Sivun näyttöjä yhteensä

18. maaliskuuta 2021

Kun sana sattuu



 

Eilenkin illalla kirjoitin sanoja musiikkiin. As-duuri Op. 110 oli vuorossa. Olin huomannut, että Thomas Mann ja T. Adorno panevat omiaan ”Tohtori Faustuksessa”, jossa keskustellaan erään Beethovenin toisen pianosonaatin hullunkurisuudesta (kaksiosainen Op. 112).

 

Vaikka Mann on niin mahdottoman hyvä, hän jää välillä oman lauseensa vangiksi aivan kuin ajelehtiva puu joen mutkan akanvirtaan.

 

Oivallus antoi odottaa itseään vuosikymmeniä. V.A. Koskenniemi oli hänkin luomassa ”vuosisataista suomalaisuutta” eli väärentämässä meille pitkää menneisyyttä. Heikki Klemetin ”Oi kallis Suomenmaa” esitettiin ensi kerran Lapualla maatalousnäyttelyssä 1920, mutta todellinen hitti siitä tuli Talvisodan sankarihautajaisissa, joita riitti. Samalla vakiintui näkymätön tulkintaohje ”laahaavasti”, schleppend. Kansanmusiikista napattu melodia on oikeastaan reipas pelimannimarssi.

 

Koskenniemi kirjoitti Jean Sibeliuksen orkesteriteoksen ”Historiallisia kuvia” viimeiseen osaan tilauksesta sanat välirauhan aikana 1940. Hän onnistui suurenmoisesti. Sibeliukselta ei ole virsikirjassa kuin yksi virsi (Soi kunniaksi Luojan), mutta tämä hymni. Koraalissa on aina sama ongelma. Soitettuna tai laulettuna se tahtoo mennä niin kuin värjärin sälli Limperin Ellu -vainaan kävely, eli vähän sinnne päin. 

 

Koskenniemi on kuullut musiikin hienon rytmiikan ja ollut tarkkana fraseerauksesta. Ja onni, että puheet ”Finlandian” vaihtamisesta Suomen kansallislauluksi ovat taas unohtuneet. Se on aivan liian vaikea yhteislauluksi.

 

Kun kirjoittaa sanoja eli siis runoja pianosonaatteihin, tempomerkinnät ovat tärkeitä. Beethoven on joskus äärimmäisen hidas. Sanoja ei voi olla kuulematta. Ne pulpahtelevat.

 

Marcel Proustin isoäiti, tuo unohtumaton henkilö, ei koskaan väittänyt vastaan, kun esitettiin arvioita kirjallisuudesta. ”Mutta äidiltään oppimissaan asioissa hän oli varma tulkinnoistaan ja erotti heti, missä määrin muut löysivät ne. Näitä asioita olivat eräiden ruokalajien valmistustapa, Beethovenin pianosonaattien tulkinta ja oikea määrä rakastettavuutta, jota oli osoitettava ter5 tervehdyskäynnille tulijoille. ’Kai hänen tekniikkansa on parempi kuin omani, mutta maku pettää, kun ihminen soittaa koruttoman andanten noin mahtipontisesti’, mummoni sanoi. Sisäfilee perunoiden kanssa on ihmeellisessä yksinkertaisuudessaan kuin Pateettinen sonaatti.”

 

Numero 8, Op. 13, c-molli.

 

Beethovenilla, joka oli ikävä ja rettelöintihaluinen ihminen paremmallakin tuulella ollessaan, lankesi vähän väliä ansaan ja sävelsi pitkiä pätkiä kuin Beethoven. Parhaimmillaan hän muisti, että musiikki on puoliksi hiljaisuutta.

