Sivun näyttöjä yhteensä

22. huhtikuuta 2010

Sisällön suoja



Tämä on vaihteeksi asiaa, ja tärkeää asiaa. Kirjoitus on ydin eilen FiComin eli tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliiton tilaisuudessa pitämästäni esitelmästä.

”Puhe” tarkoittaa perustuslain tasolla puhetta, kirjoitusta, jopa kuvia, yleensä viestin välittämistä. Toisin kuin englannissa, suomessa puhutaan sananvapaudesta tai ilmaisuvapaudesta. Kysymys on siis sisällöstä, siitä mitä sanotaan. Oikeudellisesti tämän sisällön suoja on hyvin painava, perusoikeus, ihmisoikeus.

Sananvapaus tarkoittaa myös oikeutta vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä (Suomen perustuslaki 12 §).

Tekijänoikeus perustuu oivallukseen ajatusten eli siis puheen yhteisyydestä. Sisältö eli ajatuksia ei voi suojata kenenkään kaupalliseksi yksinoikeudeksi, koska oikeastaan uusi sisältö on harvinaisuus. Tekijänoikeus syntyi estämään suoraa kopioimista eli oikeastaan liiketoiminnan suojaksi. Tekijänoikeuden ja kirjapainon historiallista yhteyttä on lupa epäillä, koska painoarkkia ei voinut ennen 1800-luvun loppua kopioida.

Varsinainen tekijänoikeudellinen järjestelmä tarvittiin kahden keksinnön vuoksi. Toinen oli rotaatiopainokone, joka painoi kymmenen tai viisikymmentä kertaa nopeammin kuin entinen prässin periaatetta käyttänyt kone. Toinen oli lumpun sijasta puuhiokkeesta ja kemiallisesti selluloosasta valmistettu paperi, joka pudotti painoalustan hinnan kymmenenteen osaan aikaisemmasta.

Sanomalehdet koottiin kuten Suomessa vielä sotien jälkeen leikkaamalla ja liimaamalla muista julkaisuista. Amerikkalaiset, ranskalaiset ja saksalaiset suurlehdet kuitenkin ajautuivat kilpailuun. Niille oli tärkeää julkaista ensimmäisinä tarinoita kiihdyttävistä löytöretkistä tai jatkokertomuksia ihmeellisistä seikkailuista, kuten meillä Topelius (Välskärin kertomuksia).

Kyse oli todellisuudessa sisällöstä, tekstin sisällöstä, mutta suojaa annettiin muodolle eli persoonalliselle sanavalinnalle. Oikeastaan tekijänoikeus on osa samaa kehitystä kuin kirjallisuuden Nobel-palkinnot.Todellisen teollisen vallankumouksen jälkeen keksittiin, että myös kirjailijat voivat olla palkitsemisen arvoisia. Ja samalla näiden palkittujen kirjailijoiden myynti nousi aivan hurjasti. Ehkä tämä on todellinen syy Tolstoin jättämiseen ilman Nobelia – hän oli myyty, kuuluisa ja rikas ilmankin.

Amerikkalaisen sanonnan mukaan tekijänoikeus on ”sananvapauden moottori” (U.S. 539, 558 1985). Silti tekijänoikeus on muuttunut yhä selvemmin sisällön suojaksi, ja se on koko oikeuden perusperiaatteen vastaista – ajatuksia ei suojata, vaan sitä omaperäistä muotoa, johon ajatukset on puettu. Nuotteja ei suojata, koska niitä on vain kaksitoista – sävelmiä suojataan.

Suojan kohde on paketti, ei sisältö – kotelo, ei värijauhe.

Jos olisi toisin, joku voisi vaatia rahaa kertoessaan tulivuoren purkauksesta. Nykyisin rahaa saa esimerkiksi valokuvasta, joka esittää purkautuvaa tulivuorta. Lentoyhtiö voisi myydä tietoa lähtevistä ja peruutetuista lennoista.

Silti tekijänoikeus lipeää jatkuvasti kohti sisällön suojaa. Sekä urheiluliitot että vedonlyöntitoimistot vaativat rahaa otteluohjelmista.

