Sivun näyttöjä yhteensä

6. heinäkuuta 2010

Syrjäntaka




Suomen 1900-luvun historian suurimpiin kuuluvan murhenäytelmän tapahtumapaikka on tuntematon. Nimi ”Syrjäntaka” ei kuulu yleissivistykseen.

Tämän kirjoituksen kuvassa on Syrjäntaan taistelun muistomerkki. Paikka on Tuuloksessa, entisellä Hämeenlinnan – Viipurin valtatiellä, nykyisin pienen poikkeaman päässä valtateiden 12 ja 10 risteyksestä. Paikannimi löytyy karttahaulla. Kävin siellä.

Kansalaissodassa ja sen seurauksena kuoli enemmän suomalaisia kuin Talvisodassa. Tällä hetkellä käytetään lukua 36 000. Taisteluissa kaatui luultavasti hiukan alle 10 000. Taistelujen ulkopuolella surmattiin aseettomina tai puolustuskyvyttöminä noin 1 650 valkoista ja 10 000 punaisiin luettavissa olevaa. Huhti-toukokuun vaihteessa 1918 vankileireissä oli lähes 100 000 henkeä. Heistä menehtyi syksyyn mennessä 12 500. Ampumisen ja nälän lisäksi syynä oli espanjantauti, joka puhkesi kesäkuun lopussa.

On vaikea sanoa, mikä oli kansalaissodan suurin taistelu – luultavasti Messukylä – Tampere. Viipurin operaatiossa valkoisia oli lähes 20 000 miestä. Mutta Viipurin valtatiellä oli liikkeellä toivein Venäjälle pääsemisestä ainakin nuo 100 000 henkeä, jotka kulkivat Syrjäntaan kautta, antautuivat Koskella ja päätyivät suurelta osin Lahteen, aluksi pellolle, sitten Hennalaan.

Tässä kohdin täytyy muistuttaa, että mitään kommunismia ei ollut vielä olemassa ja että Lenin-sedän suhtautuminen sosialismista puhuviin suomalaisiin oli juuri sama kuin Hitler-veitikan Talvisodan aikana – eivät olleet tiettäkseenkään. Turha puhua panssarijunasta ja muutamasta aselähetyksestä. Ne eivät löytäneet perille tai jäivät vaille merkitystä.

Punaisten tai valkoisten leimaaminen terroristeiksi (”Punainen terrori” – ”Valkoinen terrori”) on helppo torjua. Kummallakaan osapuolella ei ollut otetta omistaan eikä liioin uskottavia tietoja tapahtumista. Siksi oli punaisia ja valkoisia terroristeja, jotka kävivät yksityistä sotaansa. Joissakin tapauksissa tekijät olivat selvästi psykopaatteja – punaisten Heikki Kaljunen, Valdemar Niemström, Hjalmar Kaipiainen (Kouvola, Toijala, Viipuri), valkoisten Rummin Jussi (Johan From), Saaren Jallu ja Sippolan Veikko.

Suomalainen oikeusvaltio saattaa olla nyt viimein syntymässä. En tiedä. Kansalaissodan kestäessä joka suhteessa laittomat ja kielletyt kenttäoikeudet jakelivat kuolemantuomioita oikealle ja vasemmalle, jäseninään juristeja ja muuta herrasväkeä.

Joku on kirjoittanut kirjan ”laillisuuden haaksirikko”. Nimi ei oikein osu. Taistelujen jälkeen virallisiin ja laillisiin valtiorikosoikeuksiin käskettiin kaikki maan lakimiehet, opiskelijat mukaan luettuna. Valkoisia ei erityislain mukaan voinut panna syytteeseen mistään – ei edes vanhojen vihojen provosoimista murhista rintamien takana.

Jotkut harvat häpesivät näitä toimiaan lopun ikänsä. Suurin osa keksi erilaisia verukkeita toiminnalle, joka oli laillisuuden irvikuva. Noin 70 vuotta salaisena pidetty valtiorikosoikeuksien tilasto osoittaa muun muassa rangaistuksen toivottoman heittelehtimisen – joku teloitettiin ”ryöstöstä” eli esimerkiksi heinien viemisestä väkisin kaartin hevosille, toinen sai kymmenen vuotta kuritushuonetta, kolmas kolme kuukautta vankeutta ja neljännen hakivat valkoiset isännät kotiin kesken oikeudenkäynnin.

