Sivun näyttöjä yhteensä

9. elokuuta 2014

Koti maalla



Ajatus päästä katsomaan vanhoja paikkoja onnistui yli suurtenkin odotusten. Mainiot yhteensattumat edistivät asiaa. Valokuvien ottajan tehtävässä oli helppo seurata sivusta. Kuvia katsellessa oli vielä helpompi nähdä, miten litteä keksintö valokuva on. Jos rakennuksen haluaisi kuvata hymyilevänä, heräilevänä tai torkkuvana, tarvittaisiin raskaat valaisinlaitteet tai sitten niin mielettömiä onnenpotkuja, ettei sellaisia elämässä esiinny.

Tilanne on toinen, kun ihminen on katsomassa vanhaa, hyväkuntoista kotitaloaan, puolen vuosisadan takaisia paikkoja. Sisustaminen on hiukan mietityttävä aate ja myös stailaamisessa on se ongelma, että parempi kun maailma ja sen kaikki talot stailaavat ihmistä, ei päinvastoin.

Hiukan aikaisemmin valokuvaamani rappiotalot olivat toista. Kun haapa kasvaa huoneessa ja entisestä näyteikkunasta näkee lattian pinnoitteen puhkaisseita koiranputkia, se on siinä. Tuossakin kirkonkylässä pelottavan suuri osa taloista ja niiden huoneistoista näytti olevan heitteillä. Syy on selvä. Kirkonkylät ovat heitteillä.

Olen edelleen entisellä kannallani. Kunnat pitäisi yksityistää. Jos olisin hiukan nuorempi, tarjoutuisin ottamaan poikieni ja tyttäreni kanssa urakalle keskisuuren maalaispaikan hallinnon. Kunta on nykymaailmassa vähän kuin osuusmeijeri eli kiitettävä ja kannatettava ajatus, jolla ei ole enää menestymisen edellytyksiä.

Luin jo loppuun sen Packerin kirjan ”Unwinding” ja kaipaisin samanlaista Suomesta. Tämäkin maa on päässyt pärköämään. Kirjakielellä sanottaisiin ”purkautumaan”, mutta veljeni pärvötti pienenä villapaitansa, muka matonkuteiksi. Kun siirryn kirjoittamaan Packerin kirjan nostattamista tunteistani, voisin panna otsikoksi ”silmäpako”.

Arvioni mukaan tuollaisen kirjan aineisto kerääminen ja tarkistaminen ja itse kirjoitustyö veisivät noin 50 000 työtuntia. Tulos olisi niin riipaiseva, ettei kirjaa ostaisi kukaan. Rintalan sota- ja Leningrad –kirjat ovat samaa lajityyppiä. Vaikeinta näet on järjestää ihmisten kertomat muistot ja asiat niin että ne alkavat kommentoida toisiaan, että rohkeus olla käyttämättä köyhäinapuna saatuja tekohampaita limittyy rypsiöljytuotannon ja Washingtonin lobbarien ”sotamuistojen” kanssa.

Vaikuttavia yksityiskohtia löytyy. Kokenut poliitikko jossain lähellä Alabamaa neuvoo, ettei näille ihmisille pidä koskaan puhua kierrättämisestä eikä kompostoinnista. He ovat niin oikeistolaisia, että suuttuvat heti eivätkä anna koskaan anteeksi. ”Recycling” on heille eurooppalaista sosialismia pahimmillaan.

Ja tämän luin juuri kun olin ajatellut ehdottaa kunnallista haulikkovuokraamoa kirjaston sivutoimialaksi ja jokaviikkoisia suljettuja rallipolkuja nuorille miehille, joilla on himo päästä hengestään tai ainakin autostaan. Jyväskylästä käsin ajettiin taas kilpaa. Koitoksen nimi ei ole enää Jyväskylän Suurajot. Ainakin kaksi pikataipaletta oli tässä lähellä, ja siitä ajatus niiden saamisesta kokokesäiseen käyttöön. En puhu omaan pussiini. Autoilijana olen niitä toisten tiellä kulkijoiden vihaamia, lippalakki päässä, leuka tanassa, kuusikymppiä mittarissa kahdeksankympin alueella ja ote ratista sellainen että rystyset ovat valkeina vielä illalla.