Sananvapaus ei ole vain jalo päämäärä. Se on ajatuksellinen välttämättömyys – lupa levittää ja vastaanottaa tietoja kaikissa niissä tilanteissa, joissa sitä ei ole ilmoitetusta syystä lailla kielletty. Esimerkki laillisesti ja järkevästä kiellosta on sisäpiiririkoksena rangaistava tieto yhtiön osakekurssiin vaikuttavasta seikasta (valmisteilla oleva kauppasopimus) tai sotilassalaisuus (liikekannallepanosuunnitelma).

Muodikas tapa käsittää sananvapaus luvaksi esittää poikkeavia mielipiteitä tai arveluttavia ajauksia, on sinänsä oikea, mutta surullisen rajoittunut – edellä on puhuttu tiedon panttaamisesta, tiedolla kiristämisestä tekijänoikeuden varjolla ja tiedolla tarkoitetaan niin sanottuja sisältöjä, joita nimitetään eri yhteysissä myös viesteiksi.

20 kommenttia:

  1. Painavaa asiaa arvon blogistilta, mutta en vain luule, vaan tiedän, että moni ja monet ovat "syöneet" tuon mustekasetin (kuvassa), ennen kuin sana on vapaa ja se tarkoittaa n. 2 metriä multaa päällä hiljaisella mäellä..

    Suomi on eittämättä "sivistysvaltio" ja näin ainakin pitäisi, mutta kenen sivistyksestä- tai siveellisyydestä puhutaan? Olisihan tuo "vahva perus, ja peräti ihmisoikeus: sananvapaus", ihan kiva ja seksikäskin asia jos se käytännössä toteutuisi. Nyt se toteutuu ainoastaan jossain juhlapuheissa tai presidenttifoorumissa..

    Yhteiskuntamme on kuin Lapualaisooppera 60- luvulla: "Jumalauta täällä ei pilkata Jumalaa"..

    Kiitos hyvästä ja spesifisestä kirjoituksesta!

    VastaaPoista
  2. "Before i speak, i have something important to say"

    Kemppinenkin kasvattaisi lukijakuntaansa aikakin 10-kertaiseksi, josko vaan alkaisi ilman "mustia laseja" tarinaansa kertomaan.

    VastaaPoista
  3. Mikähän mahtoi olla Kemppisen puheen sanoma ja sanoman sisältö? Ei oikein selvinnyt. Mutta varmaan hyvä kirjoitus.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kirjoituksesta. Mutta.

    Sisällön ja muodon eriyttäminen näyttää harrastelijan kannalta katsottuna ongelmalliselta. Esimerkiksi nimipäiväluettelo nauttii korkeimman oikeuden päätöksellä tekijänoikeuden suojaa: nimipäiväluettelon katsotaan olevan luettelo, jossa on yhdistelty suuri määrä tietoja.

    Jos näin heppoinen lista tulkitaan suojatuksi, niin eikä samalla perusteella myös Kemppisen mainitsemat vedonlyötitoimistojen otteluohjelmat tule suojatuksi?

    Miten, Kemppinen, tätä aihetta pitäisi lähestyä; mikä on suojausperusteen periaate?

    VastaaPoista
  5. Kemppinen ei näköjään osaa vieläkään viitata oikein Supreme Courtin prejudikaatteihin, kun nyt tuli lyhyen ajan sisään jo toinen "viite", joka on lähdeviitteenä yhtä tarkka kuin "kesällä kello viisi" ajan määreenä. Ensin sidotun volyymin numero, sitten "U.S." (sanoista United States Reports, sitten sen sivun numero jolta juttu alkaa ja lopuksi sivu johon viitataan. Esimerkiksi tässä tapauksessa siis "471 U.S. 539, 558", ei mikään "U.S. 539, 558".

    Tätä Tolstoin Nobel-kohua en ole koskaan ymmärtänyt. Ensinnäkin hän kuoli vaiheessa, jossa Nobel oli ehditty jakaa vasta alle kymmenen kertaa, ja ensimmäisistä voittajista monet ovat painuneet täysin unohduksiin - joku Sully Prudhomme, José Echegaray tai Giosuè Carducci muistetaan korkeintaan Nobeliaan koskevana tietokilpailukysymyksenä. Oli täysin mahdotonta arvioida, tullaanko Tolstoista keskustelemaan vielä sata vuotta hänen kuoltuaan vai ei.

