Sivun näyttöjä yhteensä

17. huhtikuuta 2007

Goodbye, John Locke

In this writing Dr.Kemppinen, being a keen admirer of Dr. Johnson, bides farewell to Mr. Locke and his ideas about natural rights in property - and intellectual property.

In the pallor of his country's political development Dr. Kemppinen believes that the dismantling of the cherished myths about copyright and might be a "good beginning" - exactly as killing all the lawyers first of all. (Henry IV and Falstaff actually intended killing the available witnesses and experts, which naturally makes sense.)

Locken mukaan omistusoikeus esineeseen saadaan tekemällä työtä.

Toisin kävi. Isännän ojaa kaivava renki ei saa omistusoikeutta maahan eikä muutakaan kuin kahdesti ruokaa ja kolmasti ruoskaa. Kaupaksi käyvää kalikoo-kangasta kutova tehtaantyöläinen ei saa omistukseensa jaardiakaa kangasta. Proletaari ei omista edes kahleitaan.

Marx ja totta puhuen ennen häntä mm. Lassalle oivalsivat tuotannontekijöiden ja tuotantovälineiden merkityksen, ja vasemmistopuolueet pitivät ajatusta yllä viime vuosikymmeniin saakka, kunnes se unohtui.

Omistusoikeuden saa se jolla on takanaan parhaat taloudelliset pakotteet, ja rahaa saa se, jolla on ennestään runsaaasti rahaa.

Tuomas Mylly, Juha Lavapuro, Marko Karo ja muut ovat toimittaneet ja julkaisseet kirjan "Tekemisen vapaus. Luovuuden ehdot ja tekijänoikeus". Menen iltapäivällä Kaivopihan kabinettiin kustantajan Gaudeamuksen pyynnöstä esittämään ajatuksia kirjan johdosta.

Omaksumani tavan mukaan en näytä kalvoja enkä jaa hand-outeja, vaan kirjoitan etukäteen blogin. Tämä on se postaus.

Kirja aiheuttaa minussa iloa.

Suuri tavoitteeni on vanhastaan ollut viattomain vietteleminen eli nuorison villitseminen. Ja tässä on nyt nuoria juristeja ja muita tutkijoita kirjoittamassa kriittisesti ja kauaskatseisesti.

"The Seduction of the Innocent" on minuun itseeni aikoinaan voimakkaasti vaikuttanut seinähullun amerikkalaisen F. Werthamin kirja sarjakuvien turmeluksesta.

Kun nuoret tohtorit lukevat kirjoituksiani, heidän selkäydinnesteensä valuu alushousuihin ja ennen pitkää he ovat itkuisia ja vapisevia ihmisraunoita. Näin kävi Werthamin mukaan niille nuorille, jotka lukivat sellaisia epäsiveellisiä julkaisuja kuin Aku Ankkaa tai Teräsmiestä.

Etenkin Mylly esittää havainnon, jota terävöitän hitusen.

Tekijänoikeusjärjestelmämme on hajautettua sensuuria.

Vanhaan hyvään aikaan oli Gestapo ja Lubjanka ja muita paikkoja, joista käsin huolehdittiin, että paskaa ei puhuta, varsinkaan oikein ajattelevista. J. Edgar Hoover ja hänen järjestönsä FBI toimi samojen päämäärien mukaisesti.

Nyt on käymässä ilmi, että keskitetty fyysisten ja älyllisten terroristien valvonta ei onnistu, vaan valvonta on ulkoistettava.

Osan hoitavat poliisit, tullimiehet ja maahanmuuttoviranomaiset. Osan hoitaa Teosto. Osan hoitaa erkko. Osan hoitaa Bonnier (MTV3 jne).

Kiusallinen ongelma on Internet, etenkin sen mobiili versio. Siellähän kaiken maailman idiootit levittelevät edesvastuuttomia kuvia ja kirjoituksia, sellaisia kuin tämäkin.

Kun muu ei tehoa, otetaan koipalloista käsite "piratismi" ja aletaan järjestelmällisesti lähentää ja sekoittaa sitä käsitteeseen "terrorismi".

En ihmettelisi, jos en pääsisi Amerikkaan, kun olen bloggeri. Teneriffalle tosin pääsin.

Locken kuoltua valtaan noussut tohtori Johnson notkui mm. Montesquieun kanssa jaj totesi ilokseen, että myös Voltaire oli ainakin Englannin vuosinaan mainio juomaveikko.

