Sivun näyttöjä yhteensä

15. huhtikuuta 2010

Kaapelihallissa



¨Yksi laulajista pakotti meidät paikalle. Paikalla frakkipukuinen nuorukainen puhui jotain näistä blogeistani, hyvin täsmällisesti ja tietävästi. Kieltämättä kauhistuin.

Avanti, Polyteknikkojen kuoro ja sen seniorit, Espoon kaiku, esittivät sellaista suomalaista musiikkia, jota ei ole kuultu sitten sodan. Lisäksi Jorma Hynninen lauloi Suomalaisen rukousen ja Klamin – Jylhän ”Kuujärven kunnaat”.

Paskemminkin voi iltansa käyttää. Paljon.

Olimme heti eri mieltä Klamista vanhan ystäväni Isopuron kanssa. Häntä viehätti harmonioiden kangastuksenomaisuus. Minua se harmitti. Musiikki on kuulijan korvien välissä. Tämä ei ole Gertrud Stein –muunnelma, vaan pitävää tiedettä. Pelkästään korvakäytävä vaihtelee niin paljoln ihmisestä toiseen, ettei tiede tiedä, miksi kuulemme esimerkiksi säveltasot kohtalaisen samanlaisina.

Kuuluttaja kehui, että osa nyt kuulluista lauluista oi Martti Turusen Aunuksessa sävetämiä ja esityttämiä.

Kuiskasin veljelleni, että täytyy muistaa sanoa isälle. Hän lauloi ”Pyssyn” johdolla Aunuksen rintamamieskuorossa, ja osaisi varmaan stemmatkin vielä.

Niin pitkä on elämä. Siitä tulee siis 70 vuotta. Olli Alho sanoi jotain kiusoittelevaa, kun olin kiitellyt Lapinlahdenkadulla asumista, että lyhyt matka hullujenhuoneeseen ja hautausmaalle. Olli kai kysyi, että kai Kemppisellä on jotain bessewisser-henkistä lisättävää tähänkin. Minun oli pakko myöntää kuulleeni isältäni yksityiskohtaisen selostuksen nyt esitetyn ”Syvärin laulun” tekstin syntyvaiheesta. – Jylhä oli juovuksissa, ja lentäjäluutnantit kirjoittivat sanelun mukaan runon muistiin suoraan pöytäliinan alta. Nurmoilassa majaili TK-komppanien lisäksi lentolaivue, jossa isämme palveli 1942.

Suomen musiikkimaku on saksalaisen perinteen pauloissa. Meillä on Sibelius, ja nuoret kapellimestarit ovat osoittaneet, että Madetoja oli mainio säveltäjä. Konserttimusiikki ei ole tullut alas. Miltä kirjallisuus näyttäisi, jos suhtautuisimme siihen samoin? Tässä konsertissa Väinö Raitio hätkähdytti hienolla musiikilla. Aarre Merikanto ei tietenkään hätkähdyttänyt, koska hän on tunnetusti niin hyvä.

Ehkä tällä on jotain tekemistä kustannusten kanssa. Nuotit olivat ennen kalliita painaa ja orkesterit olivat arkoja yleisöstään. Konserttitoiminta ja jopa levytuotanto noudattaa eksponenttilakia (”pitkä häntä”). Sibeliusta saa maitokaupastakin, Raitiota ei mistään. Ja miksi tästä on poikkeuksena ooppera? Joonas Kokkonen ja Aulis Sallinen ja miksei myös Rautavaara tunnetaan ainakin niminä ja joku harhailija on saattanut eksyä heidän suurenmoiseen orkesterimusiikkiinsa.

Kukaties olemme nurkkakuntaisia myös runoudessa. Tällainen Avantin ilta Kaapelitehtaalla tuo mieleen Yrjö Jylhän, joka on sotarunoilijamme, ja ehkä pari Koskenniemen kalskutusta. Olen suuri Jylhän ihailija, ja Kailaan ”Suomalainen rukous” kaikui kerrankin muuna kuin virtenä.

