Sivun näyttöjä yhteensä

29. elokuuta 2014

Live TV





HIITin ryhmäämme kuulunut Kai #Huotari väitteli tohtoriksi eilen (Experientializing – How C2C Communication Becomes Part of the Service Experience). Kaitsu on siitä epätavallinen henkilö, että hänellä on myös elokuvaohjaajan koulutus Ranskasta ja tuon kielen ja kulttuurin taito arvattavaa tasoa. Mutta on hän ollut Berkeleyssäkin, myös tekemässä tätä tutkimusta. Ja veti hän myös Docpointia taannoin.

Väitös oli Hankenilla ja ilmestyi sen sarjassa


Ehkä en muista, että meillä kukaan olisi ollut mediaa ja teknologiaa koskevalla väitöksellä liikkeellä näin ajankohtaisella aiheella. Aiheen on live tweettaus, etenkin live TV. Tuo toiminta on noussut uskomattoman suosituksi parissa vuodessa. Sekä televisioverkot että tilaisuuksien järjestäjät ottavat sen nyt erittäin vakavasti. Riutuva printtimedia ei ehkä ole asiaa oikein huomannut.

Kai Huotari myönsi lektiossa alustavan asenteensa ja taustansa. Elokuvaa ja siis myös televisiota katsotaan kunnolla ja keskittyen. Ei tehdä muuta eikä höpötetä turhia. Itse ajattelen juuri samalla tavalla. Pankaa merkille vertaus – elokuviin mennään kuin kirkkoon ja siellä käyttäydytään hartaasti.

Suhtaudun twiittaamiseen täysin vihamielisesti enkä voi ymmärtää pääministereitä tai kenraaleja, jotka sortuvat mokomaan lapsellisuuteen. Naamakirjan jätin. Tungosta ja hälinää tuli turhan paljon.

Tässäkin tapauksessa vihamielisyys osoittautui ennakkoluuloisuudeksi, joka johtuu tyhmyydestäni ja lisäksi osittain laiskuudesta. En tosin edelleenkään aio ryhtyä twiittailemaan. Luulen ymmärtäneeni eilen pari asiaa. Kun kuuntelee oppilaitaan tarkasti, voi tosiaan itsekin oppia jotain. Jos tekee kieroja tenttikysymyksiä, saattaa oppia jopa kurssin.

Olin ihmetellyt, mitä järkeä on sotkea twiittejä televisio-ohjelmiin. Niissä lausuttu ei yleensä vaikuta kirjoittamisen saati lukemisen arvoiselta. Tämä arvio on virheelinen.

Eräissä helposti mitattavissa tapauksissa yksittäisen televisio-ohjelman katsojamäärä nousee twiittaajista yli 25 prosenttia! Jossain jalkapallon MM-kisoissa twiittejä lähti kymmeniä miljoonia. Nielsenin mittauksissa suosituimmissa TV-ohjelmissa (Big Brother) live-twiittaajia on hyvinkin miljoonaa.

Tuo live tarkoittaa katsottaessa eli samanaikaisesti nähtäviä ohjelmia, joita luonnehditaan eri tavoin. Itse twiittaaminen on taitoa vaativa temppu. Huotarin mukaan ainakin Kaliforniassa on tavallista, että ihminen kirjoittaa niitä 140 merkin tekstiviestejä siirtämättä katsettaan kuvaruudusta.

Me (tämä tarkoittaa ns. hallitsevaa mielipidettä) olemme sitä mieltä, että nuorten muurautuminen älypuhelinta ääreen on silkkaa typeryyttä ja haittaa asianomaisten kasvua. Jokseenkin varmasti me olemme väärässä. Määräilemme asioita, joita emme vaivaudu ymmärtämään.

Twitterissä ei ole frendejä. Siellä ”seurataan” nimimerkkejä, tyyppiä #Huotari. (En tiedä, onko tuollaista todella olemassa. Tämä on vain esimerkki.) Nimen ja @-merkillä varustettujen kontaktien avulla kiinnostavien seurattavien ryhmä rakentuu nopeasti. Hiukan epäilen, että Huotarin väitöstilaisuudesta lähti twiittejä. Koska tunsin aika monta paikalla olijaa, tiedän että jotkut twiitit saattoivat olla erittäin mielenkiintoisia.

Helsingin Sanomat siis aikoo nyt myydä päivän lehden kahteen kertaan. He väittävät, että painokset olisivat erilaisia. Se nähdään. Uudistus näyttää olevan suunnattu esimerkiksi minulle eli siis väärin. Harrastan syventäviä tietoja. Useimmat harrastavat twiittejä, jotka eivät näytä olevan pelkästään ”musta tuntuu” –aineistoa.

Rautalankamalli. Uskon että yksinäisyys on suuri ongelma vanhoille, etenkin taajamissa. Minunkaan äitini ei ole kiinnostunut yhteislaulusta, varsinkaan jos lauletaan makaronivellistä. Tätini kuuluu kiitelleen muistinsa rappeutumista – hän ei yleensä muista, että noita kahta hänkin on aina inhonnut, ja laulaa.

