Sivun näyttöjä yhteensä

8. heinäkuuta 2010

Tästä on ollut puhe


Kun isoisäni kuntoutui ja alkoi ansaita timpurina, hän halusi ostaa mökin kotikunnastaan Karkusta. ”Sulle ei myydä”, oli vastaus. Karkussa oli lippalakkeja aidanseipäissä vielä vuoden, kaksi kapinan jälkeen.

Kun hän kuoli, hänellä oli yhdeksän lasta, suuri määrä lapsenlapsia ja vakiintunut asema. Kauhava kasvoi nopeasti ennen sotia. Se oli melkein teollisuuspaikkakunta, ja lisäksi Ähtärin jälkeen Pohjanmaan punaisin. Lapuan liikkeen ja muu äärioikeiston kannatus oli hyvin laajaa.

Isoisä ei osallistunut ensinkään politiikkaan ja onnistui lisäksi vaikeassa tehtävässä – kukan ei erityisemmin pannut merkille, ettei hänellä ollut halua valtuustoon.

Hänellä oli kaksi kivitaloa, joissa oli 37 huoneistoa, ja omissa kiinteistöissä yli kymmenen eri yritystä. Taloudellisen menestyksen yksi syy oli omien lasten panos; palkkaa heille ei juuri maksettu. Toinen syy oli nuukuus elämäntavoissa ja varovaisuus liiketoimissa. Kolmanneksi niin ikään vankileirilä oppinsa saanut Eemeli-veli kävi Oaklandisa ja Berkelyn seudulla tienaamassa ja toimi rahoittajana ja neuvonantajana.

Kovan miehen poikana ei ollut helppo olla. Ei tyttärenäkään. Isoisä rakensi klaanin, johon kaikkien oli velvollisuus kuulua. Kun hän kuoli, klaani sortui heti. Kirkonkylän imperiumista ei ole jäljellä paljon. Kivitalot on hävitetty. Kirkonkylä on nykyisin aika heikko liiketoimintaympäristö. Elinkeinot ovat kertyneet Seinäjoelle, jonka huomattavin laitos oli minun aikanani viinakauppa, johtajanaan jääkäri Antti Isotalo, se sama, jonka repussa pullot pani laulun mukaan ”klunk”.

Jälkeläisistä tuli enimmäkseen Suomen tasavallan hyödyllisiä kansalaisia; epäonnni ja epäonnistuminen vierailivat tavalla, jota kukaan ei vältä.

En tiedä, onko minkään ryhmän tai ammattikunnan ihannointiin aihetta. Talonpojila ja työläisillä on romantiikkansa, samoin erilaisilla aatteen miehillä ja naisilla ja esimerkiksi jääkäreillä.

Kauppiasta ei ihannoi kukaan. Kauppiaita ei yleensä edes kuvata. Kirjallisuudesta tulee mieleen vain Eeva Joenpellon Lohja-sarja, mutta siinäkin toinen kauppamies on aika saamaton ja toinen on huijari.

Ehkä on hienointa, että ihminen hoitaa tehtävänsä aiheuttamatta kovin hirvittävää vahinkoa ympäristölleen ja kuolee sitten turhia kitismättä. Ainakin näyttää olevan totta, että kuolemattomuuden toivo - joko uskonnollinen kiihko tai takertuminen ”vaskea vahvempien” muistomerkkien rakentamiseen omalle itselle johtavat melkein poikkeuksitta törkeyksiin, joita myöhempi polvi saa sitten setviä kintaat kädessä, ellei pidä parhaana unohtaa koko asiaa.

Toisen isoisäni leimaisin epäonnistujaksi, vaikka hänellä oli hyvin poikkeukselliset ja luonnetta raunioittaneet vaiheet. Hän kuolla kupsahti saunan lauteilla yli puoli vuosisataa sitten, eikä asiaan ole ihmeemmin lisäämistä.

Onneksi oma kulttuurimme ei pidä pakollisen esi-isien kunnioittamista. Emme kunnioita edes vanhempiamme emmekä kokemusta, ja se on tietenkin selvää märkäkorvaisuutta.

