Sivun näyttöjä yhteensä

11. kesäkuuta 2021

Karjala takaisin?



 

Tässä esimerkki arvostelukyvyn pettämisestä. Jotkut ovat innostuneita niiden perään.

 

Kun television setä kertoi, että suomalaiset potkupalloilijat harjoittelevat Repinossa, ajattelin että vuodesta 1948 Kuokkala on ollut Repino. Paikkakunta, jossa isäni syntyi pari päivää vaille sata vuotta sitten, oli Terijoki.

 

Kunta oli erotettu Suomen suuriruhtinaskuntaan kuuluvana Kivennavasta, josta isoäitini oli kotoisin, Joutselästä.

 

Taidemaalari Ilja Repin, jonka näyttely on nyt Helsingissä, ei taipunut koskaan suostutteluihin, joita riitti, eikä palannut Venäjälle. Hänen poikansa kuljeskeli kummajaisena Töölössä sotien jälkeen, ja Caloniuksenkadun ruokabaarin seinällä oli kai pojalta lähtöisin ollut isän taulu. Missä lienee nyt? Arvo olisi suuruusluokkaa miljoona euroa.

 

Kun tämän blogin kommenteissa vilahtaa ajatus, että Karjalan menettämisessä tapahtui vääryys, pidän mielipidettä oikeana. Kun eräitten tuttavienikin johdolla vaadittiin Karjalaa takaisin, pidin ajatusta huonosti harkittuna. Jos se olisi nyt tarjolla, olisin edelleen sitä mieltä, ettei meillä olisi aihetta eikä etenkään varaa ottaa sitä. Saksalaisilta voi kysyä. Rikottu kaupunki tulee suhteessa vielä paljon kalliimmaksi kuin huonoon kuntoon päästetty talo. Eikä muistojen Viipuria ole enää olemassa. Ehkä sitä ei koskaan edes ollut olemassa. Ainakin omat sukulaiseni suhtautuivat kaupunkiin välinpitämättömästi ja muuttivat Helsinkiin heti kun kykenivät, 1930.

 

Mainitut sukulaiset eivät tosin osoittaneet yleisissä asioissa kovin kehuttava arvostelukykyä.

 

Sitä vastoin Martti Siirala oli kyllä oikeassa psykiatrina. Koettu massiivinen vääryys on pysyvä taakka uhrilleen ja joskus tämän jälkeläisille. Pienempikin vääryys… voisin luetella suomalaisia kyliä ja sukuja, jotka eivät ole olleet sataan vuoteen puheväleissä, ja syy on tyypillisesti jokin aidanseiväs tai luvaton laiduntaminen vuonna 1907.

 

Tässä on tämänkertainen asiani. Huomio, Hannele Pokka, Suomen Latu ja partiolaiset. Soisin että kovin neuvostohenkinen ”Uho Kekkosen kansallispuisto” saisi toisen nimeni, isäni Kullervon 100-vuotismuiston kunniaksi. Kekkosella ei ollut kovin paljon tekemistä tuon tunturialueen eikä varsinkaan reppuretkeilyn kanssa.

 

Sopivia ehdokkaita olisivat ”Saariselän kansallispuisto” tai esimerkiksi ”Paulaharjun kansallispuisto”. Paulaharju se toi nuo seudut tietoisuuteen ja oli lisäksi loistava kirjailija.

 

Vaikka Kekkonen asui hämäläisten talossa Kampinkadulla, yksin tein Urho Kekkosen kadun voisi muuttaa Risto Rytin kaduksi. Kulosaaressa on vain Risto Rytin tie. Mauno Koiviston katu olisi hyvä myös.

 

Kamppi muuten tarkoittaa sotakenttää. Nykyisen Kampin keskuken paikalla oli Turun kasarmilla (Lasipalatsin paikalla) majailleiden sotilaiden äkseerausalue, ja siitä Leppäsuon suuntaan kaalimaat ja kolerasairaala.

 

Kunnallisvaalien kunniasi, 

25 kommenttia:

  1. Uhoa (muutakin kuin Uho Kekkosesta) tuntuu piisaavan... No, kukin kohdaltaan; onneksi on ns. vapaa maa.

    VastaaPoista
  2. 1950-luvulla Caloniuksenkadun ruokabaarissa käynti oli opiskelijan juhlahetki. Minulle jäi silloin käsitys että seinämaalaus oli Juri Riepinin, Iljan pojan tekemä. Kai se siellä vieläkin on tapetin alla ?

