Sivun näyttöjä yhteensä

8. maaliskuuta 2021

Du Fu ja Cao Zhi



 

Tilastoistani näen, että lukijoiden asenne on sama kuin ennenkin. Tarkoitan Suomessa viimeksi kuluneita 200 vuotta.

 

Runot ovat tarpeettomia. Hyvät runot ovat erikoisen tarpeettomia.

 

Tuon asenteen järjettömyys on helppo osoittaa. Sekä maassa että näkymättömässä maailmassa runous on yleensä ollut poliittinen ase. Sitä kumarretaan, joka esittää runoja tai laulaa virsiä. Uhka on kauan katkaiseminen tai vähintään talon ja tavaroiden menettäminen.

 

Ylimysrunot selitettiin valheellisesti poikkeuksiksi. Sellaisia olivat Suomessa veisut puolijumalista, kuten Väinöstä ja Ilmarista, Euroopassa trubaduurirunot ja antiikissa suurimpien sankareiden eepokset, kuten Odysseia ja Ilias, sekä merkittävä osa Vanhan Testamentin psalmeista.

 

Syvästi yksilöllinen runous on saman ikäistä Kreikassa (Sapfo, Arkhilokhos ja monet muut). Kun osaan lukea noita tekstiä alkukielellä, asetun muiden todistajien joukkoon ja huomautan myös, että kehittynyt tietotekniikka sallii jossain tilanteissa hakea yksilölliset ”sormenjäljet” sanavalinnoista ja kieliopista.

 

Lukijoista osa on lukenut viimeksi runoja koulussa ala-asteella ja ajatellut, että outoa ja vastenmielistä. Luullakseni tätä nykyä voi mainiosti käydä koulun ja kirjoittaa ylioppilaaksi lukematta yhtään säettä läksykirjoista. En sano että se olisi helppoa, vaan mahdollista. Silti: olisi yllättävää tavata nuori ylioppilas, joka olisi välttynyt täysin myös lasten loruilta.

 

Maailma on muuttunut. Runous on nyt kaupallista, ja ihmisten teloittaminen on taantunut muuallakin kuin Venäjällä. Jopa Kiinassa joukkomurhaamisella on esteitä.

 

Kaupallista runoa sanotaan lauluksi.  Sopiva kirjanmerkki on Bob Dylan kirjallisuuden Nobeleineen, mutta kyllä Beatles oli uskomattoman hyvä. En ole asiantuntija, mutta mielestäni erinomaisia lauluja syntyy ja eitetään jatkuvasti, myös suomeksi. Historiallisesti runous on ollut melkein aina esitettyä, ei luettua. Koskenniemen kuuluisin runo on Finlandia ja Leinon Lapin kesä, edellinen valmiiseen sävelmään kirjoitttu ja jälkimmäinen vuosikymmeniä tekstin julkaisemisen jälkeen sävelletty.

 

Maailman varovaisesti sanottuna paras runous tekee uutta tulemista. Saksaan sijoittuvat kustantaja De Gruyter on panostanut hyvinkin paljon avoimeen aineistoon, joka siis julkaistaan verkossa ilmaiseksi.

 

”Library of Chinese Humanities” on huikean hieno. Olen ladannut pysyvään, ylenaikaiseen jäyttöön pdf-muodossa Du Fun koko tuotannon ja samoin Wang Wein ja Cao Zhin. Mukana ovat pinyin-kirjoitusmerkit eli perusvereio alkutekstistä, englanninnos, alaviitteet, selityksiä, johdantoja ja hakemisto.

 

Ranskalainen Plèiade-sarjan ”Anthologie de la poèsie Chinoise” sai siis heti rinnakkaisteoksen. Mainitsemistani ja etenkin Li Baista (Li Po) on helposti saatavissa kymmeniä käännöksiä Euroopan eri kielille, ja käännöksistä näkee kymmeniä eri tapoja lähestyä näitä merkillisiä tekstejä vuosilta 200 – 800. Ja niissä on tietysti hyviä ja vähemmän hyviä. 

