Sivun näyttöjä yhteensä

2. joulukuuta 2015

Todellisuutta ei ole koskaan ollut olemassa





Episteeminen ruptuura on todella ikävän oloinen termi. Luennoilla opiskelijat kyllä kirjoittivat sen vihkoihinsa. He arvasivat, että jotain tällaista kysytään tentissä.

Helsingin yliopiston puolella sanottiin kai useimmiten ”diskontinuiteetti”. En pidä siitä termistä. Mieleen tulee ei-derivoituva funktio (epäjatkuvuuskohta) ja siis muutoksen kuvaamisen vastakohta. Tuo tiedon murtuma on muutoksen huippu. Tieto menee poikki!  (Hikkori tikkori toikki.)

Historiassa se tarkoittaa muun muassa hyökkäilyä yleisesti hyväksyttyjä käsityksiä vastaan. ”Yleinen mielipide” rakastaa asioita, joissa kysymyksiä ei ole esitetty käsitettävästi. Varsin usein ”yleinen mielipide” on sama asia kuin ennakkoluulo.

Kiinnostavampaa kuin se, mitä tiedetään, on se, mitä olisi pitänyt tietää.

Tiedon kertyminen (kumulatiivisuus) on hyvä asia lapsille opetettavaksi, koska se ei oikeastaan pidä paikkaansa. Se on kuviteltua todellisuutta, joka perustuu kuviteltuun menneisyyteen. Tietojen muutoksessa on katkoja eli murtumia.

Kuuluisa esimerkki on psykoanalyysi, joka ensin oivalsi aivan uudenlaisen tavan käyttää sanoja, esimerkiksi ”tajunta” tai ”todellisuus”. Kun Freudin ja Jungin rakennelmilta meni pohja – jostain käsittämättömästä syystä suunnilleen samaan aikaan kuin sosialismilta aatteen ja käytäntönä – se oli toinen murtuma.

Tarkoitan että käytännössä juuri kukaan ei tee enää tutkimusta eikä harjoita terapiaa sillä tavalla kuin Freud, Jung ja Adler käskivät. Häkellyttävän moni ”mielen” ilmiö onkin jopa lääkeaineiden tavoitettavissa. Perushulluus eli tietyntyyppinen psykoosi harhoineen kaikkineen on nykyisin saatavissa hallintaan. Mielen temppuilu on osoitettu eräin kohdin biologiaksi.

Siis vakiintuneet ja lähes varmoina pidetyt opit ja oppisanat voivat olla iso este ymmärtää asioita todemmin ja syvemmin.

Eri artikkeleissa viitataan tässä yhteydessä sotilaita koskeviin säännönmukaisuuksiin. Havainnot ovat amerikkalaisten ja ranskalaisten; meillä oli samat havainnot aikaisemmin (Knut Pipping) ja kuin Bachelardin kunniaksi, hän kun piti kovasti kaunokirjallisuudesta, hyvin tarkasti Pippingin sosiologiaa myötäilevä Väinö Linna.

Toistelin luennoilla ja olen toistanut tässä blogissa tarkoituksenani pahennuksen herättäminen, että kunnioitettu herra professori Pipping lienee ollut Suomessa ensimmäinen tutkija, joka tieteellisessä tekstissä sanoi ruman sanan niin kuin se on. Hänen rintamaupseerina ympäriltään keräämänsä havainnot johtivat yhteenvetoon, jonka mukaan ”sotilaallinen kuri” on sotamiesten mielestä pelkkää ”herrojen vittuilua”.

Amerikkalaiset tutkijat kaatoivat sen ”tosiasian”, että maalaispojat kestivät taisteluolosuhteiden rasitusta mm. Tyynen meren saarten kovissa taisteluissa  paremmin kuin kaupunkilaiset, ja sen, että enemmän koulutusta saaneet olivat huonompia sotamiehiä tai korpraaleja kuin kouluttamattomat.

