Sivun näyttöjä yhteensä

2. joulukuuta 2020

Naamio


 

Kysymys: missä ovat saranat? Viihteen suuret sankarit eivät ole tekniikan luomia, vaikka muskettisoturit ja holmesit ja muut nousivat jatkokertomuksina sanomalehdissä ja sitten kirjoina.

 

Suullinen tarinaperinne tukeutui aina sankareihin. Se perinne on ikivanha ja yleismaailmallinen. Joskus tarinan henkilö on ylivertainen tai epätavallisen naurettava ihminen, joskus muuhun muotoon muutettu eläin, joskus jumala.

 

Hallitsijalla oli hallitsijan vaatteet ja aatelisella aatelisen. Varhaiset seikkailusankarit merkittiin vaatteilla. Sherlock Holmesin omituinen päähine ei taida esiintyä lainkaan Doylen kirjoituksissa, ja kuvituksissa sen osuus ei ole keskeinen. Näyttämöllä Prinsessa Ruusunen näyttäytyy aina kruunussa. Tiettävästi tuota todella hankalaa päähänpantavaa ei käytety kuin aniharvoin suurissa seremonioissa.

 

Mutta jo punaisissa ja mustissa maljakkomaalauksissa ja niitä paljon vanhemmissa egyptiläisissä kuvissa ja veistoksissa sekä sankareilla että jumalilla oli jokin tunnus. Niin he eivät sekoittuneet viattomiin sivustakatsojiin. Jollain oli kantapäissä siivet. Jollain oli tosi hankala sauva - sama joka on edelleen käytössä ammattikunnan sormuksissa (Hermes eli Merkurius). Väinämöiselle keksittiin virsut ja kainaloon kantele sekä kummallinen kalotti.

 

Naamion suurin hyöty on että sen voi riisua. Sama koskee tietysti maskia. Teräsmies naamioituu normaaliksi Clark Kentiksi. Mustanaamio on vain jok u Mr. Walker pitkässä rotsissa ja lierihatussa ja käyttää aurinkolaseja yölläkin. Yksinäinen Ratsastaja taitaa nukkuakin naamio silmillä kuin huonouninen täti.

 

Saranakohta on maailmansotien välinen aika. Ihailtujen tai pelättyjen mutta aina hyvin poikkeavien sankareiden aika väistyi kommunismin ja natsismin tieltä. Ne pukivat kaikki marssijat vaikka väkisin täysin saman näköisiksi ja täysin persoonattomiksi. Stalin, Hitler ja Mao käyttivät salapukunaan yliyksinkertaista sotilastakkia. Juristi ja pikkuaatelinen Lenin naamioitui työläiseksi vetämällä lätsän päähänsä.

 

Ja sotien jälkeen 30 vuotta yhdenmukaisuus korostui entisestä. Väitetään että IBM.ltä sai potkut, jos oli väärän värinen kravatti. Jopa vanhat katukuvat ovat kaameita: kaikille miehillä samat kamppeet.

 

Pitäisikö minun etsiä jostain isäni kihisevä bri-nailoninen tuulipuku?

13 kommenttia:

  1. Toista oli meillä Suomeessa "ennen sotia". Täällä puhtain asein taistelleet hyötyivät päähänsä valkoisen karvahatun kesäkuumallakin - siis vähän niin kuin mies Arimatiasta (vrt. sotamies Korpela).

    VastaaPoista
  2. Nykyaikana vaatii uskallusta pukeutua poikkeavasti. Heti saa outoja kommentteja ja möläyksiä kaikenikäisiltä jos on pukeutunut heidän normiensa vastaisesti. Minusta tämä on kummallista suvaitsemattomuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laittakaapa maski päähän sininen puoli naamaa vasten ja ottakaa kellosta aikaa.

      Poista
    2. Kuinka kauan sitä aikaa pitää oikein ottaa, ja mitä sitten tapahtuu?

