Sivun näyttöjä yhteensä

7. heinäkuuta 2016

Vastalause pääministerille




Digitaalitekniikan kehitystä tuetaan. Sitä on tuettava.

Mutta onko valtioneuvosto todella selvillä siitä, että digitaaliset palvelut tuhoavat lopullisesti Suomen kirkonkylät ja toteuttavat ”kahden Suomen” kehityksen ja tekevät tyhjäksi toiveen ”pitää koko Suomi asuttuna”.

Meille jää kolme kaupunkia ja muutama kaupungin tapainen. Loppu on pusikkoa.

Perustelin. Kävin läpi esimerkkikunnan (Kauhava) liikeyritykset. Se olipistokoe. Paikkakunta on täysin erikoinen, koska keskustaajamassa oli yli 50 teollisuustyöpaikkaa kutomoissa ja värjäämöissä, siellä oli sotien jälkeen pari kymmentä metallialan yritystä (puukkotehtaat alihankkijoineen) ja erikoislaatuinen, hyvin laaja kutomateollisuus kotikudontana, jossa liikeyritykset toimittivat langat ja työt tehtiin kodeissa. Tutkimusten mukaan viimeksi mainitussa toiminnassa oli tavalla tai toisella mukana kymmenen tuhatta ihmistä ympäri maakuntaa.

Muistan itse hyvin, miten naisihmiset kuljettivat polkupyörillä itse kutomiaan riepumattoja, kaitaliinoja, täkänöitä ja vastaavia Lauttamuksen liikeyrityksiiin.

Taajamien firmat olivat oikeastaan kaikki palveluyrityksiä ja palvelualaa ovat kauppojen lisäksi pankit ja koulut ja sairaalat.

Toisin kuin tavarantuotanto palveluala edellytti henkilökohtaista käyntiä ja loi pienryhmiä. Rautakaupoissakin oli melkein vain muuta kuin bulkkitavaraa. Apulantasäkit voi kuljetuttaa naapurillakin, koska tuotemerkki ja määrä riitti. Pienikin rakentaminen edellytti tarvikkeiden ja tarpeiden haeskelua eri myymälöistä. Ja arkielämässä tarvittiin suutareita, räätäleitä, kampaajia ja partureita. Kuljetustoimesta vastasi Matkahuolto linja-autoasemalla, ja pitäjässä oli lisäksi pirssiautoja.

Nyt jo kadonneen maalaiskunnan kuva oli jyrkän kaksijakoinen: perustuotanto eli maa- ja metsätalous vastaan palvelut. Olen itse elänyt ajan, jolloin tehdastekoiset vaatteet ja jalkineet tekivät läpimurron. Tosin vielä oppikoulua kävi mummun Singerillä ompelemissa alushousuissa ja päällä äidin neuloma villapaita.

Ongelmien viidakko on läpituntematon. Mieleen tuleva heti sellaiset kysymykset kuin palkka ja työolot.

Kansainvälisen mallin mukaan työolojen tasapainottaminen aloitettiin sata vuotta sitten teollisuustyöstä, jota Suomessa oli ennen sotia jokseenkin vähän – metsäteollisuudessa paperin ja selluloosan valmistus oli kuitenkin hoidettu suorastaan hyvin. Paperipatruunat käsittivät, ettei ketä tahansa saanut päästää rikkomaan kalliita koneita. Toinen lohko, alkutuotanto, oli alapuolella kaiken arvostelun. Nykytermein puun korjuu, entisin nimin metsätyö oli tyypillinen pienviljelijän sivuelinkeino. Pöllinteko ja kuorimien oli hyvinäkin aikoina niin huonosti palkattua, ettei riuskakaan tekijä ansainnut kymmenen tunnin työpäivän kuluessa ruokaansa, eli laardia ja huonoja jauhoja. Uittotöissä jotkut ansaitsivat, mutta se ilo oli lyhytaikainen. Vielä sotien jälkeen joillakin savotoilla työmiehet joutuivat yöpymään talvellakin taivasalla.

Tällä hetkellä ammatillinen järjestäytyminen on aidosti kiero. Avainasemassa oleva paleluala – AKT – ei esimerkiksi ole tietävinään mistään solidaarisuudesta, vaikka se on matemaattinen tosiasia. (AKT:n politiikka tosin osoittaa hyvää logistiikka-alan rajun muutoksen ymmärtämistä.)

Yleistilanne on se, että BKT:stä yksityiset palvelut on 40 prosenttia ja julkiset 21 prosenttia. Kauppa on 10 mutta teollisuus vain 20 prosenttia.