Joku (Kemppinen) on keksinyt blogin pitääkseen yhteyksiä sellaisiin ihmisiin, joita ei muuten helposti löytyisi, ja itselleen sopivalla tavalla (luetaan, postataan, vastataan, kun parhaiten sopii eli esimerkiksi aamutunteina).

Miksi olisin pilkallinen, kun toiset tahtovat samaa ja ovat vielä löytäneet keinoja, kuten Live TV Tweet, tai vaikkapa ilmakitara?


16 kommenttia:

  1. Tämän viikon perinnetietoinen twiitti kuuluisi :Ryssä on ryssä vaikka laktoositomassa paistaisi.

    VastaaPoista
  2. Titipä-hyvinnii-tyy sanoo savolainen citytintti.

    Soini otti lanseeratakseen verbin tviittuilla. Siinäpä se on yhdessä sanassa.

    Tuiterointi pakottaa typistettyyn ilmaisuun, minkähän vuoksi? Luontoako matkinee?

    I. H.

    VastaaPoista
  3. Eilen katsomassa Sport-Hifk harjoitusmatsia. Erätauolla oli hauska seurailla yleisöä. Älypuhelimet nenän alla, hartaan näköisinä. Vähän niinkuin virsikirja. Tylsyys alkaa olla monille tuntematon käsite ja se on sääli. Yksi syy siihen, miksi en jaksa alkaa värkkäillä älypuhelimien kanssa. Haluan että minulla on välillä tylsää. Meillä on töissä yksi kaveri, joka purjehtii kahvihuoneeseen älypuhelintaan katsellen, ei puhu kenellekään mitään, istuu hetken ja lähtee pois, älypuhelintaan katsellen. Jotenkin tuntuu, että jotkut ovat eksyneet pahemman kerran löytäessään älypuhelimen.

    VastaaPoista
  4. Lopetin nykyisen Pääministerin twiittien seuraamisen, kun hän twiitissään puolusti ponnekkaasti oikeuttaan twiitata joutavanpäiväisyyksiä. On parempi seurata twiittaaja, joka suodattaa Pääministerin joutavanpäiväisyydet pois ja kommentoi asiantuntevasti twiitit, joissa on asiaa. Mielestäni tuossa asemassa twiittaus pitäisi tehdä suunnitelmallisesti. Olen suurelta osin lopettanut Googlaamisen. Twiitti haku seuraamalla seuraamieni twiittaajien seuraamia twiittaajia on paljon parempi algoritmi. Silloin saa vaikkapa Ukrainan tilanteesta kokonaisvaltaisemman kuvan ja esimerkiksi vapaa lehdistö joutuu outoon valoon.

    VastaaPoista
  5. Jukka hyvä, Kai Huotarin väitöskirja osuu hienoon saumaan tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa jopa valtionjohto kertoo päätöksistään ja ajatuksistaan lähinnä twiittaamalla. Kun lisäksi muistamme herra Sarasvuon jokin aika sitten aiheuttaman kohun, kun hän twiitillä irvaili erästä vammasta esiintyjää. Onneksi siitä nousi melkoinen möly, ja syystä!
    Olen tietenkin aloittanut Huotarin väitöskirjan lukemisen, olisin tosin toivonut hänen kirjoittavan sen ranskaksi, jota hän loistavasti osaa, ja vaikuttaa näin ei-twiittaajankin näkövinkkelistä todella mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
  6. Minä olin kerran Vesivehmaalla. Ja tanssin vähän aikaa jenkkaa. Sitten koipeni kipeytyivät ja menin jalkalääkärille, Brookleyhyn, N.Y. Puhuin poppaukolle baskia, koska osasin sitä, enhän minä muuten. (Koska olen mielestäni aika hiljainen.) Tohtori, joka oli kans väitellyt, en tosin tiedä mistä tai minkä takia, ihmetteli että "mitäs you"... Samaa minä hänestä, to yousta. Tulin takaisin kotiini ja heräsin sängystäni. Lakanat olivat vähän rypistyneet. (Ei mikään ihme, an Sich.)

    Anteeksi, luin pakinastasi vasta kolme ensimmäistä virkettä. Mutta innottauduin!

    VastaaPoista
  7. En usko että olen kovin ahdamielinen ihminen. (Tai jos olen, olen sitä tietämättäni.) Mun mielestä ihmiset saa tehdä mitä lystäävät (edellyttäen että eivät tinttaa mua nenään. tai muitakaan ihmisiä. koska ei semmote ole "mistään kotoisin".) Suvaitsevuutta, rakkaat kanssakärsijät, sitä mä toivon! - Ps. Tallinassa, Nummen kaupunginosassa, näin sellaisen paritalon jonka toinen puoli oli palanut. Toisen puolen ukko ajoi moottoriperäisellä ruohonleikkurilla nurmikkoa. Niin, mitäpäs hän... jos naapurilta on talo palannut niin "ilgee asi, vaan mita ma selgi sille mahan?".

    En minkäkään. Kävelin vaan ohi.