      Ei nimittäin suomalaisia kiinnosta pätkääkään se, miten päin kadulla tai bussissa kukakin maskia pitää. Jos pitää ollenkaan.

      Poista
  3. Kirjoitan asian vierestä/enkä kommentoi suoraan blogi-kirjoituksia, mutta koen kirjoituksellani olevan hieman informaatio-arvoa, joten toivon sen pääsevän tässä blogissa läpi?

    Natsit, jotka uhkuivat testosteroninsa voimalla homoeroottista- ja tuhoavaa valtaa, flirttailivat suorastaan kuolemalla ja tapahtumien kohtalokkuudellaan.
    Ei ihme, että se vetoaa tietynlaisiin nuoriin-vielä nykyäänkin. Nuoret ,jotka ovat useinkin jääneet isän tai /ja äidin säteilemää kodinlämpöä ja rakkautta vaille. Eivät ole sitä saaneet eivätkä osaa sitä vastavuoroisesti antaakaan. Kodinperinnöllä ja ennen kaikkea sillä, millainen henkinen ilmapiiri kodissa vallitsee, vaikuttaa nuoren omaksumaan ihmiskäsitykseen .

    Haluan sanoa homoudesta ja lesboudesta mm. seuraavaa ja korostan, että nämä seikat pikemmin pyrkivät lisäämään keskinäistä ymmärrystä kuin jyrkentäisivät eroavuuksista kumpuavaa vihamielisyyttä.

    Ihmiset, joka vastustavat homoutta ja lesboutta niin ponnekkaasti, että ovat jopa alttiina tappamaan heitä, inhoavat itseasiassa ja pitävät homoutta ja lesboutta pedofiliaan verrattavana käytöksenä tai vähintäänkin insestitabun rikkoutumisena.

    Kuten George Orwell Hitlerin Saksassa ja kommunistisessa Neuvostoliitossa esiintyvää ”uuskieltä” kuvasi:
    ”Rakkaus = Viha”---->mustasukkaisuus
    ”Viha = Rakkaus”----→homous ja lesbous
    Kun tarpeeksi vihaa ja inhoaa, tapahtuu nyrjähdys ja ääriviha muuttuu rakkaudeksi. Tällaisesta syntyy esim. homoeroottisuus. Tämä on myös aistittavissa natsi-Saksasta kertovista dokumenteista ja näytelmissä, joissa natsi-Saksan vallitsevaa ilmapiiriä kuvataan.

    ”Kun lähtee sutta pakoon, tulee karhu vastaan”.
    Kun yksi reitti trauman perusteella sulkeutuu, avautuu pian toinen tilalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ihmiset, joka vastustavat homoutta ja lesboutta niin ponnekkaasti, että ovat jopa alttiina tappamaan heitä, inhoavat itseasiassa ja pitävät homoutta ja lesboutta pedofiliaan verrattavana käytöksenä tai vähintäänkin insestitabun rikkoutumisena."

      Seksuaalisesti poikkeavien tappaminen kuulostaa pimeältä keskiajalta ja sellaista tapahtuu nykyään harvoin; kenties tuolla rauhan ja rakkauden uskonnon mailla. Jossa esimerkiksi miehiä rakastavat miehet on pakotettu ottamaan kerrostalon katolta"oikean uskon hyppy" tai sitten hyppyä on autettu niska-perseotteella.

      Suomessa jokainen saa puuhata makuuhuoneessaan mitä haluaa ja seks.suuntautumista pidetään jokaisen omana asianaan.

      Ongelmana on vain se, että jos ei suostu taputtamaan haltioituneesti kädet punaisena Pride-marssille; ja ellet koe suurta ylevöitymisen tunnetta - suoranaista kartharsista - Pride-tapahtuman vuoksi, niin silloin suvaitsevien ja hyvien ihmisten mielestä olet rasisti ja hieman punaniska.