    Toiseksi Tolstoi tunnetusti tuomitsi ylivoimaisen valtaosan suuresta maailmankirjallisuudesta vaaralliseksi, moraalisesti mädättäväksi roskaksi, joten mitä väliä sillä on hänen oman taidekäsityksensä mittapuulla, palkitsiko tällaista roskaa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen palkinnut Ruotsin akatemia jonain vuonna hänet vai ei?

    VastaaPoista
  6. How can I say if I don't first hear what I have to say?
    -hg

    VastaaPoista
  7. lupa levittää ja vastaanottaa tietoja kaikissa niissä tilanteissa, joissa sitä ei ole ilmoitetusta syystä lailla kielletty.

    Mitä on tieto?
    Miksi juuri tässä kohtaa vaaditaan lailta täydellisyyttä, eli laista on löydyttävän kaikki erikseen kielletty?

    "lupa levittää tietoa...", mutta missä on vastakohta, eli velvollisuus levittää?

    Sananvapaus on näemmä kohtuuttomuutta. Aivan samoin kuin EU:n asetus lentoyhtiöiden huolenpitovelvollisuudesta. Ja mikä ei ole kohtuus, ei ole myöskään oikeutta.

    Vai pitääkö alkaa vaatimaan lakitoimistoilta ilmaista neuvonantoa sananvapauteen vedoten, koska sitä ei ole erikseen laissa kielletty?

    VastaaPoista
  8. Eriävä, sanoi mustakaapuinen mies, mielipidetorstaina, 22 huhtikuuta, 2010

    On tekstejä, joiden lukemisen jälkeen lukija on, tai tuntee olevansa, aiempaa
    viisaampi. Tällaiset ovat sillä rajalla, että lukija on, tai ainakin tuntee olevansa, tyhmempi.

    VastaaPoista
  9. Sampo Teikari kirjoitti...
    Toiseksi Tolstoi tunnetusti tuomitsi ylivoimaisen valtaosan suuresta maailmankirjallisuudesta vaaralliseksi, moraalisesti mädättäväksi roskaksi, joten mitä väliä sillä on hänen oman taidekäsityksensä mittapuulla, palkitsiko tällaista roskaa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen palkinnut Ruotsin akatemia jonain vuonna hänet vai ei?

    Tämä on pintaa syvempi analyysi. Ja käsittääkseni he juuri näin toimivat: laskevat koko saldon.
    Tolstoi mielsi itsensä ainakin osin joksikin muuksi kuin kirjailijaksi, lähinnä korkean etiikan äänitorveksi, lähettilääksi. Perustellusti.
    Nobel-toimikunta siis laskee koko saldon, ja katsoo, ollaanko sitten miinuksella vai plussalla. Tapaus Ahtisaarella riitti molempia merkkejä, ja pinnalle jäi.
    Turha sinne jonkun jakkelaakson on kirjelmöidä, että ottakaa toki huomioon nämäkin ja nämä seikat.
    Tietänevät, mitä tekevät.
    Hhmmm... Obama (?)

    VastaaPoista
  10. Ad Anonyymi: - muista että tämä on kansakoulukurssi. Sisältö - muoto (idea / expression) on havainnollistava mutta tietenkin huono kielikuva.

    Se auttaa alkuun eräissä asioissa. Haarmann:"Varsin selvää on, ettei tekijänoikeus käsitä teoksen perusideaa,aihetta tai motiivia, Kuka tahansa saa kirjoittaa romaanin Titanicin tuhosta..."

    Laudatur-tasolla opetan yleensä näin: suojan kohteen määrittää vakiintunut käytäntö, jossa oikeuskäytännöllä on suurin paino.

    VastaaPoista
  11. Ad Sampo Teikari et alii: - todellisuudessa kirjallisuuden omituisiin Nobel-valintoihin vaikutti kauan Alfr. Nobelin testamentin täsmennys "det utmärktaste i idealisk rigtining" (g on vanhan oikeinkirjoitussäännön mukainen - ks. lähemmin Ruotsin akatemia 7.4.1906 tai "stavningsreformen").