    VastaaPoista
  8. Riutuva printtimedia yrittää:

    http://www.hs.fi/m/arviot/Kirja/Jari+Tervo+kohtaa+torstaina+kriitikon+suorassa+l%C3%A4hetyksess%C3%A4/a1305867097813

    VastaaPoista
  9. Jukka,

    kuvauksesi siitä, että pidät blogia "ollaksesi yhteydessä" eräisiin ihmisiin, joiden kanssa haluat keskustella, oli koskettava. Näin säännöllisen epäsäännöllisenä kommentoijanasi en voi kuin kiittää vaivannäöstäsi pitää tätä blogia. On suuri ilo vuorovaikuttaa kanssasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, heh!
      Kaikenlaisiin "vakuutteluihin" sitä uskotaankin!

      Poista
  10. Joskus käy mielessä, millaista twiittausta harrastavat tulevaisuuden vanhukset. Meitähän on paljon. Yksinäisyys tuskin vähenee. Vanhalta yksinäiseltä tädiltäni kysyi joku, onko hän käynyt retriiteissä. Täti vastasi, että ei ole tarpeen, kun koko elämä on yhtä retriittiä.

    -osku

    VastaaPoista
  11. Joskus haaveillut kahdesta tv:stä. Voisi seurata yhtäaikaa monta kanavaa. Ei hoksannut että on nyt jo teevee.fi:n kautta saatavilla läppärille "2. tv". Kokeilee. ei tuu mitään. Koska voi keskittyä vain yhteen kerrallaan.

    Muistiinpanoja kirjoittaen lyijärillä ja nykyään läppärillä voi tehdä esitelmän aikana joten ymmärrän että SEN voi tehdä yhtäaikaa tai twiitata, koska 1 juoni vain seurattavana.

    M

    VastaaPoista
  12. Ja tässä linkki muuallekin kuin Kemppisen työpöydälle: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/135736/280_978-952-232-252-4.pdf?sequence=1

    VastaaPoista
  13. Tänä kesänä perheeni vaati että iskälläkin täytyy olla älypuhku ja hankin saatana. Jäin koukkuun. Lapsena oli opeteltava ettei pemppua ja nenää kaivella muiden nähden, nyt yritän pitää näpit irti älypuhkusta.
    Hyvänä puolena on Jukka Kemppisen blogit. Nämä laittavat ajatukset liikkeelle ja saan kirjoittaa. Hyvää tekee ihmiselle kirjoittaa ja laulaa joka päivä vähän. Kirjoittaminen vapautuu kun ei tarvitse omalla nimellään kraapustaa.
    Ei sitä tiedä milloin tulee uusi runoilija joka twiiteistä tekee helkavirsiä.
    Mutta nyt siirryn sanomalehteen.

    VastaaPoista
  14. "Kai Huotari myönsi lektiossa alustavan asenteensa ja taustansa. Elokuvaa ja siis myös televisiota katsotaan kunnolla ja keskittyen. Ei tehdä muuta eikä höpötetä turhia. Itse ajattelen juuri samalla tavalla. Pankaa merkille vertaus – elokuviin mennään kuin kirkkoon ja siellä käyttäydytään hartaasti."
    Parikymppisenä nuoren sukupolven edustajana katson lähes kaikki elokuvat toisella korvalla kuunnellen, toinen käsi kelausnapilla. Syy on yksinkertainen: etenkin uudemmat tuppaavat olemaan sentimentaalista roskaa. Kohtalaiset ja hyvät kirjat sen sijaan luen hartaudella.

    Ehkäpä iän myötä sumenee, koska on jo tottunut kaikkeen ja muistaa paljon. 80-luvun tekeleenä Laine ja Kurosawa tekivät minuun valtaisan vaikutuksen - Hollywood-rainat ja esimerkiksi Idi i smotri sen sijaan eivät.

    "Suhtaudun twiittaamiseen täysin vihamielisesti enkä voi ymmärtää pääministereitä tai kenraaleja, jotka sortuvat mokomaan lapsellisuuteen. Naamakirjan jätin. Tungosta ja hälinää tuli turhan paljon."
    Jos epäilet, niin kerron kantani: tuo suhtautuminen ei ole iästä kiinni. Vistottaa lukea lehtiartikkeleja, joissa kaikenlaisen älyttömyyden väitetään olevan nimenomaan nuoriin vetoavaa. Se ei yksinkertaisesti pidä paikaansa, enkä pysty näkemään sitä muuna kuin "isällisenä" nuorempien vähättelemisenä. Tapahan on vanha.

    "Me (tämä tarkoittaa ns. hallitsevaa mielipidettä) olemme sitä mieltä, että nuorten muurautuminen älypuhelinta ääreen on silkkaa typeryyttä ja haittaa asianomaisten kasvua. Jokseenkin varmasti me olemme väärässä. Määräilemme asioita, joita emme vaivaudu ymmärtämään."
    Tekin olette vapaita uskomaan olevanne ymmärtämättömiä. Minä sen sijaan katselen epäuskoisen kauhuissani.

    Vaivautumattoman ymmärtämättömän olisi hyvä tietää, että hänen vaivautumaton ymmärtämättömyytensä tulee ilmi hänen ulosannistaan.

    VastaaPoista