      Poista
    2. JK: "Ja sotien jälkeen 30 vuotta yhdenmukaisuus korostui entisestä. Väitetään että IBM.ltä sai potkut, jos oli väärän värinen kravatti. Jopa vanhat katukuvat ovat kaameita: kaikille miehillä samat kamppeet."

      Tämä on täky. Mutta sananen. 1960-luvulta lähtien länsimainen pukeutumiestyyli on löynyt itsensä läpi kautta koko maailman. Alunperin maanviljelijöille tarkoitettu vaatteenparsi on levinnyt kaikkialle maailmaan ja on samalla muuttunut symboliksi ja länsimaisen kulttuurin ylivallan ikoniksi.

      Vuosisadan alussahan ihmisten vaatteet kertoivat hänen aatteistaan ja kulttuuristaan kaiken oleellisen. Vaatteet ilmensivät paikallista kulttuuria. Nyt enää vain vanhoillisimmat muslimimaat pitäytyvät kaavuissaan ja hunnuissaan. Kohta kello ja aika lyövät nekin yhteiskunnat muutoksen pyörteisiin.

      Ja vielä. Totta kai 1960-luvulla ihmiset pukeutuivat tyylikkämmin kuin nykyään.



      Poista
    3. Kukaanhan ei ennakolta eikä jälkeenkään päin voi räätälöidä/tuunata periytyviä ominaisuuksia vaikka kuinka uutta ihmistä insinöörintarkasti sukupuita tutkien alulle siitettäisiin.

      Niitä eväitä on jokaisen elämänsä ajan nautittava, mitkä periytyvien ominaisuuksiensa reppuun syntymässään sattuu saamaan. Vaihtaa niitä ei voi.

      Homoilla ja lesboilla (ym.) on jo ehkä hiukkasen helpompaa entiseen verrattuna, mutta pedofiilien ominaisuudet saanutta ei hevin kyetä/suostuta ymmärtämään. Ei edes pohtimaan syntyjä syviä tämän aiheen ympärillä.

      Siksi on hyvä, että pedofiilejäkin yritetään auttaa koska mitään perimänkorjaussarjoja ei ole olemassakaan. Eheyttämisrukousiltamiakin on turha pitää kun evoluution kummallisuuksista on kyse.

      Seksuaaliterapeuteilla ovat työtilaisuudet kasvussa. Hesarin artikkeliin aiheesta linkki: https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000007655157.html

      Myös eräs dokumentaristi on tarttunut tuohon inhaan aiheeseen: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007652275.html

      Poista
  4. Eikös asiassa ole sekin puoli, että kun kaikki pukeutuvat täysin samanlaisiin vaatteisiin, kuten esimerkiksi alokkaana armeijassa, yksilölliset persoonallisuuden piirteet vain korostuvat, eivät pelkät nenät ja ääni vaan myös äly ja muukin luonne ja myös tausta melko pintapuolisellakin tutustumisella. Näin nuorissakin ihmisissä.
    Värikkäisiin vaatteisiin pukeutunut hippiporukka taas vaikuttanee hyvin homogeeniselta pitkäaikaisenkin osallistuvan havainnoinnin jälkeen, vaikka kaikilla olisi toisistaan poikkevat eriväriset asut, korut ja kampaukset. Tatuointeja ja lävistyksiähän ei silloin juuri ollut.

    VastaaPoista

  5. Tottelisinko ? kysyi Kemppinen 26.11. ja jatkoi vaan ei vastannut. Tai väisti että juttu kuivui kasaan että perustelut "romahtivat…puolessa vuodessa."

    Petosjuttu kai se oli jos mitään olen käsittänyt tässä blogiopissa.
    "Juuri nyt luen eliitin petoksesta ja edessä olevasta romahduksesta." Näin siis 26.11.2020. Paitsi että ähäkuttia ei vaineskaan. Blogi kulkee äkkikääntein, nautin siitä ja antaa mennä vaan. Arvasin heti että Adam Toozea luki. Crash. Väärin meni. Katharina Pistorin kirjaa Kemppinen luki. The Code of Capital: How the Law Creates Wealth and Inequality.