Suomalaisen oikeuslaitoksen ja lakimiesten historiaa on turha kirjoittaa, ellei ota huomioon, että esimerkiksi minun opiskeluaikojeni professoreista vielä ainakin kolmannes oli toiminut näissä ”tuomioistuimissa” vuonna 1918. Hovioikeuksien ja korkeimman oikeuden presidentit olivat ahkerasti työssä mukana, kuten KKO:n F. Pehkonen, jonka muotokuva täysistuntosalin seinällä tuo aina mieleen luonnehdinnan: kivisen ulkomuodon alle kätkeytyi jäinen sydän.

En muista nähneeni edes mainintoja lääkäreiden ja lääkäriksi opiskelevien täysin epäeettisestä toiminnasta vankileireillä. Olen tavannut lääkäreitä, jotka kertoivat etenkin naisvangeilla Helsingin edustan saarilla tehdyistä ”mielenkiintoisista kokeista”.

Ja miten se saatiin loppumaan? Saksa hävisi sodan, jolloin ensin Ruotsi ja sitten Englanti hermostuivat ja nostivat metelin etnisistä puhdistuksista, jotka olivat Suomessa niin suosittuja. Armahduslinja alkoi päästä voitolle.

28 kommenttia:

  1. Putilov ihan selvästi

    76-мм дивизионная пушка образца 1902 года

    Tiesittekö muuten, että sanan piiskatykki piiska-osa tulee venäjän sanasta пушка (pyssy tai tykki), jonka voi nopeasti lausuttuna ja huonosti kuultuna ymmärtää sanaksi piiska.

    Nyt tiedätte

    VastaaPoista
  2. Sekasorron ja sorron aikana ammuttiin naisetkin ja se riitti perusteeksi, että oli "pukeutunut housuhameeseen"..

    Lahden Hennalassa on muistolaatta (punaisten) tai heiksi luultujen ja aivan siinä huoltoaseman vieressä. Siinä olen muutaman kerran istunut kesäyössä ja yrittänyt tunnelmoida tuota aikaa.. Tunnetila oli väkevä, kun kesäyön hiljaisuudessa yksikseen istuskelin ja luin muistopaasin tekstit, joskus 1993. Olin jopa kuulevinani "tuhansien leiriläisten hiljaisen vaikeroimisen"..

    Luulen myös, että olemme pikkuhiljaa matkalla kohti aitoa- ja todellista oikeusvaltiota, mutta menneisyydenhallinta meillä on tekemättä vieläkin? Vallalla on henkinen ahdistuneisuuden ja sulkeutuneisuuden muuri, jonka me itse olemme itsellemme rakentaneet, kun NL Itä-Saksaan aikoinaan. Tuo muuri on purettavissa ja voitettavissa yhteisellä tahdolla!

    VastaaPoista
  3. Koko kaaos sai alkunsa, kun eduskunta kaappasi vallan laittomalla tavalla.
    Sen jälkeen laittomuus onkin ollut maantapa.

    VastaaPoista
  4. hyvä kuva. Mikä möykky kalliolla?

    VastaaPoista
  5. No tuota, kyllä mielestäni nimi Syrjäntaka kuuluu yleissivistykseen. Vai eikö väki enää viitsi edes Pohjantähteä lukea? Jollei trilogia kuulu suomalaiseen yleissivistykseen, niin johan on.

    Sitten on niitä, jotka mieluiten unohtaisivat menneet ja pakottaisivat vielä muutkin unohtamaan, jos vain voisivat.

    VastaaPoista
  6. Ad Omnia: (ainakin a-kh:n ja nimimerkin "kyllästynyt" kommentit näyttää nielaisseen bittiavaruus.


    Möykky kalliolla on jellona - vaikka on kivestä veistetty, kovasti ärhentelee.

    Kyllä minustakin Syrjäntaan nimen saisi tietää. Linnan lukeneet eivät välttämättä käsitä, että Osku kaatui Hauhontaalla ja tämä Koskelan keskimmäiselle pojalle läheine tyttö oli Syrjäntaassa lyömässä saksalaisia krenatäärejä karkuun ja teloitettiin.

