Sivun näyttöjä yhteensä

20. kesäkuuta 2021

Ankka


 

Aku Ankan elimiin kiinnitin huomiota niin kauan sitten, että kirjoitin Ylioppilaslehteen parodian aiheesta Aku Ankan viides sormi. Kun olin lukenut Werthamin kirjan viattomain viettelystä (Seduction of the Innocent), jossa julistettiin kaikkien sarjakuvien turmiollisuutta vanhanaikaisen psykoanalyysin perustein, väitin siis piruillakseni, että Akun puuttuva viides sormi on kastraation johdosta puuttuva penis. Niinpä. Veljenpoikia on, mutta ei isiä eikä äitejä…

 

Muistaakseni päähänpisto takana oli englantilainen kirja, jossa pilkattiin silloin suuressa muodissa olevaa marxilaista tulkintatapaa. Jutussani Nalle Pyh viitattiin siihen, että Nasu on selväsi tiedostamaton kansalainen ja Puh riiston uhri, jota kapitalisti käyttää törkeästi hyväkseen ripustaen häväistyksen huipuksi pyyheliinan kunnon karhun jalkaan tämän takerrettua hunajapurkkeineen pesäkolon ahtaaseen käytävään. Tai purkin sisältö oli sen ajan suomennoksen mukaan ”hinajaa”. Mistähän sellaista saisi?

 

Paitsi Aku Ankkaa myös sarjakuvalehti on suomalainen omituisuus. Yhdysvalloissa tuo julkaisutyyppi (comic book) syntyi toisen maailmansodan tarpeisiin, etenkin sotamiehille, joiden lukutaidossa ei välttämättä ollut kehumista. Salaseksi oli siksi paikallaan ja supervoimat hyvinkin tarpeelliset.

 

Muun muassa Akun piirtäjä Don Rosa todisteli jo yli kymmenen vuotta sitten, että sarjakuvalehti on USA:ssa käytännössä kuollut. Sodan aikana sarjakuvalehteä myytiin pari kolme miljoonaa kappaletta per numero. Vuonna 2010 20 000 kappaletta oli hyvä tulos. Ja Yhdysvalloissa Disney ja Euroopassa enimmäkseen Egmont pilasivat painotyön ja pitivät rahat.

 

Väittäisin huomanneeni silloin ennen, että suomalainen Aku oli kaikin puolin tuhdimpaa työtä kuin ruotsalainen kilpailijansa Kalle Anka. Amerikassa löysin etsimällä pikkukauppoja, joissa myytiin sarjakuvia. Kyselin tuttavilta. Donald Duck oli hämärästi tuttu hahmo. Disneyltä mieleen tuli lähinnä Mikki Hiiri.

 

Mutta niin ovat rahantekijät nopeita, että kun 1960-luvulla syntyi minua ilahduttanut sarjakuvan underground erilaisine räävittömyyksineen, Air Pirate Funnies joutui heti oikeuteen ja sai tuomion parodiasarjasta, jossa esiteltiin Mikin ja Minnin sukupuolielämää. Tuon lähteen mukaan Mikillä muuten on musta kikkeli, mikä viittaa tulkintaani, että M. Hiiri on oikeastaan afroamerikkalainen ja menee siten samaan sarjaan kuin ennen sotia suositut ”neekeri-ilveilyt”, joissa valkoiset näyttelijät mustasivat kasvonsa ja pelleilivät. Yksi porukasta muuten oli Al Jolson, äänielokuvan myötä suureksi nimeksi noussut iskelmälaulaja.

 

Suomessa, joka oli hyvin nyrkkivaltainen maa 1950-luvulla kustantaja Erkko oli huomannut tuotteen, jonka sekä lapset että aikuiset hyväksyisivät. Sodan aikana ja sen jälkeen oli huomattu, että huono viihde menee kaupaksi, mutta perinteisesti lasten ja nuorten julkaisut olivat hyvin jeesushenkisiä tai sitten niin partiopoikamaisia, että vähempikin olisi totiesti riittänyt.

 

Aku Ankka ei käynyt kirkossa, mutta oli muuten kunnon kansalainen ja lasten riemuksi jokseenkin hölmö. Lasten tietämä salaisuus on, että aikuiset ovat todellisuudessakin tyhmiä. Disneyn firmoilla oli ollut onni saada – vahingossa – talliinsa nerokas Carl Barks, ja tänäkin päivänä voi muisteluniteistä tutkia henkeä salpaavan hienoa kuvakerrontaa ja umohtumattomia tarinoita, joista oma suosikkini on kertomus vuoden kylmimmästä päivästä Karhujärvellä eli Akun ja Hannun kerskailukilpailusta.