Länsi-Suomessa tällainen klaanin muodostaminen oli mahdollista, mutta ei ole enää. Itä-Suomessa asia ei ollut ajankohtainen, koska ihmiset asuivat käytännön syistä (etenkin työvoima) samassa kasassa, saman katon alla.

Tarkkaavainen lukija huomaa, että tähtään ”yhteisöllisyyden” nousuun ja tuhoon. Tuotantovälineiden omistaminen ei ole se tärkeä asia. Niiden organisoiminen on. Ei se ratkaise ottelua, kuka omistaa jalkapalloilijan, vaan se, miten nämä pelaavat yhteen.

Ehkä kauppiaista eli yrittäjistä pitäisi sittenkin kirjoittaa. Olen kuullut monen menestyneen yrittäjän sanovan, että liikkeenjohdon tietoviisasta kirjallisuutta ei ole aihetta lukea.

22 kommenttia:

  1. Hirveen kaunis kuva. Tulee mieleen "Mustalaisleiri muuttaa taivaisiin", vaikka ei tässä siitä tietenkään ole kyse. Mutta melkein!

    VastaaPoista
  2. Kävin tänäään pettymässä viikon myöhässä olevaa, huonosti hoidettua putkiremonttia kotonani. En tiedä, miksi Demosthenes tuli mieleen, mutta googlen haku kiviä suussa ohjasi 19. tammikuuta 2006 blogikirjoitukseesi. http://kemppinen.blogspot.com/2006/01/kivi-suussa.html

    Blogissasi oli sikamainen retorinen neuvo:
    Are oy on luotettava remonttikumppani.
    Are oy on luotettava remonttikumppani.
    Are oy on luotettava remonttikumppani.
    Are oy on luotettava remonttikumppani.
    Are oy on luotettava remonttikumppani.

    Talossamme putkiremontti on puolessa välissä, joten remonttia aloitteleville asukkaille voisi kertoa että
    Insinööritoimisto Korkeaoja valvoo kiitettävästi asukkaiden etuja.
    Insinööritoimisto Korkeaoja valvoo kiitettävästi asukkaiden etuja.
    Insinööritoimisto Korkeaoja valvoo kiitettävästi asukkaiden etuja.
    Insinööritoimisto Korkeaoja valvoo kiitettävästi asukkaiden etuja.
    Insinööritoimisto Korkeaoja valvoo kiitettävästi asukkaiden etuja.

    Ihan totta. Tällaisesta saa tasavarmasti kunnianloukaussyytten.

    Kiitos sinulle viisauksistasi.

    Jaakko Mäkikylä

    VastaaPoista
  3. Näkeehän sen kuka sinä noista olet! (Kun sinua kolme vuotta lukenut.)

    VastaaPoista
  4. Ad Omnia: - ensimmäinen vasemmalta on äitini. Terveisiä.

    Erikoinen pesye: kolmet kaksoset samasta isästä ja äidistä.

    VastaaPoista
  5. Kuva on kaunis ja on kiva, että JK on avoimesti tuonut omaa ja esi-isiensä historiikkia kaikkien luettavaksi. Ilkeämieliset hävetkää!

    Vahvalla "oksalla" on kolumnisti varttunut, sen kyllä luetusta ymmärtää, että tuolloin oli vielä merkitystä perheellä ja suvulla - "klaanilla". Nythän kaikki vain ampuu joka suuntaa ja "euronkiilto silmissään" - ahneuttaan pakastaa vaikka anoppinsa..

    Omakohtaisesti on myös tietoa siitä, että tuolloin oli yrittelijäisyys aivan toista kun tänäpäivänä. Vaarini (äidin puolelta), teki kieltolain aikana "kauppaa" ja joutui siitä Sörkkaan maalarikursseille ja siitä se sitten -30 luvulla lähti, että 60 ja 70 -lukujen taitteessa pyöritti Etelä-Suomen suurinta maalaamoa, parhaimmillaan yli 300 miestä palveluksessa ja Immu (vaari) ei osannut lukea, saati kirjoittaa. Se riitti, että tahto oli kova!

    VastaaPoista
  6. Yrittäjät välttävät liikkeenjohdon kirjojen lukemista.

