Sivun näyttöjä yhteensä

5. helmikuuta 2020

Toinen historia



Kun nyt eilen sanoin, että historia on tutkittu ja tulkittu, jatkan tänään, että entä ellei rakennelma olekaan ajaton.

Professori Polvisen hieno tutkimuskokonaisuus on pohjaltaan myötäsukainen maalisille valloille ja piilottaa ajatuksen, että tapahtumilla on tarkoitus.

Tässä tapauksessa Suomesta tuli Suomi, oikeastaan entistä Suomempi, koska Neuvostoliitto tyytyi välirauhan ja rauhansopimuksen yhteydessä vaatimaansa ja Suomi pysyi sanassaan. Sotakorvaukset maksettiin, sotaansyylllisiä tuomittiin, naapurivaltion kanssa harjoitettiin ystävyyttä, yhteistyötä ja avunantoa.

Nykyinenkin presidenttimme viittailee ajatukseen, että maantieteelle ei mahda mitään. Meillä on mahdottoman pitkä maaraja itään.

Entä jos Stalin osoitti viisautta, vaikkei hänellä yleensä ollut sellaiseen taitoa eikä tarvetta. Meriraja se vasta pitkä on, ja vaikea. Ahvenanmaalta Tornioon jaj siitä jokia aina Enontekiön nipukkaan. 

Palauttaakseen tilapäisesti menetetyt keisarillisen Venäjän maat hänen olisi täytynyt vaatia koko Suomi eli menetellä samoin kuin Baltiassa. Keski-Euroopassa hän vaati ja sai (siis kahdelta liittolaisvaltioltaan) täydellistä hipovan vallan monilla alueilla, jotka eivät olleet koskaan kuuluneet Venäjään, Bulgariasta ylös Puolaan ja tietenkin Saksaan.

Suomessa rajan tahtominen Kymijokiin olisi ollut perusteltua. Siitä on prejudikaatti. Mutta nyt tyydyttiin siunattuun Salpausselkään niin että jopa Imatra ja Lappeenranta jäivät suomalaisille. Salpausselkää pitkin on hauska ajella panssarivaunulla. Saimaan saaristo sitä vastoin on vaivalloinen. Ellei muu pauku, niin alukset kiville.

Vuoden 1948 mallinen ilmavoimien tukema jalkaväkihyökkäys merenlahtien ja vuolaan joen yli olisi ollut vaivalloinen ja vaarallinen hanke. Puolustautuminen vesistön rannassa sen sijaan menettelee. Niinhän suomalaisetkin tekivät Viipurinlahdella ja Laatokalla.

Tähän asiaan saamme tuskin koskaan selvyyttä. En usko että Stalinilla eli siis Neuvostoliitolla oli muuta tavoitetta kuin saada kaikkea mahdollisimman paljon ja muille ei mitään. Mitä ei saataisi väkisin ja heti, sitä tavoiteltaisiin hivuttamalla. Itä-blokki meni viimeistään vuonna 1948, mutta Suomi tavallaan ei, ja ihmettelemme edelleen, miten siinä nyt niin kävi.

Karmein oli puolalaisten kohtalo. Puolalaiset taistelivat kuin leijonat Afrikassa Ison Britannian lippujen alla ja lensivät RAF:n Spitfireilla, minkä ehtivät.

Rauhan puhjettua he tahtoivat vapaita vaaleja ja sen suuntaisia puhuttiinkin, mutta toisin kävi.

Suomalaisillehan muuten oli tehty selväksi Anthony Edenin suulla, että mitään apua ei sitten pidä odottaa, ja amerikkalaiset, sikäli kuin muilta kiireiltään kerkesivät, sanoivat juuri samaa.

Britti on britti vaikka voissa paistaisi.

15 kommenttia:

  1. On hyvin valitettavaa vielä näinkin kauan sodan jälkeen että britit olivat niin taipumattomia Suomen kohdalla eivätkä halunneet auttaa kun hätä oli suurin. Kun sitten jouduttiin siltä ainoalta taholta apua vastaanottamaan jolta sitä oli saatavilla, saimme kohta briteiltä sodanjulistuksen. Me suomalaiset emme osanneet asioita hoitaa oikein brittien suuntaan, diplomatia oli liian heiveröistä niinä vuosina siihen ilmansuuntaan. Sensijaan USA:n suuntaan asiat hoidettiin joka suhteessa paremmin ja suhteet säilyivät hämmästyttävällä tavalla. Amerikkalaiset ymmärsivät tilanteen.

