Sivun näyttöjä yhteensä

5. tammikuuta 2017

Oodi



Lukuvihje: Teju Cole. Kukaties nyt ei edes ole parempaa kirjallisen esseen osaajaa. Uusin kirja ”Known and Strange Things” on suositukseni. Yli-ikämiehelle hänen aihevalinnoissaan on paljon altistavaa ja välillä myös ahdistavaa. Hän on nigerialais-amerikkalainen. En saa varmasti selvää, onko hänellä paperit, mutta tavanomaisten tutkintojen lisäksi hän on tehnyt väitöskirjaa Colombiaan taidehistoriasta.
Asialla ei ole väliä. Tuollaisella luontaisen ja kehitetyn näkemisen voimalla voitetaan vaikeudet, esimerkiksi kuvataiteen ja runouden tavanomainen ihmeen näkeminen arjessa, itsestään selväksi luullussa.
Valokuvista hän kirjoittaakin paremmin kuin Barthes tai Sonntag.
Kirjoitukset Sebaldista ja Tranströmeristä herättivät tietenkin kirjoittajan taustankin vuoksi mielenkiintoni ja osoittautuivat luettuina tavattoman hyviksi.
Yhdessä novelliesseessä Cole käy puheliaan taksinkuljettajan kyydissä etsimässä Norwichista Sebaldin haudan ja harhailee loppupäivän yliopiston (University of East Anglia) campuksella. Siellä Sebald opetti 30 vuotta, milloin ei harhaillut päämäärättömästi näpsimässä valokuvia tai etsimässä niitä.
Ikuinen kunnia muuten Tammelle siitä että keskeinen Sebald on suomennettu. Jos sellainen ihme tapahtuu, että joku tulee vinkumaan todella hyvää ja painokasta luettavaa, sieltä löytyy.
En tiedä, tarkoittiko täsmälleen ikäiseni Sebald kuolla 57-vuotiaana auto-onnettomuudessa. Itse onnettomuus oli tahaton.
Tekisi mieli lähettää Colelle sähköposti ja sanoa että Tranströmerin ruotsissa on pohjoista valoa, jonka Cole selvästi tuntee, koska hänen oma tekstinsä on valoisaa, vaikka esseen perinne puoltaisi pölyistä puuveistostekniikkaa.
Ehkä häntä kiinnostaisi sekin, että kun nimi ”Tranströmer” tuo mieleen saksalaisen alikersantin, minun korvaani se on Kurkivirta eli siis luultavasti jossain vaiheessa muutettu Johansonista tai Eriksonista, joka tapauksessa hieno sukunimi suurelle runoilijalle. Tosin kiinnostaisi nähdä kirjahyllyssä niitä hänen runojensa käännöksiä 40 tai 60 kielelle. Nimi voi olla yhtä vaikea kirjoittaa kuin ääntää muunkielisille.
Cole kirjoittaa niin hyvin, ettei kirjoittaja edes huomaa lukevansa.
”Valo kasvaa kuin hiukset.” Tai edelleen Tranströmer New Yorkin kaupungista
”Tiedän senkin – tilastoitta – että juuri nyt tuolla jossain huoneessa soitetaan Schubertia ja että jollekin ihmiselle ne sävelet ovat todempia kuin kaikki muu.”
Kiittelyni tausta on mielenkiinto ja arvonanto tahoille, jotka kolhivat omia mieltymyksiäni. Olen kasvanut kiinni NYRB:in kirjoitustapoihin. Lehden arkistoista käy ilmi, että tuo tyyli on pitkäikäinen. Olen tätä toistellut, mutta NYRB:in ilahduttavin osa on kustantajien mainokset. Merkittävä osa on yliopistokustantajien. Todellinen tietoisku. Ja Cole siis kirjoittaa juuri toisin.