    Tuo "aatteellinen suuntaus" käsitettiin tendenssiromaaneiksi ja sillä karsittiin ns. realismi.

    Merkittäviä uhreja olivat pikemmin kuin Tolstoi Tshehov ja Strindberg.

    VastaaPoista
  12. tendenssiromaaneiksi
    po.
    tendenssiromaneiksi

    tendenssiromaani on varmaakin se Niklas H:n ryöstäjä; terveisiä jos tämän luet ja luetkin: voimia, parane pian!

    VastaaPoista
  13. Ei kun päinvastoin, noinhan se olikin oikein, kun mitä Kemppsiellä seisoo.
    :D

    VastaaPoista
  14. Pari huomiota ja pieni mielipiteen ilmaus:

    Moni ei ymmärrä kirjoittajan "sanomaa". Niin, onko sillä sanomaa, vai sanottavaa.. Itsekin luin tuon JK:n kirjoituksen 3 kertaan ja en ole täysin varma "aukesiko", mutta pääosin ymmärsin kyllä kirjoituksen sisällön. Eikö se (sisältö) ole tärkeä?

    Joku totesi, että "lähdeviite oli peräti väärin kirjoitettu". Voi kauhistus! Tähän syyllistynyt itse jatkuvasti, mutta olen maallikko ja kun sen tekee oppikoulumaiseen tapaan professori (ala-asteen) opetuspalstallaan, niin kolleegio lentää persiilleen..

    Kokonaisuus on oleellisinta ja kun katselen keittiön pöydältä järvimaisemaa kahvia juodessani ja näen viereisen metsän, niin tilaan heti psykiatrille ajan, mikäli joku päivä näen tiheässä mäntymetsikössä vain "yhden puun"!

    On ollut ilo saada lukea Jukka Kemppisen mielenmaisemaa ensin lehdistä ja nyt blogistina aina 90- luvun alkuvuosista alkaen. Kiitos!

    VastaaPoista
  15. No voi että. Aamulla ilahduin Sisällön suojasta. Edellisen kerran Kemppisen jotain tekijänoikeusjuttua lukiessani en ollut varma ymmärsinkö mitä siinä sanottiin, ja se harmitti. Mutta tänä aamuna luulin ymmärtäväni. Ja luulin vielä ihan äskenkin (ja iloitsin ymmärryksestäni ja siitä mitä Kemppinen on kirjoittanut). Mutta näköjään olen luullut väärin. Jos muut eivät ymmärrä niin miten minä voisin ymmärtää.

    VastaaPoista
  16. Eihän siitä ota selvää Erkkikään selvää

    VastaaPoista
  17. Minä en ymmärrä senkään vertaa. Oikeastaan en ymmärrä ennää mittään.

    VastaaPoista
  18. Tuohon "anonyymin" kirjoitustyyliin, olen muutaman kerran törmännyt erään toisen professionaalin blogissa. Liekö sama mies, mutta ei vaikuta!

    Erkki muuten otti selvää..

    VastaaPoista
  19. Jakke-setä kyllä otti selon...

    VastaaPoista
  20. Kun on valitettu Kemppisen selitysten epäselvyyttä sananvapaus vai -oikeus kysymyksessä, ehkä seuraavasta on avuksi. Vika ei ole selittäjässä vaan selitettävässä. Sisäisesti ristiriitaista asiaa on mahdotonta selittää ymmärrettävästi. Ristiriita poistuu vasta, kun sen syy ja sisältö ymmärretään.

    Tässä(kin) tapauksessa on mentävä taaksepäin aikoihin, jolloin vallalla oli usko kaikkivaltiaaseen ja oikeamieliseen jumalaan ja hallitsijaan. Tällaisessa maailmassa ihminen ei ole luonnostaan vapaa, vaan hän on vapaa vain siinä määrin ja niissä asioissa kuin vapautta hänelle ylhäältä oikeutena annetaan.