Mutta sota loppui. Hellaakosken lisäksi meillä on sodasta runoillut P. Mustapää, jota ei ehkä aina haluta muistaa, koska hän oli niin hyvä.

Katkelma, laillinen sitaatti: (Maaliskuun idus): Lumisessa lahopuussa / tikka takoo maaliskuussa./ Runoilijan tapaan taas ja soittoniekankin,

istuin — Lappeenrannan tiellä — / kolkon katkeralla miellä / kolonnassa, lavetilla kenttähaupitsin.

Hymähdämme toisillemme, / monta sanaa virka emme. / Runoilija lausahtaa: ”Taas maassa rauha on.”

Vänrikkimme Summaan kuoli, / vääpeli on jalkapuoli, / soittoniekka sokea ja minä onneton.
(Valokuvassa Syväri.)

20 kommenttia:

  1. Entä värit? Tietääkö tiede, näyttääkö sininen (siniseksi sovittu) samalta kaikkien korvien välissä. Vai voisiko se näyttää vihreältä (vihreäksi sovitulta)? Entä kissojen korvien välissä. Kysymys kai lienee korvakäytäviin verrattuna siitä, miten kunkin silmä taittaa valoa?

    VastaaPoista
  2. Ad MarkkuS: - epäilyt heräsivät kauan sitten, kun käsitettiin, etteivät värien nimet klaffaa eri kielissä. Klassisen kreikan glaukos (Homeroksella yleinen) on vertauksista päätellen vihreä tai sininen tai punainen. Purppuran täsmällinen väri osoittautui ongelmaksi.

    Nyt sekä neurofysiologia että kognitiotiede ovat ajaneet laajoja empiirisiä koesarjoja, ja tulos on kysymäsi. Värin identifiointi on oppimisen varaista.

    VastaaPoista
  3. Ad Omnia: Wikipedian linkin takana oleva "List of colors" on hurmaava ja opettavainen. Kunniallinen tarkoitus oli alkujaan määritellä mm. HTML:n tarvitsemat tiedot sadoista värivivahteista. Itse olen innostunut näille väreille annetuista nimistä, joista osa on tuttuja, osa ei.

    Ei varmaan ole viisasta ryhtyä kalibroimaan tietokoneen näyttöä, vaikka Navy Blue ja Prussian Bluen vaikuttaisivat omituisilta.

    VastaaPoista
  4. "Harmonioiden kangastuksenomaisuu"... Ystäväsi ilmaisu on minusta hyvä. Olen aina ihaillut 'Kuujärven' soinnutusta ja varsinkin sointujen orkestrointia jousille. Itse asiassa olen käynyt katsomassakin miten Klami sen teki. Oppi pois...
    Olisi mielenkiintoista lukea sinun oma kuvauksesi näiden sointujen aiheuttamasta harmistuksesta. Sekö sen aiheutti, että orkesterin sointimassan yllä leijailivat korkeat sointukimmellykset ylemmistä jousista?

    VastaaPoista
  5. Miten väri nähdään, on myös kulttuurikysymys.
    Luin kerran että eräs ihminen, joka oli jostakin polynesialaisesta kulttuurista, jossa ei käytetty sanaa sininen, vaan kaikki tummat värit olivat samalla nimellä, olisi kertonut alkaneensa erottaa sinisen ja mustan pari vuotta sen jälkeen kun oli muuttanut Australiaan.

    Toinen juttu on sitten se, että silmän värejä aistivat solut rappeutuvat UV-säteilystä. Etenkin sinisen kohdalla tämä rappio tapahtuu kuulemma niin, että osa vanhuksista ei enää erota sinisen sävyjä, vaan jos heitä testataan värittämällä tuttuja asioita väärällä värillä, he vastaavat sen mukaan, miten ovat tottuneet asioitten olevan. Näin sitten muutoin kompetentit ihmiset nimittävät kuvassa olevan mustikan tummansiniseksi, vaikka se olisi väritetty vihreäksi tai luumunpuinaiseksi.