    Ja varakkaita heistä pidetään menestyneinä.

    Meemi jatkaa eloaan ja vaikuttaa tuhoisasti tuleviin sukupolviin, etenkin niihin ylpeisiin ja oman erinomaisuutensa mukavuudessa, jotka eivät muiden neuvoista piittaa.

    Meemi jättää kertomatta ne mittavat kärsimykset, jotka alaiset kantavat huonosta liikkeenjohdosta ja sen vakutuisesta seuralaisesta, huonosta esimiestyöstä. Voidaanko menestyneeksi kutsua ihmistä, joka ignoranssinsa vuoksi aiheuttaa suoraa kärsimystä muille ja itse asiassa epäsuorasti itselleen tappioita vältettyään vielä paremman taloudellisen menestyksen?

    Osa ihmisistä sietää narsistista johtamistyyliä ja siksi osa henkilökeskeisistä yrityksistä menestyy varsin hyvin, keskushenkilön vaikutusvallan ajan. Vain pikkuisen suuremmat sairauspoissaolot ja selvästi tavallista suurempi vaihtuvuus kielivät tilanteesta. Firmassa pysyvät hyväksyvät paikallisen uskonnon.

    Yhden asian professori mainostamassa jonkun toisen opin tarpeettomuutta. Pthyi.

    VastaaPoista
  7. Minä oikeasti luulin että olet tuo yks kaks kolme neljä viides vasemmalta... No, samaa siitospopulaatiota kumminkin. (Kaikella kunnioituksella. Jota minulla on, vähän.)

    VastaaPoista
  8. Kaksosten syntymisen todennäköisyys riippuu kai geneettisistäkin tekijöistä, joten ensimmäisen kaksosparin jälkeen kaksi uutta kaksosparia samasta isästä ja äidistä ei ole yhtä epätodennäköinen tapaus kuin kolmet kaksoset satunnaisissa perheissä.

    Jotkut muuten romantisoivat kauppiaitakin; mieleen tulee James Clavellin Tai-Pan ja Noble House.

    VastaaPoista
  9. Parahin Herra Mäkikylä
    http://www.uusi.ihmiskunta.org/index.php?option=com_content&view=article&id=1721:urh-rakennus-ja-kyrpaeotsainen-loppukaeyttaejae&catid=70:yritys-toimintaan&Itemid=60

    VastaaPoista
  10. - minä niitäkin rakastin ja toivotin sukuun tervetulleeksi. Se on toinen juttu, kenellä ei ollut rakkautta, osoittautui kiliseväksi kulkuseksi. Olen ollut amerikkalaisessa oikeudenkäynnissä, kaikkea sanomaani, tekemääni on käytetty minua vastaan. Olen oppinut, en skoolaa seurassa, jossa on alkoholisti. Otithan sinäkin, syyttäjä sanoo, kun ryyppyputki alkoi. Ally McBeal:in kanssa hoidin rajankäyntejä, halkomistoimituksia. Lopputulos muukalaisille hautausmaa lapsuuskodin uimarannassa. Mitähän ympäristöministeriö siihen sanoisi? Kemppisen lukeneisuus näkyy tekstissä, luen ymmärtämättä sisältöä. Omaishoitoa ei opeteta yliopistossa, mutta tohtorinväitöskirja on korvaavaa toimintaa yöllä raskaalle omaishoitotyölle päivällä. Piti ostaa sivistyssanakirja pysyäkseni mukana tohtorin tieteellisissä yöpuheluissa. Väitöskirjan luovutuksen ehtoihin kauan kestänyt opiskelussa alkanut tuttavuus päättyi. Samaistun Kemppisen viimeisiin kirjoituksiin, en kiusauksiin, tiedänhän niistä ajoista jotakin minäkin.

    VastaaPoista
  11. Kauppiaat ja tuotantovälineet

    JUU, sodan jälkeen Stalinin Sovietilla meni lujaa jonkun aikaa, mutta sitten juttu levis käsiin.
    Miksiköhän? Taisivat Sovietin systeemissä keskittyä tuotantovälineitten organisointiin? Ei tainnut olla aitoa feed-backiä markkinoilta tai feed-back ei oikein pelannut.