 

Du Fu katastrofista. Kuvassa hänelle tärkeä vuori.

 

”Lehdettömiä runkoja, revenneitä puita, lohkareita röykkiöinä pidättelemässä. Veden jyry pudotti pilvistä jumalat ja henget, Niin äkkiä ihmisen maailma muuttuu. = = = Ihmisten maailmassa voi vaivoin löytää itselleen sijan – kenties livettävän kielekkeen seistäkseen jalat haralla.”

38 kommenttia:

  1. Ainakin mulle runojen oivaltaminen ja ymmärtäminen on ollut vaikeata. Vasta kun sain muutaman tunnin opetusta runon lausunnasta ja tulkinnasta pääsin hiukan jyvälle asiasta. Pätevän opetuksen ansiosta voitin mm lausuntakilpailut RUK:ssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lausuntakilpailut RUK:ssa - perkeleen runkut äidinnussija-pullamössöt, ja te peräkammarin pojat siellä; Teistäkö tässä pitäisi tehdä sotilaista Suomen armeijaan. Taakse poistus!
      Riviin järjesty! Asento! Katse eteenpän!
      Vaikka verinen vittu lentäisi silmienne ohi, silmämunakaan ei liikahda!
      [... sensnroitu ..]

      Poista
    2. "Nimetön" et ole näköjään koskaan tutustunut aikamiesten runouteen. Minäkin kaunosieluisena ja puhtoisena järkytyin, että tällaistakin on. Vain paheksumismielessä niitä hiukan silmäilin.

      Poista
    3. Unohit sikarin verisen v:n suusta, muuten kyllä tuttua "runoilua" vielä 1970-luvun aseellisen palvelun ajoilta pikkupikkukapiaisten lausumina.

      Tänään armeijan käytänteet ovat siistiytyneet kaikilta tasoiltaan kielenkäytöstä lähtien.

      "Oikeaa" runonlausuntaa tuskin silti harrastetaan vieläkään, saatika että olisi asemasodan ajanvietehuvittelun jälkeen kilpailemaan yllytty. Joku lotisee joutavia.

      Poista
    4. Riippuu komppaniasta, mutta yleisesti ottaen RUK:ssa on aika sivistyneitä kapiaisia. Nuoremmat upseerit ovat kadettikurssiensa kärkipäätä ja kouluttajakokelaat vastaavasti edellisen kurssin parhaiksi arvioituja johtajia. Ei siellä enää huudeta kiroillen. Tinkimätön sisäkuri ja sisäinen kuri ("kolmas alokasaika") luodaan hienostuneemmin keinoin. On itse asiassa jopa karmeampaa, kun esimies antaa täysin älyttömiä, lähes tulkoon inhimilliset voimat ylittäviä käskyjä rauhallisella puheäänellä, pieni huumorin pilke silmässä vilkkuen. Onhan kaikille RUK:ssa selvää, että sieltä pääsee pois, kun vain pyytää. Ja koulutuksessa on mitoitettu hyvin tarkkaan, kuinka pitkälle oppilaan pinna venytetään. Kokeilemalla on opittu.

      Poista
    5. Vanha sanonta kuuluu: Housut pois ja hoitoon.

      Poista
  2. En muista että koulussa 60-luvulla olisi käsitelty muita runoja kuin Kalevalaa ja Vänrikki Stoolin tarinoita. Varsinkin jälkimmäinen on omiaan vieraannuttamaan nuoren runoudesta loppuiäkseen. Ja Koskenniemen tuotannosta olisin nostanut tunnetuimmaksi Ateenalaisten laulun. Sitä laulettiin ja taidettiin käsitellä myös esimerkkinä runomitoista.
    AW

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ateenalaisten laulu on Viktor Rydbergin runo.