    VastaaPoista
  3. Voisiko ajatella, että ulkomaiden mallin mukaisesti (vrt. esim. Straße des 17. Juni) se ent. Kampinkatu (en mainitse nykyistä) nimettäisiin "Kesäkuun 4. päivän [1942] kaduksi". Saataisiin useampia "minnesvärda män" kansan kollektiivisen muistin samaan ryhmäkuvaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin monimutkainen nimi olisi rangaistus kadunvarren asukkaille ja yrityksille.

      Poista
    2. Nordenskiöldinkatu on rangaistus muillekin kuin kadunvarren asukkaille...

      Poista
    3. Pietarsaaressa oli oikein asemakaavassa Toukokuun 16.päivän katu. Kaava oli voimassa vielä 1980-luvun alussa, mutta katua ei kyllä koskaan rakennettu. Alueen muutkin kadut oli nimetty samaan henkeen.

      Poista
  4. Kekkonen on kyllä hiihdellyt Lapissa monissa paikoissa vaan reppu on tainnut olla adjutantin selässä. Mm. Kevon alueella hän kävi ja ovat tainneet porukalla hilpaista kanjonin yli jotta lumi pöllyää. Siellä ovat äkkijyrkät nousut 200 metriä joista ei monin kohdin kesällä mennä jalkaisin mitenkään.

    Kuten aina, mimulla on kyllä joka asiaan mielipide mutta kaikkea en kommentoi. Karjalan palautuksen kohdalla on syytä edetä kieli keskellä suuta sillä olot Venäjällä ovat erittäin sekavalla tolalla ja koko ajan menee hullummaksi. Nyt olisi oikea hetki lausua ääneen ennusteita heidän lähitulevaisuudestaan jotta voi sitten jälkiviisastella.

    VastaaPoista
  5. Kullervo Kemppisen kansallispuisto kalskahtaisikin komeasti. Lisäksi siinä olisi ansiota takana, niin monta mainiota Lapinkirjaa hän 50-luvulta lähtien kirjoitti.

    Tietysti Paulaharjun kansallispuistoa voi kannattaa samoin syin. Kainuussa kasvaneelle Kekkoselle voisi antaa korvaukseksi vaikkapa Vienan reitin.

    VastaaPoista
  6. Olen runsaan 60 vuoden ajan ollut vakituinen Saariselän kävijä. Olin siis kulkenut alueella neljännesvuosisadan ennenkuin sinne kansallispuisto (valitettavasti) perustettiin. En ole tuntenut tarvetta muuttaa sitä nimeä, jolla sen alunperin tunsin.

    VastaaPoista
  7. En minäkään niin Viipurista välitä, mutta Laatokan alueen lehtoihin mieleni kyllä halajaa. Ja mieluusti matkaisin myös Suomenlahden menetetyille saarille, ennen muuta Tytärsaarelle. Voisi tavata vaikka tammihiiren!

    VastaaPoista
  8. Kappas vaan Kemppinen, tänään 11.6. siunattiin haudan lepoon appeni, joka oli syntynyt Terijoen Kellomäessä.

    VastaaPoista
  9. Uho Kekkonen eli tuttavallisemmin Ukki.

    VastaaPoista

  10. Se ero Viipurin assan ja Helsingin aseman portaiden välillä oli, että edelliseltä sai kirkasta mutta jälkimmäiseltä pimeätä viinaa.

    Moni vodkaturisti tunsi asiat ja niiden laidat. Sekoilin seassa. Mutta ensinäkymien shokeeraava isous komeus Nevan silloilta on lähtemätön. Eihän tämä ole mikään neukkula vaan Venetsia ja Amsterdam ylitettyinä.

    Viipuri yllätti sekin äskeisvuosina kun tuli käveltyä laajemmin. Alvar Aalto tihutyöt rajoittuvat Kirjastoon muuten ihmismäistä kaunista vaiheltelevaa liikekaupunkia kauppoineen, entisine keskusta kivikaupunki asuintaloineen ja kukin yksilöllisine piirteineen. Autottomuus pelasti Viipurin ja Prahan, vaikka rakennukset olivat hoitamattomuuttaan kaatua.

    Uudisrakentaminenhan, elementtisuojat, tehtiin puhtaalle maalle. Ja kai Koneen nostureilla oli ansionsa niiden liimailemisessa. Kuten on Sanghain pilvenpiirtäjien hissittämisessä.

