Sivun näyttöjä yhteensä

20. maaliskuuta 2011

Kirjoitus I


 
Luullakseni tätä näkökohtaa ei ole lainkaan käsitelty tekijänoikeutta koskevassa kirjallisuudessa eikä liioin oikeudessa. Se on kuitenkin juuri nyt hyvin ajankohtainen ja tärkeä.

Ainakin eräässä tekijänoikeuden loukkaustilanteessa selvittely katkeaa alkuunsa ja tekijänoikeusneuvostoon tai oikeuteen ei lainkaan mennä, koska syyteoikeus ja oikeus saada vahingonkorvausta ja hyvitystä ovat vanhentuneet.

Tällainen tilanne voi olla sitaattioikeuden ylittäminen.

Sitaatti on siis tekijänoikeuden rajoitus. Tekijänoikeuslaki 22 § (24.3.1995/446):” Julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.”

Kansalliskirjasto julkaisee piakkoin kirjoittajien luvalla digitaalisessa muodossa teoksen Kaukoranta – Kemppinen, Sarjakuvat. Teoksessa on erittäin runsaasti kuvasitaatteja, lähes joka toinen sivu. Nuo lainaukset ovat yksittäisiä ruutuja eri sarjakuvista, muutamissa tapauksissa puolen sivun tai jopa sivun kokoinen sarjakuva, jossa on alkuperäisteoksen sivu kuvattuna.

Kirjamme tieteellisyydestä ei tarvitse keskustella. Se on ilmestynyt kahtena painoksena, 1972 ja 1982. Kirjaa on käytetty aika laajasti ainakin oheisteoksena yliopistoissa ja siihen näkee viitattavan opinnäytetöissä. Etenkin Heikki Kaukorannan osuus oli perustutkimus. Ennen tätä suomalaisesta sarjakuvasta ei tiedetty paljon. Kaukoranta kävi Yliopiston kirjastossa läpi jokseenkin kaikki mahdolliset julkaisut ja kartoitti sekä suomalaiset että Suomessa julkaistut sarjakuvat.

Itse asiassa muuallakaan maailmassa ei ollut viittä – kuutta useampaa yleisesittelyä sarjakuvasta, jota ei varmaan ollut pidetty tutkimisen arvoisena. Siten myös oma osuuteni, sarjakuva muualla, sisälsi aika paljon uutta tietoa, jota oli koottu mm. sanomalehtien historiikeista. Esitys tuotiin myös kirjoitusaikaan kiinni. Silloin suosioon noussut amerikkalainen underground- sarjakuva oli hyvin edustettuna, ja tietoja oli saatu osittain piirtäjiltä itseltään. Luulisin ettei esimerkiksi Robert Crumbista ollut laajemmin puhuttu Suomessa 1972.

Kaikki kuvat liittyivät tekstiin eli tekstissä esiteltiin erilaisia teoksia, vaikkapa ”Bringing up Father” (Vihtori ja Klaara) ja selvitettiin sarjan varhaisvaiheen jugend-vaikutteiden suhdetta McCayn ”Pikku-Nemoon”. Ja molemmista oli näytteeksi kuvat.

Siteeraamiseen ei tarvita tekijän suostumusta. Kuvat julkaistiin sitaattioikeuden nojalla. Nyt Kansalliskirjasto haluaa tietää, kuka joutuu vastuuseen, jos esimerkiksi Disney tapansa mukaan pillastuu (vaikka Disneyn kuvia on kirjassa hyvin vähän).

Vastaukseni on: ei kukaan. Siteeraamisoikeuden ylittäminen olisi sellainen muu tekijänoikeutta loukkaava teko, jota tarkoitetaan tekijänoikeuslain rangaistussäännöksessä (56a §). Vaikka teko katsottaisiin – epätodennäköinen ajatuskin – tekijänoikeusrikokseksi, rikoslain 49 § 1 määräämän enimmäisrangaistuksen mukaan syyteoikeus vanhenee kahden vuoden kuluttua teosta.

Korvauksen vanhentumisessa on vahingonkorvauslakiin otetun viittaussäännön mukaan sovellettava tällaisessa tapauksessa uutta lakia velan vanhentumisesta. Yleinen vanhentumisaika on kolme vuotta.

Jos teoksesta otettaisiin nyt kolmas painos kirjana eli paperille painettuna, uusia sopimuksia ei tarvittaisi. Hyvin vanhan käytännön mukaan kustannussopimus koskee ”ensimmäistä ja seuraavia painoksia ja laitoksia”.

