetään. Näin talouden pyörät rullaavat ja armeija voi hyvin.

      Piha-askareissa Kunnaksen Ilkka

      Poista
    2. Englanti pyöritti maailman suurinta sotalaivastoa pohjimmiltaan oopiumilla 1800-luvulla, ja korvamerkittyä raha jäi ylikin. Viktoria oli nimellisesti näiden oopiumivarantojen haltija.

      Poista
    3. Siellä kansa käyttää uskontoa, oopiumi on vientituote jonka kilohinta saa selluherrat kateelliseksi. Yhdysvallat jätti joitakin asetavaroita paikan päälle ja uutisoi vielä niistä varmuuden vuoksi melko heti. Tokkopa siellä tulee uskonnosta ongelmaa.

      Poista
  10. Wikipediassa mielestäni hyvä kirjoitus Keski-idästä "Suuri peli Great Game"

    VastaaPoista
  11. Valtioiden kärkikaartiin voi jokin kansakunta jonkun arvion mukaan kuulua taloudellisen menestyksen perusteella mutta pelkään että sellainen jaottelu vaihtelee aika nopeassa tahdissa. Mielestäni luokittelu pitäisi laatia henkisen suorituskyvyn mukaan tarkoittaen kirjallisuutta, tutkimusta, taiteita ja kaikkea kulttuuria. Raha on vain rahaa ja sitähän voi aina tehdä lisää ja vaikka sillä on oma nimellisarvonsa, ei sillä voi ihmisen elämänarvoja juurikaan mitata.

    Kirjallisuudestamme 1920 - 1990-luvuilta löytyy tavattoman paljon analyyseja ja kuvauksia yhteiskunnan kehittymisestä. Melkein kaikki kirjailijat toivat näitä näkökulmia esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henrikin kommentista tuli mieleen Harry Limen sitaatti renessanssista ja käkikelloista.

      Yhteiskunnan menestyksen mitta on miten hyvät elinolot se tuottaa tavallisille ihmisille (rosvoamatta luonnolta, siirtomailta ym.). Huiput ovat huono mittapuu.

      Esimerkiksi Venäjä on tuottanut huikeaa taidetta, mutta heidän yhteiskuntansa historia on mitä on.

      Suomi on ollut osin sattumalta melko inklusiivinen. Hyvä alku saatiin jo sillä, ettei sisällissodan kumpikaan osapuoli päässyt nimittämään mieleistään hallintoa, vaan maan johtoon päätyi demokratiaa puolustava Ståhlberg.

      Poista
  12. Perustasolta kaikki lähtee. Muistan Lassi Sinkkosen Sumuruiskun (automaalaamokuvaus 1968). Ihmettelin ja viehätyin. Mikä siinä oli niin erikoista? Vasta lehden kirja-arvostelu antoi vastauksen ja valaistumisen nuorukaiselle. "Pitkästä aikaa kirjallisuudessamme tavallisen työn kuvausta ja sitä kautta hahmottuvaa maailmankuvaa." (Muistista lainaten.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvostelija ei ollut lukenut Päätaloa.

      (Ei tietenkään pitänyt sitä "kirjallisuutena".)

      Poista
  13. Haeskelin jatkoa sanonnalle "On nii erinkaltane olla...Löysinkin hauskaa, jonka ymmärtämiseen vaaditaan hyvä lounaismurteiden taito. Kas näin: Ko jottan koetta ni jotta saa, sanos Jusi faar ko varekse rysimest löys.

    VastaaPoista
  14. "On nii erinkaltane olla..." jatkuu muistaakseni "sano (täytä piäjän nimi)lainen ihmisten joukossa".

    VastaaPoista