Jotkut ovat nyt kirjoittaneet, että uuden keskuskirjaston nimeksi olisi pitänyt panna esimerkiksi ”Libra” eikä ”Oodi”.
En käsitä, miksi vaakaa tarkoittava latinan sana olisi tässä yhteydessä hyvä. Mielelläni kuvittelen, että kirjasto säilyttää ja jopa lainaa yleisölle niin hyviä kuin pahojakin kirjoja. Vaakahommat kuuluvat sitten kriitikoille ja hiukan toisessa mielessä meille tuomareille.
Jos vastustajat tavoittelevat sanaa ”liber”, joka tarkoittaa kirjaa, se olisi ongelmallinen valinta, koska ”liberi” tarkoittaa lapsia ja ”liber” adjektiivina vapaata.
”Kir” olisi ollut hyvä nimi. Se on juoma, muistaakseni hyvä juoma. Bok-tyyppiset sanat viittaavat erääseen puuhun. Taitaa olla myökkipyökki. Suomalaisen kirjallisuuden kuvaamaa lukupään laatua kuvaisi ”visa”, joka on siis koivua, ja politiikkaa taas mänty, jota päin on matkamme määrä.
”Oodi” ei ole mieleeni. Kreikankielisellä sanalla on kirjava kielellinen menneisyys ja oudoksun sitä rakennuksen nimenä. Miksi ei jokin muu runon muoto, kuten elegia? Oodit olivat laulettuja ja säestettyjä. Miksi ei siis Polkka tai Valssi tai Humppa.
RKP:n kansanedustaja ei saa kannatustani. Hänen mieleensä oli tullut englannin OD eli yliannostus. Olisi nyt toveri poliitikko sivistänyt itseään koulunpenkillä ennen kuin menee munaamaan itsensä julkisesti.
Ykköstilan haitallisena mielleyhtymänä ottaa selvästi latinan ”odi” (pitkä o ääntämyksessä). Catullus: ”Odi et amo…”
Tämän verran latinaa oppii väkisin. Vihaan ja rakastan.
Helsingin kaupungin muhoileville päättäjille ja informaation osaajille: siis temppeli vihapuheelle?
”Oodii” tarkoittaa ”minä vihaan”. Paino ensimmäisellä tavulla.
Joku (Klinge) voisi kysyä, tarkoittiko Q. Horatius Flaccus Helsingin kaupunginjohtoa oodissaan, joka alkaa ”Odi profanum vulgo” eli vihaan oppimatonta rahvasta.
Nimien kääntäminen toiselle kielelle on joskus ongelma. Ehkä se oli näillä palstoilla, ehkä jossain muualla, kun pyytelin armoa poliisiraukoille ja muille kovaosaisille: vaikka A.E. oli kova jätkä, Nordenskiöldinkatu on ongelma kirjoittaa ja ääntää. Muutettaisiin se Urhonkaduksi ja palautettaisiin hankala Urho Kekkosen katu Kampinkaduksi. Pääsisin minäkin väittämään että nimeni on jossain tekemisissä hyvin tavallisen nimen osan ”kamp” kanssa – sotimaan raastetun pölvästin nimiä Jos siinä on tanskaa seassa, se onkin jo ”kemp”.
Ennen vanhaan englantilainen turisti luki myymälän ovesta ”alkohol I like – o, why”. Suomessa Systeemissä (Systema) myytiin konttorikoneita vain, ei viinaa ollenkaan.

