Sivun näyttöjä yhteensä

25. kesäkuuta 2021

Ukkonen ja pelot


 

 

Kuva: © Wikipedia

 

Luulen että eräät pelot tarttuvat ja pahenevat, kun on siirtymässä lapsuudesta nuoruuteen. Sitten ne voivat tasaantua ja unohtua aivan täysinkin. Tunsin kuitenkin ihmisen, jolla oli niin paha korkean paikan kammo, että keittiön tikkaatkin olivat liikaa. Kerran käytiin katsomassa kesällä hyppyrimäkeä, joka saattoi hyvinkin olla Laajavuori. Se oli aivan liikaa.

 

Hänen lääkäri-isänsä pelkäsi koiria, samoin kuin oma isoisäni jolle oli turha tarjoutua kylään, jos omisti susikoiran. 

 

Mutta sisar pelkäsi ukkosta siihen mittaan, että meni selälleen hetekalle vedettyään kumisaappaat sängynjalkoihin. Koko perhe istui kalpeana vaieten ja varoi ikkunoita. Niinpä kerran kun salama löi maahan ja sytytti muuntajan, tieto siitä tuli naapurilta. Tuli aikanaan paloautokin. Metsää paloi vähän.

 

Onneksi isäni kertoi. Alaikäisenä pidin erikoisena urhoollisuutena, ettei hän juuri räpäyttänyt silmäänsä, vaikka jyrähti ihan päällä. Sanottuaan että kova ukonilma avotunturissa on hurja kokemus niin että joskus on täysi aihe mennä kyykkysilleen, hän selitti oppinsa.

 

Jatkosodan alkuvaiheessa hän lensi tähystäjänä tiedustelu ja tulenjohtolentoja kaksitasoisessa Fokkerilla (FK). Se oli luja, kankaalla verhoiltu ja putkirakenteinen kone, mutta melkein yhtä hidas kuin Ilmasotakoulun Viimat ja Stieglitzit (ja vanhan Tuiskut). Sellainen oli suupala vierasmaalaiselle hävittäjäkoneelle, ja Lotinanpellon (”Pellonlinna”) luona auringon suunnasta syöksynyt Lagg ampui heidät kerran alas. Sakkausnopeudella 110 km/h siinä ei ollut välttämättä henki menossa, ellei sattunut isoa kiveä eteen lepikkoa kyntäessä.

 

Mutta etenkin näille lentäjille ukkospilvi oli turva. Bolshevikit eivät yleensä tohtineet edes yrittää perässä, kun FK pakeni ukkospilveen. Sellaisen vieressä on eritäin kovat nousevat ja laskevat virtaukset niin että ylös ja alas mennään kuin hissillä, mutta riittävällä lentotaidolla oikaisu onnistuu hyvin, kun reitti on vapaa. Ja siksi pilven sisällä oli kodikasta, kun ympärillä paukkuivat konekiväärit ja räjähtelivät ilmatorjunnan kranaatit.

 

Ja tunne ukkosesta ystävänä säilyi.

 

Itse en ollut paikalla, mutta valokuvat näin, kun trombi iski täydellä voimalla kymmenkunta vuotta sitten. Puita meni mahdottomasti, osa talon päälle. Mökkitie oli aivan tukossa ristiin rastiin kaatuneista puista. Kun on iso selkä ja ukonpysty tulee siitä yli, se on komea näky. Suurmyrskystä onkin leikki kaukana. Vuonna 2004 kieleemme tuli sana ’tsunami’, tapaninpäivän tapahtumien jälkeen.

 

Hienoin mieleeni tuleva hirmumyrskyn kuvaus on Joseph Conradilla. Tai hänellä on niitä monta. Conrad on nykyisin harvoin muistettu kirjailija, jonka tuotantoakaan ei ole käännetty riittävästi, vaikka ”Pimeyden sydän” oli syystä kuuluisa jo ennen kuin sen tematiikka otettiin hienoon elokuvaan. 

 

Suomessa tilaisuus kirjalliseen retkeilyyn voisi olla Salaman ”Juhannustanssien” loppukohtauksen paikka, entisen Teiskon Aunessilta Kämmenniemessä, jossa oli vieressä tanssipaikka vielä kun itse aloin ajella seudulla 1964. Nyt olen kotona ja ukkosesta vapaa rituaalini on Jussi Björlingin esityksen ”Midsommarnätter”.

