Sivun näyttöjä yhteensä

5. helmikuuta 2012

Toiset tosiasiat


Suurien miesten historia meni ohi ehkä 60 vuotta sitten. Heidät on jätetty rauhaan.

Pietari Suuri, Kaarle XII ja August Väkevä, aikalaiset, olivat hyvin isokokoisia miehiä. Ketään heistä olisi tuskin edes ajan mittapuiden mukaan pidetty henkisesti normaaleina.

Heistä on vaikea saada käsitystä, koska tutkimuskirjallisuutta on niin paljon. Kaarle XII on Ruotsissa hyvi epäsuosittu, osittain siksi, että uusnatsit pitävät häntä sankarinaan. He ovat kyllä oikeassa. Kaarlella oli pyrkimys marssia Moskovaan, ja hänen armeijansa tuhoutui keskellä Ukrainaa. Stalingrad ei ole aivan tavattoman etäällä Pultavasta.

Neuvostoliittolainen akateemikko Aleksei Tolstoi kuoli 1945. Hän luultavasti oli aivan kammottava ihminen, milloin tahansa valmis kavaltamaan kenet tahansa kolikosta.

Silti on hiukan yllättävää, että ”Tsaari Pietari I” on häivytetty tietoisuudesta. Se on suomennettu 1939. Kirjoittajan tietoinen ihailun kohde oli Victor Hugo. Ei hän jää pahasti toiseksi.

Kirja on tavattoman eläväinen eikä kaihda kuvailemasta edes Pietarin toimeenpanemia joukkoteloituksia – streltsien ruumiit kolisivat jäätyneinä Kremlin muureilla - jatkuvaa juopottelua ja kaiken kaikkiaan hurjaa elämää. Joku tietänee, miten ja milloin kirja ilmestyi Neuvostoliitossa. Kirjailija kuitenkin sai Stalinin palkinnon 1941. Kirjailija esiintyi vielä tutkimuskomissiossa yhdessä Zhdanovin kanssa syyttämässä suomalaisia aiheellisesti jatkosodan vankileirikurjuudesta. Hän oli myös mukana väärentämässä raporttia puolalaisupseerien murhista Katynin metsissä.

Ehkä kreivi Aleksei Nikolajevitsh oli perinyt kirjallisia kykyjä etäiseltä isänpuoliselta sukulaiseltaan kreivi Leo Tolstoilta tai äidin puoleiselta sukulaiseltaan Turgenevilta. Hän tietenkin tunsi kaikki vallankumouksen jälkeiset suuret nimet Majakovskista Ehrenburgiin, Pasternakiin ja Tsvetajevaan ja pyöri heidän kanssaan Berliinissä. Hän kirjoitti erittäin suosittuja science-fiction –romaaneja 20-luvulla (”Aelita, Marsin kuningatar”),  ja hänen käsikirjoituksiaan filmattiin ahkerasti.

Niukkojen lähdeviittausten perusteella arvaten esimerkiksi Putin ja Medvedev (jonka sukunimikaima tai sukulainen esiintyy Pietari Suuren seurueessa) ovat lukeneet tämän kirjan huolellisesti – sitä on painettu miljoonia kappaleita Venäjällä, mutta vasta nyt siitä on kelvollisen oloinen englanninnos.

Viimeksi presidentinvaalien keskusteluissa mainittiin, että meillä on hyödyllistä tietoa ja kokemusta venäläisistä. Näin ei ole. Silti meillä oli kaksi Venäjällä koulutettua presidenttiä, Mannerheim ja – Paasikivi. Hän suoritti ennen oikeustieteen opintojaan filosofian kandidaatin tutkinnon pääaineenaan venäjän kieli ja kirjallisuus, ja matkaili Venäjällä.

