Sivun näyttöjä yhteensä

10. heinäkuuta 2016

Ressi






Otsikko jäljittelee urheilukieltä, jossa nykyisin reenataan reenaamasta päästyäkin. Perheessäni on ilmennyt ressaaia rojekteja siitä alkaen, kun 1991 todettiin, että silloisissa olosuhteissa peseytyminen maalla vati kuistin reunalla, jalat muurahaispesässä, ei ole verraton nautinto.

Niinpä tein heräteostoksen ja Kehä-kolmosen varrella pieni ja huono sauna vaihtoi omistajaa. Paranneltuna (lauteet, hormin kiinnitys) se on palvellut tarkoitustaan. Kehätien saunakauppias oli hikinen mies, joka voihki moneen kertaa kuljetusta miettiessämme, että kun hänellä on koko ajan jokin muu ressaava rojekti.

Niin – toisella maalla Keski-Suomessa on savusauna, jonka löyly on tyyppiä Dolby Stereo. Mutta sellainen sauna vaatii kumppanikseen valtavan, kirkasvetisen järven, joka on. Eikä se lämmittämiseen mene puoltakaan päivää. Eikä se ole palanut. Vielä.

Kotona meillä on erinomainen yhtiön sähkösauna, jota normaalioloissa ei taida käyttää kukaan muu kuin minä. Tässä oli sellainenkin välivaihe, että kaikilla piti olla kotona sauna. Valehtelin minäkin laittavani huoneistosaunan vaatekaappiin. Roikkumalla pää alaspäin vaatetangosta saisi muka rapsakat löylyt.

Yhtiön saunan nappuloiden kanssa saa olla tarkkana. Pakkokatkaisimet tulivat käyttöön, kun Espoosta alkoi löytyä palvattuja arkkitehtejä. Kun käytti saunajuomana Koskenkorvaa ja sammui lauteille, väki ei tarvinnut aamulla ruumiskoiraa.

Kohta puoli vuosisataa käyttämäni aivan tavallinen sähkösauna tukeutuu lihasmuistiini. Kun tuo näkö ei ole kehuttava etenkään ilman silmälaseja, on ylellistä, että ovet ja hanat löytää hapuilematta. Valojen polttaminen olisi tarpeetonta, elleivät mokomat käyttäisi niin samanlaisia pulloja sampooseen ja hoitoaineeseen.

Isoäitini oli hurja saunoja. Vihtoessaan hän paiskasi ensin toisen ja sitten toisen tissin olkapään yli. Marisevan lapsen – tarkoita itseäni – silmistä sai saippuan nuolaisemalla. En ole kuullut keinoa käytettävän viime vuosikymmeninä. Sama tekniikka auttoi roskaa silmässä.

Vasta vanhoilla päivilläni olen päässyt kunnolla kuulolle suustaan räväköiden täti-ihmisten ja mummujen jutuista. Kaiken maailman hevosmiehet luulevat hallitsevansa ongelmattomasti maailman rannan ruokottomuudet. Niissä on kuitenkin jotain näytösmaista, kun juttuja vertaa kaiken nähneen ja kokeneen naisväen kursailemattomiin sanankäänteisiin.

Kauhavallakin oli apteekissa farmaseutti, joka ei vähästä hätkähtänyt. Häneltä sukulaisnaiseni ja siltä suunnalta minä kuulin senkin siitä Kantolan kylän isännästä, joka tuli apteekista ostamaan kullin tuppia eli siis kondomeja, ja lisäsi, että äläkää panko kovan möhliää (väljää) sorttia, ettei putua kesken…

Tai Sahan Manta, joka keksi, että hänkin naimisiin, kun ilmaantui sopiva leskimies. Kun toiset akat kyselivät myöhemmin, että kuinkas se onnistui se yksi asia, joka Mantalle oli neuvottu lailliseen ja lihalliseen liittoon kuuluvana, Manta myönteli, että mikäs ettei – ”mutta kyllä oli klottuusta (sotkuista) hommaa”.

Ennen pitkää todetaan ja kuvataan karkean huumorin suuri terveydellinen merkitys. Jo nyt erilaiset stressin muodot hahmottuvat aivokuvauksissa ja niihin liittyviä sisäerityksen piirteitä aletaan tuntea – sellaisia kuin kortisolin eritys.

Sopimaton vitsailu ja käänteishuumori vaikuttavat huomattavan samanlaisilta kuin järjestelmällisen terapian eräät muodot, esimerkiksi kognitiivinen terapia. Kuvan, mielikuvan vaihtaminen voi olla keino, jota käyttäen päästään yli pahoista asioista. Vastaavasti kuvan luominen houkuttelemalla on jo nyt harjoituskeino, jota käyttävät urheilijat ja tiettävästi armeija.