Aivan selvästi robotiikka ja automaatio ovat jo vaikuttaneet erittäin paljon. Kokonaiset alat ovat siirtyneet verkkoon. Tunnen hyvin henkilön, joka meni vuosikymmeniä sitten työhön matkatoimistoon. Voi olla että hän edustaa katoavaa lajia. Hän on erikoistunut luotsaamaan lahden yli sellaisia ihmisiä, jotka haluavat ja tarvitsevat matkaopasta. Mutta matkatoimistot ovat melkein kadonneet.

Joku mainitsi jossain olevansa sitä sukupolvea, jolle Internet on vieras ja vastenmielinen.

Haluaisin oikaista lausumaa. Sekä käsite ”työ” että ”koulutus” ovat muuttuneet sisällöltään. Työ toi mieleen työpaikan ja siitä tuli mieleen jatkuvuus. Koulutus tarkoitti Suomessa jonkin koulun tai opiston käymistä.

Se ajatus että aamulla mennään töihin ja illalla tullaan, lienee peräisi navetasta, siis karjataloudesta. Sekä tavaran valmistus että palvelun tuottaminen on luonnollisesti tehtävä tehokkaasti. Puhelinpäivystys (ja seksipuhelimet) kannattaa tietenkin tehdä siellä, missä yleiskustannukset ovat halvat. Niitä peruspalveluja on yhä enemmän, jotka on tehokkain toteuttaa kotona keinutuolissa. Uutisissa mainittu sikiön tai alkion ultraäänitutkimus ”etänä” kuulostaa erinomaiselta ajatukselta.

Ei se niin ihmeellistä ole. Keski-Euroopassa sanomalehti oli kahvi tai oluen oheistuote. Ihmiset lukivat lehdet kaupungilla. Jopa Helsingissä näkee saksalaiseen tapaan kahden puusäleen väliin pingotettuja sanomalehtiä.

Kun postinkantaja leikkaa nurmikon, mikä on hieno ajatus, jään miettimään, miksi tukkirekat ja taksit eivät voisi ainakin välillä jakaa postia tai kuljettaa vanhoja ja vaivaisia kirkolle.

Suomen vanhin virtuaalipalvelu saattaa olla kirkonmenojen lähettäminen radiossa. Kuulemani selityksen mukaan kiivaimmat lestadiolaiset vastustavat edelleen teleisiota mutta sallivat radion. Televisiossa puhuu heidän mielestään maallinen esivalta, joka on eräänlainen epäjumala. Radiossa puhuu yksityisyrittäjä tai palkannauttija, ja yritystoiminta ja ansiotyö on Luojalle otollista.

Mutta lainsäädäntö ei pysy digitaalisen muutoksen perässä. Yksi pelottava esimerkki on Teosto r.y. Edelleen parin haitarisoinnun ottaminen äänitteelle vaatii niin valtavat selvitykset ja lomakkeet tekijänoikeusjärjestölle, ettei niiden tekemiseen ja täyttämiseen riitä tunti eikä viisi.


18 kommenttia:

  1. Joo, syrjäkylät väistämättä pusikoituu kun nuoriso muuttaa kasvukeskuksiin koulutuksen ja työn perässä tai jokatapauksessa, tämähän tiedetään, mutta onko nimi Tiuri tuttu? Kuka muistaa, mitä hän sanoi koko maan asuttuna pitämisestä kansanedustajana ollessaan?
    Ja miten suhtauduttiin?
    Eipä taidettu päätä taputtaa...
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  2. Digitalisoiminen tuhoaa tosiaan maailman siinä muodossa kuin me sen tunnemme, pala palalta. Vauhti on nyt päällä ja luja, me emme vain sitä tunnista ja osa jopa hihkuu ottaessaan tämän maailman ihmiskädestä- ja kosketuksesta kuohimisen iloisena vastaan. Ja aika iso osa. Omalla sormella asioiden toimittaminen on monelle todella iso ja "awesome" juttu: kerrankin jotakin tapahtuu kun saa itse painaa näyttöä. Pikkulapsihan...

    Kaikesta tulee käyttöliittymää ja me sekä tuotamme että kulutumamme palvelut joita kuvittelemme saavamme. Meistä itsestämmekin on jo iso osa käyttöliittymää. Oletteko huomanneet lisääntyvän kompotenttiutenne?
    Itse olin tänään Postin sivustolla.
    Toimin tietenkin postivirkailijana itse itselleni. Palvelukyselyssä kehdattiin kysellä voisinko suositella ko. "palvelua" muille. Päivän vitsi. Voisin suositella tuolle ja muille vastaaville lumepalveluille itsetuhoutumisjärjestelmän automaattista käynnistymistä.