Tohtori Johnsonin muuan ydinajatus, jonka Tony Blair on nyttemmin piilottanut, on yksinkertainen: ihmisille on annettava arvoa ja liikkumatilaa silloinkin kun he mielestäni ovat väärässä. Esivallan asiana on puuttua tilanteeseen vasta jos joku on rikkomassa toisen luita tai tuhoamassa toisen tavaraa pelkkää hulttioimmuuttaan.

Tämä britti-valistuksen perinne, joka kieltämättä on minulle läheinen, sisältää myös humoristisen itsetunnon: vaikka peruukkini olisi vinossa ja sukat syltyssä, olen "good enough to myself", omasta mielestäni kelvollinen kansalainen.

Todellisuudessa Johnson tietenkin hautoi itsemurhaa, pelkäsi kuolemaa ja tunsi huonommuutta, mutta hänen julkiset juomapuheensa kulkivat edellä mainittuun suuntaan.

Voltairen kanssa he olivat samaa mieltä siitä, että keskustelu ihmisten kanssa on tärkeintä, ja jos siitä sattuu saamaan rahaakin, niin hyvä niin, mutta ei välttämätöntä.

Tuomas Mylly ja kumppanit viittaavat taiteen ja tieteen esineellistymiseen kauppatavaraksi, mikä ei tietenkään ole uusi oivallus. He viittaavat myös metafyysisen "luomisen" sijasta kommunikatiiviseen prosessiin eli ihmisten vapaaseen tiedonvaihtoon, jota edes saatanallisten derivatiivisia teoksia koskevien oppien ei pitäisi rajoittaa.

Jos tekijänoikeuslait olisi jo keksitty, Beethovenilla olisi ollut sormi suussa, kun hän ei olisi voinutkaan varastaa Mozartilla, ja samoin Bachilla, joka ei olisi voinut rakentaa Rameaun ja Vivaldin oivallusten varaan.

"Henkinen omistusoikeus" tarkoittaa Disneyn oikeutta määrätä eikä taiteilijan tai kirjailijan aseman tukemista.

Näin on. Tähän on tultu. Pahaksi on päässyt.

"Henkinen omistusoikeus" tarkoittaa salaperäisellä tavalla viranomaisen veroiseksi kehittyneen porukan, Teosto r.y.:n oikeutta määräillä sekä jäsentensä että ei-jäsenten asioista ja etenkin tukea omaa asemaansa.

Näin on. Tähän on tultu.

Sisarjärjestöt kantavat veroja kauppiailta ja kansalaisilta etenkin erilaisina tallennusalustamaksuina (ns. kasettikorvaus).

Opetusministeriön myötävaikutuksella lainsäädäntö on ulkoistettu yksityisille järjestöille.

Keskinen, vanhanaikainen, rahallisesti tärkeä järjestelmä on läänitetty eli yksityistetty ja ulkoistettu.

Kun valtionyhtiö myydään, siitä yleensä vähintään kirjoitellaan. Kun sairaalat hankkivat yhä enemmän reppupalveluja erittäin hyvin hinnoittelevilta yksityisiltä yhtiöiltä, siitäkin tulee helposti juttua julkisuuteen.

Tekijänoikeuden ja siis sisällön valvonnan ja sensuurin liu'uttaminen yksityisille ei saa ketään korvaansa lotkauttamaan. Mitä nyt Jyrki Kasvi, EFF:in pojat, minä ja siis myös Tuomas Mylly mäkättävät. Siitä ei tarvitse välittää.

Pari sataa vuotta sitten kiihoilijat keksivät, että omistaminen on rikos. Kävi ilmi, että he olivat väärässä. Eivät asiat siitä parane, että valtio tai muut yhteisöt rupeavat kovastikin omistamaan.

Eilen käsittelemäni suomalaisen ja oikeastaan länsi-eurooppalaisen sosiaalidemokratian haaksirikko, joka on heidän itse aiheuttamansa, on osa tuotannontekijöiden siirtymistä yksityisten puliveivareiden määräysvaltaan.

Tuotannonekijöitä ovat työ, maa, pääoma ja informaatio.

Informaatio on lisäksi tuote.

Informaatio on lisäksi palvelu.

Informaatio on lisäksi poliittisen valvonnan väline.

Arvoisa nykyinen ja tuleva pääministeri Vanhanen!

Jälleen kerran pyydän alamaisesti, että superministeriö asettaisi viipymättä komitean selvittämään, olisiko kiireesti säädettävä laki aineettomista oikeuksista niin sanotun immateriaalioikeuden kehyslaiksi.