Pietari Suuri oivalsi sen, mihin tsaarit pyrkivät ja osittain pääsivät. Venäjälle oli saatava myös kauppaa. A. Tolstoi tekee tästä historiallisen romaaninsa avainteeman. Nuori Pietari käsittää Arkangelin satamassa, että Venäjä on aivan ostajiensa armoilla ja ryhtyy siitä paikasta rakentamaan laivastoa, kuten tiedetään, osittain omin käsin.

Keisarillisella Venäjällä oli pahoja ongelmia ratkaisematta, mutta sen elinkeinotoiminta oli vauhdissa, kun maailmansota syttyi. Neuvostoliitto puolestaan perustui sellaisten miesten ajatteluun, jotka eivät kauppaa käsittäneet. Tarkoitan Leniniä ja Stalinia. He eivät olisi pysyneet edes vallassa ilman valtavin järjestelyin toteutettua Siperian rautatietä, joka oli saatu käyttöön vain vähän ennen sotaa.

”Vale-Dmitrien aika” (tarkoittaa yleistä hulinaa) alkoi uudelleen Neuvostoliiton äkisti kaaduttua. Sekin Tolstoin Pietarin suuhun panema ajatus, että hallinnon ja lainkäytön on oltava arvattavaa eli ammattimaista, pääsi 1990-luvulla unohtumaan, eikä siinä ole tälläkään hetkellä kehumista.

Mutta Venäjän parhaat mahdolliset markkinat ovat Euroopassa. Kiinan ja Japanin kelkasta se on pudonnut kauan sitten – tekninen kehitys ei riitä eikä logistiikka toimi. Tosin kaupankäyntiä ajatellen Venäjällä on sama ongelma kuin Kreikalla, kummalliset kirjaimet…

12 kommenttia:

  1. Minusta Euroopan ongelma on se, ettei ole enää paikkoja ryöstettäväksi eikä liikaväestön sijoittamiseksi, vrt. siirtomaat ja Amerikan ns. löytäminen. Eiliseen blogiin viitaten, onko todella olemassa joku tuhatvuotinen Eurooppa, tuskin? Venäjän omituiset kirjaimet? Minulla on Koreassa valmistettu tv ja jääkaappi (samsung), enkä ole nähnyt missään yhtään omituista kirjainta. Tuskin ovat tukkukauppiaatkaan nähneet. Muistan kun Esko Aho kuvaili tuntemuksiaan Korean matkalta joskus parikymmentä vuotta sitten. Nythän se on tapahtunut, Samsung ym. ovat ohittamassa Nokian, Wärtsilän telakat ovat korealaisten omistuksessa ja kohta lopetettu. Mutta eihän hätä ole tämän näköinen, 50-luvun elintasoon on matkaa ja silloinkin elettiin.

    VastaaPoista
  2. Iivana Julma, sanotaan. Perehtynyt lingvistiystäväni toteaa tämän olevan käännöksen melkoista epätarkkuutta, tarkoitushaulla tai ilman. Kyseessä on enemmän korskea elämänvoima, riehakkuus tai reipas energisyys. Saksan "Männlichkeit" olisi lähellä, eikä se ole julmuutta.

    Toin vain esiin peilatakseni Kemppisen anekdoottivarastoon, katsotaan tuleeko koppava tyrmäys vai jotain syventävää...

    Polttoaineasiassa yksioikoisuus ihmetyttää: gasoholi ei ole niin julmaa kuin edeltänyt aine. Mikä lie Kemppistä vie todistelemaan kansaa vääräksi. Ostotavoista annettu uutinen selittyy sillä, että keskiluokan keskellä ei ole enää järkeä ostaa parempaa mehua, vaan perheen ostoskärryyn ostetaan Pirkkaa, se kun on ihan ok mehu. Talk about ostovoima, kaikki on ulosmitattu.

    VastaaPoista
  3. Kemppinen käy vissiin tänään äänestämässä Mauno Koivistoa päästäkseen yhdessä pohtimaan Venäjän ideaa?