    Merirajan puolustaminen osoittautui maarajaan verraten paljon helpommaksi koska rannikkotykistö oli erittäin kehttynyt ja pitkäkantamainen. Myös miinoitukset olivat melko hyvin onnistuneita ja ajoittain myös sukellusvenehaitat. Kun katsoo rintamia sotavuosina niin NL:n joukot olivat varsin lähellä Suomen rannikoita mutta he eivät oikeastaan paria pikku yritystä lukuunottamatta yrittäneet vesien yli suoraan maahamme. He saivat tykistön tehosta ankaran muistukkeen jo talvisodan alkupäivinä ja saariston karikot ja matalikot sekä miinakentät eivät ainakaan lisänneet houkutusta tulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "britit olivat niin taipumattomia Suomen kohdalla eivätkä halunneet auttaa kun hätä oli suurin. Kun sitten jouduttiin siltä ainoalta taholta apua vastaanottamaan jolta sitä oli saatavilla, saimme kohta briteiltä sodanjulistuksen."

      Hätä oli suurin talvisodan aikaan, ja silloin Suomi sai apua briteiltä. Britit alkoivat kokoamaan sotajoukkoa, joka olisi lähetetty Suomeen. Tämä oli ilmeisesti hyvin merkittävä syy siihen, että NL muutti kantaansa ja oli valmis neuvottelemaan rauhasta. Se saattoi pelastaa Suomen, kiitos briteille.

      Välirauhan aikaan britit eivät hylänneet Suomea, vaan heillä ei ollut mahdollisuuksia Suomen auttamiseen. Meritiet Suomeen olivat Saksan hallussa, brittejä ei olisi voinut tänne laivata. Sotaonni huono, liittolainen Ranska kukistettu, britit keskittyivät torjumaan Saksan valmistelemaa maihinnousua eli olivat kamppailemassa valtionsa olemassa olosta.

      Sodanjulistus Suomelle oli tietysti ala-arvoista. Hädän hetkellä britit tarvitsivat NL:n liittolaisuutta, ja siksi olivat rähmällään ja suomettuneita, ja olivat valmiit tekemään tällaisen tempun NL:a miellyttääkseen.

      Poista
    2. Suomi piti välirauhan aikana, Molotov-Rippentropp-sopimuksen pihtien puristuksessa (Norja oli miehitetty 9.4.1940), välejä myös länteen. Suomi salli englantilaisten tiedustelumiesten seurata saksalaisten kauttakulkuliikennettä. Seurannasta kertoo Heikki Brotherus muistaakseni jommassa kummassa Ritarikatu-muistelmakirjassaan. – JRi

      Poista
    3. Kyllä, tiedossani on että mm. tiedusteluyhteistyötä tehtiin korkemman tason poliittisesta erimielisyydestä huolimatta ja lisäksi suomalaiset jopa toimittivat joitakin tarvikkeita englantilaisille joita tarvitsivat sodassa saksalaisia vastaan. Myös henkilötason yhteydet englaintilaisiin säilyivät varsin hyvin kaikilla tasoilla.

      Ongelma oli siinä että varsinaista apua ei tullut. Briteillä oli se vaikutus olempien sotien aikana että ryhtyvätkin auttamaan Suomea ja aiheutti paineita Molotoville ja Stalinille. Tosiasia on kuitenkin että englantilaiset olisivat voineet auttaa suomalaisia sotilaallisesti ainakin asevarustelulla jos todella olisivat halunneet sitä. Joukkojen siirrot ovat aina todella vaikeita.

      Ei USA:kaan kyennyt meitä sotilaallisesti auttamaan mutta tuotti osaltaan juuri sitä painetta jota Stalin karttoi.

      Poista
  2. Nyt puolalaiset (tai siis heidän "suuri" johtajansa puoluekoneistoineen) toteuttavat Venäjän suurta strategista tavoitetta eli Euroopan hajoittamista, sitä ilmeisesti itsekään isänmaahumalassaan huomaamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, euvvostoliitto kaatuu omaan mahdottomuuteensa.

      Poista

  3. Kuinka lieneekään. Suomi lopetti WW II sotimisensa Ilomantsin metsiin elokuussa 1944 -ja voitokkaasti. Samaan aikaan NL suunnitteli muiden asetoveriensa kanssa Rauhanaikaa Bretton Woods rahaharmoniaa, GATT kauppajärjestystä, IMF sotavelkojen unohtamista. Word interbank korjaussarjaa. YK. Suomi sujautettiin mukaan jahka Zhanov ja britit rinnan nousivat Torniin. Siellä he olivat vielä vuoden päästä kun Atomipommi lopetti koko sodan.