    -- Yrittäjyys taitaa sittenkin olla jonkinlainen tekijä ajasta aikaan?
    Kyllä tämä Martti Nurmi oli eka luokan yrittäjä ja hyvä esimerkki!

    ---

    Olettekos huomanneet, että valmistusmaista, kuten Kiinasta, pidetään kovaa porua, mutta tuotteen myyntihinnasta se kiinalainen ex-factory hinta on pikku osa. Erilaiset kauppiaat ja palveluntarjoajat ottavat marginaalinsa, mikä on tietysti aivan oikein. Kyllähän joku Kemppinen voi ihmetellä yhden kameran hintaa kaupan tiskillä Helsingissä, mutta Jukalla onkin viela oppimista tässä markkinamekanismissa ja yrittäjyydessä. (näyttää toki kiitettävästi ponnistelevan ja oppivan!).

    VastaaPoista
  12. Liikkeenjohdon tietoviisaasta kirjallisuudesta ja menestyneistä yrittäjistä:

    Minulla oli ystävätär, ymmärrättehän, vuosia sitten kun ilman häntä ei olisi muita ollutkaan; ja hän oli menestynyt ohittelija. Tiedättehän tyypin: väkijoukossa, kuten Forumissa, hän kurvaili ihmisten väliin hetkellisesti aukeavista väleistä, puikkelehti rullaportaissa ja sulkeutuvista ovista. Hissiä lukuunottamatta hän ei seissyt paikallaan, vaan kauniit nilkat kopusivat korkokengillä ainakin pientä askelta, ja heti kun kulkutie aukesi, korot kipusivat kovaan vauhtiin. Pitkillä kömpelöillä jaloillani kykenin sinänsä paljon kovempaan vauhtiin, mutta isona ja kilttinä koiraluonteena en löytänyt omia kissanreittejäni väkisokkelossa, ja hänen jälkensä olivat mahdottomia seurata; se efemäärisyys, olettehan lukeneet. Termejä on kirjoissa ja liikennesääntöjä kansissa joukkojen tieteelliseen eli toistettavaan logistiikkaan, mutta taiteellista sissiä ei sanoihin voi vangita.

    VastaaPoista
  13. Muistaakseni olet maininnut nuo kolmet kaksoset aiemminkin, mutta kuvaa en muista nähneeni. Taitaa olla aika lailla harvinaista. Semmoista olen kuullut että kaksosuus menisi suvuissa, mutta en tiedä periytyykö se isän vai äidin puolelta, vai pitääkö kummallakin olla jonkinmoinen kaksosiin tähtäävä geenistö.

    Tuossa yhteiskuntaluokka-jutussa ovat ne luokat jotka olivat vielä ehkä olemassa, jossain määrin, 1960-luvun alussa. Klaaneja ei pääse enää syntymään koska työpaikat ovat valuneet jo Kiinaan asti. Kauppa on kannattava juttu, mutta siinä pitää olla jonkinmoinen lahjakkuus.

    Minusta lahjakkaimmasta päästä oli Haanpään kaupan pitäjä, meiltä Nurmon kirkolle kilometrin päässä.

    Sillä oli kaupan ovensuussa penkit, joihin sai istua kertomaan kuulumiset. Kauppias toimi punnitsemisen ja tavaran ettimisen ohessa puheenjohtajana.

    Oli suuri surko kun kauppa loppui. Kauppias se kuolla kupsahti, en muista mihin.

    Mutta nyt ei edes meidän tienhaarassa ole linja-autopysäkkiä. Kaikilla kykenevillä on auto. En tiedä minne muut ihmiset ovat joutuneet. Ehkä ne ovat tehneet niin kuin meidän pikkuperhe kissoineen: muutto kaupunkiin, jossa pääsee kulkemaan kävellen tai Jopolla, jos jotain kauempaa tarvitsisi, sitä ei oikeasti tarvitse.

    Minulla on ikävä kumpaakin sukua, isän ja äidin. Meillä ne olivat vanhempia matriarkkoja, kuuluivat eri yhteiskuntapiireihin, mistä siitäkin jaksan olla kiitollinen, koska tietäisin muuten todellisuudesta tai siis todellisuuden historiasta vähemmän.