29 kommenttia:

  1. Kir naurattaisi ainakin iranilaisia, persiassa se tarkoittaa kyrpää. On aika samannäköinen sanakin, persiasta taitaa löytyä muutama lainasana suomalais-ugrilaisesta kantakielestä vaikka yleensä lainaus on tehty vastakkaiseen suuntaan.

    VastaaPoista
  2. Mikäs on Kemppiselle tullut kun kirjoitus oli naurettava eli hauska. Toivotamme hyvää loppiaisaattoa - twelft night, josta on näytelmäkin.

    VastaaPoista
  3. Alkoholiliike englantilaisen lukemana oli varsin hauska. Samoin kuin jonkun eteläeurooppalaisen tulkinta Helsingin pääpostin ovilipan päällä näkyvästä nimestä: Post Italo.

    Edustaisivatko esim. Tarantinon pari viimeisintä, jonkun verran Leone-vaikutteista westerniä jonkunlaista post-italoa. Vai onko mahdollisesti kyseessä italodiscon myöhempi muoto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuten hyvä, mutta siinä lukee vain Posti.

      Poista
    2. Olet oikeassa, muistin väärin. Postitalo-nimi on rakennuksen sisäpuolisissa opasteissa.

      Poista
  4. Ei syytä huoleen! Valittua nimeä ei koskaan käytetä yksinään vaan aina muodossa "Keskustakirjasto Oodi" ja sama ruotsiksi.

    Kunnallisväki rakastaa pitkiä ja monimutkaisia sanoja ja nimiä. Jos niitä sitten uusitaan, ne pidennetään. Suosikkisana on "suunnittelutarveratkaisu". Olen lukenut ao. lautakunnan päätössivuilta s-tarveratkaisuja eikä niissä koskaan sanallakaan ilmoiteta tarvitseeko suunnitella vai ei.

    Eräässä sisämaan kaupungissa rakennettiin uusi kirjasto, oikein arkkitehdin suunnittelema. Sille keksittiin hieno nimi "Metso". Koskaan sitä ei käytetä vaan aina ja kaikkialla kirjoitetaan "Pääkirjasto Metso". Onneksi kaupunki ei ole kaksikielinen.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kirjavinkistä ja hyvää vuotta blogistille. Taas kerran mietin, miten blogisti tietoa hankkii, sen kuvaus olisi mielenkiintoinen. Miten vaikka tuo Teju valikoitui tänne vinkiksi. Norwich on muuten paikka, jossa kelpaakin harhailla. Historiaa on vaikka kuinka. Hävinneitä kirkkoja on paljon ja katedraalissa voi ihmetellä vaikka Green Man-aiheen alkuperää kuvanveistossa.

    VastaaPoista
  6. Onhan Helsingissä sentään hotelli, joka on uskoakseni nimetty blogistin mukaan.

    Horatiuksen sanojen pitää tietenkin olla odi profanum vulgus ("vulgo" on tässä kieliopillisesti aivan mahdoton). Fraasi jatkuu sanoin et arceo 'ja torjun/häädän (sen)'.

    VastaaPoista
  7. Sanotaanko näin, että ei nimi kirjastoa pahenna mutta "Kiehinen" olisi hyvä nimi ja nyt en tarkoita kirjojen sytyttämää tiedon kaipuuta vaan totisesti tulossa on aika jolloin kirjoja käytetään "sytykkeinä" rovioihin joissa poltetaan tietoa...
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  8. Helsingin keskustakirjaston johtaja Anna-Maria Soininvaara tyrmää keskustakirjaston nimen ruotsintamisen.
    Mitä ihmettä Soininvaarlla on Oodi - Ode -yhdistelmää vastaan? Aiemmin Ode on hänelle kelvannut...

    VastaaPoista
  9. Se RKP:n kaupunginvaltuustojäsenen ensimmäinen ehdotus olisikin ollut "libris", mutta sehän on jo varattu moninkertaisesti, Ruotsin kirjastojen, norjalaisen kirjakauppaketjun ym. nimikkeenä. Saapa nähdä mihin päätyvät. Kansa saattaa silti keksiä oman nimityksensä, jos annettu nimi ei ole helppo käyttää. Se vihaaminen ei kyllä sopisi kirjoista puhuttaessa. Mieluummin sitten kolmannella kotimaisella jotain helppoa, onhan se jo "Ham", vaikkei kinkku tulekaan mieleen, vaan Tove Janssonin äiti. Ruotsiksi mennään varmaan edelleenkin till bibban, centrumbibban.
    EG

    VastaaPoista
  10. Ehdotus: Jos suomalaisrahvaanomainen "oodi" siis tuntuu bättre folkista mahdottomalta, niin voisiko paremman version aihiona käyttää juuri heikäläisten esi-isien suoraan ylenevässä polvessa pilalehti Fyrenissäkin 1900-luvun alussa seisovana mottona käyttämää mainittua Horatius-sitaattia odi profanum vulgus et arceo 'vihaan ja kaihdan alhaista kansaa'?