Kumpikaan sotaa edeltänyt viisaus ei pitänyt paikkaansa. Alan kirjallisuudessa ei jostain syystä mainita sitä etenkin U.S. ilmavoimien ”tieteellistä” havaintoa, että neekeri ei opi lentämään. Yritys opettaa jotain näin monimutkaista johtaa vai kivuliaaseen aivojen turpoamiseen. Entinen oppi vaiettiin kuoliaaksi, kun lopulta 1944 koulutettu ja perustettu vain värillisistä koostunut hävittäjälaivue saavutti Italian rintamalla niin suurta menestystä, että pommituslaivueet ruinasivat nimenomaan neekereitä saattohävittäjikseen.

Saksassa oli ollut ensimmäisessä maailmansodassa sellaista henkeä, että vain syvästi germaaninen mies, joka on vähintään vapaaherra mutta mielellään paroni, oppii taistelulentäjäksi.

Millaisia unia kalat näkevät? – Tietoisuudesta on laaja kirjallisuus neurotieteissä ja sitä ennen se oli filosofian ydinkysymyksiä. Naiivin mielipiteen – tarkoitan omaani – mukaan koirat näkevät unia eli siis yhdistävät ainakin muistoja esimerkiksi juoksemisesta ja syömisestä, ja ne osaavat odottaa esimerkiksi emäntää tai isäntää kotiin, joten niillä on käsitys tulevaisuudesta. Ja menneisyys ja tulevaisuus lienevät tietoisuudenkeskeiset osat.

Joidenkin lintujen pesän rakentamista tai soidinmenoja sanotaan yhä harvemmin ”vaistonvaraisiksi”. Mutta entä kalat? Kun niillä näyttää olevan eräänlainen parviäly, joka näkyy parven liikehtimisinä, miten olisi parvitietoisuus?

Monta vuotta sitten kirjoitin tässä ihastuttavasta saksalaisesta kirjasta, jossa selitettiin maailman merkittävin tietoisuus ja äly verkoksi, joka tavalla tai toisella liittyi bakteereihin ja arkkibakteereihin. Mielestäni ajatus on hurmaava. Tietoisuus yhteisöllisenä ilmiönä. Bakteeriyhteisö jumalana. Valitettavasti kysymyksessä taisi olla science fiction.

Otsikko on yhdistelmä eli hybridi, jossa ovat Bachelardin lisäksi mukana Foucault ja Latour. Viimeksi mainittu tuli sangen tunnetuksi kirjallaan, jonka nimi on suomeksi ”Emme ole koskaan olleet moderneja”.

Luonto ja ihmisyhteisö ovat Latourin mielestä samaa asiaa, eivät eri. Nyt on Pariisissa jokin LVI-alan kokous. Olen minäkin kuullut ilmastoinnin lämpenemisestä. Latour käyttää juuri tätä esimerkkinä: asiantunteva tiede on sekoittunut liiketoiminnan ja politiikan tavoitteisiin ja asiattomaan arvailuun. Ei ole enää sellaista kiinteää jalansijaa, josta ponnistaen voisi tavoitella taivaita.

Uudemmassa kirjassaan Latour tutki korkeita tuomareita kuin villieläimiä, siis antropologina. Mitä tuomarit ovat puhuvinaan, kun he ovat tekevinään jotain? Latourin menetelmä on dramaattinen keino näyttää, että puhe ilmiöstä ja ilmiö ovat pahasti sekoittunet toisiinsa. Ihmisoikeustuomari, joka selventää ratkaisuin perustuslakia, aiheutti hänessä samoja mielikuvia kuin minussa (joka tein samanlaista havaintosarjaa ennen kuin hän). Joskus eräs professori (Bo Palmgren) vertasi tuomioistuinta pajatsoon. Kun lyö kolikon, ei koskaan tiedä tulosta. Minä vertaisin croupieriin. Tuomari ja tiedemies käsittelevät toisten rahoja eli pelimerkkejä, joita siirrellään pöydällä sen mukaan, millaiseen lokeroon musta pallo pysähtyy. Miksi molemmat – pelikasino ja tuomioistuin – muuten suosivat vihreää verkaa?

