Sivun näyttöjä yhteensä

20. lokakuuta 2020

Ukkokoti


 

Kuva on Helsingin ukkokoti. Katuosoite Paciuksenkatu 1 eli Meilahti. Kuva on kaupunginmuseon, verrattomasta verkkopaikasta finna.fi . En suosittele käyntiä enkä ehdota sijoituspaikan hakemista, koska rakennus purettiin yli 50 vuotta sitten nykyisen sairaala-alueen tieltä. 

 

Mutta nimitys on mielestäni lystikäs. Kaikki tiedämme, että nimityksiä valittaessa hienotunteisuuden voittaa hienostelu ja että me kansalaiset totumme kaikkeen. Paikallinen sairauskeskus on nimeltään terveyskeskus ja jos nyt oikein ymmärsin, eduskunnan päätöksillä pahoinvointialueiden nimitykseksi on tulossa hyvinvointialue, tai jotain sinne päin. Ja elämme kaikki hyvinvointivaltiossa, myös ne, jotka eivät voi hyvin.

 

Vanhat sanoivat kunnalliskotia vaivaistaloksi. Niskuroivia hoidokkeja voitiin määrätä työlaitoksiin. Se vasta oli salanimi! Ilmajoen työlaitos oli niin pelottava paikka, että puheessa se oli pelkkä ”Ilmajoki”. Karmea merkitys vilahtaa jopa Haanpään novelleissa. Pohjalaiselle se oli pitäjä siinä kuin muutkin, vaikka Kurikka tai Jalasjärvi. Laitoksessa oli elatusvelvollisuutensa laiminlyöneitä eli niin sanottuja perhepinnareita, ja lisäksi huonoja naisia. Huonoja miehiä ei ollut vielä keksitty. – Puhe on prostituutiosta, ja pienistä lukumääristä. Itse asia oli ennen yhtä vaikeasti ohjailtavissa kuin uudempinakin aikoina.

 

Lapset ovat yleensä viisaita ihmisiä. Minulta ei ole toistaiseksi kysytty asiaa, mutta itse muistan kysyneeni ikääntyneeltä, millaista on olla vanha. Lisäksi isoisäni, joka oli viisas mies, saattoi vanhoilla päivillään puhua asiasta jotain myös omasta aloitteestaan.

 

Oudosti Shakespearen kaikkein kuuluisimpiin kuuluva repliikki esitetään aina väärin, virheellisesti painottaen.

 

Kysymyksessä on se Macbethin vastaus tietoon vaimonsa kuolemasta. Elämä on tarina, hupsun tarinoima, englanniksi iskevämmin ”tale told by an idiot”. Toisin sanoen elämässä ei olisi mieltä eikä järkeä, mutta ääntä ja vimmaa.

 

Mutta pari riviä aikaisemmin kuningas kysyy, miksei kuningatar voinut kuolla toiste, huomenna. Sanalla on mahtava paino, kun se toistetaan kolme kertaa: huomenna, huomenna ja huomenna.

 

Tutkijoiden käsitykset vaihtelevat. Nykyhetkeä ei ehkä ole olemassa. On vain menneisyys ja tulevaisuus. Jos ”nyt” on totta, se kestää 4 sekuntia tai kukaties 4 minuuttia.

 

Elämä ja olemassaolo ovat ravintolan portsareiden kuolemattomin sanoin toinen kerta. Noin sanottiin kättä nostaen humalaiselle.

 

Ukkokodin asukasta, jollaisena Macbethia tosin on vaikea kuvitella, ei suuresti kiinnosta huominen, joka ”vitkaan mataa elämän kirjan viime tavuun asti”.

 

Tuohon viittaisin, jos joutuisin vastaamaan kysymykseen vanhuudesta tunteena.  Ajan kulumisen tunne eli oma vähiin käynyt aika saa paljon merkitystä. Omar Khaijam vastaa runossaan, miten ja miksi hän ilmestyi pyhän paikkaan, moskeijaan. ”Varastin täältä kerran maton. Se alkaa olla kulunut ja vanha, niin että tarvitsisin uuden…” 

 

Käytännön mies! Ei ukkokotiin.

 

22 kommenttia:

  1. Iäkkäille tarkoitettujen laitosten nimityksistä voidaan muodostaa seuraavanlainen ajallinen "seuraanto": vaivaistalo > köyhäintalo > kunnalliskoti > vanhainkoti > hoivakoti tai tehostetun palveluasumisen yksikkö.

    Onhan se hyvä että pejoratiivisesti leimaavat nimitykset on karsittu pois, mutta sarjan loppupään nimityksistä tulee jo mieleen paikallispoliitikko Martti Radun menneisyydessä käyttämä ivasanonta "korrektista käytöksestä ja raffinoidusta puhetavasta".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uusia sanoja täytyy alkaa käyttää silloin, kun edellisille on määritelty säädöksissä toimintatavat. Kun keksitään uusia tapoja toimia, ei voida käyttää vanhoja sanojakaan.