 

Suomalaisia Aku miellyttää, koska hän jaksaa väkertää, vaikka yleensä epäonnistuu, ja on kaikin puolin tavis. Ja niin vaaraton, että hänelle saa nauraa, jos nyt tarvetta ilmenee. Nykyisin harvemmin.

 

Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä.

18 kommenttia:

  1. Barksin Aku ei ole tavis. Hän on yritteliäs ja osaa mitä vain, kunnes kova kohtalo, liika luottamus omaan ammattitaitoon tai aivan odottamaton sattuma kaataa hyvän yrityksen. Aku on pätevä sateentekijä, kauneussalongin pitäjä ym. Palomiehenä Aku tosin ei pärjännyt alkujaankaan, hän kun ei osaa yhteistyötä vaan pyrkii itse sankaritekoihin.

    Aku on kasvattajana täysin osaamaton. Perheen ainoa vauva, rajaton riehuja jonka veljenpojat kerran toisensa jälkeen pelastavat ongelmista.

    Mikki Hiiri on tavis. Tylsä, henkisesti tasapainoinen jokamies.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos näin, niin mikki on perussuomalainen. Ääntä kyllä piisaa mutta sisällön kanssa on vähän niin ja näin.

      Poista
    2. Aku on sitten melkein kuin Donald Trump.

      Luen juuri kirjaa "Minä yksin" (A Very Stable Genius: Donald J. Trump's Testing of America). Kirjassa monet korkea-arvoiset virkamiehet kertovat kokemuksistaan palvella tätä Donald-vauvaa kun hän Valkoiseen taloon tulla tupsahti. Aivan käsittämättömiä kertomuksia.

      Ps. Tuo "A Very Stable Genius" on Donald Trumpin oma käsitys itsestään, sitä hän toisti useampaan kertaan, tosissaan. Hullu! (jos näin vieraan, mutta meille ystävällismielisen valtion ex-presidentistä saa sanoa)

      Poista
    3. En saa Ifin pointista kiinni. Eihän Mikki ole mikään äänekäs riehuja, vaan yhteiskunnan kuuliainen osanen. Hän avustaa poliisimestari Sisua ja heilastelee siveästi ja rauhallisesti Minnin kanssa. Ei Mikki ole oppositiossa ketään vastaan, toisin kuin perussuomalaiset, joiden politiikan perussisältö on, että he vastustavat. Vastustavat liberaalia ajattelua, maahanmuuttoa, demareita, vihreitä, keskustalaisia vallanpitäjiä maaseutukunnissa. Mikki ei vastusta mitään, hän hengailee hymyillen mukana.

      Poista
    4. Mikki tylsiintyi siirtyessään sarjakuvalehteen ja pukeutuessaan pukuun. Vanhat nappihoususarjakuvat ovat paljon slapstick-henkisempiä, ja nykysilmin epäkorrekteja. En ole varma syntyikö hahmo alun perin kilpailijaksi Felix-kissalle.

      Poista
  2. Satiiri ja parodia ovat vaikeita. On usein vaikea nähdä onko kirjoittaja äärimmäisen tosissaan vai vetääkö hän yli tahallaan.

    Hectorin Sarjakuva Rockia pidän edelleen täysin tosissaan kirjoitettuna. Mikään ei viittaa parodiaan. Luokkaristiriidat jatkuu seur.num... Kun kasvan niin hirtän Roopen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Hector omien sanojensa mukaan oli tosissaan Sarjakuva Rockin tekstiä tehdessään.

      Milloinkahan Kemppinen sen parodiansa kirjoitti? Meinaan, että kun 1973 nuorison fiksuimmistoon kuuluvalla tekstintekijällä oli samanluonteisia aatteita ihan vakavissaan, ei ole mitään takuita että parodia olisi ymmärretty piruiluksi kieli poskessa.

      Poista
    2. Hector on sanoituksissaan ylikylän jätkä. Hänen kuvansa Amerikasta kestää.

      Poista
    3. Eipä kestä. Hector ei vakavikkona tajunnut, että DIsneyn ja Barksin Ankkalinna oli parodia.