19 kommenttia:

  1. Korkean paikan pelosta pääsee nykyään helposti eroon VR-lasiterapialla.
    https://vrphobia.com/virtual-reality-therapy-for-fear-of-heights/

    VastaaPoista
  2. Conradin "Pimeyden sydän" on mielenkiintoinen kirja. Teos on ilmeisesti kohtuullisen dokumentaarinen kuvaus Belgian Kongosta, mutta se on niin käsittämättömän väkivaltainen, että aikalaiset ymmärsivät sen symbolismina. Tuohan oli 1900-luvun alussa muotia. Matka Kongo-jokea ylös merkitsi matkaa ihmisen sisäiseen pahuuteen, kun Conrad oli kuvaillut ihan konkreettista pahuutta.

    Onnekseen Conrad oli tarpeeksi viisas ymmärtääkseen, milloin on parempi antaa yleisön tulkita teosta. Muuten emme hänestä tietäisi mitään, sillä hän olisi kuollut sosiaalisesti saman tien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös suomalaisesta kirjallisuudesta löytyy hieno kuvaus matkasta pahuuteen: Arvid Mörnen Meren kasvojen edessä.

      Siinä väkivalta pysyy enimmäkseen uhkana pinnan alla, mikä ei suinkaan vähennä vaikuttavuutta. Tarina alkaa aurinkoisen idyllisestä juhannuksesta...

      Poista
  3. Metsäpalojen valvontalennolla ollut kertoi koneen joutuneen ukkospilven nosteeseen. Koneen nokka osoitti alas, mutta korkeusmittari pyöri lukuja ylöspäin kuin hyrrä. Laskuvarjohypystä ukkospilveen voi selvitä hengissä. https://www.businessinsider.com/the-survival-story-of-the-only-known-person-to-parachute-through-a-thunderstorm-2013-1?amp

    VastaaPoista
  4. Nimettävä suo Kullervon ja Kullervon pojan suoksi.

    "Jos minua muistetaan, niin kuinka kauan minua muistetaan? Minut täytyy muistaa aikojen loppuun saakka. Ja aikojen lopun jälkeen, 20.000vuotta, 225 miljardia vuotta. Silloin ei kukaan enää ajattele ketään. He unohtavat ennen sitä. Egoisteja kaikki, kaikki. Ajattelevat vain omaa elämäänsä ja nahkaansa. Eivät minua."

    Eugene Ionescon näytelmästä KUNINGAS KUOLEE

    VastaaPoista
  5. Tarkkailija takavasemmaltaperjantaina, 25 kesäkuuta, 2021

    Myös Veikko Huovisella on mahtava ukkosmyräkän kuvaus.

    VastaaPoista
  6. Äkäistä akkasta pelkään enemmän kuin Ukon kivireellä ajelua ja vasamia. Todennäköisyyden vuoksi

    VastaaPoista
  7. Conradilla on yhden laivan ruuma täynnä kiinalaisia kuleja, jotka eivät ole hirmumyrskystä moksiskaan. Toisen paatin, Narkissoksen, miehistö puolestaan on jo hakkaamassa mastoja poikki, mutta järkähtämätön kapu pitää päänsä.
    Jussi lauleli kahdesti: aamupäivällä ennen Mietelausetta ja yöllä "Muistojen bulevardissa", jossa piti kuulla jälleen myös tämä "Istuisitko kanssani keskipenkille". Kaikki kunnia Pave Maijaselle ja hänen muistolleen, mutta moottoriveneelläkö siinä ollaan vesillä niitä helmiä sukeltamassa. "Tuhto topattu mutteriveneen", kun kerran kirjoittaa Nurmiokin.

    VastaaPoista
  8. Joseph Conradin mestariteos "Pimeyden sydän" perustuu kyllä kirjailijan omiin kokemuksiin jokilaivan kapteenina Belgian Kongossa, mutta se on hyvin monikerroksinen, ei mikään pelkkä jännittävä kauhukertomus tuntemattoman Afrikan pimennoista vaan samalla voimakas kannanotto kolonialismia ja imperialismia vastaan ja myös matka käsittämättömään pahuuteen, norsunluukauppias Kurtzin sydämen pimeyteen. Vain keskitysleirikuvaukset ovat järkyttäneet samalla tavalla. Sitä ei ole unohdettu eikä unohdeta, kuten ei unohdeta Vietnamin viidakkoon sijoitettua elokuvaakaan. Monet kirjailijat ovat saaneet siitä inspiraatiota.