    Digitaalinen (pakollinen) henkilökortti viimeistelee sitten meistä loput ja kytkee meidät pian reaalipersoonina ja reaaliajassa verkkoon, eli oikeastaan kaikkeen. Eli annan aivoni, tunteeni ja ajatukseni yleiseen jakoon. Tätä perustellaan tietenkin "turvallisuudella." Tulee menemään läpi, koska nykymaailmamme pääsääntö on, että kaiki menee läpi.

    Mutta turha tätä(kin) on mun itkeä. Täällä tapahtuu se mikä tapahtuu. Ainoa kanto kaskessa digittämiselle on kunnon massiivinen auringomyrsky, joka pyyhkäisee maapalloa oikein isolla viuhkalla ja kerralla tiedostot ja puhtaiksi ja netit matalaksi. Ja kaikki alkaa alusta. Hitaasti. Siinä välissä kuitenkin saadaan firmoihin vaihderouvat ja oikeat yhteystiedot takaisin. Missä se myrsky viipyy!

    jk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän posti ole mikään digiajan edelläkävijä. Sehän alkaa keskittyä nykyään ydinosaamiseensa eli lillukanvarsiin. Blogistikin kiinnitti huomiota tähän, että postimies leikkaa nurmea.

      Pienyrittäjille ja yksinyrittäjille kiinteistönhoitoalalla, joiden toimenkuvaan nurmikon leikkaaminen tähän asti on kuulunut, tulee tilaa logistiikkabiesnekseen ja alkavat kansainvälistyä. Vai onkohan tässä jonkun log(ist)iikka pielessä?

      Poista
  3. Teo story: tein ystävälle liiketoiminnastaan harrastajatasoisen videon pienimuotoisen käyttöön netissä. Kuvaus ja editointi ovat nykyään ketterää omaa tuotantoa, mutta repliikkien pitkät välit vaativat äänitaustaa (jonka olimma paikasta poistaneet eli musiikin, Teosto-syistä). Otin ystävääni musikkaan yhteyttä ja hän heti lupasi laajasta oman työnsä tallennearkistostaan sopivaa pätkää, koska "hänellä on kaikki oikeudet".

    Asia meni kiville, kun asiaa tunteva toimittaja sekaantui ja sanoi, että jos tekijä on Teoston jäsen, ei hänellä ole kaikkia oikeuksia omaan työhönsä, vaan Teosto neuvottelee. Tai siis, määrää.

    Viisastuimme ja hain Google Musicista teostovapaata taustaa. Siellä sitä on kaikenlaista, Bachista alkaen. Hyvin toimii eikä ole hissimusiikkia.

    VastaaPoista
  4. Itse olen sen verran optimisti, että en blogistin maalaamaan dystopiaan parista kolmesta täyteen ahdetusta neukkukuutiorykelmästä usko. Mitä ne kaikki ihmiset moisissa Mogadishuissa tekisisvät?

    Se Nokia-visio, jossa maailman fiksuimmat suomalaiset tekevät vain huippupalkkaista akateemista ajatustyötä ja sitäkin vain hissuksiin ja harvakseltaan ja "joku muu" hoitaa meille kaiken muun, se visio meni jo. Eikä palaa.

    Uskon sen kyllä, että eivät Kauhavan mattokutomot eikä 1950-luku muutenkaan enää koskaan palaa. Mutta juju on siinä, että näiden kahden skenaarion väliin mahtuu niin kovin paljon. Ja se mitä sinne mahtuu, on uutta, jota luutuneilla ajatuskaavoilla ei heti osaa kuvitella.

    Digitalisaatio mahdollisuus myös maaseudulle. Ja paljolti juuri sinne.

    Oman arvioni mukaan tässä Sipilä on se osapuoli, jolla on näkemystä ja blogistin tässä esittämä provokaatio taas edustaa vanhakantaista ja jo kokolailla loppuunjauhettua Nokia-ajan hypetystä.

    Kuten näkyy, blogistin provokaatio toimii.

    VastaaPoista
  5. Tämä, että esimerkiksi äitini ja myös hänen sisarensa kutoivat talvisaikaan kankaita "liikkeeseen", kuten oli tapana sanoa, oli varmaankin sen ajan olosuhteissa hyvin toimiva teollisuuden muoto.

    Samantapaisesti Kauhavalla toimi kai osittain myös puukkotehtaiden alihankinta tuppien osalta. Äitini isän jäämistöstä on meidänkin "museossamme" mm. puusta tehtyjä tupenlestejä, jotka aikoinaan pikkupojan mielessäni tuntuivat kuin oikeilta puukoilta.

