Sivun näyttöjä yhteensä

17. huhtikuuta 2016

Snapchat ja Witcher




Sain opetusta ja jaan nyt vihjeitä. Olen ihmetellyt, mikä järki alaikäisillä on lähetellä toisilleen tekstiviestejä, kuvia ja videon pätkiä. Tiedän, että he ihmettelisivät vielä enemmän, mikä järki on kirjoittaa vuodesta toiseen kummallisia kirjoituksia tyhjään ilmaan ja ilman ansiotarkoitusta.

Siis lapsi ja hänen lapsensa viivähtivät yön ja lähtivät jo aamukoneelle ollakseen iltapäivällä suksilla Ylläksen suunnassa. Mainituista toinen oli se jo Karhunhampaan vaeltanut jälkeläinen.

Eilen turkkilaisten pilkkaamista kommenteissa käsiteltyä tuli mieleen, että sensuroinpa toistaiseksi sen kommenttikärpäsen, jota huvittaa kirjoitella rivejä äärettömän suuresta asiamäärästä, siitä mitä kaikkea Kemppinen ei tiedä. Luulen etteivät lukijatkaan suuresti kaipaa kirjoittajaa, joka ilmoittaa, etten tiedä mitään tekijänoikeudesta. Tiesin tai en, kun olin 25 vuotta ratkaisemassa jokseenkin kaikkia alan oikeusjuttuja tuomioistuimissa, asialla ei ole väliä. Se minkä olen kirjoittanut, on tekijänoikeus. Professorin tulkinnan ja tuomarin ratkaisun ero on juuri tämä.

Olen tavannut hovioikeudenneuvoksia ja korkeimman oikeuden väkeä, joista voisin itsekin sanoa, etteivät he tiedän paljon tekijänoikeudesta. En sano, koska väite on vailla merkitystä. Jos riidellään, heidän lausumansa ratkaisee, mutta minun väitteilläni on niin sanottu oirearvo. Oltuani puoli sataa vuotta tekemisissä näiden ratkaisujen kanssa ja laadittuani osan etenkin kirja-alalla edelleen käytetyistä sopimusteksteistä arvaukseni kuvitellut riidan ratkaisusta eivät ole pelkkää viihdettä.

Mainitsemissani tuomioistuimissa ja markkinaoikeudessa on muuten mielipiteeni mukaan pätevää väkeä näissäkin asioissa. Ja yleistäen: vankilat ovat täynnä viattomia, jotka tietämättömät tuomarit ovat tuominneet. Mutta ovet eivät avaudu ”viattomille”.

Halveksin kellon vietereitä. Sovin eilen kaljupäisen kelloseppäni kanssa, että hän vielä rukkaa mekaanisen Leijona-rannekelloni. Yllätys sinänsä, muta hiukan yli kahden minuutin heitto vuorokaudessa on liikaa tai sitten olen pahasti neuroottinen. Bussit, junat, iltauutiset ja monet muut asiat haluaa oikeasti ajallaan.

Jousivoimalla toimiva rannekello on tyhmä automaatti. Jouseen varastoitu voima välittyy kaavamaisesti osoittimiin, ja siinä kaikki.

”Witcher”-tietokonepeli hätkähdyttää renderöinnillään. Kuvat ovat aivan hämmästyttävän hyviä ja yksityiskohtaisia. Asialla on kuulemma puolalainen paja.

Kun surraan, etteivät nuoret nykyisin siis lue, tuossa pelissä juonen vaihtoehtoinen näyttää olevan mukana koko eurooppalainen kansansatuperinne, etenkin ihmesadut. Pelin idea on kuulemma hävittää kääpiöitä ja menninkäisiä ja kai muitakin satuolentoja. Valinnat tai valitsematta jäämiset kääntävät tilanteita aivan uusiin suuntiin. Päähenkilö, noituri, on menettänyt taitojaan ja joutuu opettelemaan niitä uudestaan. Sadun eli kuvitellut keskiajan maailma on täynnä odottamattomia ja odotettuja yllätyksiä.