Autoilumiete tuli lehdestä (Auto Bild), joka oli sekä vierailumme kohdetalossa että omassa kassissani. Siinä on juttu Mustangista, joka saattoi olla kaikkien aikojen mielettömimpiä sarjavalmisteisia autoja. Moottoritehot ja alusta pyörien ripustuksineen eivät olleet samasta maailmasta, mutta tämä Packerin kuvaama yleisö rakasti näitä bensapetoja. Erikoisen ihastuneita olivat ne nuoret miehet, joiden joku oli sanonut olevan James Deanin näköisiä. Dean oli kuollut jo kymmenen vuotta aikaisemmin. Auto olla hän ajoi itsensä hengiltä oli Porsche Spyder.

En ole tuon lehden vakinainen ihailija, mutta huvituin kovasti aika huonosti toteutetusta oivalluksesta ”lapset autojen testaajina”. Lapsiinkin näkyivät vaikuttavat autojen ”ilmeet” eli etusäleikkö ja keula ”ilmeineen”. Muistan tuon tunteen omasta lapsuudestani. Jotkut autot olivat kiltin näköisiä, jotkut eivät. Vanha musta lättä-Citroen oli jotenkin hämmästyneen näköinen. Lapset moittivat ”Eihän täältä takapenkiltä näe mitään. Ja mulla on jo nyt paha olla!”

Kosken kaltaalle kunta on laitattanut allekirjoittamansa laatan, jossa lukee, että presidentti Kekkonen kalasti tuolla paikalla 1964 – 1981. Aleksis Kiven henkeen laatassa ilmoitetaan: ” Metsiemme ja vesiemme rauha antoivat hänelle viihtyvyyttä ja uutta voimaa.”

Kiveen hakattu kielioppivirhe – voisiko kuvitella mitään suomalaisempaa.

Syy ja seuraus eivät aina ole ajallisesti lähellä toisiaan. Kekkonen oli väitellyt tohtoriksi kunnallisoikeudesta ja hänen etevästi edustamansa puolue näyttäytyi erityisesti maaseutuväestön edun ajajana.

Pankkikriisi, joka alkoi muka 1991, oli Kekkosen syytä. Tämän vuosituhannen kriisit eivät ole.

Kekkonen oli elänyt nuorena miehenä parlamentarismi toimimattomuuden ajan ja sitten hankkinut itselleen ministerinä epäsuosiota 30-luvun lopulla jahtaamalla demokratiaa ja etenkin parlamentarismia vastustavia liikkeitä. Samalla hän tietenkin tuli edistäneeksi oman puolueensa asiaa. Yritys IKL:n suitsimiseksi oli juridisesti täysin perusteltu. Kekkonen ei ”hävinnyt” juttua. Alioikeuden ratkaisu oli odottamaton, ja asia oli hovioikeudessa, kun se vedettiin talvisodan takia merkityksensä menettäneenä tuomioistuimesta pois.

Mutta Kekkosen presidenttikausi oli menestyksekkään ulkopolitiikan ohella valtiollisen kunnallispolitiikan aikaa. Tuon 1956 – 1981, kovan kalastamisen, metsien rauhan ja vesien viileyden ajan Suomea johdettiin kuin maalaiskuntaa. Se perinne istuu lujassa. Siitä pitäisi nyt päästä, mutta vanhan rakennelman purkaminen sattuu kipeästi.






12 kommenttia:

  1. Kivisalmen onnettomuudesta oli puhetta aikaisemmassa blogikirjoituksessa. Muistan, kun meiltä naapuripitäjästä lähti miesporukka onnettomuuspaikalle tilannetta katsomaan heti tiedon saatuaan. Rautalammilla sattui toinenkin linja-auton lossionnettomuus Tallivirralla. Siinä kuoili 9 ihmistä jarrujen petettyä. Kivisalmi on tasankomaata Tallivirtaan verrattuna, jossa tie johtaa jyrkästä mäestä rannalle. Ne ovat niitä pikataipaleesta tuttuja Myhinpään mäkiä.

    Merkkimiesten muistokivistä tuli mieleen Väinö Havas, jonka tytär, konnevetinen opettaja, lausuja ja kulttuuripersoona Mirkku Havas-Kallio, asettui aikanaan kosken rantamille.