Kansainvälinen pärjäämisemme on kiinni tästä. Innovaatioyliopistomme on kiinni tästä. ("Innovaatio" on liiketaloudellinen käsite, jolla on tukipisteet tekijänoikeudessa ja patenteissa.)

Asialla on kiire.

Komitean kärkeen ei ole nimitettävä edunvalvontajärjestöjen toimihenkilöitä eikä vastaavaa, jo karvansa näyttänyttä väkeä eikä myöskään Erkon informatioimperiumin palkannauttijoita.

Maassa on toistakymmentä erittäin hyvin koulutettua ja sama määrä hiukan vähemmän erittäin hyvin koulutettua henkilöä.

Ensi hätään voisi määrätä selvitysmiehen. Voisin tietää sopivia nimiä. (Itse olen liian vanha, lihava, laiska ja ilkeä.)

12 kommenttia:

  1. Tarvittaisiin kansainvälisesti harmonisoitu kokonaisuus. Aloitettakoon EU:sta.

    VastaaPoista
  2. Ehkäpä alla oleva kohtuuttoman pitkä juttu, sopisi kuitenkin tähän, kun kirjoituksessasi sivusit tuota meille kaikille niin rakasta - ah - Erkon informatioimperiumia.

    Yllekirjoittaneella ei alla olevan kuvataidetta käsittelevän jutun kanssa ole oikeastaan mitään tekemistä, kunhan lupasin levitellä sitä tänne nettiin, kun tuo Erkon informaatiomafia ei ole suostunut sitä omilla foooooorumeillaan käsittelemään ja asiantilasta kärsivät, eivät jostakin syystä ole saaneet sitä aikaiseksi ja kun lupasin sen sitten muutamalle foorumille toimittaa.

    Adressin allekirjoittaneiden joukossa on monia sellaisia, joilla ei ole omaa tietokonetta (!) ja kännykänkin kanssa on vähän niin ja näin - osittain varmaan ikäkysymys - ja heiltä noita allekirjoituksia on sitten haettu kissojen ja koirien kanssa, vai miten tuo sanonta nyt menee. Elävät siis vähän, kuin Itä-Saksassa ennen vanhaan, sillä Helsingin Sanomat on monille edelleen se tärkein väline tämän yhteisen maailmamme tutkimisessa.

    Eli jos aihe kiinnostaa, niin olkaa hyvä!

    Laitanpa tähän alkuun joitakin iskulauseiden tapaisia, jotta juttuun tulisi hiukan dynamiikkaa.

    Onkohan niin, että yhteiskuntaan voidaan soveltaa mitä hyvänsä aksiomia ja muuttaa kaikki poliittiseksi vallaksi?

    Välillä tuntuu siltä, että uskottava ja luoton arvoinen ei millään alalla saakaan luottoa, sen sijaan sitä tuntuvat saavan vain kaikkein hahmottomimmat asiat, jotka vähintäänkin johtavat ihmisiä harhaan, yhteiskunnallisessa mielessä tuhoon.

    Guinnesiläiset ennätykset ovat pääosassa, valta ei ole kiinnostunut laatukysymyksistä.

    Joukkotiedotusvälineet - kärjessä Helsingin Sanomat - ovat hävittäneet idean arvoista.

    " Kun kaikki on alennettu silkaksi taloudellisten etujen tasapainotteluksi, mitä virkaa on enää hyveellä?" Flaubert 1852

    " Raivo vahvistaa, jos se on sekoittumatonta - tarkoitan että jos siihen ei sekoitu heikkoluonteisempien kiukkuun yleensä liittyvää lepattavaa pelokkuutta." S. Bellow




    KUVATAIDE KATEISSA HELSINGIN SANOMISSA

    

Taidenäyttelyt ovat taiteilijoiden ja galleristien tuottamaa, kaikille avointa keskeistä kulttuuritoimintaa. Helsingin Sanomat on Suomen ainoa valtakunnallinen sanomalehti ja perinteisesti kantanut vastuunsa kansallisen kulttuurin esiintuojana ja kommentoijana. Tämä rooli näyttää nyt olevan romuttumassa ainakin kuvataiteen osalta.

Vireään kulttuurielämään kuuluu ennen kaikkea helposti hahmotettava ja tavoitettava informaatio taiteen kentästä. Kulttuurista tulee vain sisäpiirin harrastus, jos taide on kansalaisille kovin vaikeasti saavutettavissa. 