Tuollainen peli ei ole tyhmä automaatti, sellainen kuin rannekello. Nyt olisi sopiva hetki sanoa, että olen tyhmä. Olen itse syvästi samaa mieltä. Tiedän tietokonepeleistä hyvin vähän. Mutta kuulemani mukaan ne vanhastaan tutut strategiapelit, jossa avataaria kehitetään porukalla, alkavat helposti käydä hermoille. Tästä noiturista kuulin mainittavan, että sen haluaa pelata jopa useamman kerran läpi. Se tulee siis samaan sarjaan kuin shakki ja parhaat pasianssit. Jos olisin etevämpi matematiikassa, laskisin esimerkiksi kolmen pakan Klondyken vaihtoehdot ja niiden todennäköisyydet. Sormituntumalla aitoja valintatilanteita on paljon. Ainakin minä joudu peruuttamaan sellaiseen kohtaan, jossa on kaksi tai useampia sääntöjen sallimaa vaihtoehtoa. Näin toimien peli näyttää menevän aina läpi, kuten Free Cell, jonka vuosia sitten pelasin tietokoneella (Pretty Good Solitaire) sata kertaa peräkkäin läpi. Yhtä jakoa joutui miettimään viikon.

Nuori väki on siis hylännyt Facebokin jo kauan sitten ja jotkut tyytyvät Instagramiin. Snapchatissa on piirteitä, jotka vaikuttavat hauskoilta.

Ajatus on lähetellä kavereille kaikenlaisia videoklippejä ja ehkä viestejä mukana. Arvattavasti opettajani lähettää näkymän Ylläksen lumitilanteesta ennen kuin tämä päivä on ohi.

Erikoisuus on se, että kuvat ja viestit katoavat palvelimeltakin vuorokaudessa ja säätöjen mukaan vastaanottajalta muutamassa sekunnissa. Vastaanottaja voi kaapata kuvan, mutta lähettäjä saa siitä tiedon. Tuonkin kuuluu voivan estää.

Idea on innostava. Tavanomainen kuvien kasaaminen kestää ja kuormittaa ja taitaa maksaakin. Tuhat kuvaa tunnissa… Kiitos ei. Itse päätin pysytellä kaukana Facebookista kokeiltuani sitä. Syy oli tämä blogi. Facebookissa on olevinaan niin paljon luettavaa ja kirjoitettavaa, että siihen menee elämä. Lisäksi kaupankäynti näyttää tunkeutuneen syvälle.

Muut voivat olla eri mieltä. En ole enää kovin kiinnostunut saamaan vaikutteita. Mieluummin ajattelen ja sitten lepään sen päälle.

Lisäksi tämä blogi kommentteineen taitaa toimia kuin Facebook. Videoilla chättäily on viehättävä ajatus, mutta kiitos ei minulle. En usko, että mielenkiinnon kohteet ovat samat – minulla esimerkiksi valon taittuminen männyn oksilla johonkin tiettyyn kellonaikaan.

Tämän asiakokonaisuuden tekee kertomisen arvoiseksi tieto, että näitä pelejä ja systeemejä kokeillaan nyt kouluissa ja etenkin yliopistolla opettajainkoulutuksessa. Olen selvillä siitä, että puhe verkkomediasta opetuksessa on enimmäkseen katteetonta. Se on vaikea ja enimmäkseen ratkaisematon alue. Mutta pelien suunnalta ja haarautuvista vaihtoehdoista voisi toden totta aueta jotain. Minulle on selvitelty Kivikauden elämä -pelin ajatuksia. Kiinnostavaa.

12 kommenttia:

  1. Pretty Good Solitairen suosikkejani ovat Triple Minerva ja Triple Scorpion. Ensinmainittu hiukan helpompi, Scorpionissa turhauttaa joskus lopputilanne, jossa kaikki pinot ovat järjestyksessä paitsi kahden kolme tai kaksi viimeistä korttia ovat väärissä maissa.

    Zerlineä olen pelannut n. 200 peliä numerojärjestyksessä, alle viisi epäonnistumista.

    VastaaPoista
  2. " sensuroinpa toistaiseksi sen kommenttikärpäsen, jota huvittaa kirjoitella rivejä äärettömän suuresta asiamäärästä, siitä mitä kaikkea Kemppinen ei tiedä. Luulen etteivät lukijatkaan suuresti kaipaa kirjoittajaa, joka ilmoittaa, etten tiedä mitään tekijänoikeudesta."

    Your's house, your's rules!

    VastaaPoista
  3. Säköllä käyvä kärpäslätkä on siunauksellinen kyllä, varsinkin meille histamiinireaktiosta häijysti kutisevia paukamia kerääville. Tietysti se on melko kömpelö. Tähän tuote oitis. Nukkumaan mentäessä aktivoitava mikrodroonilauma joka nousee ilmaan ja suuntaa kuuluvaan hyttysen lentoääneen.