    VastaaPoista
  6. ja sitten jos haluat nähdä vihertävän punaista, niin voit testata tästä:

    http://www.3dphoto.net/forum/index.php?topic=2351.0

    VastaaPoista
  7. Varinmittauslaitteet toimivat suht hyvin vaikkapa teollisuudessa. Mitenkas tama musiikkipuoli? Pystytaanko mittamaan Kemppisen usein mainitsema "falski" laulaminen tai soittaminen?

    VastaaPoista
  8. Liekö Brewster-laivue lentämässä puljaa Syvärin taivaalla?
    Arvioi Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  9. Vaikuttaahan se ymparisto!

    Olen kuullut Kuujarven rannalla tuon Kuujarven
    kunnailla hyvin esitettyna ja Petajasaaren vastarannalla taas sen "Laadogan meren".
    Suosittelen matkaa Aunukseen nuottien kanssa tai ilman!

    VastaaPoista
  10. Kuulin Klamin Kuujärven ensi kerran hiljattain Juha Uusitalon ja RSO:n esityksenä, se ainakin oli nähtävillä ja kuultavilla Areenassa. Hynninen-Avanti kuulostaa vielä lupaavammalta.

    VastaaPoista
  11. Minä olin lentäjän poika, siis lähes sankari itsekin...

    VastaaPoista
  12. Ad Kari Rydman et alii: - Isopuron Jukka saa palkkioita noista minustakin erinomaisista kuulokulmistaan toimiessaan HS:n kriitikkona.

    Itse vedän takaisin. Minulla pyöri mielessä Y. Jyrinkoskelta aikaisemmin kuulemani väite, että suomalaiset löivät sen karsikkopuun klapeiksi ensi töikseen.

    Arvoisat lukijat todennevat, että Syvärin laulu ja Laulu Kuujärvestä olivat Jylhän viimeisiä runoja - ne kuuluisat ovat Talvisodasta, välirauhan aikana ilmestyneitä, nämä jatkosodasta.

    Myös muistelin, että tämä runossa pölyävä maantie Anuksesta Kuittisten ja Mäkrijärven kautta Kuujärvelle ja Syvärille oli satojen automiesten kauhun paikka, Suomen suurin liikenneruuhka syksyn sateissa. Laguksen panssarit vetelivät kuorma-autoja pohjattomasta savihaudasta, joka on kartassa (Salaiset kartat 3) merkitty maantieksi.

    VastaaPoista
  13. Ad Omnia: isäni ei ole lentäjäsankari, vaan tuossakin itse ottamassaan kuvassa maalitauluna. Hävittäjäsaattueesta päätellen Fokker CX oli menossa Lotinanpellon suuntaan tulenjohtolennolle.

    Lapin sota Junkers Ju 88:ssa ei kuulemma liioin naurattanut, koska aikoinaan mainio kokne oli Lakselvistä lentäville Focke-Wulffeille sopiva savikiekko. Niitä menikin silloin paljon, paitsi Liinamaa ja Kahla (M-ristin ritari) FK:lla tunturin kupeeseen, luultavasti saksalaisten hävittäjä perässä.

    VastaaPoista
  14. Ad Anonyymi: säveltasomittareista on laajakin kirjallisuus. Aihe on vaikea, koska kaikki kuorolaulu ja orkesterisoitto on "falskia".

    Itse olen ajatunut suosimaan tuota termiä siksi, että minuun intervallien suuri sävelpuhtaus - esimerkiksi Gardinerin levyillä tai Heifetzin viulunsoitossa vaikuttaa ruumiillisesti.



    PK:n ja YL:n erotti muuten vuosikymmeniä puhtaudesta. YL:n levyilläkin soinnut surisevat sameasti. Se ei ainakaan minua häiritse, että laulut laskevat - eräät lähes aina.

    VastaaPoista
  15. Hyvä valokuva, ja Syvärin virta näkyy hienosti.

    Vaikka en ole ilmailuhistorian asiantuntija, niin eikö kone ole Curtiss.