    Sitten jotain somaa: väsähdin ja hain metron Otaniemestä. Siellä riehuu permanentisti rakennustornado. Nyt laskettiin kiskoja ratikkajokerille, teekkarit visiitille Viikin farmaseuttifarmille. Kohtaamisesta syntyy ideoita kuten Meilahden biokeskuksen ruokalajonossa. Surku, olisivat poikkeneet mieluummin Messeniukseen. Siinä oli terassikin kulttuuurin aikaudella, nyt tupakkakulma.

    Entisen Aalto päärakennuksen ja Metron porras, hissi sisäänmenotalon välissä on aukio. Siinä sojotti suuntaviitta ja luin Harald Herlin Oppimiskeskus. Aha, se on sitä säätiöyliopistoa. Edellisen kerran sellaisesta luin Heikki Patomäeltä. Patomäki ei tykännyt, mutta kertoi silti mitä se on. Se pääomittaminen. Se on samaa millä Biden rakentaa uuden maapallon. Hiilettömän. Se opittiin alunperin Campuksella, kerroinkin Swensen nimisestä uranuurtajasta jolla Yalen MIT:in Harvardin ja muiden US valtioannit, perustaja maa-ala lahjat ja alumnien niin ikään sukupolviset testamentti panokset pantiin Galileon kalamuija puntariin 1990. Sellaisen mies oli nähnhyt Venetsian kalatorilla, otti ja pani mekaniikan peruslauseeksi. Ottipa hiomiaan linssejä sieltä Muranosta. Pani putkeen ja stiikasi Marsiin. Kohta vajaat 500 vuotta ja sieltä olisi silmä ottanut helikopteridronen keväällä 2021.

    Siksi intoilen kun on niin kiva lennättää ja saa kiitosta ja tulee teekkariksi. Voi itku. Paitsi jos näkee tässä Kaitselmuksen likaisia sormenjälkiä kuunpinnalla. Ja jos ei luovu fillarista sähkö(l)autojen uhan alta.

    MITissä keitettiin ne maa-alat ja perintöhopeat likvidiksi ensin, ja sitten sumuksi pilveksi ja silmillensä saaneet räpyttelivät aikansa, kohottivat katseensa ja kas -Kultainen vasikka. Kohta lypsää. Ja vielä, separaattori kerää kermat ja vispilä kuohuttaa tilkan ylilaitojen vaahdoksi. Tämä oli vielä vanhaa tekniikkakoulua ja kunkin omaa.

    Sitten tuli ne kvantit ja aika avaruudet, vääriä kuin Antti Kurvinen syötäjänä, Vimpeleelläkö vai Kauhavalla. Rahatiede on näkymätöntä kuten Soros tunusti heti kärkietenijänä ja kun juoksi kunnarin, niin totta on se alkemia. On.

    On se. Pane siemenraha feikkipankin pohjaksi. Poraa kalliosäilöön. Nostata sille kalliolle pylväät "rahaa kuin se peruskivi" ja toinen vakuudet vieraankin hyväksyä ensimmäisestä vuoltuja seteleitä maksuksi, maksunsaajan tallettaa toisen pylväspariin. Näin meille on keksitty vailikkipankki kalamuijan puntarista Galilein ja Newtonin ja Einsteinin polkua astellen.

    Tästä Harald Herlinin pojanpoikien hyrrästä se että kun ostat vaikka Koneen osakkeen, sen voi myös panna pohjaksi seuraavalle sovittu.lupaus oikeushenkilölle. Siis sille jolla on oikeuksia yli sen minkä meikällä, sotunro ihmisen kuvatuksella.
    Kopioi pankki liike papereita. Ota liiat ja tunge Roope Ankan säilöön. Uudelle on tilaa ja näkyy olevan ottajiakin. A ! , jotenkin uhkaava logo.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kallion kirkossa on ältsyn kätsä säilö tuhkaa varten. Siellä on jo muutama entinen henkilö viimeisessä tunnetussa väliaikaisessa lomaosoitteessaan. Naapuritkin osaavat olla kunnolla vaikka tilaa on rajoitetusti. Tämä nyt on tuosta poraamistuumasta mieleenjuohtunutta tietenkin, ei mitään kovin outoa tällä päällä joka ottaa asenteellisesti, kierosti, likipitäen ja summamutikassa melkeinpä kaiken paitsi parannetun shamppanjan säilömismenetelmän. Sinne niitä pulloja on stuuvattu Ahvenanmeren pohjaan, kun ensin löytyi niitä silloin jokin määrä ja jotka myytiin hirmuiseen hintaan, tai oikeammin ostettiin uudelleen ja huutokaupattiin. Oppivaista on se. Nyt vaan odotellaan milloin päästään korkkaamaan. Tämä menetelmä ei ole kuten lemmikkieläimen tuhkan puristaminen lähes timantin kovuuteen ja kantaminen koruna, mainitsematta tässä kaikkein energiatehottominta ratkaisua l. jonkun ei-vielä kovin kuolleen ampuamista avaruuteen tai sitä ylitoiveikasta samanlaisen nestetyppeen hilloamista. Näinpä mietinkin eikö kalmoja voisi liottaa ja pullottaa kun kun ruotsalaisetkin pakastekuivattavat vainaitaan instantihmispulveriksi, näin säästyisi se kuivausvaihe. Likviditeetti taattu ja tallessa olisi. Mistä sen tietää vaikka antropofagia tulisi muotiin? Kts. wikipedia antropofagi, Kallion kirkko, Sibeliuksen urkukoraali 59b, kaukolämpöverkon perusparannustyöt, immohiivakäyminen.