    VastaaPoista
  11. Mika Waltari kirjasto
    bibliotek library


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täsmennän vielä:

      Mika Waltari kirjasto
      bibliotek library

      Kaikki tietäisivät, että on kyse kirjoista.

      Mika Waltari vei Suomen maailmalle jo 1950-luvulla. Kun menin vaihto-oppilaaksi Amerikkaan, näin vaihto-oppilasperheeeni kirjahyllyssä Waltarin Sinuhen Shakespearen näytelmien vieressä. Perheen isä oli opiskellut yliopistossa kirjallisuutta.

      Poista
    2. Milanon kirjastot pursuavat ruotsalaisia ja norjalaisia kirjoja. Suomalaisista en ole juuri muita tavannut kuin Waltarin, hyvin edustettuna.

      Poista
  12. Keskustakirjaston nimeksi Oodi (på svenska ode) on hyvä. Onhan keskustakirjaston johtajattaren aviomies lempinimeltään Ode.

    VastaaPoista
  13. Jotenkin liian romanttisia kaikki tuollaiset vierasperäiset nimet.

    Ainoa asiallinen nimihän on Helsingin keskuskirjalainaamo. Edellyttäen tietysti, että sieltä poistetaan kaikkien muiden asioiden lainaamismahdollisuudet.

    Luukulta vaan yksi virkailijan valitsema kirja käteen ja suoraan kotiin. Viikon päästä palautus ja uusi "lukuelämys" mukaan.

    Asiallinen ja kustannustehokas (insinööri)malli, joka on helposti yksityistettävissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommentista käy hyvin ilmi, ettei Helsingissä ole koskaan ole ollut kunnollista kirjastoa. Sen sijalla on ollut Akateeminen kirjakauppa. Pasilan pääkirjasto on auttamattoman syrjässä ja yliopiston kirjastossa viihtyy vain yliopistoväki.

      Meillä maakunnassa kirjasto on paikka, jossa oleillaan lueskelemassa kirjoja ja lehtiä. Ihan niin kuin entisaikaan Akateemisessa, ennen kuin siitä tuli kirjamyymiö. Erona on vain se, että kirjastossa kaikki on ilmaista ja valikoimaan kuuluu myös vanhoja kirjoja.

      Keskustakirjasto nostaa Helsingin sivistyksellisesti muiden Suomen kaupunkien tasolle. Nyt Helsinginkin keskustaan saadaan paikka, jonne voi mennä vain olemaan ja harrastamaan vita contemplativaa. (No, onhan Kampissa kappeli, mutta sen edustama kontemplaation muoto on jo aika syvällistä kamaa. Jos jaksaa istua tuntitolkulla kirkonpenkissä meditoimassa ilman edes kunnollisia kiinnekohtia katseelle, on henkisellä polullaan paljon minua pidemmällä. Minulle, ja useimmille muille Kampissa kävijöille riittää viidestä kymmeneen minuuttia.)

      Poista
    2. Rikhardinkadulla ja Kympissä on tilaa vanhoille ja nuorille, Postitalosta sitä saanee lisääkin. Tämä toivottavasti typerän Oodi-nimen saava turhake vaikuttaa kirjojen hankkimiseen käytettävissä olevia varoja vielä pitkään. Jäämme odottamaan mitkä sivukirjastot lakkautetaan ensin haihattelevassa ja suuruudenhullussa kaupungissa. -jussi n

      Poista
  14. Jos jotakuta nyt huvittaa kertoa Teju Colelle, mitä mieltä Kemppinen on tämän uudesta kirjasta, niin osoite on:

    tcole@bard.edu

    New York Timesin Claudia Rankine oli tätä mieltä:
    http://www.nytimes.com/2016/08/14/books/review/teju-cole-known-and-strange-things.html

    Ja Guardianin Petina Gappah tätä mieltä:
    https://www.theguardian.com/books/2016/aug/07/known-and-strange-things-teju-cole-review-essays

    Itse olen yleisesti ottaen sitä mieltä, että sivistyneen suomalaisenkin on näinä Trumpin ja Mayn aikoina tilattava sekä NYTimes että Guardian. Pienelläkin sormella padonraossa voi olla merkitystä.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  15. Kirjasto Suomi. Biblioteket Suomi.