      Poista
  2. Ukkokoti oli myös Porissa. Sen perusti kauppias Gustaf Svensberg. "Vänsperi" oli v. 1816 syntynyt kyläsaarelaisen piian Juliana Johansdottirin avioton poika. Säästäväinen ja toimelias poikamies ävertyi kauppiaaksi. Hän oli myös humaani hyväntekijä. Testamenttasi 50 000 markkaa, "jotta rakennettaisiin asuntola köyhille vanhoille ja jaksamattomille työläisille". Rakennus on siitä pitäen kulkenut nimellä Ukkokoti. Lisäksi Svensberg perusti myös lastenkodin. Vänsperin syntymän johdosta ei sikariam poltettu, mutta hautajaisissa köyhäkin sai ilmaista paloviinaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno sana tuo ävertyi. Voisiko sanoa myös ävertyi kauppiaana?

      Poista
  3. Ukkokoti on muuten eri asia kuin vaivaistalo. Ne olivat yksityisiä laitoksia, ja nimensä mukaisesti ne oli tarkoitettu nimenomaan yksinäisille miehille. Ainakin Helsingissä sisäänpääsy laitokseen vaati pienen maksun suorittamista. Marton Taigan ikimuistoinen hahmo komisario Kairala tuskailee eräässä novellissa laittaneensa omia rahojaan virka-asian hoitamiseen niin, että ei enää kykene maksamaan itseään ukkokotiin vaan päätyy vaivaistaloon. (Kairala puhuu tietysti pötyä. Saita ukko on varsin hyvissä varoissa.)

    Ilmajoen työlaitos oli muuten valtion naisirtolaisille tarkoittama paikka. Oliko siellä tosiaan miehiäkin? Luulin, että nämä olivat kuntainliittojen työlaitoksissa. Sen sijaan samalla paikalla oli aiemmin aiheesta karmea maine, koska tiloissa toimi Ilmajoen sotilasvankila, joka oli ilmeisesti Suomen hirvein rangaistuslaitos.

    VastaaPoista
  4. Macbeth on tuolla muiden kirjojen luona hyllyssä ja pari kertaa se on tavattu. Macbethin yksinpuhelu jää mieleen ja soi ja välillä pitää säikäyttää seuralaiset lausumalla ko. kohta ääneen.

    Itselläni on Shakespearet tuolla hyllyssä Jylhän kääntäminä. Se vain on jännää, miten vaikeaa on lukea eri käännöksiä kun on "oppinut" ja ominut Jylhän käännökset omikseen.

    Jylhän käännökset ovat runollisia ja riimejäkin runoilija viljelee käännöksiinsä aina kun mahdollista . "Niin synkkää tarua ei kuultu konsa, kuin Julian ja hänen Romeonsa."

    Matti Rossin käännöksiä en ole lukenut enkä niitä kaipaa. Jos nuoremmat sukupolvet niiden kautta löytävät Shakespearen klassikot, niin se on hieno ja hyvä asia.

    Jotta blogisti ei liikaa synkistelisi niin aforismi Gibranilta:

    "Kuolema ei ole lähempänä iäkästä kuin vastasyntynyttä – sen paremmin kuin elämäkään."

    VastaaPoista
  5. Todella upea rakennus! Ja että sekin piti hävittää, voiko sanoa eliminoida.

    Teen sukututkimusta. Ja ajattelen koko ajan sitä valtavaa ihmismäärää, eläinmäärää, kasvimäärää, kaikkea määrää, mikä syntyi, eli ja sitten kuoli.

    Ja kohta on oma vuoroni kuolla. Ei sitä pääse pakoon.

    /EE

    VastaaPoista
  6. JK: "Nykyhetkeä ei ehkä ole olemassa."

    Asettuisin tässä kyllä toiselle kannalle, samalle johon suuntaan idän viisaatkin ymmärtääkseni vihjaavat: ei ole mitään muuta kuin nykyhetki.

    Itse asiassa tässäkin, kuten niin monessa muussakin ikiaikaisessa kysymyksessä, moderni fysiikka asettuu samalle kannalle: aikaa ei itsessään ole olemassa.

    Viittaan vaikkapa Cerlo Rovelliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äkkiä oli ilta ja tuli toinen aamu – silloin ymmärsin mihin professori viittasi:

      Hän tarkoitti tietysti, ettei ole olemassa kaikille yhteistä nykyhetkeä.

      Näin se voi olla, vaikka tuntuu sekin aika omituiselta. Mutta maailma on.