    Sellaisia hävittäjiä käyttävä suomalainen laivue operoi Nurmoilan kentältä, joka sijaitsi Itä-Karjalassa suhteellisen lähellä Syväriä.

    http://wapedia.mobi/fi/Curtiss_Hawk

    VastaaPoista
  16. Onnittelen valokuvan valinnasta; hieno, nostalginen juttu vaikka en ollutkaan paikalla v. 1941 tai seuraavina kolmena vuotena.

    VastaaPoista
  17. AUNUKSEN TIET

    On se Petroskoista Matrosan kautta Lemettia kohti tuleva nykyinen tie hyva ja komee. Ei ole venalainen enaa pelannyt "Laguksen sakin" uutta tuloa baanalle. Sita se yya-sopimus sai aikaan! Hyva niin!

    VastaaPoista
  18. Laulu Kuujärvestä ansaitsee pienen alaviitteen. On kenties hyvä muistaa, että Uuno Klami osallistui paitsi sisällissotaan 1918 ja Viron vapaussotaan 1919 myös Aunuksen sotaretkeen 1919, tähän nuorukaisten julmaan sotaan. Klamin ”tiedetään lähteneen Aunukseen ja palanneen sieltä (…) eikä Klami itse koskaan puhunut tästä retkestä. Tiedetään, että hän palasi kotiin resuisena ja vaatteet luteita täynnä kesäkuussa 1919. Tavattuaan tuttujaan hän oli vakuuttanut sotien olevan kohdaltaan ehdottomasti sodittu. Toisin kuitenkin kävi…” (Kalevi Aho & Marjo Valkonen: Uuno Klami, WSOY 2000; teoksessa Jylhän ’karsikkopuu’ on muuttunut ’kirsikkapuuksi’!)

    Aunuksen sodassa oli raakalaismaisen ryöstöretken piirteitä. Kuujärvi kuuluu operaation topokseen. Retkikuntaan osallistuivat värvättyinä muun muassa Veijo Meren ja Pentti Saarikosken isät ja heiltä on säilynyt sodasta dokumenttejakin. Oma isäni palveli samaan aikaan vakinaisessa patteriupseerina 8/KTR 3:ssa Manssilassa ja osallistui jääkiekkokielellä kaverin tulittamiseen patteristaan käsin ennen kuin palasi harharetkeltään teologian opintojen pariin.

    Reissun jättämän järkytyksen jälkiä voidaan seurata läpi Uuno Kailaan tuotannon. Sinimustassa pastorissa Elias Simojoessa se aiheutti reaktion, joka tuo mieleen lauenneen varashälyttimen, jota ei saa kytketyksi päältä kahteenkymmeneen vuoteen kunnes kaverin konekiväärin sarjatuli vaientaa sen Laatokan jäällä tammikuussa 1940. Kaippa se jälkensä jätti vaitonaiseen Uuno Klamiinkin. Hän käsitteli sitä sillä tavalla kuin säveltäjät kokemuksiaan käsittelevät. Jylhän teksti antoi sävellykselle ihanteelliset puitteet. Tällä spekulaatiolla en kiellä jatkosodan kokemuksen merkitystä, halusinpahan vain täydentää kuvaa.

    VastaaPoista
  19. Ad Anssi Sinnemäki: mainituilla retkillä ja lisäksi Pohjois-Inkerin retkellä oli mukana myös isäni isä Juho Kemppinen (1896-1958).

    Kovin oli vaitelias näistä asioista, jopa humalassa. Talvi- ja jatkosota eivät liioin johdatelleet muistelemaan, koska hän Pietarin seudulla kasvaneena luultavasti joutui kielitaitoa vaativiin tehtäviin, kunnes päätyi hommaan, jossa ei tarvittu kielitaitoa ollenkaan, vetämään erästä KEK:ikä (Kaatuneiden evakuointikesks).

    VastaaPoista
  20. Isäni Jussi Sinnemäki (1895–1958; äikkistä, oli vanhempi kuin isoisäsi!) oli talvisodassa IV AK:n KEK:n päällikkö ja SotaS:n pastori. Vaitelias oli hänkin: kun pienenä kysyin, montako ryssää tapoit, purskahti itkuun.

    VastaaPoista