    VastaaPoista
  16. Kirjaston nimeksi sopisi August.

    Suomenkielisille se viittaisi Ahlqvistiin, ruotsinkielisille Strindbergiin, klassisesti sivistyneille ja kristityille keisariin, muunkielisille kintaalla.

    VastaaPoista
  17. Kunpa suomenkielisille joskus kelpaisi ruotsinkielinen nimi, helsinkiläisille varsinkin, sillä onhan stadin (stad!) slangiin omaksuttu paljon sanastoa ruotsista. Bibban olisi hyvä nimi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt siis pliis, kelpaishan se mutta kun, kun.. No.

      Bibban kuulostaa muovisen leukalappukaukalon kuurnasta lusikalla poimitulta mössön lötkänältä.

      Oppsan, sidu här har vi lite bibban kvar..

      Ei pidä loukkantua, se vaan kuulostaa täsmälleen siltä.

      Plötk. Oij, lite biibban, nojah. Int' ä' de' så nog.. Plutt. Och igen... Nu ska mamma fuska lite med bibban, så dääär. Int-nej, neheej, int' ska du pukla perkeleen penikka. Pluttk. Hihhii mamman är sååå arg. Jag är så helvetens, så satans trött i dag, allldeles trött... Bibban! Öppna, aa..Oorhh.. Plut.

      Tai sen vauvamössön kauppanimeltä. Olisi osuva nimi. Kannattaa ainakin ottaa huomioon jos valmistaa jotain teollisesti vauvoille.

      Tai, kyse on ruoansulatuksen loppupeleistä, erittäin hienostuneesti ilmaistuna. Snälla, det luktar lite konstigt här, har du bibban i byxor?

      Mutta kysyn mikä estää nimeämästä sitä niin osuvalla ruotsinkielisellä nimellä että se valloittaa sijansa? Ennenkuin joku Birgitta saa nimikkokirjaston. Jota en vastustaisi.

      Ihmiset nyt oikeesti, ihan sama mikä sen nimi on. Tää koko nimijuttuhan on jätti iso dzoukki. JA vielä ruotsikielisten dzoukki.

      Poista
  18. RKP:n ehdottajan olisi kannattanut muistella OD upsalalaiseksi kööriksi nimeltä Orphei Drängar. Se olisi ainakin laulullinen perustelu.

    Itse ehdottaisin radikaalia nimeä Keskustakirjasto. Ei ole wau-osastoa mutta poikkeaa nykynimistä siinä että kertoo missä ja mikä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keskustakirjasto... yhymh. Kunhan ei pelkän himon vuoksi lukeville tule luuloa, että se on tarkoitettu vain kepulaisille.

      Poista
  19. Miksi vielä vaivaudutaan rakentamaan katoavalle muodolle kun on selvää ettei fyysistä esinettä - kirjaa - ole tarpeen kyörätä paikasta toiseen?

    Kylpyläksi vain. Ravintola-kahvio ja pyykinpesupalvelu, hierontapalvelut ja kirjastokortti luotolliseksi. Alennukset eläkeläisille, varusmiehille ja työttömille, ettei tule elitismi nirppanokkimaan.

    Kaikkea sellaista mitä ei voi etänä tehdä saman katon alle, siis selkeää edistyksellisyyttä.

    Nimestä viis. Vaikka kyllä Citysauna tai Keskustakylpylä olisi asiaa. Höh, Koski, Fors. Aivan tyyten yhdentekevää mutta museoksi se menee jos se kirjojen kierrätyspisteeksi tarkoitetaan, johan sen haistaa arkkitehtienkin suunnalta.

    Tämänlaiselle on sitäpaitsi selkeästi markkinaosuus, sitä on mutta ei julkisena palveluna.

