Sivun näyttöjä yhteensä

28. joulukuuta 2020

Suomi 2



 

Olen samaa mieltä kuin nimetön kommentoija ennen joulua. Juha Hurmeen ”Suomi” ei ole yhtä hyvä näytelmä kuin edellinen, ”Niemi”. Dramaturgia pätkii.

 

Tämä tarkoittaa, että jokaisen ahtaisiin asuinsijoihin kyllästyneen kannattaisi kiirehtiä lukemaan Hurmeen kirja, koska se on täynnä sanomisen iloa, hyviä ajatuksia ja etenkin yllätyksiä.

 

Hän on ottanut pääasiakseen Lönnrotin ja Kalevalan. Hyvä asia. Mutta hän jättää jäsentämättä. Lönnrot rakensi kuvitteellisen teoksen eikä vastustellut kovasti, kun teosta väitettiin suoraan kansan suusta kaivetuksi.

 

Oudosti ja mielenkiintoisesti 1700-luvun lopulta asti kaikenlaiset sissiliikkeet ovat ilmoittaneet: me olemme kansa.

 

Hurme jättää aivan maininnatta Suomen uusvasemmistolaisuuden, joka oli eliittiliike. Ajatus dosenttien sodasta toteutui Keski-Euroopassa, ja opiskelijat eli suomeksi ylioppilaat olivat liikehdinnässä näkyvimpiä USA:ssa.

 

Kyllä meillä vanhalla työväenliikkeellä ja etenkin Moskovan linjan jyrkillä miehillä oli naurussa pitelemistä, kun papin tyttäret ja ministereiden pojat alkoivat äkisti rakastaa heitä. Vuosi oli noin 1970.

 

Hurme kirjoittaa paljon Toivo Kärjestä, ja se on hyvä. Minustakin hän oli merkittävämpi säveltäjä kuin Kokkonen ja Sallinen, vaikka ei aivan yhtä hyvä kuin Arvo Pärt, joka nyt ei kuitenkaan ole suomalainen.

 

Mutta häneltä jää maininnatta, että eliitiltä vei pohjan ja siis kannatuksen Kärjen esityöllä pintaan noussut rokki ja poppi, kotimainen, suomeksi huonosti esitetty. Sen kansa otti omakseen. Nyt meillä on melkein kuin Ruotsissa taivaanvaloja milloin mistäkin yllättävästä maan kolkasta.

 

Olisin halunnut Suomen kuvaan maininnan koululaitoksesta. Meillä on puoli vahingossa kansainvälisesti verrattuna järkyttävän hyvä musiikkiopetus sekä niin sanotulla kevyellä että raskaalla puolella.

 

Ei kannata ihmetellä musiikin suurta merkitystä. Englantikin oli raunioillaan hoippuva entinen suurvalta, kun tuli 60-luvun alussa Beatles ja sen perässä kaikki. Ja jos täytyisi sanoa ihan vakavissaan, mahtavia ja peruskouluun tukeutuvia onnistumisia ovat monien muiden joukossa opettajien, sairaanhoitajien ja poliisien koulutus. Ehkä pitäisi lisätä: ja armeija.

 

Lönnrotin Kalevalasta on suora yhteys suomirokkiin. Rytmikkyys. Trokee. Mutta Lönnrot ja Kivi olivat saman kovan tehtävän edessä. Kirjallisuudelle oli keksittävä kieli. Ei sellaista suomea kuin Kalevalan eikä sellaista suomen murretta kuin Kiven ollut olemassakaan. He itse sen keksivät.

 

Samaan haasteeseen vastasivat aikanamme Juha Watt Vainio ja Juice Leskinen. ”Viidestoista yö” onnistui siinä missä sotien jälkeinen modernismi epäonnistui. Se puhutteli kaikkia Se oli kaikkien oma, heti.

14 kommenttia:

  1. Vasemmistolainen opiskelijaliike perustui aika paljon myös "ylioppilastulvaan", eli siihen että papinpojat ja -tytöt olivatkin yhtäkkiä opiskelijajoukossa pieni vähemmistö. Ihmisillä oli myös suuri huoli siitä olisiko valmistuville tarjolla koulutusta vastaavaa työtä.

    VastaaPoista
  2. Kyllä se hyvä kirja mielestäni on.
    Hurme aika etevästi tuo esille sen, että Kalevala oli tilaustyö ja Lönnrot etevä sitä toteuttamaan.
    Melkein naurattaa kun aattelee kaikkia heitä jotka Kalevalan pohjalta historiaa nykyisin hahmottaa ja selittää.
    Satua ja fiktiota!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Historia on satua ja fiktiota. Osaksi.

      Lönnrot toki rakensi kokonaisuuden nimeltä Kalevala, mutta ei hän runoja päästään keksinyt. Hän vain paranteli ja yhdisteli kuulemiaan ja muistiin merkitsemiään pettämättömällä rytmitajullaan.