 

28 kommenttia:

  1. Vapaaherra, esimerkiksi Mannerheim, on englanniksi baron, siis paroni.

    VastaaPoista
  2. Joku voisi ottaa asiakseen, vaikka siellä Aalto-yliopistolla, kehitellä sellaisen baabelinkalan. Ärsyttää kun mieleen pulpahtelee sanoja, kuten vaikka: kognitiivinen dissonanssi, ja epäilemättä tästä eteen pain :episteeminen ruptuuma, joitten merkitystä ei tiedä tai muista, ja juuri on kesken sorsien syöttäminen tai joku muu tärkeä juttu.

    Epäilen tuota veran värin valintaa joko tietoiseksi tai sitten ei. Leikkaussaleissa ovat jostakin syystä päätyneet suosimaan vaatetuksessa vihreää väriä.

    Kaleva merkkisessä lehdessä on Marja Tuominen kirjoittanut blogin: Petsamon vakoilujuttu ja Grigori Dianoffin tarina. Vaikka turha vinkkihän tämä, luettehan te muutenkin Kalevan päivittäin.

    VastaaPoista
  3. Monasti olen miettinyt mikä on korkein koulutus mikä ihmisellä voi olla. Onko se astronautti? Vai aivokirurgi? Kenties jokin muu? Kumpi on korkeammin koulutettu, Kari Enqvist, vs Esko Valtaoja?

    T: Työmies

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainitut henkilöt ovat oppineita, eivät koulutettuja (muistaakseni Paasilinnaa vääristellen)

      Poista
  4. Naisetkin lentävät. 9.04.1944 Tallinnan suurpommituksessa tunnetusti osallistui kuuluisa naispiloottijen ryhmä. Minusta siellä oli vähintään parikymmentä naislentäjää. Heidän koulutuksesta Neuvostoliitossa oli huolehtinut kanadalainen naislentäjä. Kaikki homo sapiensit pystyvät teoreettisesti tekemään sitä mihin yksi pystyy. Se on selvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NL:ssä taisi olla joku naispuolinen hävittäjä-ässäkin.

      Sekä naislentäjien yö-pommittaja ryhmä, joita kutsuttiin "yön noidiksi".

      Poista
    2. Anna Timofevan kirja taitaa olla suomennettukin. Englanniksi Over Fields of Fire. Hän lensi maataistelukonetta (IL-2) ja kohosi Neuvostoliiton sankariksi.

      Poista
  5. Kun todellisuus on liian raskasta, pitää unelmoida paremmasta ajasta. Ihminen ei voi elää ilman unelmia tulevaisuudesta, ei varsinkaan nuori ihminen.

    Tilastokeskuksen mukaan lokakuussa 2015 Suomessa oli 234 000 työtöntä. Miten nämä työttömät ja muut varattomat voivat säilyttää mielenterveytensä pitkän laman aikana ? Aina ei jaksa kävellä ulkona. Pitäisikö istua ravintolassa ryyppäämässä viimeiset roponsa ja hukuttaa epätoivonsa lasiin?

    Katsomalla netistä elokuvia ja kuuntelemalla musiikkia! Siinä unohtuu stressi. Ehkä jaksaa haaveilla paremmasta tulevaisuudesta. Rahat eivät kuitenkaan riitä ostamaan näitä tuotteita tarpeeksi. Onneksi on voinut ladata ilmaiseksi. Elämä ei ole tuntunut liian raskaalta. Ei ole syntynyt itsemurhien aaltoa.

    TTVK ry ja yhdistyksen palkkaama asianajotoimisto ovat ryhtyneet jahtaamaan satunnaisesti pistokokein valittuja ”piraatteja” ja pelottelevat heitä ja heidän omaisiaan suurilla korvausvaatimuksilla ja poliisilla, joka voi tulla kotiin takavarikoimaan yksityisomaisuutta ja aiheuttamaan valtavaa stressiä muutenkin vaikeissa oloissa eläville ihmisille.

    Pelottavaa. Miksi vakoilu ja kotietsintä on annettu jonkin yhdistyksen käsiin?
    Eikö tästä asiasta pitäisi tehdä kansalaisaloite?