    Saattaa olla että olen vain liikaa edellä mutta kylpylöistä on parituhatta vuotta kokemusta, että miten niissä hengaillaan. Miksi hengailla kirjahyllyköissä? Voihan sitä roikkua netissä. Jos lasketaan sen varaan että tässä pelastellaan katoavaa tallennemuotoa niin käydään kohti tappiota, mutta jos asia ajatellaan pyhäköksi jossa palvotaan mennyttä tapaa niin miksikäs ei.

    Koko nimikiista tuntuu typerältä.

    Jos rakennukseen saadaan savusauna asia muuttuu aivan toiseksi, silloin käyttäjäkokemuksen suoraan Aleksis Kiven ajoilta, eräs esimerkki mainiten.

    VastaaPoista
  20. Ei ole nimeä, joka kelpaisi kaikille. Erimielisyys on silmiinpistävää, huvittavaa: nimi ei saa olla suomalainen eikä lainasana, ei uudis- eikä yhdyssana. Kuitenkin, jollekin käy vain suomi, jollekin ainoastaan latina tai kreikka. Jotkut hyväksyvät suomalaistetun, alkuperältään latinan tai kreikankielisen sanan kääntämättä sitä toiselle kotimaiselle, jos se on jo olemassa olevan julkisen rakennuksen nimi, mutta ei uudelle kohteelle.

    Yhden mielestä nimi Keskustakirjasto on ainoa oikea ratkaisu, toisen mielestä kirjailijan nimi. Jonkun mielestä kirjallisuutta kuvaa vain kirja-sana. Joku ei miellä runoa kirjallisuudeksi eikä laululyriikka runoudeksi. Toiset liittävät oodi-sanan ensisijaisesti musiikkiin ja kritisoivat sitä kirjaston nimenä, koska se tuo mieleen ilon ja musiikin. (Oodi ilolle, Schillerin tunnetuimpia runoja ja Beethovenin 9. sinfonian neljännen osan otsikko. Runo julistaa tasa-arvoisten ihmisten yhteiskuntaa, jota yhdistävät ilo ja ystävyys). Mitä kielteistä on mielleyhtymässä iloon ja musiikkiin?

    Joku puolestaan yhdistää Oodi-nimen vihaan (perusteluna latinan epäsäännöllinen verbi odi), jonkun mielestä oodi on kulunut, toisen mielestä täysin tuntematon sana ja käsite. Catulluksen runo Odi et amo (Vihaan ja rakastan) kuvaa tunteiden vastakohtia ja ristiriitaisuuksia: vihaan ja rakastan sinua samanaikaisesti tai vihaan sinua, koska rakastan sinua. Oodeja (Ode/Carminum liber) runoja ja runokirjoja kirjoitti roomalainen Quintus Horatius Flaccus, yksi Augustuksen ajan suurimmista latinaksi kirjoittaneista lyyrikoista.

    Mielestäni mm. Månssonin hyvänä pitämä nimi HAM lyhenteenä ei avaudu ennen kuin tutustuu sen tavoitteeseen ja selitykseen (HAM = Helsinki Art Museum). Moni ehdotti ja kannatti Lastua, joka myös synnyttää erilaisia mielikuvia: puusta vuollun lastun, lapsuuden muiston kaarnalaivasta, roskan lattialla, Ahon lastuja (lyhytproosaa 1891-1921), sytykkeen, perunalastun, lastulevyn tai –villan + muunkieliset termit.

    Helppo, eikä liiemmälti ideointia vaativa nimivalinta juhlavuotisjuhlan merkkihankkeelle olisi ollut esim. Keskustakirjasto Waltari. Onhan Mika Waltari ehkä kansainvälisesti tunnetuin itsenäisyytemme ajan suomalaiskirjailija (yksi Tulenkantajista). Nimi olisi yhdistynyt niin mies- kuin naiskirjailijaan (kirjailija Satu Waltari), joka olisi poistanut yhden kiistan. Mutta, varmuudella tätäkin valintaa olisi kritisoitu; jonkun mielestä joku toinen kirjailija tai runoilija, suomen- tai ruotsinkielinen, olisi paremmin ansainnut nimensä merkkihankkeelle?



    VastaaPoista