    VastaaPoista
  4. Siellä pitäisikö olla Putin Männlichkeit, vaiko nykyinen Putin Prokrastinaatio?

    VastaaPoista
  5. Lirika, a poetry collection (1907)
    The Ordeal (1918)
    Nikita's Childhood (1921)
    The Road to Calvary, a trilogy (1921–40, Stalin Prize in 1943)
    Aelita (1923)
    The Hyperboloid of Engineer Garin (aka The Garin Death Ray) (1926)
    Peter I (1929–34, Stalin Prize in 1941)
    A Week in Turenevo (published posthumously, 1958)
    Count Cagliostro (supernatural short story)

    VastaaPoista
  6. YLEISTYKSIA, YLEISTYKSIA...

    Meilla on paljon hyodyllista tuietoa Venajalta ja Venajasta. Jos kauppaa ja teollisuutta ajatellaa, ei yleistykilla paasta kovin pitkalle. Jokainen Venajalla toimiva firma on oma tarinansa. Ja niita on paljon ja ne lisaantyy. Hyva niin. --- Lisaa vaan hankkimaan hyodyllista tietoa ja kokemusta, sanoi Kemppinen ja muut viisaat mita tahansa.

    VastaaPoista
  7. Hieno kartta! En ole tainnut sitä ikinä nähdäkään. Tsuudit ovat vielä Inkerinmaan kieppeillä. Pitää ruveta katsomaan mitä niistä tiedetään. Slaaveja ei ole kuin bulgaarit jossain kaukana kaakossa. Ja joku muu kansa.

    Tuo englantilainen translitterointi on ikuinen päänsärky. JOS minulla olisi toimiva tulostin, niin pitäisi tulostaa tuo ihan vaikka parin muun kartan viereen. Ne muut ovat vanhoja Pohjolan karttoja niin kuin Svecia, Dania ja Norvegia vuodelta 1620. Sen vieressä on jostain löytynyt pieni rihvelitaulu jossa on aina liituja ja voi panna ylös sen päivän löytämänsä yllätykset.

    Mutta ennen kaikkea kysymysten kirjaaminen on tärkeää.

    Kartat liitutaulu ovat keittiössä. Minä saan ideat tiskatessa, isäntä taas laittaessaan ruokaa.

    VastaaPoista
  8. Minulla on suhteita - pitää pysähtyä ja miettiä onko tuo ilmaisu oikein - tai ainakin tunnen joitakin ihmisiä, jotka asuvat Pietarissa ja ovat venäläisiä. He ovat länsimaistuneet huomattavasti, mutta pääosin ulkoisesti. Pitää olla hyvä auto, ei Lada ei Volga, amerikkalainen urheiluauto alkaa jo kelvata. Ptää olla Italiasta tai Pariisista ostetut vaatteet, iPone ym. Mutta sielultaan he ovat edelleen venäläisiä, inhimillisiä ja tunteikkaita.

    Vanhastaan s i e l u l l a on ollut merkitystä Venäjällä, sen klassikkokirjailijat todistavat. Neuvostoliiton aikana tuo sielu piti piilottaa, ja jotkut kätkivät sen niin hyvin, etteivät enää löydä sitä. Suomessa taas sana sielu, herättää ahdistusta ja sitä pidetään vanhanaikaisena. Mihinkä suomalaisten sielu on joutunut? Eihän sydäntäkään olla julistettu sielun tavoin pannaan, eikä sille naureskella.

    Leo Tolstoin aikaiseen maailmaan - jota Suomessa voisi verrata Arvid Järnefeltin aikaan, olihan tämä Tolstoin oppipoika - olen tutustunut ehkä parhaiten Leon vaimon Sofian kautta, jota käyn aina silloin tällöin tapaamassa hänen päiväkirjojensa välityksellä. Joskus melkein naurattaa, miten hänen päässään voikin liikkua niin samantapaisia ajatuksia kuin omassa pikku päässäni tämän tästä liikkuu. Ihmisinä olemme paljolti samanlaisia. Uskallan sen sanoa, vaikka yleisesti tiedetään, että Sofia oli hankala vaimo. Emme olisi ainoita. Yleensähän vaimoon täällä blogielämässäkin näytetään suhtautuvan kuin jonkinlaiseen apinanleipäpuun hedelmään. Johonkin pakonomaiseen sivutuotteeseen.