    "Pimeyden sydän" lienee kirjallisesti korkeatasoisin Conradin teoksista, jotka hän kirjoitti englanniksi, kielellä, jonka oppi vasta aikuisena. Ne muut ovat enempi unohduksissa. "Lordi Jimiä" yritin lukea joskus nuorena, mutta silloin se ei maistunut, aihekin oli kai liian miehinen, mutta sekin kuuluu sellaiselle sadan parhaan kirjan listalle, joita aina tehdään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pimeyden sydän on mielikirjojani. Kuvaus kolonialismista on osuva (Kongon osalta todellisuus oli pikemminkin kuvausta rajumpi) mutta alkuperäiskansojen osalta ei päästä kuin pintaan jos edes siihen. Myöhempi orjuuden ja kolonialismin tutkimus on tuonut esille paljon vivahteikkaamman kuvan "alkuasukkaiden" yhteiskunnista.

      Poista
  9. Joseph Conradin Hopealaiva (Nostromo) ja Lordi Jim ovat aiheellisesti arvostettuja, mutta pidän myös lyhyemmistä teoksista kuten Typhoon ja The Shadow Line. Taifuunitarinassa on huikea hirmumyrskyn kuvaus, ja laivan pelastaa mieleenpainuva vanha kapteeni, "mies vailla mielikuvitusta".

    Sattumalta eilen lopetin Sodankylän elokuvajuhlien verkkofestivaalin katselun Joseph Conradiin - Chantal Akermanin elokuvaan La Folie Almayer. Se on filmatisointi Conradin esikoisromaanista, joka on suomennettu nimellä Tuulentupia. Kulta-aarteesta unelmoiva hollantilainen kauppias Almayer on kehitellyt suuria suunnitelmia ja rakentanut hienon kartanon, jota kutsutaan nimellä Almayer's Folly. Hän on nainun malaijilaisnaisen ja antanut tyttärelleen Ninalle eurooppalaisen kasvatuksen. Lopulta Ninakin jättää isänsä ja pitää tälle melkoisen läksiäispuheen. Pitää vissiin lukea Conradin kirja, onko Ninan puhe jo siellä. Kerrotaan, että Conradin ensimmäisiä romaaneja (Almayer's Folly, An Outcast of the Islands) arvostetaan nykyään siltä kannalta, että ei-eurooppalaisten naisten näkökulma on nostettu esiin. Miesten juttuinahan Conradin kirjoja on tavattu pitää.

    Orson Wellesin piti ohjata Pimeyden sydän esikoiselokuvanaan, ja käsikirjoitus on julkaistu Filmihullun erikoisnumerona. Tavallaan tämän voi vaistota Citizen Kanessa.

    VastaaPoista
  10. Herman Melvillellä on muistaakseni komea myrskyn kuvaus "Moby Dickissä", jossa kapteeni Ahab kostaakseen jahtaa itsepäisesti valkoista valasta, joka on vienyt häneltä aikaisemmin jalan. Laiva, purjevene joutuu pyörremyrskyn kouriin, jolloin salama iskee mastoon ja sytyttää sen. Se on vain yksi vastoinkäymisistä, joita Ahab valaanpyyntimiehistöineen kohtaa ennen veneen lopullista tuhoa. Vain yksi miehistöstä pelastuu, kertoja.

    VastaaPoista
  11. Niin, juutuubista löytyy pätkä missä puita kaatuu ja katkeaa keskeltä Kalle Päätalon maisemissa Taivalkoskella. Majoitustilan pihappirissä näemmä rusentui muutama autokin mutta hirsirakennukset hyvin kestivät vaikka puita meni kenolleen niidenkin niskaan. Taisi olla tiistailta-keskiviikolta kuvattu (Koneman). Mitähän se Herkon humeeti olisi moisesta meiningistä tykännyt?