    Kivointa oli niissä suvuissa se, että originellitkin mahtuivat samaan isoon tuvan pöytään.

    En todellakaan pidä henkilöautoista. Ne vieraannuttavat ihmiset toisistaan. Teiden pitäisi yhdistää eikä vain suoraviivaisesti viisata Helsinkiin.

    VastaaPoista
  14. Mummolla ja papalla oli myös kolmet kaksoset, poikia kaikki, mutta niistä toinen kuoli kaikista pareista ennen kuin täytti kahdeksan.

    VastaaPoista
  15. Noin oli ennen. Nyt Euroopasta on tulossa kansojen hauta, kuten äskettäin osuvasti sanottiin.

    Onneksi meillä on laestadiolaiset ja suomenruotsalaiset. He hankkivat vielä lapsia. Suomi on täynnä ylirasittuneita yksiöissään asuvia työmuurahaisia. Meitä on narrattu puhumalla feminismistä ja vapaasta seksistä.
    Surullista.

    VastaaPoista
  16. Lukemisesta ja kirjoittamisesta:
    Kyl' yrottäjälle ehkä sittenkin ainakin auttava kirjoitustaito olisi hyvä. Lukeminen taitaa riipua siitä, miten lukee. Harvoin kai on tehty niin tyhjanpaivaista kirjaa, etti sielta paria ajatusta löytäisi. Tasapaksu läpiluku ei taida tuoda parasta tulosta; ajatus kun sais toimia kans.

    VastaaPoista
  17. Ad Anonyymi (pahastunut kollega) - kyllä sinäkin tiedät, millaisia liikkeenjohdon kirjoja tarkoitan: näitä parin vuoden välein perinpohjaisesti muuttuvia puoskarinkirjoja, joita valitettavasti kyhäävät myös jotkut alan professorit.

    Muille sanon, että liikkeenjohto on taitolaji, jossa kokemuksella on epätavallisen suuri merkitys, verrattuna vaikkapa virkatuomarin ammattiin.

    Lisäksi siteerasin Antti Herliniä, jonka haastattelun julkaisin tässä blogissa jokin aika sitten.

    VastaaPoista
  18. Se on veressä, kauppijuus. Kauppiaan tyttärenä samaistun monessa äitiisi, JK. Ymmärrän.
    "Kaksosgeeni" tulee muuten äidiltä, sukupuolen määrää isä, kuten kaikki tiedämme - jännää.

    VastaaPoista
  19. Jukalle tiedoksi: "kauppiaista ei yleensä kirjoiteta". Olen julkaissut romaanin nimeltä KAHDEN KYLÄN KAUPPIAS, kustantaja Karisto. Ilmestynyt 2005.

    VastaaPoista
  20. Kaksosten isänä tuli asiaa joskus selvitettyä. Silloin "tieteen sana" (lähteitä en enää muista) oli, että alttius epäidenttisiin kaksosiin eli mm taipumus ovuloida useampi munasolu on äidin kautta selvästi perinnöllistä, mutta identtiset kaksoset olisivat heikosti isän kautta periytyvää.

    Mielenkiintoista spontaanien monikkojen yleisyydelle on taloudellisten olojen vaikutus. Esimerkiksi Ahvenanmaalla kaksosia on menneinä vuosisatoina ollut Euroopan mittakaavassa poikkeuksellisen paljon ehkä siksi, että väestö on voinut tukeutua sekä maanviljelyyn että kalastukseen, eivätkä niukat vuodet ole siten olleet yhtä köyhiä kuin muualla.

    VastaaPoista
  21. Lukijatoivomus, miksi Martti Nurmi valitsi Kauhavan?

    VastaaPoista
  22. Ad Mika Lako: - siellä oli myynnisä sopiva talo lähellä rautatieasemaa. Seinäjoella olisi ollut toinen. Sitten tuli mahdollisuus ostaa pakkohuutokaupasta isompi talo.

    Eli puhdasta sattumaa. Tuttavia ei paikkakunnalla liene ollut, mikä saattoi olla pelkästään hyvä asia.

    VastaaPoista