Kuvataiteen ystävinä ja Helsingin Sanomain lukijoina olemme pahoillamme, että pääkaupunkiseudun kuvataide-elämää on päivälehtemme kautta nykyään yhä vaikeampi seurata.

Nyt -liitteessä ilmestyy enää vain karsittu näyttelykalenteri. Taidenäyttelyistä tulisi julkaista kattavaa kalenteria samaan tapaan kuin elokuvista. Lehden lukijat haluavat itse valita, mitä näyttelyä tai elokuvaa menevät katsomaan. Verkkosivuilta hankalasti löytyvä näyttelylista ei korvaa lehden sivuilla ilmestyvää kalenteria. 

Kulttuurisivuja uudistettaessa kuvataiteen viihteelliset puolet, tähtikultti ja mediaseksikkyys tuntuvat korostuneen. Vakavasti otettavien kuvataidearvioiden määrää on vähennetty, eikä niitä enää julkaista vakiopäivinään, vaan ripoteltuina sinne tänne. Kritiikin yhteydessä julkaistaan usein vain vaatimaton kuva, jos sitäkään, vaikka se antaisi lukijalle mahdollisuuden omaan arvioon. Vielä pari vuotta sitten tiettynä viikonpäivänä ilmestynyttä arviokoostetta saattoi käyttää apuna näyttelykierroksen suunnittelussa. Nykyisin arviot julkaistaan usein vasta näyttelyn viimeisinä päivinä. Varsinkin muualla kuin pääkaupunkiseudulla asuva taiteen ystävä turhautuu lukiessaan arvion kiinnostavasta näyttelystä, joka on avoinna enää kaksi päivää. Liian moni tasokas näyttely jää kokonaan ilman arvostelua. 

Ajankohtaisin nykytaide näyttäytyy yksityisnäyttelyissä. Jos niiden sisältöjä ei riittävästi käsitellä kritiikin ja muun kirjoittamisen kautta, seuraukset näkyvät varmasti myös alan arvostuksessa ja yleisölle tarjolla olevan taiteen laadussa.

Asialla on suoria vaikutuksia paitsi taiteilijoiden ja gallerioiden toimintaedellytyksiin myös kuvataidekenttään yleisemmälläkin tasolla. Kun näyttelystä on ollut tieto Nyt -liitteessä tai siitä on ilmestynyt kritiikki Helsingin Sanomissa, kasvaa gallerian kävijämäärä välittömästi. Suomessa taiteilija yleensä tekee työt palkatta, kustantaa näyttelyn ja maksaa suurta provisiota myydyistä teoksista. Lisäksi osa taiteesta on luonteeltaan ei-myytävää. Yksityisnäyttely Suomessa on useimmiten taiteilijalle tappiollinen. Kritiikin ja muun kuvataidekirjoituksen niukkuudesta johtuen tasokkaiden gallerioiden olemassaolo on vaakalaudalla.

Toimivalla kulttuurielämällä on maamme ilmapiiriin suuri merkitys. Peräämme tärkeimmältä päivälehdeltämme kuvataiteen osalta kattavaa ja hyvin toimitettua tiedottamista sekä säännöllistä ja riittävää palstatilaa kritiikille.

Helsingissä 15.1.2007

ja 2406 nimeä ja lainaus tiivistelmä sähköpostista

"Helsingin Sanomien lukija-adressi: Kuvataide kateissa Helsingin Sanomissa luovutetaan 13.4.2007 klo 11 Sanomatalossa Helsingin Sanomien ja Nyt-liitteen päätoimittaja Reetta Meriläiselle.
Adressin luovuttavat Helsingin Sanomia lukevien kuvataiteen ystävien puolesta taidekasvatuksen prof. Pauline von Bonsdorff, taidemaalari Heli Heikkinen, Helsingin Saskiat ry:n pj. varatuomari Tytti Soikkeli.
 Sekä paperilla että internetissä kerätyssä adressissa on 2406 nimeä. Adressin avulla pyritään välittämään kuvataiteesta kiinnostuneen lukijakunnan toiveita lehden tietoon. Samalla sen soisi herättävän keskustelua myös muiden tiedotusvälineiden mahdollisuuksista kuvataiteen esittelyssä ja sisällön pohdinnassa.
   Allekirjoittaneet edustavat laajasti koko maassa sekä  ulkomailla Helsingin Sanomia seuraavia kuvataiteen ystäviä eri kansalaisryhmistä. Suurin allekirjoittajaryhmä koostuu kuvataiteilijoista, kuvataiteen opettajista ja tutkijoista sekä muista taidealan toimijoista ja visuaalisten alojen ammateissa työskentelevistä. Taiteilijakunnasta adressin ovat allekirjoittaneet mm. taiteilijaprofessorit Tuulikki Pietilä, Pentti Kaskipuro, Mikko Heikkinen, sekä akateemikko Outi Heiskanen. 
Suuren allekirjoittajaryhmän muodostavat myös muut akateemisten alojen edustajat, esim. professoreita on n. 20 kpl .
    Joukossa on myös kansanedustajia ja paljon muita yhteiskunnallisesti merkittävissä tehtävissä toimivia henkilöitä. 
Koska kuvataiteen ystävät eivät muodosta yhtenäistä ryhmää, jolla olisi käytössään oma tiedotuskanava, on suorastaan hämmästyttävää, että näin moni hyvin erilaisten alojen edustaja on löytänyt adressin, joka nyt toimii kanavana kuvataiteen puolesta."