    VastaaPoista
  12. Kun aivan oopperajuhlakaupungin keskustassa salama iskee läpi melko nykyaikaisen kerrostalon, on peli vihellettävä poikki.
    Lappala - Valkealan valtameri - oli lapsena ollessani väärien muistojeni (false memories) mukaan paikka, jossa UKKONEN päälle tullessan jatkoi lähes ikuista kieroaan kesähuvilamme ympärillä, kunnes minä menin laiturille ja karjaisin 4-vuotiaan voimin: "Ukkonen pukkonen mene pois".
    Ja niin se sitten menikin.
    Mutta asiasta löytyy toinenkin versio, joka kannattaa huolella miettiä, koska sen sävy on sarkastisen älykäs (Kutakuinkin on tämän jengin "tunnussana").
    https://areena.yle.fi/audio/1-50786389

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talon on täytynyt olla eristetty polyuretaanilla. Joku joutuu tarkistamaan määräykset - nykyistenkin pitäisi estää palon eteneminen eristeessä kerroksesta toiseen. Joko palokatkot puuttuivat tai ne eivät toimi.
      AW

      Poista
  13. Olimme perheen kanssa retkeilemässä Saariselällä 90-luvun alussa. Kapusimme alakouluikäisten lasten kanssa tunturin rinnettä ylöspäin, kun tunturin takaa kerääntyi taivaalle äkkiä tummia pilviä. Alkoi kova jyrinä ja salamointi, myös rakeita satoi. Menimme kyykkyyn maata vasten, ei siinä muutakaan voinut. Onneksi pilvet liikuivat nopeasti muualle, ja selvisimme tilanteesta säikähdyksellä. Aika turvattomalta olo kuitenkin silloin tuntui avonaisessa tunturimaastossa. Samantyyppisiä kokemuksia on itselläni ollut nuoruudessa myös veneessä joella tai järvellä ukonilmalla ollessa.

    VastaaPoista

  14. Kaippa Jussista huolimatta tänään saa la-su Weekend Financial Timesin? Edellisen sain vasta luettua ja norjana olen jo oppinut olemaan kaipaamatta arkinumeroita kun ne kerran suomalaisilta otettiin pois talvella -21.

    Vika oli 19/20 june Lorenco Codocno -huom 5 nollaa. Ympäripyöreätä. Käskynjakoa kympeille sadanmiehille ? Ei, ei vaan pataljoonatasolle ja ylöspäin. Lue ite etkä selvää ota. No viiden nollan mies nostaa esiin viiden tähden liikkeenkin. Mies oli aikansa Italian vvm:n pääpomo, sellainen Sailas-Hetemäki. Nyt hän kirjoittaa minulle outona nimenä Lontoon Kauppiksen-sopimusOikkiksen vierailevana luenoitsijana ja eka oppi: työelämäprofessori on englannista professor in practice.

    Käännöksessä vivahde vaihettu ihastelevasta vähätteleväksi. Että käytännön eli siis todelisuuden tietämisessä Oppineesta vain käytännön mieheksi eli ei-kirjanoppinut, ei-oikea professoriksi. Vähänen pyristelijä kai kansakoulupohjalta. Aina mennäään furuhjelm edellä.

    Erehtymättömästi. Meikälle enää vitsi, ei edes keitä. Senkun luveskelen kun kerta pakkokoulussa aapisen oppi eikä uitoille ollut pakenemista ja Kotkan satamassakin ohikiitävänä voimamiesaikanani Wällärin vahdit kysymässä liitosta. Joo kyseli parrulaivojen nekruiltakin. Ja jos ei, laiva pantiin seisomaan.

    Siitä voisi Biden ottaa varteensa jos meinaa oikeasti veroparatiisit ja työhelvetit sulkea. Wälläri sen teki Suomessa. Joko putosit ? Elä hättäile, pysy auringossa ja ota pistos. Näet kohta tähtiä. Pyri Juttutupaan tai Nuorisoseuraan, Ursinin tai Alkion seuraan ja äkkiä Annikka Saaarikko onkin jännittävä ja Krista Kiuru hätkähdyttävä. Että miten voi lakastua kevät eikä kesäheinä heilimöi. Miksi heilimöisi kun karjakin robotti-ilmastointi-tasapaino ravinteilla. Miksi pelto vaivaituisi kun emäntä tilaa netistä parsaa itelle ja soijaa ohhoi elukoille.