    Nyt taas tietysti kirjoitan Kemppisen aiheen sivusta, eikä hän hyväksy sitä, mutta kun otsakkeena on Toiset tosiasiat, niin luulisi tämän kelpaavan.

    Ainakin hän itse tämän lukee. Ja hänellehän varsinainen asian tällä kertaa on osoitettukin.

    Siis kuule, Kemppinen: kirjoitat niin laaja-alaisesti, että rahkeeni eivät riitä "oikeisiin" kannanottoihin, siinä selitys. Mutta, huom. Toivomus. (uusi kappale):

    Kun Sinä, Kemppinen (tiedät ihailuni, minun ei tarvitse siitä enempää puhua), silloin tällöin valotat tietämyksesi yksityiskohtia - suurten asioiden ohella - toivoisin niin kovasti että joskus pysähtyisitkin johonkin tällaiseen yksityiskohtaan, historialliseen tai taiteen alalla, musiikin tai kirjallisuuden saralta, esimerkiksi tekisit juttua jostain merkkihenkilöstä, kuolleesta tai elävästä, tai yleensä ihmisestä, joka on ollut merkittävä tekijä elämäsi aikana, ja kertoisit hänestä. Siitä vasta juttu tulisi. Olen varma. Ei se tarkoita, että olisin tyytymätön nykyisiin. Mutta ainahan ihmisen pitää elää toivossa. Toivo pitää elämää yllä. (oliko viisaasti sanottu? Ei ole minun puhetta, olen kuullut sen muualta) :) :o) :I

    VastaaPoista
  9. Иван Грозный - julma ei tosiaan ole tarkka; "uhkaava" tai "pelottava" tulee lähemmäs. Tosin venäjässä vivahteita riittää.

    Kaima on Tshetshenian pääkaupunki vanhalta venäläiseltä nimeltään Грозный.

    VastaaPoista
  10. Mukava kartta minustakin, mihin lähteisiin lie perustuu?

    Tsuudien alla näkyvät olevan liiviläiset ja virolaiset. Unkarin paikalla ovat hunnit ja madjaarit vasta tulossa. Heidän kulkureittinsähän Uralilta pustalle tunnetaan suhteellisen hyvin. Slaavitkin ovat todellakin vielä keskisessä Euroopassa.

    VastaaPoista
  11. Aleksei Tolstoin kirja ”Pjotr Pervyi” ilmestyi kahtena osana vuosina 1929–1930 ja 1933–1934. Hän aloitti myös kolmannen osan kirjoittamisen, mutta se ei valmistunut. Lähde: http://stavcur.ru/literatura/literaturnye_geroi_harakterictika/521.htm

    Ensimmäinen suomennos ilmestyi nimellä ”Pietari Ensimäinen”, samoin kahtena osana, Leningradissa 1935 ja Petroskoissa 1937. Lähde: Suomen kansallisbibliografia.

    Amazon.comin mukaan koko kirjan englanninnos on ilmestynyt vuonna 2005.

    VastaaPoista
  12. "Neuvostoliitto puolestaan perustui sellaisten miesten ajatteluun, jotka eivät kauppaa käsittäneet. Tarkoitan Leniniä ja Stalinia."

    Mitä sitä turhaan kauppa käymään kun voi ottaa kaiken mitä haluaa. Ei tuo ajattelu ollut ainutlaatuista ennen eikä jälkeen noiden herrojen. Nyt vain eletään anglosaksisten kaupparuhtinaiden aikaa, mutta< se voi vielä muuttua.

    VastaaPoista