    VastaaPoista
  7. Ad Omnia: - äidinisäni oli Syrjäntaassa häviävällä puolella, Hennalassa ja sitten Hämeenlinnassa. Kävin valokuvaamassa Suomen kasarmin, jossa hän oli kesän 1918. Pääsi valtiorikosoikeudessa 3 kuukaudella, kun syyksi luettiin lähinnä lehmien lypsäminen Karkussa - Vammalassa taistelujen aikana.

    Tosin olen etsinyt valtionarkistosta Karkun suojeluskunnan todisteeksi tarkoitetun lausunnon: "Kiivaanlainen mies. Ehdoitetaan ammuttavaksi."

    VastaaPoista
  8. Tampereen kenttäoikeudet:

    Tampereen Yliopiston ja Vapriikin yhteisponnistuksena tehty kirja 'Tampere 1918'
    kertoo hyvinkin asiallisesti tämän päivän oppineitten käsityksiä näistä asioista.
    Pidän kirjaa oikein hyvänä, varsinkin kirjan
    loppuyhteenvetoa, jonka on kirjoittanut Suomen historian professori Pertti Haapala.

    Kirjassa kerrotaan, miten Finne sai määräyksen alkaa selvittää Tampereen sumppua (yli 10,000 vankia). Edelleen kirja kertoo, etta kaikki Tampereen juristit pantiin töihin huhti-toukokuussa istuneisiin Tampereen kenttäoikeuksiin. Näitä laittomia kenttäoikeuksia oli Tampereella kymmenia.

    Eipä ole näkynyt viimeisen 92 vuoden aikana juristien tunnustuksia osallisuudestaan laittomuuksiin. Toimittiin käskyn mukaan.
    Kaiken pohjana oli Mannerheimin helmikuulta 1918 oleva 'ammutaan paikalla' määräys.

    VastaaPoista
  9. Niin.

    Arvet ovat niin arat vielä nytkin että näitä asioita ei ole tohdittu muistella. Kun tulee vuosi 2017 tulee jopa ylitarjontaakin.

    Kiiskisen Unto on kirjoittanut pari kirjaa erään paikkakunnan teloituksista ja melko outoja olivat perustelut- "maailman sälli, tai yhteiskunnalle hyödytön henkilö" kirjattiin oikein pöytäkirjoihinkin.

    http://seutusanomat.netpaper.fi/4142

    VastaaPoista
  10. Oli ote...

    Rohkenempa esittää, että niin punaisilla kuin valkoisilla oli siedettävän hyvä ote joukoistaan.
    Yhtä hyvin lentävillä osastoilla kuin Saaren Jallulla tai Suodenniemen Koivistolla oli asema valkoisen tai punaisen armeijan organisaatoissa.
    Suurimpien operaatioitten nimi oli 'vallattujen alueitten jälkipuhdistus'. Nailla toimenpiteilla taisteleva armeija halusi varmistaa selustaansa.- Esim. Marko Tikka on käsitellyt tätä asiaa kirjoissaan.

    VastaaPoista
  11. Tuomareita löytyi, mutta ampujia jouduttiin hakemaan.

    Mukana olleitten haastatteluista tehdyssä kirjass on mm. 'esikunta Vihtorin' (Korpela) haastattelu, jossa hän kertoo olleensa punaisten teloittaja mm. Lahden-Hennalan seuduilla. Kertomansa mukaan ampujista oli pulaa, kun touhu oli monille vastenmielistä. Vihtori kertoo häntä kysellyn laajasti tähän hommaan.

    VastaaPoista
  12. Kuinkas menikään tämä korvaamaton kontribuutioni ihan väärään ketjuun. Pistetään tänne uusiksi.

    Koska satun juuri lukemaan Tie Tampereelle -opusta, kerron Ylikankaan näkemyksen terrorista sikäli kuin pystyn kaivamatta kirjaa esille.

    Ainakin kirjan alkupuolella Ylikangas arvelee, että terrori oli valkoisilla usein harkittua strategiaa. Tosin todisteita siitä, että se olisi juontunut aina ylimpään johtoon asti ei ole. Sen sijaan jotkut rintamakomentajat käyttivät strategiaa peittelemättä.

    Punaisten "meillä on lahtareita korkeampi moraali" -eetoksen terrori ei sopinut. Johtajat yrittivätkin kitkeä sitä. Avoimeksi tosin jää silläkin puolella, sallittiinko terrori kaikesta huolimatta. Onhan terrori tehokas tapa sotia, jos se lamauttaa auttajat ja saa vihulaisen pakokauhuun.