    Innin-nin - hyrryrrr - päts - hyrrr.

    VastaaPoista
  4. Mieluummin seuraan hyvää blogia kuin Facebookia. Facebookissa on niin helppo olla aktiivinen ja 'henkevä', vaikka ei olisi ikinä mitään omaa sanottavaa. Kemppinen miettii joka päivälle tunnuslauseet, kiitos niistä kaikista.

    VastaaPoista
  5. Kun olin ihan penska niin kirjojen lukemista pidettiin nuorison reippautta turmelevana lajina. Sillä aikaa kun tutustuin Yhdysvaltoihin Samuel Clemensin opastuksella, kunnon pojat hyppäsivät seivästä tai tekivät heinää. Ja töihinhän minutkin ajettiin.

    Tästä syystä en suuresti huolehdi kun nuori herra yöt pelaa koneellaan kavereiden kanssa. Se on tämä aika. Pelikavereita on Autraliaa myöten -- siksi yöt. Pääasia on että muutkin hommat hoituvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvän ystävän poika kasvoi tietokoneeseen kiinni aikana kun se ei ollut vielä yleistä, seikkaili maailmalla virtuaalisesti peliympäristöissä. no, tuli sitt jonkin sortin nero, ja oppi ne tosi elämän sosiaaliset taidotkin sitten myöhemmin.

      Poista
  6. Jos sattumalta saat - jota yhtään en ihmettele, ettetkö saisi - käsiisi Mark Twainin novellin "Kelloni", niin luepas se. Itse kun sen luin niin minulta muuttui käsitys näistä aikaraudoista ihan toisenlaiseksi; en uskalla sanoa että "oikeammaksi"... mutta toisenlaiseksi. - Ps. Vielä parempaa maailmankirjallisuutta on "Bakerin sininärhitarina". Sen jälkeen ajattelee pitkän aikaa, vaikka joisi vain teetä, ja aika kävisi taaksepäin, erilaisia asioita. Joista jotenkin ei saa otetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitakohan tätä?
      http://www.pocketwatchrepair.com/histories/twain2.html

      Poista
  7. Ohjelmassa "Liv och Horace på bildningsresa i Europa" Horace kertoo Pariisissa nuoremmalle pirteälle matkaseuralleen Lullyn oopperoista (Jag har inte kollat operor, sa Liv)ja siitä miten Ludvig XIV:nnen elämä oli julkista, johon Liv että niin on nykyihmistenkin, laittavat ruokansakin Instagramiin. Vad är Instagram? kysyi sivistyneisyyden äärimmäinen ilmentymä Horace ja jatkoi että hän taitaa olla viimeinen laatuaan, kun ei tunne tällaisia. Liv on 37-vuotias sarjakuvapiirtäjä ja radioääni.
    Italiassa Liv ajoi autoa ja nauroi, että olisihan se kauheaa, jos hän nyt tappaisi Horace Engdahlin. Minä olen ihan rauhallinen, mies totesi.

    Minä olen passiivinen Facebookissa, aikoinaan liityin tämän lähiyhteisön vuoksi. Nykyisin lähettävät kuvia ja pikkuvideoita kännykkääni. Sähköpostitse lähetän "kirjeitä" parille luokkatoverille ja entiselle kollegalle, joita harvemmin tapaa, ja oikeitakin vanhemmille serkuille, joilla ei ole tietokonetta. EG

    VastaaPoista
  8. Mikä sen Leijonan noin on saanu käymään? Mietin onko voima kieruvieteristä päässyt karkuun väsymisilmiön toteutuessa, jäänyt täyteen veteeseen pitkäksi aikaa?

    Loppuunmyynnistä ostettu halpiskello on ilmeisesti hyvin lämpökompensoitu, kestänyt rivakkaa saunomista ja viileät aamut takin taskussa. Tasatuntipiippaus pysyy aikamerkin perässä yllättävän tarkkaan.

    Hyvin pitkillä aalloilla lähetettävän aikasignaalin mukaan aikaansa seuraavan kellon toimintaa voisi kokeilla siellä Kemppisen laaksossa. Halvimmat ovat herätyskellon tai seinäkellon mallisia. Elleivät toimi ei rannekellomallikaan toimi, niitäkin löytyy useilta uurmaakareilta.

    Älykellot ovat vitsikkäitä, voi sanoa että ympyrä on sulkeutunut kun mainoksessa kehutaan vuorokauden akunkestolla suuntimatoimintoa käytettäessä.

    VastaaPoista