      Poista
  11. Perussuomalaiset haluavat koko Suomen takaisin?. En tiedä mistä kun en tiedä minne se on mennyt. - Kokoomuslaisille sanoisin että pistäisivät sen sydämen takaisin sinne minne se kuuluu, vasemmalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ainakaan itseltäni suostu niille sitä antamaan.

      Poista
    2. Nykyään katsotaan kaikki mahdollisiksi elinluovuttajiksi ellei ole erikseen kieltäytynyt.

      Kapitalismissa ihminen riistää toista ihmistä, sosialismissa asia on päin vastoin. Hollywoodismissa avaruuden hirviöt uhkaavat koko ihmiskuntaa mutta tieteelle toistaiseksi tuntemattomissa sivilisaatioissa asia on päinvastoin, tästä voidaan otaksua että mikäli muualla on elämää se on älyllistä eikä puoluepolitiikkaa.

      Poista
  12. Aalto on kyllä juu säätiöyliopisto,mutta se on yhä julkisesti rahoitettu yliopisto, sillä 60-70 prosenttia rahoituksesta tulee opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Kun mukaan lasketaan Suomen Akatemian ja Business Finlandilta saatu rahoitus, koulu on 85-prosenttisesti julkisesti rahoitettu. Kertoi hallituksen puheenjohtaja Mikko Kosonen minulle toista vuotta sitten.
    Esko Rantanen



    Lisäksi saamme valtion rahaa Suomen Akatemialta ja Business Finlandilta (entinen Tekes) niin, että noin 85 prosenttia käyttämistämme varoista on julkista rahaa”, Kosonen kertoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Paitsi Herlineistä, inspiroiduin Heikki Patomäestä joista kirjoitinkin. Patomäki käy korkeakoulukeskustelua ahkerasti ja sen tähdellisyyden konstitaitoihin pohjaavalle elämäntavallemme ymmärtäen -myös juurevan marksilaisen tradition pohjalta. Melkoinen retoorikko ja olennaiset joutavista erottava herra Joensuun Lyseosta. Isänsä toimi professorina fysiikan alalla.

      7.4. 2021 kirjoituksensa osui silmiini. Mies sanoi Helsingin yliopistolle riittävän 10 mrd tuottava omaisuus ja 4 prosentin vuosituotto, jolla 400 miljoonalla hoitaisi koko homman tästä ikuisuuteen. Tämä olisi se US suvereenien yliopistojen meininki.

      Yliopiston kvestoriksi mainitaan Marjo Berglund jonka P. mainitsee säätiöideologina. Säätiössä olisi jo yksi miljardi. Sillä P. tarkoittanee kampusten ja muiden kiinteistöjen markkina-arvoja. Kiinteistöt ovat yliopiston, valtion siirettyä ne sille. Ne käyvät näissä vapaanrahan laskuissa kokolailla täydestä koska viimekätisenä vakuutena säätiön lisätessä rahoja vaikka commercial papers pikkubondeilla ("vekseleillä"). Tämä on sitä KPMGyms ; sen sellaisen teslasäädyn runolaulantaa, jolla jokaikinen kuntaäänestettävä on huumattu. Tiede ja tutkittu tieto ovat markkinahumpuukia. Mikäpä ei.

      Säätiötä kohti 10 mrd sopii kiihdyttää, vivuttaa, jos ottaa pohjattomasta rahakaivosta 1 prosentilla ja sijoittaa sen 4 prosentin kiihdyttimeen. Mikä se nyt sitten olisikaan. Vuokra/sijoitus(arvonnousu)-asunnot just nyt.