      Se, että Nukkumatti oli oikeasti töissä Stasilla ei ole vielä mahtunut yhdenkään suomalaisen taiteilijan maailmankuvaan.

      Poista
  3. Jarlahan on jo selvittänyt tämän sarjakuvahahmojen nelisormisuuden salaisuuden: https://www.hs.fi/fingerpori/car-2000002470867.html

    VastaaPoista
  4. Valtiomiehet esikuvina. Matti Kassila neuvoi Jopi Rinnettä Palmu-filmeissä: tee hahmosta presidentti Paasikiven kaltainen. Tantun Rymy-Eetu oli kuin ilmetty Svinhufvud. Roope Ankan puheenparsi muistuttaa hämmästyttävän paljon Eljas Erkon supliikkia. Sitähän Sirkka Ruotsalainen kuuli kaiketi vuosia ennen pestiä Ankan päätoimittajana. Mahtoiko olla aluksi jopa sivutoimi? Päätoimi Erkon sihteerinä saattoi jatkua.

    Kiinnostava sattuma. Saksalainen mediapersoona Denis Scheck laati suositusvalikoiman maailmankirjallisuuden 100 klassikosta. Toinen sarjakuva joukossa oli Tintti. Carl Barksin edustus oli tuo sama tarina v. 1947, joka on tehnyt vaikutuksen arvoisaan blogistiin. Jossa siis Hannu Hanhi esiintyy ensi kerran. Lisäksi juodaan mehua ja uidaan avannossa. Mainio myös esityksenä sopimusoikeudesta.

    VastaaPoista
  5. Edelleen etsin sitä "ihan oikeasti muistamaani" ruutua, jonka näin kontallani isoäitilän tuvan lattialla uutta Akkaria selatessani about 1955 tai 6 -- sarjassa jossa metsästetään amerikan hallitsijan asemaa ("Kultainen kypärä"). Ruutu jossa Simppu Sininen (uuden käännöksen mukaan) ruikkii konekiväärillä Akua ja poikia jäisellä merellä. Opin lukemaan nelivuotiaana.

    Muistamaani kuvaa ei ole missään uudessa reprintissä eikä vanhojen akkareiden ulkomaisissa digitoinneissa. Mutta minulla on kuvamuisti.

    Tanskan toimistolle annettiin ymmärtääkseni myöhemmin toimeksi eurooppalaistaa amerikanismit ruuduista (Kemppinen on käsitellyt asiaa erinomaisessa Sarjakuvat -kirjassaan), joten oletan että orwellilainen menneen historian kokonaisväärennys on mahdollista muuallakin kuin russianmaalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttua. Kuvamuistini osaa myös pettää. Etsimäni mustavalkoinen kuva saattaa olla värillinen, toisessa kirjassa, ja erilaisessa kohdassa.
      AW

      Poista
    2. Mikki-Hiiri ja Torstai on jäänyt mieleeni mainiona langattoman viestinnän esityksenä. Torstai saa postin tuomana tilaamansa norsun ja riemua riittää!
      Sarja saattoi sisältää ennakkokäsityksiä vieraasta kulttuurista ja on nykyisin ylähyllyllä piilossa.

      Uimasta tullut Kunnaksen Ilkka

      Poista
    3. Kotimaiset digitoinnitkin ovat olemassa, tuolta pitäisi löytyä: https://www.akuankka.fi/lehdet

      Poista
  6. Tein varmaan virheen, kun tilasin tyttärelle Kalle Ankan. Minulta jäi tiedostamatta, että suomalaiset käänäjät ovat suolanneet tarinat paremmiksi. Itse vietin lapsuuden nokka lehdessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäpä luin skidinä 70- ja 80-luvulla sekä Akkaria että Kallea. Kaikki Aku Ankan tarinat oli julkaistu jo vuotta aiemmon Kalle Ankassa, joten uutuudenviehätys ei ollut kummoinen. Mutta Aku Ankan kieli oli kyllä nasevampaa, ja Akkarissa oli myös mainio Toimituksen oma nurkka, missä lukijat saivat esittää kysymyksiä Disneyn ihmeellisestä maailmasta. Toisaalta Kallesta oppi riikinruotsin arkikielen sanoja (jycke, kille, kosing), joita ei viljelty kotioloissa eikä normaaleissa lastenkirjoissa.

      Ördög

      Poista