    Pitäisi toimia, ennen kuin alkaa tulla vakavia mielenterveysongelmia uhkailukirjeiden saaneille ja heidän omaisilleen.
    Lue myös
    http://www.hs.fi/tekniikka/a1369977874691

    VastaaPoista
  6. Kivenkova sad., ras. ja fas.keskiviikkona, 02 joulukuuta, 2015

    Ollaan nyt kuitenkin rehellisiä. Tuskegeen lentäjät valittiin jo akateemisia ansioita saaneista hakijoista. USA:n sotavoimat voivat koska tahansa lyödä 100 vuotta kerättyjä älykkyyden mittaustietoja ja koska amerikalaisilla on tapana tilastoida ihan kaikki asiat, niin sieltä löytyy kyllä aineistoa kertomaan mihin jengiin sotilas laitetaan. Koska kaikkia ei voida kouluttaa upseereiksi, niin muuten älykkäät ja jutkut laitettiin O.S.S -organisaatioon. Afrikanamerikkalaisia ei hirveästi tiedustelussa ollut. Eikä upseereissa. Syy ei ole pelkästään segregaatiossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimimerkki aloitti puhumalla rehellisyydestä.
      Mikset sitten ole vaan provosoit karkean typerällä tavalla?
      Huono homma.

      Poista
    2. Neekerivakooja pistää silmään natsi-Saksassa samoillessaan.

      Poista
  7. Pieni, mutta mielestäni tärkeä tarkennus Pippingiin: hän ja Linna olivat molemmat aliupseereita eivätkä upseereita. Juuri se mahdollisti havaintojen tekemisen miehistön asenteista.

    Syytä sille miksi Pipping ei ollut upseeri en tarkkaan tiedä, mutta jossain on kirjoitettu, että reserviupeerikoulutuksessa ruotsinkielisiä ei ollut niin paljon kuin heidän osuutensa sivistyneistöstä olisi edellyttänyt. Vaikuttikohan suomi komentokielenä ja mahdollisesti RUK:n johdon aitosuomalaisuus asiaan?

    Joka tapauksessa mielestäni yksi Pippingin mielenkiintoisista huomioista oli se, että sosiaalisesti relevantti raja meni aliupseeriston ja upseeriston välillä eikä suinkaan yläluokka (päällystö) - keskiluokka(alipäällystö) - työväenluokka (miehistö) -maillin mukaan. Kaikki, jotka eivät olleet upseereita (tai näihin rinnastuvia sotilasvirkamiehiä) olivat yleisen käsityksen mukaan "tavallisia miehiä" ja kaikki upseerit - hyvin harvoin poikkeuksin - "herroja". Kiinnostavaa on myös kuinka jyrkkä asenne"herrojen vittuiluun" miehistöllä ja alipäällystöllä oikeasti oli. Pippingin mukaan ainakin puheiden tasolla pidettiin hyväksyttävänä, että oman tumpelon upseerin sai vaikka ampua. Linnan kuvaus asenteista vaikuttaakin paremminkin sievistelyltä kuin erityisen karkealta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kertoja väitti nähneensä miten alainen (upseeri, reservin?) oli ampumaisillaan S.O. Lindgreniä, mutta kaverit estelivät.

      Poista
    2. "yläluokka (päällystö) - keskiluokka(alipäällystö) - työväenluokka (miehistö) -maillin"

      Tässä kai Suomi erosi Saksan armeijasta, jossa alipäällystö muodosti merkittävän väliluokan ja oli ns preussilaisen kurin sielu. Sinänsä mielenkiintoista kun 1920-30-luvun armeijaan voimakkaasti vaikuttaneet jääkärit oli kuitenkin koulutettu Saksassa ja suomalaiset kanta-aliupseerit olivat hekin ammattilaisia.