    Kun näitä pohti, kannattaa varmaan muistaa, että punaisten armeija perustui pääosin vapaaehtoisuuteen, kun taas valkoisilla oli pakkovaltainen asevelvollisuusarmeija. Siksi punaisella puolella oli väistämättä enemmän satunnaista ja yksityistä söheltämistä. Valkoisilla homma taas oli keskitetymmin johdettua.

    Tärkeämpää olisi kai kuitenkin pohtia, miksi Kemppinen kirjoittaa bloginsa moton väärin.
    http://en.wikipedia.org/wiki/Bugs_Bunny

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punaisten pakko-ottosysteemi: Kuula kalloon jos kieltäytyi liittymästä punakaartiin.

      Poista
  13. Kestääkö Inarin järven jää?

    Kyllä kestää.

    Kiitos.

    Ei kestä.

    VastaaPoista
  14. Sisällissota ja sen jälkeinen aika olivat todella laittomuuden riemukulkua. Pragmaattisesti ajatellen se saattoi kuitenkin pelastaa Suomen.
    Aamuisin ei nykyään tarvitse pitkään lehteä käännellä löytääkseen uutisia pakolaisleireistä, etnisistä levottomuuksista vuosikymmeniä kestävistä sisällissodista.
    Suomen sisällissota oli äärimmäisen julma, hävinneille epäoikeudenmukainen ja niin pois päin, mutta sepä ei sitten kestänytkään kauan. Voittaja mätki hävinneet niin kerta kaikkiaan maan rakoon, ettei heille tullut vähään aikaan mieleen yrittää uudestaan. Kuusikymmenluvun työväenlauluja laulavista yläluokan lapsista ei ollut mitään vaaraa. Nyt he istuvat miljooniensa päällä ja katselevat kyynelsilmin Che-tauluaan kesämökin saunakamarin seinällä.
    Jos ulkovallat, Saksa, Englanti, Yhdysvallat, Ranska ja Ruotsi olisivat sekaantuneet vaikkapa Tampereen valtaukseen se olisi luultavasti edelleen kesken. Monikansalliset rauhanturvaajat seisoisivat toisiaan kyräilevien punaisten ja valkoisten välissä. Puoli Suomea söisi kansainvälistä avustusruokaa. Kaupungin ympärillä olisi betonimuuri, jonka yli lentelisi silloin tällöin krh:n ammuksia.
    Ette usko vai? Käykääpä aluksi vaikka Kyproksella. Sitten Gazaa katsomaan. Nythän sinne saa viedä jo suklaata ja muffinseja... Ja eletään sentään jumalauta 2000-lukua! Palestiinalaisten leireillä taitaa varttua jo kolmas sukupolvi vihaisia, työttömiä, turhautuneita miehiä, jotka osaavat ampua.
    Suomen valkoiset näyttivät saksalaisten avustamina punaisille kaapin paikan, eikä sitä ole tarvinnut juuri siirrellä.
    Sisällissotiin pätee hyvin vanha sanonta: Parempi kertarytinä kuin ainainen kitinä.
    Kuitenkin olisi äärimmäisen tärkeää selvittää jälkeenpäin hyvin tarkasti mitä tapahtui. Kuka tappoi tai tuomitsi kenet ja miksi. Siinähän voitaisiin sitten hiukan pyydellä anteeksi ja laskea kukkia ja noin. Tulisi kaikille parempi mieli.
    Oikein nauratti kun luin lehdestä Turkin vaativan Israelilta anteeksipyyntöä Gazan laivamurhien johdosta. Turkki sanoi, että sanotte vaan että "sori" niin ollaan taas kavereita ja aseveljiä. Näin vähästä se on kiinni tuo kansojen ystävyys.
    Suomen sisällissodassa kuoli reilut 36 000 ihmistä, joka on lopulta melko pieni hinta siitä, että sisäinen järjestys on säilyt kohtalaisen vakaana näinkin kauan. Yhdessä kiinalaisessa tulvassa tai jossan bingobongon maanjäristyksessä saattaa mennä sata tuhatta ihmistä, eikä suomalainen uutisten katsoja edes kohota kulmakarvojaan tv:n edessä. Korkeintaan hakee uuden kaljapullon ja manailee kuumuutta.
    Mutta kun tuomarin pilli viheltää Johannesburgissa, nousee kuin nouseekin puna katsojamme poskille ja hän unohtaa koko ulkopuolisen maailman. Jos matsin aikana jossain tapetaan pari tuhatta oppositiolaista jossain lakumaassa, so what.