    Seuraava alkoi pommipiirustusten vuotamisesta ja NL:n noususta toiseksi pommimaaksi. Vahinko. Mutta onni kun Suomi livautettu sisään länsiregimen piiriin. Ajoitus kuin investointipankkiiri Wahlroosilta.

    Vahinko että Roosevelt oli kuollut tässä välissä keväällä 1945. Atleen demarit saivat tuta dollarikurista. Niin Suomikin. Atlee käänsi tukkapöllön Cityä vastaan. Suomi sai dollarivallasta kättäpidempää Kremlejänsä vastaan.

    Ihan kivasti on mennyt. Materiaalinen yltäkylläys vallitsee ja henkisestäkin juuri päästään. Hevosia hyviä, rahoja ja jyviä, hyväkös on rillustella. Ja taas pannaan kädet heilumaan äkättyämme kuinka tehtaiden ja yritysten perijät ovat kelvottomia, mutta ostettavissa taseruuhkaa sikinsokittamalla ja virka-ansojen lankoja pidentämällä -ihan vain maisteroimalla lisää oikeusmestareita. Bodimestaria niin ikään pukkaa medikofiilin ohi tilastokompuuttorien pumpata seuraavaa näytenumeroa.

    Hiiliminimointi wanhentuvan osinko-lisäarvo maksimin sijaan. Tutkitun tiedon politiikka. Viisikko tarmollisten keikistellä. Kävin eilen Kapsäkissa kuulolla Harmony sisters nostalgiassa. Kuinka onkaan taidelaulanta ja muu sibis tuhonnut senkin. Alan korvattomana ja silmättömänä ja lukemattomana kummasti lähestyä näitä huippuosaajia, tai he kääntyvät alas puoleeni. Onneksi on tuontikulttuuria jäähy Aitiossa. Viimeksi nappasin poistohyllystä Trevelyanin Englannin historian 2. osa. Kääntäjät Jussi Teljo ja Antero Manninen. Porvoo 1948. Se lohduttaa, se ylistää Trumpia.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  4. Tänään mediassa: "Venäjä ehdottaa Norjalle konsultaatioita Huippuvuorista ." Tulee kummasti mieleen Novisibirsk.

    VastaaPoista
  5. Blogisti: "Entä jos Stalin osoitti viisautta, vaikkei hänellä yleensä ollut sellaiseen taitoa eikä tarvetta. Meriraja se vasta pitkä on, ja vaikea. Ahvenanmaalta Tornioon jaj siitä jokia aina Enontekiön nipukkaan."

    Blogisti: "Mutta nyt tyydyttiin siunattuun Salpausselkään niin että jopa Imatra ja Lappeenranta jäivät suomalaisille."

    Merirajan pituus ja vaikeus. Tyydyttiin Salpausselkään. Mitäköhän blogisti näillä tarkoittaa?

    VastaaPoista
  6. Britit eivät ole ihmetyksen aihe. Heillä oli etunsa valvottavana, ensin Kronstadtissa Neuvostoliiton nuorta laivastoa vastaan: he lähettivät Koivistolle torpedoveneitä upottamaan sotalaivoja. Sitten pitää Saksan nousu kurissa rajoittamalla raudan saantia ja teräksen tuotantoa: yritys talvisodan varjolla tehdä retkikunta "auttamaan Suomea" mutta kuin sattumalta Ruotsin malmin ylitse. Ja seuraavaksi estää Saksan nikkelin saanti teräksen tuotantoa varten: ensin laivauksien navicerteillä, sitten heidän omistamiensa Petsamon kaivosten hallinnalla. Suomi kansallisti ne Saksalle, ja sai palkinnoksi takuita.

    Britannia kuvitteli vielä 30-luvulla olevansa merivalta. Ei heitä Suomen kokoinen maa-alue kiinnostanut. Viimeksi Britannian sotalaivoja oli rannoillamme nähty Oolannin sodassa, kun esimerkiksi Virolahdella ne kävivät panemassa tuleen Pietariin meneviä kivilotjia. Palkinnoksi suomalainen luotsi sai paikkakunnan ensimmäisen riisisäkin.