    Se ilmestyi keväällä, pisti silmään ja luin. Kerroinkin omia aikojani ja lupiani täällä Kemppisen vieraspenkillä. Siksikin blogi jäi askarruttamaan ja eilen arvoitus aukeni. Nousin Akateemisen rullaportaat ja heti vasemmalla on se pieni hyllykkö uutuuksia. Nyt kevytlaitoksena kirja oli taas samalla paikalla, pokkarina. Kiitettynä jos minä Vuoden kirjana ja palkittuna. Ja tuttu Adam Toozekin löyttyi. Takakannesta
    ylistämässä. "Nothing less than the theory of law". Eli että teoria laista. Häh?

    Mutta kun Tooze sanoo ja itsekin olin jonkin verran kirjasta ymmärtänyt ja kun ei ole mihin suhteuttaa, niin vähän on olo meikällä kuin hopealusikka suussa keimailevalla harakalla. Ajattelin juhlallisesti ilmoittautua mestari Kemppiselle ja nythän sitä teen. Jännää.

    Pistorin kanteen pissiminen "puolessa vuodessa" ja blogin eteneminen pandemiaan ja siitä koituvaan taludelliseen ja sosiaaliseen suurjakoon menee vauhdilla. Ja ajatuksella. "Eliitillä on kova työ vivuttaessaan vastuut köyhille, viattomille. Se kyllä onnistuu. Ei se muuten olisi eliittiä." Kyllä tuo meikälle raottuukin kun kaiket päivät luen Pakussa. Kemppinen sanoisi että 2008 kriisin ObamaBernanke ujutti osattomien päälle ja varallisuuden luojat kerkesivät säkkeineen kultajunaan. Hiiltä veturin pesään lapioi hiilihikimusta lämmittäja. Ravintolavaunussa skoolattiin.

    Seuraavalle asemalle saapui vahvistus. Bernanke alkaa ostaa treasureitä. Qe. Alkoi tämä amTri ja euroBn rahaa voidelluille vuodatus finanssihattaraan liimautuneille. Guillian Tett FT jo aikaa sitten sanoi näin ja tarkoitti että yhdestä pulusokeripalasta alan miehet kiehnaavat hattarallisen sijoitustuotteita, palkkioita tuottoja -ja romahduksen joka jää valtion korjattavaksi.

    Sen uhan, paloverokiristyksen alla kuin rosvojoukot aina. Siksi porvarikaupunkien ympäri oli muurit. Viikingit pidettiin ulkona, nyt ne ovat sisällä. Ylistettyinä. Nobellit frakin rinnuksella, ei kuitenkaan tiedeakatemialta vaan Handelshögskolanilta. Ihan uskomatonta että modernin snille-insinöörinsä, neroyrittäjät Sverigen 1800/1900 vuosikymmeniltä, saavat aina jatkoa. Nykymaailmassa oudot, Pörssihuoneet -missä?- numerovilkuiksi monsterijäteiksi mutatioituneet arvotietovääristeet johtavat maailmaa.

    Niiden synty oli hilkulla Helsingforsissa kun Interbank, sellufutuuri ja muuta sarmastetta 1980 lopulla kihnattiin hattaraksi. Linnanmäkileikkiä tiesi keskusverolautakunta ja keskuskauppakamari. Pörssiklubilla muotokuvat seiniltä nyökkäilivät. Siinä sitä olisi tosihistoriaa kuin Päätalolta ikään. Ja tuho kuten Koilismaallakin useasti.