      Ihan samalla tavalla siis kuin muutkin runonlaulajat. Tosin ei korvakuulolta ja ulkomuistista.

      PS. Niin – kuka sen Kalevalan tilasi, jos se muka tilaustyö oli? Ehkäpä osuvampaa olisi sanoa, että Kalevalalle oli tilaus.

      Poista
  3. Kun noita nykymääkimisiä, -piipittämisiä, -molottamisia jne. mäsä-sanoituksin melutaustalla kuuntelee niin voi vain ihmetellä mihin ovat kadonneet laulu-,sanoitus-,sävellys- ja sovitustaitoiset tyylitajuiset ihmiset. Estääkö kehumasi itseriittoinen musiikkiopistojärjestelmä heidän esillepääsynsä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sibelius-akatemiassa on myös kansanmusiikkilinja, ja pätevä onkin, mutta sen käyneiden tekemisiä ei kuule musiikkiradioista Suomessa. Silloin tällöin monipuolisesta Klassika Raadiosta. Se löytyy netistäkin.

      Soittolistaradioita on turha kuunnella uuden toivossa. Ne soittavat copypastea.

      Poista
  4. Parhaita suomalaisia kirjoja kautta aikojen on 100 sosiaalista innovaatiota Suomesta (SKS 2006, uusi laitos 2013, noin 100 kirjoittajaa, toim. Ilkka Taipale, uuden laitoksen esipuhe Sauli Niinistö).

    VastaaPoista
  5. Ensin oli Radio. Media was the message, ja se tuli Amsterdamista eikä Lontoosta. Se toi muunmuassa bluesin ja John Mayallin, sekä rockabillyäkin. Sitä kuunneltiin iltaöisin kelien ollessa hyvät. Suomen radiossa oli vain Lauantain toivotut ja Iltatuulen viesti. Jollekulle tuli NME, New Musical Express, ja sitten tilattiin siinä olleessta osoitteesta kimpassa levyjä Lontoosta syrjäkylään. Musiikki syntyi sekä folkkina irlannin suunnalla että Kaliforniassa rockina ja NY:ssä street clubeilla -- suomessa ymmärrettiin hitaasti vahvistimet ja yhtyeiden perustaminen, sekä Robert Zimmermann.

    Kaukana sitten tämän perälaineessa tulivat piiklekset ja että radiosta saattoi kuulla myös populaaria musiikkia. Sankari tässä taisi olla Antero Harpf ja sunnuntai-iltapäivän sekalaiset musiikkiradioinnit.

    Samaan aikaan Ranskassa oli keksitty poliittinen laulu, mutta se on oma juonensa.

    VastaaPoista
  6. Kyllä ne alkupwräiset runotkin arkistoista löytyvät. Ja niiden käyttäminen erilaisissa tutkimuksissa on jo aivan eri asis. Joskus ovat lähempänä Kalevalaa, joskus kauempana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, tallessa ovat.

      Tosin Hurme väittää Suomessaan, että Lönnrot ja kumppanit saivat kerättyä aivan viime tipassa tämän vuosituhantisen runorunsauden rippeet.

      Hyvinkin voi olla oikeassa. Onneksi sai.

      Poista
  7. Tuo armeijan koulutus kannattaa tosiaan mainita. Meillä on aivan järkyttävän hyvin koulutetut väkivaltakoneistot. Sekä poliisit että sotilaat on koulutettu niin käytännöllisesti kuin teoreettisesti varsin pitkälle. Ehkä tärkein seikka on vahva käyttäytymistieteellinen painotus. Jos esimerkiksi lukee armeijan "Kouluttajan oppaan", huomaa, että sen pedagoginen pohja ja ihmiskuva ovat aivan ajantasaisia ja varsin myönteisiä.

    VastaaPoista
  8. "Suomi" kannattaa ehdottomasti lukea, siitä on paljon iloa. Ei Hurme kirjaa kaiken kattavaksi esitykseksi liene tarkoittanutkaan, vaikka nimi on vaativa, kirjoitusaikakin taisi olla lyhyt. Blogisti on Suomi-kuvaa hyvin täydentänyt. Ehkäpä Hurmeeltakin tulee vielä jatkoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen myös miettinyt, että jos Hurme kirjoittaa vielä jatkoa, niin mikä olisi trilogian viimeisen osan nimi. Finland?

      Poista
    2. Heh heh... hyvä kysymys ja vastaus.

      Niemi kertoi siis muinaisesta nimettömästä (muka) Suomenmaasta, Suomi tästä nykyiseksi rakennetusta ja seuraava... niinpä, mieluummin Finlandia kuin Itämaa tai Euroopan Unionin Suurruhtinaskunta.

      Poista
  9. Myös Pushkin kuunteli tsuhnien jorinoita ja synnytti niistä venäläisen kirjallisuuden.

    VastaaPoista