Aivokuvat osoittavat, että joissakin tapauksissa kuva aiheuttaa saman reaktion kuin oikea, elävä kohde. Joku voi siis pelästyä hämähäkin kuvaa samalla tavalla kuin hämähäkkiä. Näin voi käydä, vaikka kysymyksessä olisi aivan selvästi kuva, esimerkiksi käteen annettu valokuva.

”Stressi” käsitettiin kauan elämään kuuluvaksi pikkuasiaksi, josta mainitseminenkin oli häpeäksi. Kävi ilmi, että stressi voi aiheuttaa pysyviä, vaikeita vammoja. Varhain tämän havaitsivat kirurgit ja anestesiologit. Leikkaustekniikka vaikuttaa parantumiseen ja näennäisesti oikein toteutettu leikkaus voi jättää vammat korjaamatta tai pahentaa niitä.

Vietnamin sota toi esiin posttraumaattiset häiriöt niin että piintyneet sotilaatkin alkoivat nähdä ylläkköön joutuneiden kaukopartiomiesten käyttäytymisessä muutakin kuin koulutus- ja kurikysymyksiä.

Suomessa ilmavoimissa tiedettiin tästä jo Jatkosodan aikana. Asiasta ei ole juurikaan puhuttu eikä kirjoitettu. Esimerkiksi selkävammaksi kirjattu ongelma saattoi aiheuttaa jopa urhoollisuudesta palkittujen mestarismiesten siirtämisen toimistotehtäviin. Esimerkiksi pahan pakkolaskun kokeneet miehet eivät enää uskaltaneet lentää tai ainakaan laskeutua. Olen itse kuullut uskottavan tarinan yli tuhat sotalentotuntia kokeneesta lentäjästä, joka alkoi suistua – lentopelkoon. Siihen liittyi voimakas pahoinvointi tasapainohäiriöineen.

Miehekäs tapa suhtautua tällaiseen oli mutista ”taisi tulla ryypättyä turha reippaasti…” Totta se ei ollut.

Eräässä televisiosarjassa on muutenkin kyllä hiukan erikoinen kirurgi, joka alkaa kesken kaiken pelätä verta. Vitsi on hyvä ja kirjaimellisesti totta.

Ilahduttavasti nuori tutkija esitti lehdessä ennakkoluulottomia ajatuksia addiktioista. Ilmoittaudun todistajaksi. Erittäin etevä lääkäri sanoi minulle, kun mainitsin jotain piipunpoltostani: raitistuminen voi aina aiheuttaa rajun stressireaktion. Tupakkalakko voi viedä hengen. – Tietysti tupakointi vie hengen. Näkökohta on kuitenkin tärkeä. Tällä hetkellä rajuimmiksi stressitilanteiksi arvioidaan puolison kuolema tai läheisen mielen järkkyminen, muistisairaus tai vastaava.

15 kommenttia:

  1. Valokuvauksesta kirjoittavaa professoria saattaisi kiinnostaa tuore Scientific Americanin artikkeli. Siinä on myös viite tämän päivän blogin aivojen toiminnan kuvantamiseen.

    http://www.scientificamerican.com/article/light-speed-camera-captures-split-second-action/

    VastaaPoista
  2. Juu ja muutto.

    Mulle on koulutettu että pieni ressi pitää virkeänä.

    Ressaavia nuo äksönkuvat kun sormia syyhyttäs oppia ja töitä tehdä. Vaan enpä yärsids kelvata monialafailharmikkona kuin ystäviä valmistamaan (=just making friends).

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoinen ja ihan kokemuksestakin tuttu on tuo, että kuva voi aiheuttaa samankaltaisen reaktion kuin oikea kohde tai otus.

    Olisikohan tässä myös niin että mielikuva voi laukaista hyvinkin voimakaan uskomuksen ja esimerkiksi muistikuvan. En oikein ole jaksanut seurata Hesarin tätä vanhojen lehtijuttujen sarjaa. Tänään kuitenkin katsoin läpi yhden osan Heinävedellä tapahtuneista Tulilahden murhista.

    Muistan joskus opiskeluaikana jonkun heinävetisen vitsailleen, muiden kehuskellessa kotipaikkojensa kuuluisuuksilla, että "on sitä meiltäkin lähtenyt kuuluisa mies, mutta ei ole vielä saatu kiinni". Rauhallisessa maalaiskunnassa yleensä ei kuitenkaan mitään muuta erikoista ollut tapahtunut.

    Kuitenkin toimittajat ja varmaankin myös poliisi ovat koonneet mitä monipuolisimman ja kummallisimman tarinaperinteen Tulilahden tapahtumien yhteydessä. Yleensä eri ihmisten tarinat eivät myöskään kohtaa millään tavoin, eli eivät voi samanaikaiseti olla tosia.

