Sivun näyttöjä yhteensä

2. lokakuuta 2020

Tolstoi



 

”Anna Karenina” tuo päivän uutisia ajatellen mieleen Ezra Poundin sivuhuomautuksen: kirjallisuus on uutinen, joka säilyy uutisena. Literature is news that stays news.

 

Kysymyksessähän ei ole kuvaus naisesta eikä varsinkaan viisaasta naisesta. Kysymys on ihmisen pelottavasta kyvystä pettää itseään ja aikansa myös muita. Kysymys on ihmisen taidosta loihtia perustelut myös silloin kun mitään perusteluja ei ole. Kysymys on puheen ja viestinnän perusmuodosta: taidosta ymmärtää lauseet väärin ja käyttää sanoja virheellisesti.

 

Tolstoi, joka oli ihmisenä jokseenkin vastanmeilinen hyypiö, tai ainakin ajoittain todella vaivalloinen, osoittaa taitoaan pyörittämällä 12 päähenkilöä ja siirtymällä toisesta toiseen näennäisen mielivaltaisesti niin että kuvio, joka lukijan mieleen on muodostumassa, muuttuu koko ajan. Suuruuttaan hän osoittaa ottamalla omia piirteitään ja rakkaimpia ajatuksiaan romaanihenkilölle (Levin eli Ljosa) reippaan räikeässä valossa. Ihmisystäviä ja hyväntekijöitä hän kuvaa erikoisen armottomasti. 

 

Ihmissuhderomaanin varjolla hän kuvaa koko yhteiskunnan ja oikeastaan koko eurooppalaisen ”paremman” kulttuurin, jotka hän omassa elämässään yritti sitten hylätä, myös vanhana, kun hän lähti vaimoaan pakoon ja kuoli pikku rautatieasemalla keuhkokuumeeseen.

 

Junilla onkin tarinassa melkein maaginen merkitys.

 

Tämän kuvailun jälkeen nousee esiin inhottava kysymys. Tolstoistahan tuli maailmanluokan tähti kertaheitolla, ja muun muassa Suomen kirjallisuudesta näkee, että häntä oli luettu antaumuksella. Jopa Juhani Ahon ihastelluimmat luonnonkuvaukset ovat kovin silmiinpistävästi sukua Tolstoin tavalla nähdä luonto sen omin ehdoin, vetelään panteismiin suistumatta. (Elisabeth Järnefelt suomensi Tolstoita ja jopa Tshehovia pojilleen ja Aholle Vääksyn huvilalla.)

 

Kareninasta ei nimittäin ole sellaista suomennosta, jonka takana voisin olla. Verkostakin löytyvä Kaliman vanha käännös on hiukan sinne päin mutta puiseva siinä missä alkuteksti on kipinöivä.

 

Koska Tolstoi olisi hyvällekin venäjän taitajalle sangen kova pala käännettäväksi, käytän itse tyytyväisenä Rosamund Bartlettin englanninkielistä versiota, josta puuttuu vain lauserakenteiden musiikillinen ryhdikkyys. Vanha Garnett on kuulemma O.K., mutta hän käytti töppösiä siinä missä Tolstoilla oli narisevat saappaat ja kilisevät kannukset.

 

Mielenkiintoinen yksityiskohta. Eräs romaanin henkilö sanoo, että hänen uskontonsa on metempsykoosi. Termi on vähän käytetty ja sielunvaeltamiseen liittyä sanakirjamerkitys ei anna siitä ihan oikeaa kuvaa.

 

Saman ajatuskannan edustaja näet oli viime vuosisadan ehkä suurin matemaatikko Kurt Gödel, joka käveli Princetonin yliopiston lähettyvillä monta kertaa viikossa parhaan kaverinsa Einsteinin kanssa.

 

Hänen hyvin monimielisissä muistiinmerkinnöissään on tämäkin: on virheellistä päätellä, että me olisimme täällä maailmankaikkeudessa ensimmäistä tai viimeistä kertaa. 

26 kommenttia:

  1. Sielunvaellus ja jälleensyntyminen ovat todellakin eri asioita, eikä esim. buddhalaisuudessa ole edellistä, kun siinä ei ole sieluakaan. Buddhalaisuuden mukaan minuus on harha, johon takertuminen aiheuttaa ihmisen ongelmat.