      Poista
  3. Gråsparven är en sällsynt fågel.

    Den döljer sig
    som ax i åker.
    De gyllenbruna fjädrarna,
    lika eftersökta som gatstenar.
    Den har ett stort projekt på gång:
    leva en dag till och en natt till
    och en dag till...

    Harmaavarpunen on harvinainen lintu.

    Se kätkeytyy
    kuin tähkä peltoon.
    Kellertävänruskeat höyhenet,
    yhtä kysyttyjä kuin katukivet.
    Sillä on iso projekti meneillään:
    elää vielä päivä ja vielä yö
    ja vielä päivä…

    Verner Aspenström

    VastaaPoista
  4. Mitä ajankohtaisin runo on Kiplingin Dane-geld:

    It is always a temptation to an armed and agile nation
    To call upon a neighbour and to say:--
    "We invaded you last night--we are quite prepared to fight,
    Unless you pay us cash to go away."

    And that is called asking for Dane-geld,
    And the people who ask it explain
    That you've only to pay 'em the Dane-geld
    And then you'll get rid of the Dane!

    It is always a temptation for a reach and lazy nation,
    To puff and look important and to say:--
    "Though we know we should defeat you, we have not the
    time to meet you.
    We will therefore pay you cash to go away."

    And that is called paying the Dane-geld;
    But we've proved it again and again,
    That if once you have paid him the Dane-geld
    You never get rid of the Dane.

    It is wrong to put temptation in the path of any nation,
    For fear they should succumb and go astray;
    So when you are requested to pay up or be molested,
    You will find it better policy to say:--

    "We never pay any-one Dane-geld,
    No matter how trifling the cost;
    For the end of that game is oppression and shame,
    And the nation that plays it is lost!"


    Elpymismiljardit ovat vain alku. Kun kerran maksaa yhteisvastuuta, niin sitä joutuu maksamaan yhä uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitihän jonkun tuoda esiin taas typerää pakkoenglantia...

      Poista
    2. Noinhan se menee.

      Kun kerran suostut kiristykseen, kiristykselle ei loppua ole. Mafia osaa hommansa ja Kipling tiesi, mistä puhuu.

      Poista
    3. Hyvinpä "omasi" tunnet...

      Poista
  5. Ovelaan tapaan rupeaa runolle. Ensin joku täky, ja sitten kynsiä viilaamaan. Jätetään pojat mekkaloimaan keskenään edellisen asian kanssa.
    Vaan kun ennen oli koulussa rukoukset, niin virret kaikuvat yhä päässä. Ja laulutuntien maakuntalaulut.
    Osallistuin niillä eväillä Erkon kilpailuun. Laine voitti.

    VastaaPoista
  6. Koulut ja oettajat ovat olleet erilaisia, keskenään ja eri aikoina. Meillä muinoin, vielä samalla 60-luvulla - jopa poikakoulussa - ei juututtu Kalevalaan eikä vänrikkeihin. Cajanderin Salomaan heksametrin osaan vieläkin. Modernimpi kotimainen runous pysähtyi jonnekin Hellaakoskeen. Ruotsin tunneilla kyllä opeteltiin Nils Ferliniä, Bo Zetterlindiä ja Harry Martinsonia, ja toki Dan Anderssonia. Ja jopa lyhyessä saksasa edustavat näytteet vanhasta päästä Goethelta ja Schilleriltä. Englannista vain jotain yliromanttista Shelleytä. Nykyään taitaa opetus olla niin tulosohjelmoitua, ettei tällaiseen tuottamattomaan turhuuteen ole aikaa. Musiikinopetus Ateenalaisten lauluineen oli sanoitusten osalta lähes plus miinus nolla, kun se loppui jo 12-vuotiaana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvaamani opetus tapahtui siis yhdessä Helsingin, edelleen, johtavista yksityiskouluista. Mutta luulisin jo rinnakkaisluokalla tilanteen olleen toinen, koska siellä opetti alan uudistamisesta myöhemmin kuuluisaksi tullut opettaja. Ja näytelmäkerhossa tehtiin esitystä Spoon River antologiasta.
      AW