    Jatkan Pistorista eli mitä on lain koodaaminen. Ei se ole todellakaan mitään Code Napolenia tai että tähän nojaa Maalaisliitto tai että laki myös jälkeheni jää. Ei jää. Se on anglosaksinen case laki ja kiikun kaakun keisejä valkkaamalla ja tuomareita myös, pääsee sukkasillaan hiipimään ennakkotapaus kerrallaan, joka askelella jo rahastaenkin. Kunnes hupsista vaan herätäänkin vapaudessa tehdä omat bitcoininsa. Ja valtio myös. Se ei kysy enää kansalaisiltaan lainaa vaan kirjoittelee vaan Cityyn Nykkiin tai Vallila/Ruoholahteen ja sitten ne obligaatiot ovatkin institutionaalisten sijoittajien ja valtio-näennäislainaajan välistä Hattaraa.

    Eikä paljoa olla huudeltu. Siksi Pistor ja Tooze ovat taivaanlahja. Että edes voisi tietää muutakin kuin vuoronumeronsa rokotusjonossa.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  6. Kadulla ja kaupassa ihmiset ovat nykyisin naamioituneina aika saman näköisiä, olivatpa pukeutuneet miten tahansa. Vaikea ketään on tunnistaakaan tai kuulla, mitä sanotaan. Ei sinne tee mieli mennä kävelemään vaan mieluiten rantaan tai metsään keskellä päivää, jolloin siellä on aika tyhjää.

    Eri ammattiryhmillä näyttää olevan omat univormunsa tänäkin päivänä. Peli- ja muissa IT-firmoissa sonnustaudutaan farkkuihin ja T-paitaan tai huppariin, konttoreissa nuoret ja nuorina itseään pitävät ovat jättäneet kuin yhteisestä sopimuksesta kravatin pois. Menestyneet naiset taas kulkevat edelleen jonkinlaisessa jakkupuvussa tai sitten designmekossa. Ja huiman korkeissa korkkareissa, ainakin kuvattaessa. Erityisesti TV:ssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläni teknisen puolen asiantuntijatehtävissä yli viisikymppisenä on pukukoodi ollut koko ammattiurani ajan, että ei pukua eikä kravattia ainakaan. Valkea kypärä, huomiovärinen takki ja turvasaappaat työmailla käytäessä, toimistossa vapaat ja mukavat asusteet.

      Tyttärellä, joka lähti lukemaan lakia, on jo ensimmäisellä vuosikurssilla omaksuttu klassinen bisnespukeutumisen koodi. Ja heti tuli vakuuttavuutta nuorelle juristiopiskelijalle. Minun ammatissani ei toimi niin.

      Poista
  7. Kemppinen: "Jopa vanhat katukuvat ovat kaameita: kaikille miehillä samat kamppeet."

    Kaameus on kyllä tässä tapauksessa ihan katsojan silmässä (anteeksi "tuore" ilmaus). Olen harrastanut 1900-luvun alkupuolta esitteleviä kuvateoksia (Helsinki, Tukholma, Viipuri, Turku jne.) Kaikilla miehillä on kaupungilla liikkuessaan kokopuku tai yhdistelmäasu, kauluspaita ja solmio. Myös työväenliikkeen miehillä sekä työläisillä pyhäisin. Vaikutelma on aina kunkin kykyjen mukaan huoliteltu ja siisti, muutkin ihmiset huomioon ottava.

    Tänään kirjoitti hesarin artikkelisivulla se tunnettu "arvoliberaali" ja samalla konservatiivi (täytyy tarkoittaa talous- ja sosiaalipolitiikkaa) heppu, että maailma on hänen uskoakseen muuttunut "pääasiassa hyvään suuntaan". Sopiihan sitä uskoa. Vaikkapa vielä 1970-luvulla sai Suomessakin iltaisin kulkea kadulla pelkäämättä puukonpistoa. Jaa että mitäkö se tähän kuuluu? No sitä että hyvin monet nykyään esiintyvät ilmiöt eri elämänalueilta tuntuvat kokonaisuutena indikoivan sitä, että "sivilisoitumisprosessi" (Elias) on jo hyvän aikaa sitten lähtenyt valumaan vastakkaiseen suuntaansa.

    VastaaPoista