    Ei näillä puuveitsillä kuitenkaan taidettu kultaa vuolla, vaikka varmasti pieni tulonlisä olivat maanviljelijä-suutari-puusepän leivän syrjässä.

    VastaaPoista
  6. Nythän meillä on Kepu hallituksessa, ”digi-inssi” Sipilä pääministerinä ja Vanhanen (puutarhakaupungit!!!) presidenttiehdokkaana. Digitaalitekniikan kehittäminen saattaa jäädä muiden tärkeämpien asioiden jalkoihin. Ostetaan sitten aikanaan lisenssit, jos tarvetta tulee.
    /Y

    VastaaPoista
  7. "parin haitarisoinnun ottaminen äänitteelle vaatii niin valtavat selvitykset ja lomakkeet" Tuo ei onneksi pidä paikkaansa. Nettilomakkeen täytöstä lähinnä kyse. -timo

    VastaaPoista
  8. Tulee mieleen se vitsi, jossa palopäällikkö tulee myöhässä palopaikalle ja sanoo: väärin sammutettu. Miksi kaivata 50-luvulle, jolloin ihmiset olivät köyhempiä sairaampia, tietämättömämpiä ja mitä kaikkea muuta. Mitä hohtoa siinä on, että naisihmiset kuljettavat polkupyörällä kudonnaisiaan Lauttamukseen. Köyhiä ihmisiä, nälkäpalkalla, mutta parempi sekin kuin ei mitään.Kyllä maailmasta löytyy paikkoja, joissa eletään kuin Kauhavan 50-luvulla, ehkä olisi mahdollista päästä jopa 1800-luvun puolellekin.

    VastaaPoista
  9. Tuo selitys, miksi lestadiolaisilla ei ole televisiota, on todella kaukaa haettu. Tiedän, koska olen - lesta siis.

    VastaaPoista
  10. Digitalisaation muutos tulee olemaan niin syvällinen, että vaikutuksia kepulandiaan on vaikea arvioida. Sen sijaan "normien purku" autioittaa maaseutua paljon suoremmin, kun mahdollisuudet ristisubventioon katoavat. Sen myötä maaseudulla moni palvelu kallistuu ja heikkenee.

    VastaaPoista
  11. Silloin kun digitalisaatiosta ensi kerran kuulin, siitä on jo kauan, sen sanottiin johtavan juuri toisenlaiseen maailmaan kuin mitä Professori nyt totena esittää!?

    Miksi se, että kaikkia asioita voi tehdä missä vain ja milloin vain, johtaisi vääjäämättä kaiken toiminnan ja asutuksen keskittymiseen ja muun maan autioitumiseen? Tällaisiahan ennusteitahan tosin esitettiin jo silloin alkuaikoina, mutta niitä pidettiin perusteettomina uhkakuvina.

    Millainen on siis se prosessi, joka johtaa siihen, että kaikki pakkautuvat kaupunkiin? Se on mielestäni jäänyt vielä kertomatta.

    VastaaPoista
  12. Jo yli 40 vuotta sitten Amerikasta oppia hakenut konsulttiarmeijan etujoukko kertoi meille luottamusmiehille, että tulevaisuudessa jokainen työtunti on samanhintainen riippumatta siitä milloin se tehdään. Tärkeintä olisi tiedostaa, ettei tulevaisuudessa enää makseta lainkaan työpaikalla läsnäolosta. Ts. työntekijän työssäoloaika ei ole palkan hinnoittelun perusta. Palkka eli korvaus maksetaan vain tuloksesta, bulkin palasesta. Aikaan sidotuista työsuhteista pyritään kokonaan irti aina kun se on mahdollista. Tämä oli siis paljon ennen tietoa digitalisaation mahdollistamasta 'historiallisesta välttämättömyydestä', niinkuin me marxilaiset kyberneetikot sanoisimme.

    24/7 ei ole vielä täysin toteutunut, mutta digitalisaatio on vain eräs apuväline sen saavuttamiseksi. Pyrkimys on siis palata aikaan ennen järjestäytynyttä työväkea puhumalla pehmoisia parturikampaajien kovasta osasta kontra ammattiyhdistyksen jäykkyys. SAK on siis tässä narraatiossa kampaajan kurjistaja. Muutakin työelämään liittyvää soopaa liikkuu enemmän kuin saippuatehtaalla. Totena esitetyt työelämän polttavimmat ongelmat perustuvat kyselyihin, joita tilaavat EK, Suomen Yrittäjät, kokoomusnuoret ja Perheyritysten Liitto omilta jäseniltään. Olisi hyvä tietää, kuinka moni työsuhde on heppoisin perustein purettu tai muutettu 24/7-idiotismiksi. Oheistuloksena on kuitenkin 700 000 suomalaista, jotka käyttävät mieliala- ja/tai nukahtamislääkettä ollakseen mukana fantastisessa aina-valmis-maailmassa.