    Oikeastaanhan buddhalaisuus ei ole uskonto lainkaan. Zen vielä vähemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mikäs se sitten on se nirvanaan menevä osa?

      Poista
    2. Hyvä kysymys, oikeasti.

      Minähän en ole buddhalainen, vaikka olenkin Siddhartha Gautaman oppiin nuorena tutustunut – mutta ymmärrän asian niin, että se mikä sinne nirvanaan menee on sama, jonka nuori Yrjö Kallinen näki katsoessaan vastaantulijaa silmiin Oulun Kontinkankaalla yli sata vuotta sitten.

      PS. Buddhalaiset selittävät asian hieman eri tavoin. Tunnen kyllä senkin, mutta Kontinkankaan ihme on minusta parempi.

      Poista
    3. Uskonto, se on jotenkin ennakkolatautunut sana. Parempi jos puhutaan pelastusopista, ja miten järkeenkäypä se on. Tao, stoalaisuus ja miksei buddhismikin alkavat pelittää.

      Poista
  2. Tolstoin rinnalle laittaisin kuitenkin Juhani Ahon jota 1900-luvun alkuvuosina pidettiin Suomen eturivin kirjailijana ja häntä arvostettiin suuresti Saksassa. Kuten joskus aiemmin olen maininnutkin, Ahon haastatteluja löytyy niiltä ajoilta ulkomaisista lehdistä ollen useita sivuja pitkiä ja seikkaperäisiä valokuvineen.

    VastaaPoista
  3. Sielunvaelluksessa on ongelmana se että ihmiskunnan lisääntyessä koko ajan lisääntyvästi, täytyy alkuperäisiä sieluja koko ajan lantrata ja jakauttaa. Joka selittää kyllä mukavasti Väyrysen, Trumpin sekä Hakkaraisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä siinä näkyy ongelma; teosofit sanoivat että monadeja, joissa inhimillissielullinen kehitys tapahtuu, olisi noin kuusi miljardia.
      Nyt elää vajaat 8 miljardia, ja taso on kestämätön. Tämän em. logiikan mukaan ylimääräiset minät ovat elämänaallostamme jälkeen jääneitä (apinat ym.), ja ne voivat olla toisen elämänaallon, kuten eläinten, edelläkävijöitä - tietoisuuden saavuttaneita entisiä eläinkunnan sieluja.
      Arvioin väestömäärän romahduksen olevan edessä pian.

      Poista
    2. Joskus aina törmää itselleen aivan uuteen ajattelutapaan. Maanantaisen nimettömän perustelu sille, miksi väestömäärä on kestämättömän suuri oli juuri tällainen tapaus.

      Ihminen puhuu käsittein, joilla ei omasta näkökulmastani ole mitään tekemistä toistensa kanssa, mutta pystyy niillä perustelemaan oman maailmankuvansa. Kiehtovaa.

      Poista
    3. Tosi asiassa (ikävä spoilata) heitto lopussa ei erityisesti ollut johdettu edellisen kappaleen virkkeistä, vaan empiriasta yleensä.

      Poista
  4. En aivan ymmärrä blogistin vastenmielisyyttä tolstoilaisuutta kohtaan. Olihan siinä paljon lapsellista, mutta tuon ajan konservatiivit ne vasta vastenmielisiä olivat.

    VastaaPoista
  5. Perheensä kannalta uskonnollisen ja yhteiskunnallisen herätyksen kokenut Tolstoi oli varmaankin hyvin rasittava, mutta enpä nyt sentään häntä ihmisenä hyypiöksi luokittelisi, päinvastoin. Aateliston etuoikeuksien tai konservatiivisen kirkon jäykkien rituaalien vastustushan sen ajan kontekstissa on suorastaan hienoa ja kunnioitettavaa, sodanvastaisuudesta puhumattakaan! Köyhiäkin Tolstoi puolusti, vapautti maaorjansa ensimmäisten joukossa ja perusti talonpoikain lapsille kouluja. Se, että talonpojat itse eivät välttämättä olleet kovin ihastunut kaikkeen tolstoilaiseen touhuiluun ei kai ole Tolstoin itsensä vika? Ihminen on niin kovin kärkäs osallistumaan itse omaan orjuuttamiseensa; taisi muuan Marxkin jotain sen suuntaista havainnoida omissa kirjoituksissaan.