      Poista
    3. Pitää muistaa, miten vähän kantahenkilökuntaa oli. Suomen armeijassa joukkueenjohtajat ja monet komppanianpäällikötkin olivat upseereita. Komppanian vääpeli saattoi olla kanta-au, ja tässä mielessä erota aliupseerien suuresta massasta, mutta ryhmänjohtajina ei ollut juuri kanta-aliupseereita. Kantakersantit ja -ylikersantit olivat suurelta osin rintaman takana huollon tehtävissä tai kouluttajina jatkuvasti toimineissa koulutuskeskuksissa. Merkittävä osa lopuista rintamalla palvelleista kanta-aliupseereista yleni upseereiksi. Kun huomioi vielä sen, ettei sota-aikana ilmeisesti edes koulutettu lisää kanta-aliupseereita, on aika selvää, että alkujaankin pieni henkilöstöryhmä hävisi melko näkymättömiin. Rintamajoukoissa ei ollut niin paljoa kanta-aliupseereita, että näistä olisi muodostunut sosiologisesti merkityksellinen henkilöryhmä.

      Toinen suuri tekijä on se, että armeijamme koulutuskulttuuriin tuli Kadettikoulun haminalaisten perinteiden kautta venäläistä koulutuskulttuuria. Venäläisessä perinteessä on nimenomaan nuoren upseerin asia kouluttaa joukkonsa henkilökohtaisesti. Tämä korostaa tuota aliupseeriston ja miehistön sosiaalisen aseman yhtenäisyyttä entisestään.

      Poista
    4. Ensimmäisessä lauseessa pitäisi luonnollisesti olla: "– –reserviupseereita."

      Poista
    5. Ajattelinkin lähinnä 1920-30-lukujen rauhan ajan armeijaa, jossa olisin voinut kuvitella kanta-aliupseerien voineen luoda em. välikerroksen, joka olisi ylläpitänyt preussilaista kuria. Venäläinen koulutuskulttuuri voi selittää asian, mutta se tuntuu ihmeelliseltä, koska tuon ajan merkittävän osan nuoremmasta upseeristosta muodostaneet jääkärit olivat saaneet saksalaisen koulutuksen ja vihasivat kaikkea venäläistä.

      Poista
  8. "vähintään vapaaherra mutta mielellään paroni"

    Voin olla väärässä, mutta eikö vapaaherra tarkoita samanasteista aatelista kuin paroni, kylläkin eri kielissä? Kreivi taitaa olla astetta korkeampi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän tapaisissa kysymyksissä Wikipedia on usein aika luotettava. Saksankielisen Wikipedian mukaan paronin arvoa ei koskaan ole Saksan alueella myönnetty. (Ei myöskään Ruotsissa ja Suomessa. Meillä aatelilla on kolme luokkaa: herrat ja ritarit, vapaaherrat sekä kreivit. Teoriassa Menschikoffien suku oli näitä ylempi ruhtinassuku, mutta se on yksittäistapaus.)

      Paronin arvo kuuluu sen sijaan muiden maiden aatelijärjestelmiin: Puolaan, Venäjälle, Isoon-Britanniaan, Ranskaan, Espanjaan ja Italiaan. Näissä maissa ei ole puolestaan myönnetty vapaaherran arvoja. Käytännön puheessa vapaaherraa kutsuttiin Saksassa paroniksi virallisen hovietiketin mukaan. Kysymys siitä, onko paroni vapaaherraa ylempi, on siis väärin aseteltu. Se on yhtä mielekäs kuin kysymys, onko suomalainen 1. luokan Suomen Valkoisen Ruusun kunniamerkki ylempi kuin brittiläinen KBE. Kyse on kahdesta eri järjestelmästä, joita ei voi sotkea. Rinnastuksella on merkitystä korkeintaan pöytäjärjestyksen laadinnassa ja siihen saa tarvittaessa neuvoja ulkoministeriön protokollaosastolta.


      Mannerheim oli hirveän tarkka siitä, että häntä kutsuttiin vapaaherraksi. Syy oli sosiaalinen. Valkoiset venäläiset armeijat olivat täynnä paroneita, samoin Puolan sisällissota. Manerheim ei halunnut tulla vuonna 1918 tai sen jälkeen assosioiduksi tähän lössiin.