 

Onneksi meillä on pianisteja, kuten kuvan Rosen ja vanhoilla päivillään tapansa parantanut Barenboim, jotka ymmärtävät epäjatkuvuuden tavalla, joka tuli matematiikkaan vasta Beethovenin kuoltua. Ennen oli tyydytty pitämään pikkuisen pianon reunasta kiinni. Diskreetti matematiikka johti etenkin venäläiset mestarit nimeämään pienempiä ja suurempia äärettömiä. Egorovia ja Florinskyä haukuttiinkin Nimen palvojiksi.

 

Proust ja Beethoven olisivat ymmärtäneet, mistä on kysymys. Ja – ”pateettinen” ja ”passio” on sama sana.

7 kommenttia:

  1. Musiikki -- ja taide yleensäkin -- on taitoa viehättää. Enemmän on vähemmän.

    VastaaPoista
  2. Hesarin kirjallisuuspomo kirjoitti taannoin esseen, jossa kritisoi näky-Venäjän lasten ohjaamista militaristisiin leikkeihin ("Ketä sinä poika oikein osoittelet?" tms.) Joutuipa kuitenkin lopuksi laventamaan aihettaan ja päätyi Klemetin säkeeseen "kun hän henkensä halvan sulle antanut on". Esseen kirjoittaja kommentoi: "Halvan?"

    Ehkäpä Klemetti kuitenkin tuossakin aidosti vain toteutti peruskatsomustaan; elämäkerran mukaan hän hyvinkin herkästi toivotti kotiinsa pyrkivän ei-tärkeän henkilön jo ovella "helvettiin" (milloin ei delegoinut tehtävää vaimolleen).

    VastaaPoista
  3. Finlandia-hymnin sanat kaikuvat aika tyhjinä. Maamme-runo on sitä selvästi kauniimpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Finlandiasta ei kai ole senkään vuoksi kansallislauluksi, että siihen ei taida olla ruotsinkielisiä sanoja. JRi.

      Poista

  4. Ajankuluksi ja viihdyttäytyäkseni tulee hakeudettua välillä ensi-iltoihin tsikaamaan minkälaista jengiä tilaisuuksiin kokoontuu. Tampereella on parasta teatteri tältäkin puolelta.

    Kansallisoopperasta ekskusiivinen minkkiturkkimuuri on jäänyt kansanperinteeksi, tai paremminkin hienostomuistoksi vain. Heikki Reenpää miehenpuolista kantoi upeasti erityistä pitkää liki polviin takkia loppuun saakka ja oli kuin tervehdys Euroopan kultuuri- ja juhlavuosisatojen raatihuonetanssiaisista.

    Satu Huber käy oopperan ensi-illoissa. Arvelen että hänen seuralaisensa, upea hoikka laittautunut, tyylikkään koristeellisesti pukeutunut jo erittäinkin korkean ijän kaunotar, olisi anoppinsa ? Tai tuota Huber-Ahlström puolta kuitenkin. Kiva kun lehdestä luin että poikiakin on kolme. Ja jos kolme kertaa kolme tekisi 9, niin isot firmamme voisivat saada kotimaisiakin toimitusjohtajia. Ettei heidänkin osaltaan oltaisi työperäisten maahanmuuttajien varassa. Ettei kaikki heittäisi Wolttia.

    Satu Laitinen PYP johtokuntaisänsä yllytyksestä kai paineli Hankenin jälkeen Mauno Koiviston juuri raottamiin kansainvälisiin pankkeihin Helsingissä, hänen valintansa oli City Bank tuo Citigroupina tunnettu yhteisen globalisaatiokohtalomme mahti.

    Satu H.,Nordean/Goldman Sachsin von Koskull. Jorma Ollila. Pentti Kouri hypähteli jengiin Quantum moniuniversumista Soroksen teitä. He tulivat harmaan rahan nostamina. Alkemian vallankumous alkoi. Ai, et ole kuullut? Niinpä. Harmaa oli sääntöpankit ohittava ja korkoa ja likviditeettiä salliva uudistus Baselista. Klubin suomalaisjäsen Mauno K. ihailtu, ja Suomikin jo vanhentuvan pääomanohjausmallin onnistuneena kultakehysmuistona -Ryti. Et ole kuullut.