    Oikeusjärjestelmämme on tämän maailmankatsomuksen perillinen. Siksi EU:n perusoikeuskirjassakin arvovaltaisesti ja hyväntahtoisesti annetaan ihmisille oikeuksia vapauteen. Erikseen nimetään oikeudet sananvapauteen, vapaaseen liikkumiseen ja kokoontumiseen, perheen perustamiseen, omistamiseen, työntekoon jne..

    Tähän nähden on varmaan ihan oikein selittää, että ”Tekijänoikeus on omistusoikeuden tavoin suojattu ja osa perusvapauksia, kun taas sananvapaus on perusoikeus”, vaikka, anonyymin sanoin ”Minä en ymmärrä senkään vertaa. Oikeastaan en ymmärrä ennää mittään.”

    Selvempään oikeusperiaatteeseen ja siksi myös ristiriidattomampaan käytäntöön päädytään, jos ajatellaan, että ihminen on luonnostaan vapaa. Että hän ilman jumalan tai hallitusvallan suomaa oikeuttakin haluaa ja osaa liikkua ja kokoontua vapaasti, luoda, vastaanottaa ja levittää tietoja, muodostaa perhe ja tehdä työtä. Toisaalta ihminen on luonnostaan vapaa myös valehtelemaan ja varastamaan, rajoittamaan toisten sanomisia, liikkumisia ja työntekoja, vapaa kiristämään, alistamaan ja tappamaan.

    Tämän ajatuksen mukaan oikeus toteutuu periaatteessa siten, että yhdenvertaiset ja vapaat kansalaiset kieltävät yhteisillä laeilla sellaiset teot, jotka tuottavat heille enemmän haittoja kuin hyötyjä. Tämän tehtävän suorittamiseksi he perustavat poliittisen järjestelmän, joka säätää lakeja, oikeusjärjestelmän, joka toteuttaa lakien mukaista oikeutta ja virkamiesjärjestelmän, joka toimeenpanee päätökset. Näille on välttämätöntä antaa erityisiä, muille kuulumattomia oikeuksia tehtäviensä suorittamiseksi. Esimerkiksi, eduskunnalla on yksinoikeus tehdä lakeja, tuomioistuimilla yksinoikeus antaa tuomioita, poliiseilla yksinoikeus omiin tehtäviinsä jne.

    Yksilöillä on vapaus toimia halunsa ja järkensä mukaan. Oikeuksia on vain yhteiskunnalla, ja niiden tarkoituksena on vain rajoittaa yksilöiden vapauksia ja vain tekoihin, jotka ovat yhteiskunnalle haitaksi.

    Jos näin ajatellaan, sananvapauden ja tekijänoikeuksien välinen ristiriita ratkeaa. Sananvapauden sisältö ei muutu. Jokaisella on vapaus luoda, vastaanottaa ja välittää millaista informaatiota tahansa, mutta yhteistä hyvää haittaavista kuten perättömästä lausumasta, kunnianloukkauksesta tms. oikeudella on oikeus tuomita rangaistus, nykyiseen tapaan.

    Sen sijaan tekijänoikeudet eivät ole tämän ajatuksen mukaan oikeuksia vaan ”oikeuksiksi väärennettyjä vapauksia”. Keksinnön, taideteoksen tms. tekijällä on luonnollinen vapaus pitää kyseinen informaatio salassa, hyödyntää sitä itse, julkistaa se tai myydä se eniten tarjoavalle. Mutta hänellä ei ole sellaista oikeutta kyseiseen informaatioon, jolla hän voisi oikeuteen vedoten estää joltakin informaation vapaasti saaneelta sen hyödyntämisen, kuten kaupallinen yksinoikeus. Kaupallisen yksinoikeuden peruste ja sisältö ei ole oikeudellinen vaan taloudellinen ja taloudellisesti perusteltujen yksityisten oikeuksien tarkoituksena ei suinkaan ole yhteisen hyvän edistäminen, eivätkä ne niin toimikaan, vaan oikeuksien järjestäjien ja haltijoiden vallan ja vaurauden kasvattaminen, missä tarkoituksessa ne ehkä liiankin hyvin toimivat.

    VastaaPoista