Jos siteeraamisoikeutta olisi loukattu, loukkaus olisi edelleen tapahtunut 1972. Sähköinen versio ei ole uusi painos. Silti se on sama teos, kun se on verkossa reprottuna eli juuri entisen kaltaisena. Kustantaja tarvitsee uuden sopimuksen – mutta tämä on sopimusoikeudellinen sääntö, ei tekijänoikeutta. On tapana sanoa, että edes ”kaikki oikeudet” ei sisällä sellaisia teknisiä menetelmiä, joita ei lainkaan tunnettu sopimusta tehtäessä. [Jatkuu…]

12 kommenttia:

  1. Ad Omnia: Kuvan taulu on erittäin keskeinen Waltarin "Neljä päivänlaskua" -teoksen alussa. Se. eräänlainen Sinuhen työpäiväkirja, on minulle hyvin läheinen. Yksi syy voi olla huumorin ja ironian jäljittelemötän sekoitus. Kuka ei sitä tunne, hänellä on edessään unohtumattomia hetkiä. Kirja on ollut melkein jatkuvasti myynnissä puoli vuosisataa.

    VastaaPoista
  2. Mutta kenellä on tekijänoikeus kieleen?

    Ruotsalaisilla ruotsinkieleen, mutta suomenruotsalaisilla molempiin Suomessa käytettäviin virallisiin kieliin. Niinpä riikinruotsin "sikala" on suomeksi käännettynä "sovinto".

    Syyllistytkö vakavaankin maanpetokseen vaiko pelkästään isänmaanrakkaudettomuuteen, jos julkaiset kirjan ulkomaista digikustantajaa käyttäen, ilman legendaaristen kustantajiemme tarjoamaa ilmaista mielipidepalvelua?

    Tosin Sofi Oksasen Puhdistus oli myyty ranskalaisille jo ennen syntymäänsä.

    VastaaPoista
  3. Taulu on parhaillaan esillä Otto Mäkilän näyttelyssä Turun taidemuseossa. Hieno näyttely, suosittelen!

    VastaaPoista
  4. Jäin vielä miettimään tuota hyvityksen vanhentumista. Kohtuullinen hyvitys pitää maksaa, jos käyttää teosta vastoin lakia. Sähköinen versio ei ehkä ole uusi painos, mutta kyllähän siinä uusia kappaleita tulee valmistettua ja levitettyä yleisön saataville. Jos se tapahtuu siteerausoikeutta laajemmin, hyvitysvelvollisuus yleensä syntyy. Tekijänoikeuslain 57 §:n 4 momentin viittaus vahingonkorvauslakiin ei koske 1 momentin mukaista hyvitystä. Mihin perustat käsityksesi, että oikeus hyvitykseen olisi vanhentunut?

    VastaaPoista
  5. 20-Mar-2011

    Kirjallisen ja kuvallisen tuotteen tekijänoikeus on mielestäni ymmärrettävää. Samoin laitteen patentointi. Jos onnistuisin tekemään sorkkaraudan, jolla irti vedetyt naulat tulisivat parempaan kuosiin kun ne olivat ennen vasarointia, se olisi suojan väärtti.

    Mutta miten on värien laita?
    Esimerkiksi Marimekon kankaissa on ovelia väri ja viiva ratkaisuja. Miina Äkkijyrkän nauta-aiheisissa kankaissa on hyviin yksinkertaisia ja herkkiä viiva yhdistelmiä. Ihme ja kumma, ne uppoavat korpi-suomalaisen alitajuntaan, makeita. Ne ovat selvästi ainutlaatuisia, toistuvia ja suojattuja.

    Mitenkä ovat sitten pelkät värit ja niiden yhdisteleminen ilman havaittavia rajaviivoja? Ilta ja aamurusko ovat verrattavia luonnon ilmiöitä, ei rajaviivoja.
    Nyt digitali-aikana värikimaroiden rakentaminen manualisesti tai koneen laskennan tuloksena ovat arkipäivää. Ovatko tällaiset rajattomat väriyhdistelmät suojattavia ja ainutlaatuisia ? Vaikka ne eläisivät pilvien lailla

    VastaaPoista
  6. Onko sitaattioikeuden kannalta merkitystä laajuuden lisäksi tarkoituksella? Kuvitellaan, että sata ihmistä on julkaissut pieniä minuutin videonpätkiä arjen sattumuksistaan tyylii "Hauskat" kotivideot. Maallikosta tuntuu selvältä, että jos teen tutkimuksen niiden tekniikasta (kuvauskalusto, valaistus, lavastus, leikkaus) voisin sitaatiksi ottaa vaikka jopa 10 s pätkiä videoiden alusta em. seikkojen osoittamiseksi. Mutta jos julkaisen "Super Crazy Compilation"-tuotteen johon siteeraan vaikka vain 5 s pätkiä kunkin videon kohokohdista, asia olisi toinen vaikka laajuus (sekuntimäärä) on vain puolet edellisestä.

    VastaaPoista
  7. Kaukoranta – Kemppinen, kiitos!
    Oli 10 v v. 72 kun äitini hankki teoksen äidinkielen (suomi) opetusta varten. Teoksen lukemisen voi sanoa johtaneen sarjakuvan lukemisesta sarjakuvan harrastamiseen aina aikuisiälle saakka. 70-luku oli ranskankielisen (lasten) sarjakuvan kulta-aikaa Suomessa. Amerikasta kelpasi tovin vain Barks ja Krazy Kat. Nuorena on ehdoton.