    Ihmisen muisti on kummallinen. Se näyttää toimivan niin, että kun uskoo ennestään jonkun tapaustenkulun niin muisti myös luo siihen sopivat muistikuvat.

    VastaaPoista
  4. Kun nelikymppinen ja yli synnyttää lapsen, niin on sanonta, että lapsi näkee päivänvalon harmaan karvan aikana.

    VastaaPoista
  5. Ressi, rauma ja rustraatio tuppaavat vaivaamaan lähes jokaista.
    /Y

    VastaaPoista
  6. Myös äkkiraitistuminen voi viedä hengen. Roland af Hällströmille saattoi käydä näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki. Yleisempää lienee silti, että vaikuttava päihdehistoria vaatii veronsa korkoineen. Albert Järvinen vietti elämänsä loppujakson täysraittiina. Kuolinsyy (sydänlihaksen rappeuma) kielii koneiston ajetun äärirajoille liian usein. Alkoholi on myös itsemurhien merkittävä taustatekijä. Surullinen esimerkki: Masa Niemi, tragikoominen: sotakirjailija Niilo Lauttamus. Olavi Virran ryyppyjengin jäsenet kuolivat pääsääntöisesti verraten nuorina. Mm. Jaakko Jahnukainen, joskin raitistui ja menestyi hyvin yrittäjänä. Toisaalta hillitty tissuttelija pärjää pitkälle, kuten Teuvo Tulio. Kuului myös Virran seurueeseen, ymmärtääkseni.

      Poista
    2. Mistä Lauri L. tietää kuolinsyitä vertailla? Pääsy kuolintodistuksiinko on? Vai onko kyse näppärästä väitteen (tai tässä vastaväitteen) esittämisen tavasta, tyyliin senhän-tietävät-kaikki?

      Kuinka paljon pidempään työmatkapyöräilijä elää verrattuna autoilijaan tai julkisilla liikkuvaan? Sanoisin että riippuu liikenneonnettomuuden tarkasta laadusta. Miksikö? Ajatelkaas miksi.

      Poista
    3. Mainitsemieni henkilöiden elämäntyötä ja elämänvaiheita on todella käsitelty laajasti ja yksityiskohtaisesti tutkimuskirjallisuudessa, suuren yleisön elämänkerroissa ja eri aikakauslehdissä. - Mistä tulikin mieleeni. Noin 1984 törmäsin kioskin julkisivussa lehden mainosjulisteeseen. Teksti: Ratto löysi J. K. Paasikiven salaiset rakkauskirjeet. - En muista, että tekijänoikeuksien haltija olisi riitauttanut julkaisua. Päiväkirjat ilmestyivät hieman aiemmin, taatusti tuottoisa afääri sekä kustantajalle että perillisille. Myynti oli niin huikea, etteivät ne (2 osaa) puutu nyt ainoaltakaan vakavasti otettavalta kirpputorilta.

      Poista
    4. Tokikin. Oletko lukenut Paasikiven päiväkirjat? Alasen Antti on sikäli skarppi että ei se hyppääminen eikä se pudotusmatka tapa mutta se äkkipyssäys. Heh.

      Poista
    5. Mitä näissä kommenteissa on? Joku mätä käy nyt mun noukkaan. Ootko sinä Laurinpiru ilkeä mies?
      Saat olla.

      Works for me.

      Poista
  7. Sinä saunoit pikkupoikana mummun kanssa, minä pikkutyttönä. Mummu vihtoi minut ja säesti sanallisesti: Mäne yskä äskälään, äskälän ämmii yskittämmää!

    VastaaPoista
  8. Tuo infantiili kielenköyhdyttäminen on niin vastenmielistä, että pyrin sulkemaan silmäni ja korvani siltä aina kuin mahdollista. En myöskään halua sytyttää rilliä, en rillit silmillä enkä ilman. Treeninkin otan tosissani vain treeninä, muuten tulee stressiä. Siitähän sitten jo pressi meuhkaa, mikä olisikin kreisiä. Reisistä ei nyt tarvitse välittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ressistä puhuminen ei ole kielen köyhdyttämistä, vaan aitoa oikeaa alkuperäistä tervettä suomen kieltä, jossa sananalkuisia kaksoiskonsonanteja ei ole.

      Poista
  9. Etsiessäni tietoa Heikki Klemetistä osuin blogiisi viime vuodelta, "kööri". Laitoin sinne kysymyksen Klemetin suomentamasta Goethen runosta. En tiedä miten nämä blogikommentit toimivat. Voitko nähdä kysymykseni ja voitko mahdollisesti auttaa?

    VastaaPoista