    Ja kauniiksi lopuksi vähän vinoilua, kun kyseisen julkaisun toimittaja Saska Snellman oli sanonut jotakin sellaista, että kuvataidearvostelujen kuvat näyttävät hyviltä kirja-arvostelujen joukossa, niin laitan tähän loppuun yhden linkin noudattaen samaa ajatusta, tosin se(kään) ei ole maalauksesta, mitäpä niistä turhaan.

    http://www.showcattlepage.com/Holmes/images/2006/oct20/MoneyTalks_Lot8.jpg

    VastaaPoista
  3. Guantanamoon moisen terrosti-anarkisti-piraatin laittavat. Tai johonkin vielä myhkäisempään paikkaan, sala-.

    VastaaPoista
  4. Tekijänoikeusjärjestöt ovat linnoittautuneet niin tehokkaasti, että muutoksen aikaansaaminen tuntuu mahdottomalta. Tarvittaisiin ihan täydellinen remontti, joka alkaisi koko nykyjärjestelmän purkamisella. Ja kun nyt on juuri hiljan saatu aikaan EU:n (ja olennaisilta osiltaan maailman) laajuisesti harmonisoitu järjestelmä, kynnys sen purkamiseen on aika korkea.

    Teosto kuuluu uudistavat sääntöjään. Saa nähdä, poistavatko monopolipykälän, joka estää asiakkaita antamasta teoksiaan valikoidusti vapaaseen käyttöön.

    Vietämme tänä vuonna Sibeliuksen kuoleman 50-vuotispäivää. Sitä voisi juhlia, jos hänen tuotantonsa tulisi vapaaksi, kuten olisi tullut, ellei Saksassa käytössä ollutta poikkeista (70 vuoden suoja-aikaa) olisi otettu EU:n laajuiseksi normiksi.

    VastaaPoista
  5. Locken argumentti omistusoikeuden syntymisestä on hieno esimerkki siitä, kuinka vaikeaa kriittinen ajattelu on ja kuinka helposti oppineisiinkin uppoaa virheellinen argumentointi, kunhan väite resonoi omien ennakkoluulojen taajudella.

    Locke siis toteaa:

    "[1] The materials of nature (air,earth, water) that remain untouched by human effort belong to no-one and are not property. [2] It follows that a thing can become someone's property only if he works and labours on it to change its natural state. From this I conclude that [3] whatever a man improves by the labour of his hand and brain belong to him and to him alone." (Second Treatise of Government).

    Hieno väite, valitettavasti loogisesti epäpätevä. Merkitään

    P: x labours on y

    Q: y becomes x's property

    Tällöin lause [2] on oleellisesti:

    not P implies not Q

    ja lause [3] on vastaavasti

    P implies Q.

    Lauselogiikassa kuitenkaan [3] ei ole [2]:n seuraus.

    VastaaPoista
  6. Toveri Kemppinen on tietääkseni tutustunut teoksiini "Kokoomuksen Etiikka" ja "Suoraselkäiset keskustalaiset". Kummastakin on tulossa muutoin uusi painoa, uuden kustantajan toimesta, ja sarjaan tulee myös kaksi uutta osaa...

    Niin kas veljet, asiaan; uusiin painoksiin laitetaan teksti, jossa kiellä osittaisenkin lainaamisen ilman lupaa, mikä tyhjän puhujille tiedoksi.

    VastaaPoista
  7. Eipä tarvita Lockande lauseita.

    Tämähän siellä vain on:

    the labour of his hand and brain belong to him

    Vain käden ja järjen liike kuuluvat ihmiselle itselleen.
    Tuloksista ei ole niin tietoa.

