Sivun näyttöjä yhteensä

3. tammikuuta 2017

Veikka




Kuvassa on taloni ja osa naapuria jonkin aikaa sitten valokuvattuna.

Talvi ei mene muodista.

Muutama vanha kirje palautti mieleen ahdistavan rahapulan. Ajoittain tekisi mieli omaksua menneen ajan tavata ja toistella näissäkin repliikeissä, että te nuoret, te ette tiedä, millaista oli kerran…

Asuntolainaa ei 1970-luvulla periaatteessa saanut. Kun sitä käytännössä kuitenkin löytyi kuudennesta pankista, takaisinmaksuaika oli 5 vuotta ja korko oli yli 15 %.

Siinä vaiheessa polvisuojukset olivat jo pahasti kuluneet. Pankinjohtajan huoneeseen pääsyä sai odottaa tunnin tai kaksi ja sisään päästyä piti heittäytyä polvilleen, ristiä kätensä ja aloittaa sydäntä särkevä nyyhkytys. Kyyneleet piirsivät viiruja likaisiin poskiin. Ei ollut varaa ostaa saippuaa, mutta Mumrolettea oli, etteivät pankkitoimihenkilöt olisi järkyttyneet hajuista. Vasemmalla kädellä pyyhittiin tuuheaa, pitkänlaista tukkaa niin että kämmeneen tarttui hiusvoidetta, Vitapointea tai Brylcremeä.

Ennen kuin sai potkut 1991 saman Helsingin keskustan pankin sama johtaja nojaili ovella kampittamassa sisään asiakkaita saamaan mahtavin ehdoin lainoja. Myös rappioalkoholistit kelpasivat asiakkaiksi. Luottotietoja ei tarvittu. Vuotta myöhemmin kasinotalous oli romahtanut, Kirkkonummen talomme ei.

Tosin saimme rakentaa katon uudestaan. Tasakatto oli huono ajatus. Mutta Suomi oli silloin kovin tasakattoinen maa.

Joku voisi keksiä kysyä, missä oli silloin ”pappa betalar”.  Ei isä maksanut. Olin rahoittanut opintoni ja ansainnut perheeni tarpeisiin alle 20-vuotiaasta. Boreniuksen konttorissa pidettiin kasvatuksellisesti tärkeänä maksaa omistajan pojalle palkkaa tasan kolmannes siitä, minkä huonoimman asianajotoimiston surkein apulainen sai. Pyysin lisää, kun olin istunut käräjät, päässyt asianajajaliiton jäseneksi ja voittanut omin neuvoin pari prejudikaattijuttua korkeimmassa oikeudessa. Pyyntö ei johtanut tulokseen. Koska lajittelen ja luokittelen vanhoja papereita jatkuvasti, osaan sanoa, että kuukausipalkkani jäi nykyrahaksi muutettuna selvästi alle 1 500 euron.

Rakennushankkeemme oli vasemmistolainen. Näin käy ilmi kirjeistä, joita poimin isäni jäämistöstä. Johtavat liikepankit eivät rahoittaneet kommunisteja. Minutkin luettiin varmuuden vuoksi kommunistiksi, koska olin henkilökohtaisesti tekemisissä Moskovan asiamiesten kanssa. Sellaisiksi luettiin empimättä Tuomioja ja Arajärvi, Tarja Halonen, Mauno Koivisto ja tämä iso ja hiukan yksinkertaisena pidetty Lipponen, jota en edes tuntenut. Ja kuuluisa kommunisti Arvo Salo. Myös Tuomas Anhava ja sitten Pekka Tarkka levittivät saadun tiedon mukaan kommunismin aatetta. Itse kirjoitin Parnassoon, joka oli ”valjastettu vieraiden vankkureiden eteen”.

Jos lukija ajattelee, että tuossa on törkeää liioittelua, se oli vuosi 1970, kun Kekkonen täytti 70 vuotta ja julkaisi haastattelun lakimiehistä. Hänen käsityksensä lakimiehistä oli sangen kielteinen. Haastattelun todelliset kirjoittajat kaivettiin nopeasti esiin. He olivat kuuluisat kommunistit Olavi Heinonen ja Aulis Aarnio.

Pankkiporvaristo ja heidän asianajajansa eivät koskaan saaneet käteensä uskottavaa kirjaa Suomen lähihistoriasta. Beljakovin suurlähettiläskaudella Neuvostoliitto vaikutti aktiivisesti myös lakkoiluun Suomessa ja nuoriso riensi kilvan mukaan. Suomalainen stalinismi ei ollut täällä keksittyä. Kekkonen vei siltä sitten toimintamahdollisuudet kutsumalla naiiveja kellokkaita kylään. Sitten vielä vuosikymmenen lopulla tuli venäläisiltä ehdotuksia sotaharjoituksista.