    Tyttäreni, n, 3-vuotiaana, näki kaupan parkkipaikalla Anglian ja kysyi - Miksi auto on murjollaan? ( = suupielet alaspäin).

    VastaaPoista
  2. Täysin häijyä. Voi juku. Opettajan osa, kunnialla kannettavaksi annettu.

    Iikka H.

    VastaaPoista
  3. Kongruenssi on nykyisin niin yleinen virhe, että liekkö virhe enää ollenkaan..
    Omaan kielikorvaani se kyllä edelleen särähtää ikävästi..

    VastaaPoista
  4. Kiveen kirjoitetun herran kalareissut Keski-Suomeen varmaan pitkälti henkilääkäri Rikhard Sotamaasta (Laukaa) juontuvaa. "Henkilääkäri" on muuten mielenkiintoinen termi, mikä olisi sen vastakohta?
    http://www.saunalahti.fi/arnoldus/laaknim.html
    -timo

    VastaaPoista
  5. Jäi mieleen edellisen pääministerin vakuuttelu jonka mukaan palvelut ovat kunnan ainoa tarkoitus. Eivät ole. Kunta on hallinto-organisaatio, eikä sellainen ole tehokkain palvelujen tuottaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Palvelut ovat kunnan ainoa tarkoistus"-höpötys on äärimmäisen tarkoitushakuista. Yksityiset palveluntuottajat yritetään saada samalle viivalle kunnallisen toiminnan kanssa. Yritetään hämärtää se, että kokonaisvaltaisen toiminnan vaikutukset ja kokonaisuuden kustannukset ovat pääasia. yksittäinen halvalla tuotettu palvelu voi olla pahassa ristiriidassa kokonaisuuden kanssa, ja siten hyvinkin kallista.

      Poista
  6. No ei nyt sentään 1990-luvun pankkikriisi ollut Kekkosen syytä.

    Kaikkea se Kemppinen selvinpäin yrittää uskotella. Tökerö provokaatio etten pahemmin sano.

    Rahamarkkinoiden vapautus ilman samanaikaista markan kellutusta oli pääsyy. Maahan syntyi muutamassa vuodessa velkavetoinen korkeasuhdanne, joka lopulta puhkesi kauhistuttavin seurauksin.

    Suomen Pankilla ei ollut välineitä hillitä velkavetoista korkeasuhdannetta, kun ei ymmärretty päästää markkaa kellumaan viimeistään 1988 vaan vasta pakon edessä syyskuussa 1992. Siitä alkoi lähes saman tien Suomen kansantalouden elpyminen ja korkojen lasku ja rauhoittuminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Anglo-Amerikassahan juridiikka on käräjälaji.Kaunopuhetta,taivuttelua,tuntoon vetoamista.Suomalainen laillisuusperinne on toista.Olisiko Kekkonen ihastunut Koiviston hahmosta kuten minä ja usea muukin kauempaa seurannut.Koivisto oli liki yhtäselvästi armoitettu kansanjohtaja kuin Kekkonenkin.

      Koivisto kysynnänsäätelyteknokraattina oli kansantalouden modernisoinnin ja tulojen kasvun asialla älykkökavereineen Niitamo,Linnamo…Kekkonen varmaankin nopeaälyisenä ja älypähkinöiden purijana ihastui näihin.Klaus Waris sai mennä.Koivisto astui sijalle.Tulopolitiikka Liinamaan (SAK:n nuori juristi ei arvovaltavarpaita) otsikolla alkoi.Devalvaatio ilman inflaatiota oli melkoinen insinöörityön näyttö yhteiskuntakentällä.

      Se oli sitten BKT:n rakastamista.Termi yhdeltä Koiviston kaverilta ja sihteeriltä muistelukirjastaan,Eero Tuomaiselta,kansantalouden suunnitteluviraston päälliköltä.Näiden älypäiden kansansuosikkien, ja Hakaniemen-Siltasaaren työläisjohtajat teknokraatteina sivuuttaneiden kehitysoppia sitten elettiin.