    "Sotakamreeri"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsin väkevästi todettu, parahin Sotakamreeri. Ehkä voittaja kuitenkin sen verran ylisuoritti häviäjän maanrakoon mätkimisessä, ettei seuraavaa kapinaa todellakaan aloittanut häviäjä, vaan voittaja. Toki voisi joku todeta Mäntsälän kapina päinvastoin olleen alkuperäisen alisuoritteen korjaamista, mutta sen perusteella mitä olen Kosolan Vikistä oppinut, herran suhteellisuudentaju olisi harpannut sfääreihin lähtötasolta kuin lähtötasolta. Eli jos kansalaissodan jälkeen olisi kielletty sosiaalidemokraattienkin toiminta, Mäntsälässä olisi vaadittu maalaisliiton lopettamista, jne. Ja jos kapina olisi peräti toteutunut ja johtanut toiseen sisällissotaan, talvisotaan lähtijöistä puolet olisi ollut joko valmiiksi madonruokaa, tai heitä olisi pidetty niin epäluotettavina, ettei heitä olisi uskallettu päästää rintamalle. Molemmissa tapauksissa Putinilla olisi täällä nyt muutakin mukavaa kuin oma kesämökki.

      spo

      Poista
  15. Aikaa siitä on niin vähän, että sukupoveni lapsuudessa eli kosolti kansallissodan ajan nähneitä - ja minun lapsillani on nyt vieläkin mahdollisuus ensikäden tietoihin, ja vaikutelmiin tuosta ajasta, jos haluavat.

    Niinpä tiedetään: Lenin todella oli pidättyvä Suomessa kaikkia kohtaan, kaikkia muita paitsi pihoilla istuvia ihmisiä, joiden kodin ja elämän hän näki omin silmin.
    Pekka Ervast oli yksi niistä, jotka järjestivät itselleen audienssin Leninille. Tapahtuma oli traaginen, Ervast totesi että L:n kirjoissa on hyviä ja kannatettavia asioita. Hän on niitä lukenut(mm. ”Mitä on tehtävä?”, 1902)
    Taas Leninin hapan kommentti: "jotainhan sitä kansalle on aina kirjoitettava" oli vieraan innostusta vasten murskaava; se sattui suomalaisteosofiin syvälle.
    Mutta se lienee ollut harkittua,
    sillä jännite tämän synkronistisen aatesuuntauksen henkisen maailmanymmärryksen sekä materialismin välillä eli jo pinnan alla, ja pian pesäero oli väistämätön.

    Lenin korosti "taitoa antaa suunta vaistonvaraiselle liikkeelle varjellen sitä sekä ystävien virheiltä että vihollisten virittämiltä ansoilta! "
    (Huutomerkin paikka Lenin-sedältä).

    VastaaPoista
  16. Tähän, niinkuin seuraavaankin maailmansotaan pätee toteamus "onneksi meidän puolemme hävisi". Kansalaissodan osalta tuon voi vieläpä tulkita kahdelta eri kannalta, ja se on silti totta.

    VastaaPoista
  17. Jukka hyvä Hauho-Seura järjesti mennä vuonna ja järjestää nytkin mielenkiintoisen kierotajelun Hauholla ja ympätistössä vuoden 1918 paikoilla. Alvettulasta aloitetaan ja sillän valtauksesta ja Mustilan haudalle, ne Valkeakosken naisset, päätetään retki.

    Hauho seura sivuilla on tieto: Retki vuoden 1918 tapahtumapaikoille Hauhon seudulla järjestetään to 22.7.2010 klo 9-16.

    Kannataa lähteä mukaan, voisin minäkin tulla uudemman kerran. Seuran osoite on: http://www.hauho-seura.fi/

    Terveisin

    OL

    VastaaPoista
  18. Ad Omnia: olen lukenut ja arvostellut Marko Tikan kirjoista ainakin yhden Historialliseen Aikakauskirjaan.

    Sotasurma-aineisto on luonnollisesti tuttu. Hyvä ettei kukaan kysynyt tarkempia lukuja - niitä ei kertakaikkiaan ole.