      Poista
  7. 60-luvun teini-ikäisenä luin kaupunginkirjaston koko runohyllyn läpi periaatteena kirja per runoilija. Siinä oli melkein pelkästään suomalaisia ja ehkä vain alle puolensataa runoilijaa. Halusin tutustua vähän kuhunkin, muuten kun olin jo vuosia lukenut viikoittain proosaa säkkikaupalla. Monet jättivät jälkensä, ihania esimerkiksi Aaro Hellaakoski, Helvi Juvonen, Otto Manninen, Katri Vala ja Martti Haavio (Mustapää). Ruotsalaisista Harry Martinsonin Aniara oli jo silloin kokemus. Monet muut ruotsalaiset, kuten Elmer Diktonius. Ja Taube ja Bellman myös! Tässä välillä ei ole ollut aikaa lukea niin lyhyitä tekstejä, mutta nyt eläkkeellä mieli on taas vapaa.

    VastaaPoista
  8. Ennenhän sitä runoutta tuli koulussa laulujen muodossa. Meillä ainakin laulettiin laulamasta päästyä 50- ja 60-luvulla. Harmooni vain rutisi, kun taas mentiin. Sanojen mukana tuli aatteet ja arvostukset. Laulettiin Tuhantein rantain partahilla, Kaunis on kuolla kun joukkosi eestä, Honkien keskellä mökkini seisoo, Arvon mekin ansaitsemme ja Teki peipponen koivuhun pesän. Virret tulivat kaupan päälle, melkein koko virsikirjakin opittiin ulkoa niin kuin laulukirjakin.

    VastaaPoista
  9. Runo vaatiin tilaa ja ilmaa ympärilleen, hiljaisuutta ja hämärää, luvan olla ja kuunnella tavuja. Ei sellaista ylellisyyttä ruuhkavuosien arjessa ollut. Nyt on, eläkkeellä. Isäni, kiertokoulun käynyt, innostui seitsemänkymppisenä runoista, luki Lauri Viidan koirankorville, opetteli Jylhää ulkoa. EI ole sellaista ikää, johon runo ei osuisi.

    VastaaPoista
  10. Hienoa,että blogisti kannustaa jatkuvasti runolle rupeamista.Tarpeen.Olen näinä kovina aikoina ilahduttanut ystäviäni Li Poon runolla. Koska nappasin sen tästä blogista,toistan sen kiitollisena.
    Iässä ja varmajalkaisuudessa olemme yhdenvertaiset
    Meillä silmät eivät ole aivan sokeat eivätkä korvat kuurot.
    Makailemme kevättä ja juomme minkä jaksamme
    ja hilpein mielin tunkeudumme nuorten seuraan.
    Li Po

    ps.Li Po varmasti hyväksyisi, jos nyt koronan aikaan muuttaisimme viimeisen verbin konditionaaliin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Li Posta tulee mieleen Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuu ja sieltä mainio loru Herra Pii Poo :)

      Poista
  11. Rehvastellaan "Hukkaperän lauluilla"(Koskimaa), mutta salaa imellytään "omenien uneen" (Lorca).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö "Takaliston lauluilla"(Nummensalo)?

      Poista
    2. Eikö löytynyt senverran itsetuntemusta, että olisi voinut pidättäytyä kommentoimasta?

      Poista
    3. Kyseessä on ihan todellinen julkaistun runokokoelman nimi.

      Poista
    4. Myös Juhani Aholla on hieno takalisto-aiheinen lastu. Sanan on joku, ilmeisesti ennen sotia, ottanut kiertoilmaukseksi, ja sittemmin alkuperäinen merkitys "takamaat", "peräkylät" on kokonaan unohtunut.