      Tollasista palikoista Bergholm ja Patomäki ja Herlinit ovat maanmittauksensa tehneet. Asemiehiä tarvitaan ulosmittaukseen jos sellaiset teekutsut Bostonin tai Teekkarikylän tai Pekingin maisemissa milloin pidettäisiin.JS

      Poista
  13. Kainuun ns. Kekkostiet riittävät Urkin muistoksi. Kaikkiaan kahdeksalla tiellä on yhteismittaa lähes 300 kilometriä.
    Wikipedia tietää näistä teistä, samoin Matti Grönroosin mainio tiesivusto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sopisi varmaan korkean tason valtiomiehelle sekin, että Kainuussa kaikkien maanteiden keskikorkeus merenpinnasta on maakunnista suurin, 185,5 metriä. Toiseksi jää Lappikin 178,2 metrillään (Meri-Lapissa matalaa). Kolmas on Keski-Suomi (134,9), sitten Pohjois-Savo (119,0) ja viides Pohjois-Karjala (sic!) 118,5. Lähde: Grönroosin blogipäivitys 3.6.2021.

      Poista
  14. Tasapuolisuus ja järki olisivat käytettävissä ilmaiseksi nimeämisseikoissa kuten Lounaissaariston kansallispuisto tai Vaasan rannikon k., olivatpa nyt minkä nimisiä hyvänsä. Keille se haittaa tekisi? Vieläpä sisältyisi sijaintitieto nimeen.

    Voisihan koko jutun hoitaa myös uudella tavalla ja numeroida puistot ja luonnosuojelualueet arvokkaimmasta surkeimpaan. Säästöä syntyisi kun myytäisiin muutamia ulkomaisille sijoittajille. Taivashelkkari mikä määrää politiikkaa jää nyt tekemättä...

    Karjala on siivoton valtakunnanlaita, olemassa joillain toiveikkailla mutta liiaksi romanttisuuteen taipuvaislla tahoilla haavekuvissa eli harhanäyissä joita on tullut tavaksi kutsua visioiksi. Sekin on eräs innovaatio, vaihtaa sana tai asian nimi toiseen. Niitä voi keksiä rajattomasti, aivan ilmaiseksi. Voisikin olla edullisinta luoda kokonaan mielikuvituksen perustuva valtiomuoto mielikuvituskansalaisineen mutta kukas ne verot sitten kerää ja kuinka niistä päätetään?

    VastaaPoista
  15. Minulle sopii kovasti, että joku kansallispuisto nimetään uudelleen sitä paremmin luonnehtivalla nimellä, mutta en tahdo käsittää tätä uutta käytäntöä satoja vuosia vanhojen paikkakuntanimien "syrjäyttämisestä" kuntaliitosten myötä. Jos Jalasjärvellä tapahtui jotakin, niin ei siinä tarvitse ilmoittaa sen tapahtuneen Kurikassa vaikka paikkakunta onkin siihen liittynyt. Käsite Seinäjoen Ylistaro tuntuu myös kovin väkinäiseltä.

    VastaaPoista
  16. Sata vuotta sitten oli "heimosotien" (mikä muuten on "heimo"?) viimeinen leimahdus, Itä-Karjalan niinsanottu kansannousu. Tuolloin päättyneen sarjan vaiheet tunnetaan hyvin, alkaen K. M. Walleniuksen retkueen Vienan-samoilusta kevättalvesta 1918. Välillä tarjottiin Britanniankin torpedoveneille Koivisto hyökkäysalustaksi Kronstadtia vastaan.

    Onnen vaihtelut toivat käsille uuden tilaisuuden parikymmentä vuotta myöhemmin. Syväriä - Karhumäkeä - Poventsaa myöten "me" miekalla piirsimme rajaa, ja Kuolakin oli Riso Rytillä ja muilla in spe. Vaan eipä tullut nytkään takkia, ei edes kukkaroa. Jäivät Leninin huligaanit karkottamatta, "turvalliset rajat" saavuttamatta, ja tuppeen oli hela hoito lopulta työnnettävä.

    Entäpä jos Rouva Fortuna kuitenkin kaikitenkin olisi pyöräyttänyt kaiken toisin, "bolsevismi luhistunut" mahtavan Waffenbrüderin iskuihin ja kaikki tuo edellä mainittu maallinen hyvä langennut Suomen osaksi. Olisiko silloin joidenkin katsannossa tapahtunut "massiivinen vääryys"? Mitenkähän Siirala olisi TUON konstellaation sen toteutuessa analyseerannut?

    VastaaPoista
  17. Stalin säästi Karjalan Eurostoliitolta. Olisiko aika palata Äidin evakkotietä rakentamaan Karjalan kunnailta?

    VastaaPoista