    VastaaPoista
  7. Suomen 60`000 syrjäytyneen työttömän työllistämisestä sanoisin
    seuraavaa:
    Kuten alkoholisti myös työelämästä- ja/tai sosiaalisesta elämästä syrjäytynyt henkilö kyllä itse tajuaa käytöksesnsä riistäytyneen käsistä- liiallisen alkoholin kulutuksen tai toimettoman vetelehtimisensä muodossa. Reaktiona kys henkilöt iskevät jarrut nirskahtaen pohjaan lopettaakseen juomisen tai ainaisen vettoilun.
    Mutta jarrut rikkoutuvatkin ja aivoissa oleva käsky lopettaa muuttuukin käskyksi lisätä entisestään vauhtia kuin jalka kaasulla.
    Vastaavaa ilmenee mm. ADHD:ssä.Mitä enemmän lyöt jarruja pohjaan, sen vimmatummin kohellat.Henkilö on nääntyä omaan kiihtyvään vauhtiinsa.Hän on voimaton ikäänkuin luonnonvoimien edessä korjatakseen käytöstään.
    Mitenkä työelämään rekrytoiminen auttaisi tilannetta kun psykiatriakaan ei siihen pusty.Kyse on tahdosta ja sen lamaantumisesta.Ns. Negatiiviset oireet ovat hoitoresistenttejä/ parantavaa hoitoa ei ole.Tahto on hyvin lähellä Sielua ellei olekin juuri Sielu /kehon toimitusjohtaja.
    Suurin osa syrjäytyneistä on introverttejä/Sielu tulilinjalla sisään-
    päin ja kun portti sosiaaliseen elämään jää kokonaan ilman vahti-
    jaa ja puolustajaa, hänestä tulee kuin luonnostaan yhteisön taakankantaja/koulu-tai työpaikkakiusattu.
    Kun sosiaalinen yhteisö hoitaa ns.mieliala-talouttaan, se valitsee
    kohteekseen juuri puolustuskyvyttömimmän henkilön,johon se purkaa kaunaansa/ sosiaalista ja/tai fyysistä väkivaltaa.Yleensä kohde on täysin pihalla asiasta ts. täysin syytön kohteluusa.
    Ei ihme,että syrjätynyt valitsee kotinsa Sieluansa suojatakseen ja kovaa maailmaa paetakseen.
    Terve ihminen = pystyy tekemään työtä ja rakastamaan niin itse-
    ään kuin muita.

    VastaaPoista
  8. Venäjä on sellainen kummallinen dihotoominen maa, että se on yhtä aikaa agressiivinen ja väkivaltainen kuin macho-mies joka halua "voittaa" kaikki, aina ja kaikkialla, mutta samaan aikaan se on nainen jolle tärkein asia maailmassa on että sitä rakastettaisiin. Ne tahot ovat sillä aina yhdessä. Tässä piilee myös Stalinin "pehmostelu" sodan jälkeen Suomen suhteen. Nimittäin Suomi oli urhealla tavalla näyttänyt, ja yksiselitteisesti näyttänyt, ettei se voi rakastaa tätä "mies-naista" tai "nais-miestä". Tämä rakkauden illuusion lopettaminen oli Suomen tärkein voitto Talvi- ja Jatkosodassa.

    VastaaPoista
  9. Turhaanpa tätä realismia on Suomessa tarjota. Varsinkin eliitin piirissä on naivi käsitys että "kyllä länsi meitä auttaa...". Rahvas voi olla vähän epäilevämpi mutta koska on lammaslauma ei sillä ole oleellista merkitystä.

    VastaaPoista
  10. "Hätä oli suurin talvisodan aikaan, ja silloin Suomi sai apua briteiltä..."

    Eipä juuri mitään. Mistä tuollaisen omituisen käsityksen kehittelit että saimme briteiltä apua? Ainoa "apu" on fiktiivinen pelko Stalinilla että britit noilla onnettomilla Blenheimillä tuhoaisivat muka Bakun öljykentät ja että NL voisi joutua konfliktiin länsivaltojen kanssa. Toisaalta herra Churchill lienee ollut herra Rooseveltin kanssa jo tuolloin samoilla linjoilla että Stalinia tarvitaan liittolaiseksi Hitlerin kukistamiseksi.

    Tosiasia on tietenkin se että Britannialla Suomi oli täysin yhdentekevä maana sinänsä. I maailmansota oli lopunalkua Britannian imperiumille ja II maailmansodan jälkeen Britannia itse oli konkurssin partaalla. Lend-lease ei ollut apu vaan velka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomi ei ollut yhdentekevä maa iso-Britannialle koska suomalaiset toimittivat todella merkittävän määrän puutavaraa ja muita tuotteita sinne. Englanti oli Suomelle tärkein kauppakumppani pitkän aikaa ennen sotaa ja kohta taas sen jälkeen. Hyöty oli molemminpuolinen.

      Poista