      Metsäfeodaalitkin pantiin jonoon investointilupamenettelyyn pakottamalla.Oliko Casimir Ehrnrooth kun tästä karkasi perustamalla tehtaat Walesiin ja Skotlantiin.Ei ostamalla,vaan perustamalla ja vielä viitaten sikäläisten metsäistutusten tuuhentumiseen.(Puuhiilikulutuksesta jo pari vuosisataa,mistä muistaminen vahva argumentti brittikulttuurissa.)

      Koivistolainen politiikka onnistui liiankin hyvin.Mies nautti elostaan liki filmitähtenä Suomessa ja IMF:n piirissä keskuspankkijohtajien klubissa mies oli dollaria haastamassa.SDR:t olisivat maailmanvaluutta.(Sellaisia luotiinkin maailmaan, ja vielä uudelleen 2009 kriisin yhteydessä isosti lisääkin IMF:ään,valtioiden väliseksi -bitcoiniksi!)

      No sitten tuli lankeemus.80-luvun avautuessa markasta vihdoin piti tulla valuutta eikä vain jatkaa oravannahkana.Hankeeseen käytiin huipulta käsin tohtorien toimesta parannettavaa kuulematta.Ainut maisteri jengissä oli Kullberg.Pahaksi onneksi hän ymmärsi kaikkein huonoimmin junttisuomea niin hyväntahtoinen ja nöyräkin kuin hän koettikin olla.Kopeita olivat teknokraatit.Siitä on taas Casimir Ehrnroothin todistajalausunto.Niin, se annettiin Michael Frankille KolmosTV:n historiasarjassa joka sarja muinekin naamoineen on parasta mitä Suomen kehityksestä on lähdettä ja oppialaa tarjolla.-Nyt 2014 olisi kyse keskitetyn valtakunnan hajauttamisesta ihmisten pariin ja pois paremmin-tietäjä-delegaateiltaan.Tuskin tapahtuu.Jukka Sjöstedt

      Poista
  7. Onnea vaan 100-vuotiaalle Tovelle. Olisivat aikalaiset taiteilijapiirit vaan antaneet rauhassa Toven tehdä sekä muumeja että niitä hienoja tauluja. Mitä korkeammalla tasolla ollaan sitä vähemmän suvaitaan moniottelijoita. Hyvää tekee ihmiselle olla moniottelija, moni meistä juuri sellaiseksi syntyy. Litmanen on erikseen mutta onkin Kuningas.

    VastaaPoista
  8. Eipä taida olla mahdollista saada ympärivuotisia, suljettuja harjoitusteitä halukkaiden käyttöön.

    Vaikka sen joku rahoittaisikin, niin "Liikenneturha" ainakin pistäisi hanttiin kovasti.

    Meille kun on opetettu, että liikenteessä ei tarvitse muistaa muuta, kun ajaa alle nopeusrajoituksen, niin kaikki on turvallista, hallitsee sitten kuski autoaan tai ei. Suurimalle osalle auton hallinta esim. luistossa on täysin tuntematonta ja siten pienikin pidon menetys aiheuttaa ongelmia, kun sitä vaan lyödään jarrut pohjaan, päästetään irti ratista ja laitetaan silmät kiinni...

    Siinä vaiheessa, jos minä koskaan elän niin vanhaksi, että en pysty enää pitämään sitä nopeutta, mitä "pyyntimerkissä" lukee, niin toivottavasti älyävät ottaa kortin pois.

    Näin vielä näin nippa nappa alle 40-vuotiaana autoilijana olen sitä mieltä, että liikenteessä kannattaa varoa :

    1. Naisia

    2. Hattupäisiä miehiä. Koskee niin nuoria, joilla on lippa taakse päin ja vanhoja lippa vinossa ajavia kuskeja. Kiristävät pipot luettakoon samaan kategoriaan. Aiheutettu liikenne-turvallisuus riski on näillä ryhmillä hieman erilainen, mutta kuitenkin huomattava ja siten varottava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, minäkin varoisin liikenteessä ensisijaisesti naisia. Ovat nimittäin pirulaiset niin hyviä autoilijoita, että misepuolisilta kuskeilta menee hermot, ja sitten pitää alkaa uhota.

      Poista
    2. Tallivirran lossilla 1958 kesällä Eino Turusen linja-auto meni salmeen.Yksi iäkäs nainen meni mukana.Onnettomuudesta oli valokuvatkin suomenkuva lehdessä ja viikkosanomissa.

      Poista