    Tuokaan ei päde totalitarismissa.

    VastaaPoista
  8. "kiellä osittaisenkin lainaamisen ilman lupaa, mikä tyhjän puhujille tiedoksi."

    Nyt panit pahan. Kun avaan kirjan, välimuistini lainaa oitis siitä jotakin sotkeakseen sen ajatusteni sekamelskaan. Aivoissani ei valitettavasti ole aukotonta lokitusta.

    Kirjailijalle riittänee tapauksessasi siis käsikirjoitus. Painaa ei kannata. Joku kuitenkin lainaa, ellei suorastaan varasta.

    VastaaPoista
  9. Onko oikeus lukeakaan, sitähän voi soveltaa jo tietämäänsä ja myydä jotain. Myynnistä kuuluu provisio luetulle? Miten muuten opetettiin kirjakieltä joskus vuosisadan alussa kas kun copyrigthtit tais vielä kuulua Kivelle.

    Totta puhuen, valtiolla on yksinoikeus päättää mikä on oikein ja lain mukaan kiellettyä. (Kaikki mikä ei ole erikseen kiellettyä on sallittua, eikö?) Siksi valtio, eduskunta, voi muuttaa lakeja sen mukaan miten kokevat asiat, oikein tai väärin.

    Olennaisinta on että ne lait ei enää päde todellisuudessa. Ei kattonopeudet teillä, ei tekijänoikeusinternetissä. Valvontaa toki on mutta koettakaa ottaa se alastonvideo Suonenjoen tytöstä, joka on kielletty 40 vuodeksi, pois internetistä. Todellisuus ei vastaa enää sitä mikä on Suomen Laki I ja Laki II maailma.

    Siis tulee tunnustaa että aikamme on laiton. Elämme taas kerran villissä lännessä jossa jaetaan uudelleen varallisuutta.

    Kun Kemppinen mainostaa sitä porukkaa joka pelastaa Suomen, miks ihmeessä ne ei oo niitä joita esim hallinto käyttää asiantuntijoina. Niinpä, koska on jo valittu tie ja se kuljetaan loppuun ennen muutoksia.

    VastaaPoista
  10. Lukeeko kukaan kommentteja vanhoihin viesteihin? Uuteen hallitusohjelmaanhan on kirjattu, että tekijänoikeuslaki uudistetaan. Mitenhän, kun kansainvälistä liikkumavaraa vapaampaa suuntaan ei juuri ole. Vai onko? Ainoa, minkä keksin on laajempi "panoramafreiheit".

    Mitä tulee beethoveneihin, voidaanko laissa määritellä, kuinka paljon saa lainata sellaisenaan ja kuinka vähän lisätä omaa, jotta kyseessä olisi yhä 4 § 2 momentin mukainen itsenäinen teos?

    VastaaPoista
  11. Pari sanaa Petjalle tässä, koska olet niin nipo/tiukkapipo, että blogiisi eivät pääse ihmiset edes kommentoimaan.

    Urheilumakusi ja yleensä käsityksesi urheilusta on erittäin rajoittunutta. Ihme kyllä. Luulin ,että olet avarakatseinen ja sivistynyt humanisti.

    Urheilu rajoittuu sinulla ammuntaan, ratsastukseen, kalastukseen ja ketunmetsästykseen!! Vaistojousi on minulle outo sana ja varmaan 95%:lle koko suomen kansasta. Häh? Jousiammunnan alalaji?

    Siis urheilulaji-ihanteesi tuoksahtavat laiskuudelta ja hengen velttoudelta. ja vähän yläluokan onanialta..

    Lisäksi kiellät parhaat joukkuepelit; futiksen ja jalkapallon kuten Pietari kielsi Jeesuksen. Protestoin.

    Lisäksi oraakkelin ennustus; tuota menoa farkut eivät tule koskaan sopimaan sinulle;)

    toisaalta tunnustan sinut hyväksi sanansäilän heiluttajaksi, joka laskettakoon tässä lieventäväksi asianhaaraksi...

    VastaaPoista
  12. ad catu...

    Paljasta tok missä se video on, että voimme todentaa moisen vääryyden?

    PS: hallitusohjelmassahan oli kv-viittaus. Niissä rajoissa.

    Petja on rautaa ilman ruostetta. Farkut on ankkurinappimiesten pöksyjä. Aatelisia tarvekaluja ovat knickerbocker, viitta, sulkainen lierihattu...

    VastaaPoista