      Poista
  12. Miksi lukea kiinalaista runoutta englanniksi, kun meillä on Pertti Niemisen loistavat suomennokset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noista missä on pinyin-käännökset mukana huomaa että alkuperäisissä on loppusoinnut.

      Poista
  13. Durante medio siglo
    la poesía fue
    el paraiso del tonto solemne.
    Hasta que vine yo
    y me instalé con mi montaña rusa.

    Suban, si les parece.
    Claro que yo no respondo si bajan
    echando sangre por boca y narices.

    - Nicanor Parra

    VastaaPoista
  14. Jos tekisi antologian, pitäisi ehdottomasti laittaa otsikkoon "lukiolaisille ja muille lapsenmielisille". Esipuheessa pitäisi väittää, että teos on tarkoitettu lukion äidinkielenopetukseen. Tällöin voisi käyttää teoksia ilman lupaa ja maksaa vain niille, jotka pyytävät erikseen korvausta. Tekijänoikeuslain 18. pykälä on aivan liian vähällä käytöllä.

    VastaaPoista
  15. Kiinassa ja Japanissa sekä Taiwanissa runous on edelleen tärkeätä. Siihen liittyy teenjuonnin ohella toinen elementti, nimittäin perinteinen vesivärimaalaus jota on tehty vuosisatoja ellei tuhansia vuosia. Se on eräänlaista runoutta ja mietiskelyä mutta toisella tasolla. Yleensä aihe on vuoristomaisema jossa liikuskelee munkkeja ja maisemat ovat jylhiä mutta yleensä aika viitteenomaisesti kuvattuja. Kiinassa ja Taiwanissa harrastetaan maisemamaalauksia. Perinteisesti tekijät käyvät vuoristossa, jos ylipäänsä käyvät, ja jälkikäteen laativat maalaukset muistikuvien perusteella, ei paikan päällä. Toinen tärkeä aihepiiri on kirsikkapuut kukinta-aikaan. Molemmissa maissa tätä perinteistä tyyliä arvostetaan korkealle ja mestareiden teoksista maksetaan lujasti. Länsimaista taidetta löytyy sieltä yhtä lailla, siis paikallisten tekemänä. Monet ovat käyneet opissa Pariisissa, Roomassa ja Lontoossa omaksumassa uusia ajatuksia. Teoksia, jotka yleensä ovat öljymaalauksia, on mahdoton erottaa eurooppalaisista 1930-1950-luvun maalauksista tyylin ja tekniikan puolesta. Sensijaan veistokset ja piirrokset eri tekniikoilla yleensä poikkeavat rajusti siitä mitä täällä on totuttu näkemään.

    VastaaPoista
  16. Olen kai tullut siihen ikään, että Ferlinghettin I Am Waiting tuntuu oikein hyvältä:

    https://www.poetryfoundation.org/poems/42869/i-am-waiting-56d22183d718a

    VastaaPoista
  17. Tomas Tranströmer ilmaisun vaikeudesta:

    Det enda jag vill säga
    glimmar utom räckhåll
    som silvret
    hos pantlånaren.

    VastaaPoista
  18. Kaksi vastakkaista sitaattia:
    Tranströmer:
    "Jag har låga stränder
    om döden stiger två decimeter
    översmämmas jag."

    Ja nuoruuden suosikki Helvi Juvonen:
    "Jäkälä nosti pikarinsa hauraan,
    ja sade täytti sen, ja pisarassa
    kimalsi taivas, tuulta pidättäen.
    Jäkälä nosti pikarinsa hauraan:
    Nyt malja elämämme rikkaudelle."

    VastaaPoista
  19. "Poetry is the record of the best and happiest moments of the best and happiest minds."
    Percy Bysshe Shelley (1772 - 1822)

    VastaaPoista
  20. So long boys = niin pitkiä poikia.

    VastaaPoista