    Aikana kun James Callghan jo luovutti Thatcherille "ei tästä kahlitsemisesta tule valmista". Koivisto korpisoturi BIS valtiasten salongissa, eikä seinien vierustoilla. Historiamme ainut diplomaattipiireissä kiertänyt valokuva Maoa ja Reagania myöten, on se pikakivääri Emmaa lonkallaan roikottava mies suikka korvalla ja matkalla Linnaan. Äänislinnaan.

    Minäkin ihailin ja yhä. Mutta kvanttifysiikka on oikukasta. Toimii/ja ei. Antti Rinne oli Eläke-Fenniassa ja sitten nimellä Elo työeläkesäästöjen päällä, 26 mrd eli 10 % kaikesta kerätystä Elossa. Satu Huber erosi juuri noista Eloksi nimetyistä 26 mrd:sta.
    Jatk.

    VastaaPoista
  5. Jatk.
    Ja tuolle riihivuorellehan kapuamme eläkkeelle. Koroillaeläjiksi. Se sulaa altamme miinuskoron maailmassa. Ja jos kansantulon ansaitsemisen sijasta "palkannauttijoina" rupeamme eläkkeennauttijoiksi rahankuluttajiksi, niin 26 mrd riittää vuodeksi.

    Höh jees ja se finanssimatematiikasta. Tämänsortin laskuoppi ja huiputusmoraali käy täydestä Säätyjen tolloilla. Tänään. Vrt. "Taikaus" 16.3. kommmentti koronatyömaiden pakkojatkamisesta.

    Antti Rinne ja Satu Huber ja keitä kaikkia ; Risto Murto ja BemariAilus ovat olleet jo pitkään helisemässä. Harvard Yale MIT kompassineulan värinää seuraten on kouluttauduttu ja opiskeltu uutta ja outoa -vaihtoehtois ja epätavallista- rahantekomaailmaa. Sitä mikä tärkeimmäksi asettui Tehdasmaailman sijaan. Ja vuorineuvosten sijaan.

    Noita taserunoilijoita talentteja MBA nuoria rikastujia, meikän käy sääliksikin. Kuinka sivistyslyseoittemme Ylioppilaslakista tuli huppu. Puhuvat ihan legoa yliopistojen rehtoreita myöten. Dekaaneja haettiin yhteishaulla, kansainvälisiltä osaajamarkkinoilta. HeSa avoimet työpaikat 14.3.

    Juttutupa eli hetken renessanssin toimittaja Matti Väisäsen älylllis-oppineessa innoituksessa. Osuin jonkun kerran paikalle ent. Työväentalolle ja mikä Scandic ällö nyt onkaan. Siellä oli useakin eläkemiljardien hallitusherra tai toveri paikalla. Joku ymmärsi -ja rohkeni- kiukutella että kun ei niistä sijoituksista tahdo ymmärtää. Jäsenten rahoja kuitenkin.

    Yksi oli rohkea. Juuri Antti Rinne Pro ja Elo (ent. Eläke-Fennia): "Etkö uskalla kysyä ja panna yhtiösi vastapuoli miestäsi/naista tiukoille?" Minusta se oli törkeästi, epätoverillisesti sanoa täräytetty. Mutta.

    Taisi olla Antti oikeassa. Rahan markkinoilla. Sekin vielä että Elo on sofistikoitu osaaja. Totta kai vuosi sitten sukellettiin, kevätuitossa pulahdellaan. Elo oli kuivilla jo Juhannukseksi 2020. Satu H. ei kärsi enää jankata. Lähti kun ikääkin. Elo on ok. Ehkä etulyönnissäkin. Avantgarden on tulevaisuus.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  6. Saatanan siat, alkaa taivaallinen sanoitus Beethovenin viidenteen. Sopii monelle, en likaa suutani nimillä.

    VastaaPoista