    Piti sanoa että vähän ylläkuvatun mätäkuu ennakon mukaista oli tuo Gratianuskin. Kun germaaniheimot tappoilivat roomalaiset ja panivat käräjät senaatin sijalle, niin eikös Paavi keksinyt ottaa roomalaisen yksinvalta-ajan eli keisariajan arkistot käsille raamatun viereen ja kirjoituttaa Bolognan miehillä nämä keisarilait piispalaeiksi uudelle Euroopalle.

    Se Normandian Viikinki 1066 pakeni brittein saarille ja teki kompromissin. Hänen ja kavereittensa loordien isojako ja sitten ylähuonevalta. Mutta muuten vanha käräjämeno itsehallinto kun kaupunkien kauppamiehiä ei voinut pakottaa niin kuin kuokkamiehiä voi. Ja yhä sama jako yhdet ikeen alla tai Woltti ristinä selässä, ja toiset Cityssä eli New Yorkissa. Toiset kaivurin kopissa, toiset Teslassa.

    Niin se roomalainen oikeus on Keisarin oikeutta. Ja miten sitä koettikaan ratsastaa Tuomas piispa Karjalaankin, siitä suomeksi kirjoitti se Forström Lindeqvist ja muut sytykekirjoittajat. Älä huoli, meikä niihin poltti sormensa, mutta taitavatpa jo olla loput vaarallisen jätteen loppusijoituspaikoissa.

    Kiva kun voipi kirjoittaa ja vielä tässä seurassa. A.Alanenkin. Hyvää kesää. Meikä pääsi jo leffaan ja Orioniin. Meni "Yhdet vielä" osuvampi kyllä olisi Kännissä kuten kai tanskaksi olikin Drunk. No ei se ole miltä näyttää eli penkkariseloilua opettajienhuoneessakin.

    Pahempaa on, 0.5 promillen tiedekoe laboratoriovälineineeen, ravintolakaluja hienosäätövariantteja mitä lie siperiankaviaaria (saksalaisbiotehtaasta) ja metodipuhetta kyypparilta taustaäänenä kuin tiedeyhteisön hyminää.

    Aika pitkästyttäväkin, joo. Kännin siirto opettajilta asiakkailleen, myös kytkyjä aitodokaamiseen. Mutta itse henkistä näivetystä koko totaliteetissaan juntataan kyllä tanakasti -kuin on todellisuudessakin. Arvaanko hypätä fillarille hakemaan FT:tä 26/27 june jos vaikka kauneudestaan humaltuneita tyttösiä eläinlääkeröityine koirasineen olisi sekoittamassa mieltäni ? Näkee jos kestän ja kirjoitus jatk.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  15. Tätini lienee harvoja elossa olevia, jotka muistaa v. 1934 hirmumyrskyn, johon liittyvä pyörremyrsky on arvioitu myöhemmin Suomen kovimmaksi F4-luokan tornadoksi koska se särki Kiuruveden tiilisen sähkölaitoksen.

    Hän ei muista missä vanhemmat oli mutta sisarukset keskenänsä peloissaan olivat keittiön nurkassa kun maailma meni mustaksi, ihan pimeäksi, keskellä päivää. Niin peloissaan että lattialla istuen itkivät. Salamoi. Mutta he olivat pääosin silmät kiinni. Tuuli hirveästi.

    Myöhemmin huomasivat että riihen luona suuri pihakuusi, oli mennyt puolivälistä poikki.

    Tarkistin että ehkä he eivät kokeneet sitä pahinta tornadoa (reitti ei osu kohdalleen tai pikemminkin tornadon alku oli vielä ilmassa) mutta kuitenkin ainakin siihen ukkospilveen liittyvät myrskytuulet ja onhan niitä sivutornadoitakin voinut tulla?

    VastaaPoista
  16. Erikoinen ilmiö oli Asta-myrsky vuonna 2010 Itä-Savossa ja Etelä-Karjalassa. Taivas pauhasi äärettömällä raivolla, ja metsää kaatui kymmenien kilometrien matkalla. Viime viikonloppuna kuulin Lappeenrantaan iskeneistä syöksyvirtauksista. Ne eivät iskeneet matalalla liikkuviin ihmisiin, kuten veneilijöihin, mutta järeät puut kaatuivat kuin tulitikut.

    VastaaPoista