Matti Virkkuseen ja Tuure Junnilaan henkilöity rahaoikeisto ei käsittänyt ajoissa, että vetovastuussa oli nyt sellaisia demareita kuin Rafael Paasio, Kalevi Sorsa ja työmarkkinoilla Keijo Liinamaa. Ja oli Matti Ahde, joka on yhä keskuudessamme.

Seuraavan polven rahamiehet, kuten Pekka Herlin ja Kauko Rastas, olivat jo oppineet, että Neuvostoliitto maksaa erittäin hyvin kunnon tavarasta tai työstä.

Kekkosen lopulta väistyttyä ja kuoltua nopeasti vanhentuva rahaeliitti lakkasi epäilemästä kommunistien asiamiehiksi Sauli Niinistöä, Ilkka Kanervaa. Harri Holkeria ja heidän kaltaisiaan. Sitten vanhasta vakaasta oikeistosta ei ollut enää kiveä kiven päällä ja juuri kasinotalous nosti pintaan toiset nimet ja aivan uudet ongelmat. Neuvostoliittokin oli jossain välissä hajonnut.

Kirjoitin viikolla koripalloseuran hengennostatushuudon ”ei ei EEC”, koska tämä oli yhtyneen vasemmiston henki noin vuonna 1973. EEC oli Länsi-Saksan metku kotimaisen työväenluokan pään menoksi. Jo EFTA (vapaakauppajärjestö, 1961) oli ollut äärivasemmiston mielestä imperialistis-aggressiivisten bandiittien juoni.

Suomen historian suuntaviivat on vedetty vinoon. Koko läntistä maailmaa ravistelleet opiskelijaliikkeet on väännetty suomalaiseksi stalinismiksi, ja noin 1970 alkanut luokkasopuilu on jätetty kovin vähälle.

Kun nyt tarvittaisiin kotimaista vasemmistoa, se käyttääkin kaiken aikansa jäsentenvälisiin painiotteluihin ja ay-liikkeen muiston vaalimiseen.

Uuden lajin porvarit halusivat myydä rahapelit ulkomaille. William Hill Ltd. ja useat muut odottavat vesi kielellä. Kerran Englannista jo yritettiin Suomenkin vedonlyöntimarkkinoille tekijänoikeuden varjolla. He ottaisivat mielellään Veikkaus Oyj:ltä rahat. Ladbrokesin liikevaihto on 15 miljardia euroa. Suomestga löytyi heti asiantuntija kertomaan, että kansallinen monopoli on nurinkurinen ja falski.

En ole kuullut, että veikkaaminen aiheuttaisi syöpää enkä ole huomannut, että lomakkeissa olisi tyydytettyjä rasvatahroja. Kyllä me voisimme pitää mielipaheemme omanamme eli suomalaisena ja varoa sekä EU:ta että Brexit-miehiä.

Veikkausvoittovaroista hyötyvät mm. nuoriso- ja päihdetyö. Ja kulttuuri. Epäajanmukaista?

13 kommenttia:

  1. 70-luvulla hain pankiltani auton vaihtoon 10 000 markan lainaa. En päässyt edes pankinjohtajan puheille, vaan täytin lomakkeen ja seuraavana päivänä ilmoitettiin, että lainaa ei heru. Vaihdoin pankkia ja sain lainan. 90-luvulla sen pankin johtaja vei minut kassaneidin tykö, taputti minua olalle ja sanoi, että tuo neiti antaa sinulle niin paljon rahaa lainaksi kuin tarvitset. En ottanut.

    VastaaPoista
  2. Hämmästyin gallup-tietoa, jonka mukaan 40 % suomalaisista haluaisi erota EU:sta. Toki se on vain gallup-tieto.

    Veikkauksen pitämiseen kotimaisena tuo saattaisi kyllä auttaa.

    VastaaPoista
  3. Sinä olet Jukka hyvä ollut silloin 1970 -luvulla kontallasi väärän rahansäännöstelijän edessä. Olisit yrittänyt Työväen pankista, niin ei olisi tarvinnut könytä polvillaan.
    Minä olin siellä toisella puolen, vaikkakaan en ihan luvun alussa ja kenenkään ei tarvinnut könytä polvillaan - kunhan oli lakki kädessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhtiölaina saatiin Työväen Säästöpankista (Hakaniemi). Polvillaan könyttiin kuitenkin.