      Poista
    2. Sorry nyt, mutta Wikipediä väittää:

      "Paroni on kreiviä alempi aatelisarvo. Ranskassa sitä alettiin 1100-luvulla käyttää kaikista merkittävää läänitystä hallussaan pitävistä aatelisista, 1200-luvun lopussa vain suoraan kuninkaalta läänityksensä saaneista. Täten se oli muita aatelisarvoja korkeampi. Kuitenkin jo 1300-luvulla paroni katsottiin kreiviä alemmaksi, vaikka monilla paroneilla oli laajemmat omistukset kuin kreiveillä. Ranskan kuningas Ludvig XIV alensi paronin arvoa edelleen jakamalla monia paronin arvoja ilman arvoon liittyvää maaomaisuutta. Myöhemmin Napoleon I jatkoi perinnettä.

      Paronin arvo on ollut käytössä myös Englannissa, Skotlannissa, Irlannissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Italiassa, Navarrassa, Aragoniassa ja Venäjällä. Suomessa vapaaherroja puhutellaan paroneiksi, ja arvonimien katsotaan olevan samanarvoiset."

      Saman vahvistaa myös Otavan pieni tietosanakirja.

      Poista
  9. "Valitettavasti kysymyksessä taisi olla science fiction."

    Tämän päivän science fiction on monesti huomispäivän tiedettä/todellisuutta (esim. Jules Verne).

    VastaaPoista
  10. Kovasti on viime aikona moitittu SSRI-lääkkeitä. Moittijoilla tuskin on omakohtaista kokemusta syvästä masennuksesta tai ahdistuksesta. Antavat ohjeeksi mennä kiertämään pururataa, niinkuin se mikä on kymmenien vuosien aikana kasaantunut mielen päälle, paranisi raitista ilmaa hengittämällä. Omakohtaista kokemusta noista lääkkeistä ja ystävilläkin.Lääkkeiden teho on hyvä, ainakaan minulla ei haittavaikutuksia.

    Nämä arvostelijat eivät ymmärrä, kuinka syvistä vesistä ihmisiä nostetaan takaisin työelämään lääkkeiden avulla. Yhteiskunta säästää pitkän pennin, kun ihminen pysyy työkykyisenä. Jos asiaa ajattelee taloudelliselta kannalta. Ja sen inhimillisen kärsimyksen väheneminen siedettävään määrään lääkkeiden avulla, sitä ei voi rahassa mitata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mm. serotoniini- välittäjäainetta sisäiseen mieliala-järjestelmään ja dopamiini- välittäjäainetta suureen tahto- järjestelmään.
      Kun näitä tuiki tarpeellisia aineita saa aivoihinsa sairaalloisen tilan korjaamiseksi, palautuu elämän halu ja hallintakin takaisin. Siis voi tuntea jälleen sielunrauhaa ja elämäniloa, kun onni= tahto ja tunne tasapainossa. Nämä lääkkeet todella tehoavat, kokemuksesta voin kertoa. Entisiä mieltä tuhoavia neuroleptejä käytin kaiken kaikkiaan 34 tuskaista vuotta, kunnes sain hyvät uudenaikaiset psykiatriset lääkkeet--- enkä ole tarvinnut sen koomin kallista yhteiskunnan maksamaa psykoterapiaa. Voin vihdoinkin hyvin!

      Poista
    2. Asioiden ajattaleminen taloudelliselta kannalta on masentavaa.

      Poista
    3. Sähköshokit ovat eräs keino jonka maine on huono mutta sopivuuden toteteutuessa oivallinen. Oopperalaulaja Usko Viitasen omaeläkerta on eräs parhaista kuvauksista.

      Masennus on eräs vaarallisimmista sairauksista. Kuolleisuus on huomattavan korkea. Pitkäkestoinen ja syvä jos on, 60 prosenttia ylittyy. Kuinka moni ymmärtää, hahmottaa tämän?

      Vanhusten yksinäisyys, olen huolissani.

      Poista
  11. "Bakteeriyhteisö jumalana. "

    Superorganismeista puhuttaessa on pakko mainita Stanislaw Lemin Solaris.

    VastaaPoista
  12. Eiliseen siirtolaisjuttuun palaten: tunnustan, harrastaja tai -telija, graduun se jäi.

    VastaaPoista