      Poista
  7. "Milta tuntuu olla vanha?" Ihmiset kokevat sen niin eri tavoin fyysisen ja henkisen tilansa mukaisesti. Lukupiirimme vanhin jäsen, 92-vuotias rouva on ketteräjalkaisempi kuin kukaan ja perustajajäseniin kuulunut Levi, joka kuoli 101-vuotiaana, kuunteli myös äänikirjoja loppuun saakka, mutta sanoi viikkoa ennen kuolemaansa, että väsyttää niin kovasti, että pitää mennä monta kertaa päivässä sängyn päälle lepäämään.
    Jörn Donnerin viimeiset vuodet lienevät olleet raskaita, kun sairaudet ja hoidot olivat runnelleet ruumista ja mielikin matalalla. Häntä sopi jo kutsua vanhukseksikin.

    Aila Meriluoto kirjoitti 75-vuotiaana:
    "Älkää luulkokaan./Niveleni natisevat,/ hiukseni harvenevat,/ajatuksetkin./Mutta/ yrittäkääpä pysäyttää, minä tanssin yhä./Minä ajattelen yhä."

    85-vuotiaana hän elää edelleen "täynnä mahtavaa preesensiä":
    "Me pitkään eläneet naiset -
    Me emme ikinä lakkaa, elämme vain. Häikäilemättä."
    Sitten hän eli vielä kymmenen vuotta.

    Ei pidä paikkaansa, että aika mataa. Se viuhahtaa eteenpäin, vaikka kuinka koettaisi pysäyttää nyt-hetken. Mitä, taasko on sunnuntai?

    VastaaPoista
  8. On se surku noiden purkamisten kanssa. Vastaavanlainen, eli Rantalinna olisi myytävänä Ruokolahdella. Lähteeköhän kukaan ukko kimppaan ostamaan sitä 5 miljoonalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 5 miljoonaa on aivan tajuttomasti jostain Ruokolahdella sijaitsevasta pikkuhotellista, vaikka kuinkakin hienosta. Mutta mikäs siinä jos on ylimääräistä.

      Hotellitoiminnan tuotoilla on kyllä aika vaikea kuvitella investointia maksettavaksi.

      Poista
    2. Eiköhän veli venäläinen laske pian pyyntihintaansa. Jos lotossa voittaisin sen 8 miljoonaa, niin kyllä ostaisin ja remontoisin omaksi kodikseni ja 8 huonetta vuokraisin tutuille ukoille.

      Poista
    3. Jos kaikki 13 hotellihuonetta ovat aina varattuina 365 päivää vuodessa ja jokainen tuottaa 50 euroa päivässä voittoa, on investointi maksettu n. 25 vuodessa. Ei ole.
      Omistajalla on hurja kuvitelma että voisi saada talosta omansa pois. Hienohan se on, mutta ei onnistu. Vastaavanlainen Punkaharjun valtionhotelli väittää olevansa kannattava, mutta ei senkään tuotoilla varmaan tuollaista investointia maksettaisi.

      Poista
    4. Kannattavaa hotellitoimintaa ei ole nähty sitten Hilbertin hotellin.

      Poista
  9. Huonoja miehiä ei tarvinnut nimittää huonoiksi miehiksi kun muitakin sanoja oli riittämiin: heittiö, kanalja, puliveivari, roisto, hunsvotti, hampuusi, hamppari...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietäähän hän että vaikka hunsvotti on sana jota vanhat hemulin tädit käyttävät pöytäliinaa töhrivistä lapsenlapsista, se ei oikein sovi tällaiseen perhejulkaisuun koska se tarkoittaa koiran__ttua...

      Poista
    2. Joo, ja hampuusihan on sananmukaisesti satamajätkä, hamnbuse. Samoin kanalja suoraan ruotsista tai venäjästä lainattu.

      Poista
    3. Kas, sen vuoksi isoisääni ilahdutti juuri tämä rantakaupunginosa Bushamn joka nyt tarjoaa asumis- ja olemispaveluja Jätkäsaarena jossapa ahtaamistyyppisiä työtehtäviä on tehnyt moni, usea henkilö.

      Köh-höhöm, itekki olin siellä prikkamiehenä , ysiyks ja kaks ysikolmen kieppeillä. Juu, joo ja vielä vähän neljäkin. Mukavata työtä, hauskoja työtovereita, joskin se viinanpeijjooni oli joillekuille pulmallisempi seikka, mutta se on tietty eriksensä. Se oli silloin sellainen Henkilösaari.

      Poista
  10. Ukkokodin paikalle rakennetussa Meilahden tornisairaalassa on hoidettu kymmenien vuosien aikana kymmeniä tuhansia ihmisiä. Hieno rakennushan se aikanaan purettu on ollut, mutta ei mitenkään ainutlaatuinen. Meilahdestakin löytyy edelleen vastaavia, muusta Helsingistä puhumattakaan. Ei tuollaista taloa varmaan purettaisi enää tänä päivänä, mutta aika oli ennen toinen.

    VastaaPoista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  12. Nykyään puretaan vain purkajat.

    VastaaPoista