    VastaaPoista
  19. Otsolle:
    Ylipäätään näyttää siltä, että valtioiden välinen sota kannattaa hävitä. Suomi, Japani ja Saksa hävisivät. Neuvostoliitto voitti. Muuta ei tarvinne sanoa.
    Sisällissodassa kyllä on mukavampi olla voittaneella puolella.

    "Sotakamreeri"

    VastaaPoista
  20. Leireillä tahallisesti pilattuun ruokaan, aliravitsemuksen, pakoseikkailuihin metsässä ja vapautuneiden alkoholishokkiin ja ravintovajeen aiheuttamiin tauteihin kuoli vielä lisäksi ehkä 20 - 30 tuhatta kansalaista.

    Useat papit väärensivät monien vainajien kuolinpäivät kirkonkirjoihin tahallaan monta kuukautta sodan jälkeiseen aikaan. Julmaa tilastokikkailua.

    VastaaPoista
  21. Onneksi ainakin kaavojen ja luultavasti myös omantunnon mukaan meni Suomen tunnetuimman aseistakieltäytyjän, Arndt Pekurisen, tapaus, jossa primus motorina toimi oikeusupseerin ominaisuudessa Tauno Tirkkonen, Suomen prosessioikeuden suurmies.

    Lähtölaukauksena Pekurisen tapaukselle, jossa viimeiset laukaukset ammuttiin ilmeisesti itärintamalla, oli Tirkkosen laatima kirjelmä. Erno Paasilinna siteeraa sitä laajasti Pekuris-elämäkerrassa "Rohkeus"; kaikki kunnia täytyy kyllä Tirkkoselle antaa, teksti on hyvin jylhää ja iskevää juridista asiaproosaa. Ja ilmeisen toimivaa, koska sen jälkeen ei paluuta ollut.

    Hyväkynäistä, mutta raakaa porukkaa nämä prosessualistit, ks. myös Virolainen, Jyrki. :)

    Pekurisen kohtaloa liippaa myös Kemppisen blogissaan 4.5.2010 mainitsema Ilmari Talvitie, josta Kemppinen tosin puhuu "Jaakkona"; oikea nimi lienee kuitenkin ollut Ilmari?

    Tuo Lapuan Liikkeen aktiivina tunnettu asianajaja, Kemppisen "maakunnalliseksi merkkihenkilöksi" aiheesta nimittämä, puolusti menestyksekkäästi isojen talojen poikia, jotka kaappasivat aseista kieltäytymisen johdosta vankeusrangaistukseen tuomitun Pekurisen, kun tätä oltiin vapauttamassa Ilmajoella.

    Läpi taisi mennä muun muassa puolustuksen sellainenkin väite, että kysymys ei ollut "laittomasta" vapaudenriistosta, kun kerran Pekurista ei ollut vielä "laillisesti" vapautettu, eikä vapaudenriisto siten ollut "laiton".

    Lopputuloksena taisi olla se, että kaikki syytteet menivät hylkyyn. Asianomistaja säästyi kuitenkin sakoitta.

    VastaaPoista
  22. Ad Asser Salo et alii: - kyllä, olen lukenut 30-luvun tuomioita ja asianajajien kirjelmiä.

    Kyydityksissä suosittu tapa hylätä syyte oli kaataa se näyttöön:"Koska ei ole osoitettu, ettei A olisi noussut vapaaehtoisesti mustaan autoon... syyte hylätään."

    VastaaPoista
  23. Jukka kiltti, mitäpä lausuisit Marko Tikan
    tästä teemasta kirjoittamasta, noin pro & contra.

    VastaaPoista
  24. Juha Siltalan kirjassa Sisällissodan psykhistoria mainitaan, että eduskunta hyväksyi kesällä 1918 2/3 enemmistöllä muutaman kymmenentuhannen punavangin luovuttamisen Saksaan suolakaivoksiin orjatyövöimaksi. Myös Jouko Vahtola mainitsee asian Suomi suureksi Viena vapaaksi -kirjassaan. Eduskunnan vasemmisto oli tosin estynyt osallistumaan.

    VastaaPoista
  25. "liikkeellä toivein Venäjälle pääsemisestä ainakin nuo 100 000 henkeä"

    Onko kyseessä oikeudenkäymiskaaren kirjoitus- tai laskuvirhe, tai muu sellaiseen rinnastettava selvä virhe, joka johtuu Kemppisen myöntämästä sukulaisuussuhteesta.

    VastaaPoista