    VastaaPoista
  8. Ad Olli: - kirjoitus jatkuu huomenna. Kappaleen valmistaminen on abstraktisen "teoksen" kiinnittämistä alustalle, esimrkiksi kirjan painamista. Se ei tarkoita niteen painamista niin että 1. painos olisi oikeudellisesti eri asia kuin 2. painos kuukauden kuluttua jne. Siteeraamisoikeuden ylittämisestä aiheutuu myös velvollisuus hyvityksen maksamiseen. Kun väitän, että sähköinen versio on tässä tapauksessa 3. painos, kappaleen valmistaminen on edelleen tapahtunut 1971.

    Hyvitys, joka on maksuvelvollisuus, vanhentuu yleisen säännön mukaan eli 3 vuoden kuluttua teon seuraamuksen ilmenemisestä, tässä siis kirjan valmistumisesta kauppoihin jaeltavaksi. Ja ennen yleinen vanhentumisaika oli 10 vuotta.

    Tätä pidempää vanhentumisaikaa laki ei tunne.

    Lienee selvää, että jos nyt julkaistaan muunnelma teoksesta, joka ilmestyi 1942, sanktiot menevät normaalisti, koska tekokhetki on "nyt", tämä vuosi.

    Hyvityksen kategorioiminen on osoittautunut vaikeaksi. Mutta kuten sanoin, laki ei tunne pidempää vanhentumisaikaa. Edellä sanoin täsmällisesti "seuraukset ilmenevät". Tämä on viittaus mihin tahansa rikokseen, joka on ollut kauan, yli 3 vuotta, tuntematon. Korvausvelvollisuus ei vanhene ennen syyteoikeutta.

    VastaaPoista
  9. Addendum: - selitin "ollille" turhan monimutkaisesti. Tekijänoikeuslain mukainen hyvitys ei ole mikään "pysäköintimaksu", vaan se on maksettava, jos menettelee vastoin tekijänoikeuslakia, tahattomastikin. Selvin tapaus on raaka plagiaatti. Se vanhenee rikoslain ja vahingonkorvauslain yleisten sääntöjen mukaan. Jos kirjamme 1971 olisi plagiaatti, rangaistus-, korvaus ja hyvitys olisivat tietysti vanhentuneet (kuten myös 1971 tehty tappo).

    Jos sähköinen versio katsottaisiin "uudeksi teoksi", hyvitysvaatimus tietenkin tutkittaisiin.

    Nyt argumentti on, että siteeratun teoksen oikeuksien haltijalla oli vuodesta 1971 tilaisuus miettiä, onko oikeuksia loukattu. Koska sitaatti on edelleen sama ja kirja sen ympärillä sama, puhevalta asiassa on ollut ja vanhentnut.

    Jos kirjoittaisimme tekstin osittainkin uudelleen sähköiseen versioon, sitaatit tutkittaisiin nyt. Puhevalta olisi olemassa.

    Jos Kansalliskirjasto julkaisisi kirjan Kaukorannalta ja minulta kysymättä, se olisi tekijänoikeuden loukkaus. Jos Otava julkaisisi sähköisen kirjan ilman suostumustamme, se olisi tekijänoikeuden loukkaus, koska se sai 1971 oikeuden julkaista kirjan (valmistaa kappaleita) ensimmäisenä ja seuraavina painoksina paperilla, koska sopimushetkellä tuntemattomien teknologipoiden osalta oikeudet jäävät tekijälle.

    VastaaPoista
  10. Kun Mona Lisa julkaistaan ydinvoimanvastainen logo vasemman rintansa päällä, kyseessä ei ole plagiaatti.

    Mutta kyseessä on väärennös tai harhautus.

    Leonardolle, niinkuin kovin monelle muullekin tiedettä vakavalla mielellä tekevälle on selvää, että tiede etsii - maksoi mitä maksoi - totuutta (Leonardolla helikopteri, panssarivaunu, Mona Lisa, Einsteinilla atomiytimen halkaisu, E=mc2), muut sitten etsiköön ja vastatkoot totuuden sovelluksista.

    VastaaPoista
  11. Siteeraamisessa täytyy muistaa, että kokonaisen teoksen kopioiminen ei ole sitaatti vaan teoksen luvaton (tai luvallinen jos kysytty lupa) esittäminen. Silloin tulee kyseeseen myös, että teos on oikeutettu rojaltikorvaukseen kuten lex hiltusena tunnettu lakipykälä jossa määritellään alkuperäisen teoksen tekijällä olevan oikeuksia korvaukseen jos joku toinen esittää teoksen kaupallisesti esim. postikortissa. Sama rojaltiperiaate on musiikissa jossa säveltäjä saa rojaltioikeuden teokseensa vaikkei itse soita sitä musiikkia lainkaan. Teoksen sitaattioikeutta käytettäessä tulee aina pitää huoli ettei toisen tekemää teosta ilmoita omaksi teoksekseen koska silloin se on teoksen tekijänoikeuden anastamista.

    VastaaPoista