      Poista
    2. Oliko polvistumispaikka muotokuvani alla? Esiintynen pankin keskilaivan päädyssä olleessa, sittemmin sivummalle siirretyssä lasimaalauksessa, tosin vain lastenvaunujen muodossa.

      AW

      Poista
  4. Otsikkokuvasta kysyisin, että onko Bungalow- vai Domino -järjestelmän talo?

    Minulle ne edustavat sekä visuaalisesti että tilallisesti hyvää modernismia. Asumiskustannuksiltaan tuskin poikkeavat muista saman ajan lapsista.

    t. Leka-Antti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bungalow, ja arviosi vastaa kokemustani.

      Poista
    2. Bungalow taisi/taitaa olla ihan OK tuote, vaikka sana esiintyykin Astrid Lindgrenin Saariston Lapset-kirjassa suunnilleen kirosanana, jollaisen tuhma porvarisetä kamaline kakaroineen haluaisi rakentaa Melkerssonien vuokramökin tilalle.

      Poista
  5. Kyllä noilla kuusi-seitsemänkymmentäluvun kommunistinmetsästäjillä on nykyäänkin seuraajansa (ainakin tässä, jollei muussa suhteessa). Nimittäin nämä hommaforumilaiset ja muut vastaavat aggressiiviset netin vainokirjoittajat. Heillä kommunisti-sanan tilalla vain on taikasana demla, johon kytketään erilaisia epämieluisaksi koettuja juristeja ja virkamiehiä toinen toistaan ihmeellisemmin perustein. Ja sitten kehitelmä esitetään suurellisesti salaliittona. Ja aina on yksinkertaisia sieluja, jotka tuollaistakin uskovat.

    VastaaPoista
  6. Tällaiset muistelot ovat minulle, nuorelle lukijalle, tässä blogissa primus (prima?) inter pares! Kiitos.

    VastaaPoista
  7. Lainaehdot olivat kovat 70-luvulla, mutta inflaatio siinä kyllä avitti. Vielä 80-luvun alussa eräs pankinjohtaja nöyryytti kollegaani, ei ollut pyytänyt istumaankaan, naisihmistä, vaikka itse istui pöytänsä takana. Potkut hänkin sittemmin sai.

    Eilen oli kaksi ilahduttavaa asiaa. Talvi tuli taas, kannattaa nauttia nyt, viikon päästä sataa taas vettä, ainakin täällä meillä päin. Lumi on lisäksi kevyttä luotavaksi.

    Toinen oli Supercell, nuoret miljonäärit sijoittaneet huomattavia summia syrjäytymistä ehkäisevään nuoriso- ja lapsityöhön, mukana mitattavuutta ja startup-henkeä. Esimerkillistä.
    EG

    VastaaPoista
  8. Arpajaiset! Siinäpä monikäyttöinen ratkaisu.

    Arvotaan maahantuloluvat, työluvat ja kansalaisuudet, arvotaan sairaalapaikat, tekonivelet ja hammashoito, arvotaan tiemaksujen keräysoikeudet mutta aloitetaan kaikista tärkeimmistä ja arvotaan kansanedustajat ja heti perään palkkiot.

    Ei, työpaikkoja ei arvota. Niitä ei tässä mallissa enää ole.

    Ministerinpaikoista voidaan järjestää vaikka viisiottelut tavallisella pudotuskaaviolla, lajeiksi ehdotan eukonkanto, saappaanheitto, kädenvääntö, valvominen ja pilkkarunojen sommittelu, otteluiden keston ollessa lähes koko vaalikauden pituinen. Ettei tule aika pitkäksi, kansalla.

    Näin meille saadaan siis vastaavat viisi ministeriötä vastuullisine ministereineen, eukonkantoministeristä pilkkarunoministeriin, valvomisministeriön virkamiehien päivystäessä ettei kukaan lintsaa. Täytyyhän maassa olla hallitus, herra nähköön.

    VastaaPoista
  9. Helsingissä 1970-luvulla eräs KOP:n kaupunginosasatraappi ilmoitti armollisesti, että asuntolaina heltiäisi, jos kohde sijaitsisi hänen aluereviirissään, muuten ei. Ja minä kun olin ryhtynyt tuon oravapankin asiakkaaksi kuvitellen, ettei tuollaista paikallispankeille tyypillistä nurkkakuntaisuutta esiinny valtakunnallisessa liikepankissa. Mutta turha luulo. Vaihdoin helsinkiläiseen paikallispankkiin, ja laina tuli heti. Tosin jouduin myöhemmin vastentahtoisesti palaamaan KOP:n jälkeläisen asiakkaaksi, kun paikallispankki olikin yks kaks osa Meritaa, nykyistä Nordeaa.

    VastaaPoista