    Sitä paitsi Leo Tolstoi oli vielä kasvissyöjäkin, mitä ominaisuutta itse pidän suuressa arvossa. Ja kyllä, tiedän että niin oli Adolf Hitlerkin. Sepä vaan osoittaa, että kaikissa meissä on jotain hyvää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ihminen on niin kovin kärkäs osallistumaan itse omaan orjuuttamiseensa;"

      instacebootwitteibo

      Poista
  6. Anna Kareninassa on kaksi erityisen mieleen jäävää kohtaa, se Vronskin dramaattinen kilpa-ajo ja heinänteko, jossa Tolstoi sai näyttää maatalousosaamistaan Levinin hahmossa. Levinissä on melkein pyhimysmäisiä piirteitä, mutta niin oli kansan mielestä itsessään Tolstoissakin. Väkeä, pyhiinvaeltajia, virtasi Jasnaja Poljanaan tien täydeltä niin, että Sofia-rouva oli helisemässä, ainakin omien päiväkirjojensa mukaan. Aviomiehen pyhimyksellisyys karisi hänen silmissään. Kirjailijaksi hänkin olisi pystynyt, kuten muuan Fredrika.

    VastaaPoista
  7. Tolstoille epäilemättä "Anna Karénine, c'est moi".

    VastaaPoista
  8. Nykyään on vallalla sellaista voimakasta ilmapiiriä, että jos faktat eivär sovi vallassa olevien poliittisiin tavoitteisiin, niin faktat leimataan vihapuheeksi.

    Syyttäjät teroittavat kynsiään ja alamaiset sulkevat suunsa paitsi jotkut rohkeat (vajavainen itsesuojeluvaisto?) uskaltavat vielä tuoda esiin ajatuksiaan tosiasioista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellainenkin voimakas konservatiivinen ilmapiiri on vallalla että omat mielipiteet korotetaan faktoiksi. Sitä voi sanoa kuplassa elämiseksi.

      Poista
    2. On syntynyt uusi käsite: vihafaktat, tosiasiat, joita ei saa sanoa, joilta on suljettava silmänsä ja korvansa.

      Tämän täytyy olla edistystä? Pannaan pää pensaaseen ja kuvitellaan, että asiat itsekseen muuttuvat sellaisiksi, kuin niiden toivottaisiin olevan.

      Poista
    3. Marttyyrin kruunuako sovittelet?

      Poista
    4. Sotket tosiasiat ja mielipiteet keskenään. Elämäsi on pelkkää politiikkaa ja propagandaa.

      Poista
    5. "Mersusi lämmittää ilmakehää!","Ilmastonmuutos by ihminen!", "Maapallo lämpenee!" on vihapuhetta persuille, republikaaneille ja autokauppiaille?

      MMM...

      Poista
  9. Voi tätä iloista murhetta.
    Eräskin kertoo olevansa rasisti ja sananvapauden nimissä voi sen ylpeänä ilmaista. Ne muut, erinäköiset, ovat huonompia ihmisiä kuin me, eivätkä ansaitse samoja ihmisoikeuksia kuin me vaaleaihoiset suomea äidinkielenään puhuvat. Kuitenkin kun joku meistä muista sanoo häntä rasistiksi, kuten hän itsekin tekee, tämä rohkea sananvapauden käyttäjä juoksee äitinsä luo itkemään, että tädit ja sedät kiusaavat. Äiti silittää "uhria" ja antaa sakot sedille ja tädeille.

    Missä siis mättää, kun joku ilmoittaa olevansa rasisti ja toinen myöntää sen, jolloin ensimmäinen syyttää häntä herjaajaksi? Tosiasia on, että sakot rapsahtavat jälkimmäiselle. Mistä siis valitus? Sananvapauden olemassaolosta, vai raukkamaisuudesta tulla kutsutuksi nimellään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma vika, mitäs menivät säätämään sellaisen lain, ettei toista saa solvata.

      Poista
    2. Oikeusvaltioperiaatteet, joihin lait nojaavat, eivät ihan ole "mitäs menivät säätämään sellaisen lain".

      Poista
    3. Jees, eli toimittajan saama tuomio ikävän tyypin nimittelystä oli ihan ok.

      Poista