    Eduskunnan kyselytunnin anti on irvikuva dialogista, mutta täysin osuva malli digitalisaation mahdollisuuksista ja väistämättömistä seuraamuksista. Sen avulla voidaan kysymys kuin kysymys purkaa pieniin osiin, jotka eivät enää mitenkään liity toisiinsa. 'Suomi kuntoon'-mantra sisältää ja samalla oikeuttaa mitä tahansa insinööriviisautta tai- typeryyttä. Jos jotain kaipaan menneisyydestä, niin "ei mainoksia eikä markkinatutkimusta"- mahdollisuutta ainakin 16 tunniksi per vrk, per kapita. On lohdutonta, kun kenet tahansa saa kuka tahansa valtansa alle milloin tahansa.

    VastaaPoista
  13. Liekö ollut Tilastokeskus, vai mikä,joka ennusteli yli 50vuotta sitten, että tekopitäjäni väki olisi puolittunut vuosituhannen vaihteeseen mennessä. Mutta sama rapiat 10000 näyttää nytkin olevan elävien kirjoissa,vaikka sijainti on Kauhavaa syrjäisempi ja suuremmat kaupungit kaukana.Puukiuluja ja veitsiä varmaan moni vuoleskeli ennen,nyt enää yksi ammatikseen. Tietääkseni nykyisen porukan leipä tulee globaaleilta markkinoilta(elektroniikkaa,taloja,erikoislasia,lentokonehallien ovia).Vastaavanlaisia pusikoita on lähiseutukunnissakin useita(Ponsse,Genelec,Olvi). Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin sen t........!

    VastaaPoista
  14. Tragikoomista, totisesti. Entä missä ja kuinka on keksitty etteikö muka olisi lasiluukullisia pesukoneita ettei sekaisin pyörivistä alusvaatteista olisi turmelukseksi? Kamoon? Miettikääpä nyt nuin kuinka niitä yleensä pestään.

    Vanhalestoilla on eräitä etuja joita ei sovi väheksyä. Erääksi voi mainita elinsiirron.

    Reippaampaa ja turhantärkeilemättömämää porukkaa, käykö kateeksi... Rukoilkaa itte. Ne rukoili jo.

    VastaaPoista
  15. Tragikoomista, totisesti. Entä missä ja kuinka on keksitty etteikö muka olisi lasiluukullisia pesukoneita ettei sekaisin pyörivistä alusvaatteista olisi turmelukseksi? Kamoon? Miettikääpä nyt nuin kuinka niitä yleensä pestään.

    Vanhalestoilla on eräitä etuja joita ei sovi väheksyä. Erääksi voi mainita elinsiirron.

    Reippaampaa ja turhantärkeilemättömämää porukkaa, käykö kateeksi... Rukoilkaa itte. Ne rukoilee.

    VastaaPoista
  16. Lukaisin juuri seuraavan tekstin Yhdysvaltojen uusista juonista koskien muusikoiden tekijänoikeuksia. Ainakin itseäni kyseinen kiinnosti kovasti. Kenties blogisti kumminkin ymmärtäisi tämän taustoista itseäni huomattavasti enemmän.

    http://www.forbes.com/sites/brittanyhodak/2016/07/01/u-s-dept-of-justice-deals-crushing-blow-to-songwriters/#65df28af1127

    VastaaPoista
  17. Jaa.. Syntinenhän se minäkin. 90-luvun alkuun sijoittunut ahtaajien lakko. Paasipuistikon kaljahanasta juoksi liki tauotta, emme jääneet Pepen kanssa patsaan nimeä miettimään, reippaasti vain korvaukset taskussa Kotkan suuntaan. Kuutsalon parooni otti huomaansa duunarin rääpäleet. Rankaisimme itseämme eksymällä saaren sisään ja hörppäsimme seisonutta vettä kossun päälle. Väsyttyä kääriydyimme tacoiksi räsymattoihin. Pään ja jalat söivät hyttyset ja hirvet tulivat vartioiksi, melko puhinaa kun semmonen puhkuu ahtaajanakin päähän uteliaisuuttaan.

    Suivi.

    VastaaPoista