Sivun näyttöjä yhteensä

14. huhtikuuta 2007

BWV 4 Christ lag in Todesbande

Siis Gardinerin Bach-pyhiinvaelluksen seuraava levy, numero 22.

Lultavasti hienoin koko sarjasta ja samalla erikoisin.

Ykköskantaatti on Bachin vanhimpia, ellei vanhin. Hän kyllä täydenteli sitä vanhana Leipzigissä.

Esitys- ja äänityspaikka on Eisenachin kirkko. Levyn päiväkirjamerkinnssään Gardiner sanoo, että nyt tuli tilaisuus saada molemmat herrat, Luther ja Bach, samanaiaisesti saapuville.
Luther oli saarnannut tallella olevasta saarnastuolista 1521 kirjoittaessaan vieressä olevassa Wartburgissa uuden testamentin saksannostaan, monen mielestä Saksan kirjallisuuden verrattominta saavutusta.

Luther lauloi kirkossa. Laulu oli hänelle palvontaa.

Bach oli täältä kotoisin ja lauloi lapsena kirkkokuorossa, kunnes menetti vanhempansa ja siirtyi ison veljen hoteisiin muutaman kymmenen kilometrin pässä. Allas jossa Bach kastettiin on tallella.

Kantaatin teksti on Lutherin ja sävelmä tuttu jo keskiajalta, mutta Bach teki koraalille hirveitä. Sen tunnusomainen kuoleman kuva, laskeva puolisävelaskel, on hänen oma oivalluksensa.

Säkeistöjä lauletaan monta. "Halleluja" toistuu toistumistaan ja aina eri tavalla. Viulut piirtävät ilmaan verisiä ristejä, kulman kerrallaan. Ja sävellyksen sisältö on se sama asia, jonka Freud ja muut käsittivät niin monta sataa vuotta myöhemmin: elämän ja kuoleman taistelu tai Lutherin sanoin "kummallinen sota".

Tämä on kuin musiikillinen Holbeinin (ja monien muiden) kuolemantanssi, jossa kuolema on lopullinen tuho ja Kristus on lopullinen pelastus.

Yleensä tämä tuttu kantaatti esitetään hyvin raskaasti ja depressiivisesti. Nyt mukana on melkein säädytön määrä keveyttä ja iloa. Mutta keveys ei ole ohuutta. Alla on tuli, Lutherin ja Bachin vimmainen tahto, taito ja tavoite.

Jos joku olisi päättänyt ostaa enää yhden levyn elämässään, se voisi mielellään olla tämä.

Gardinerin kehitystä en ymmärrä. Tunnen hänen levytyksiään 80-luvulta asti, eivätkä ne silloin niin maailmaa mullistavia olleet. Nyt ovat. En tiedä, mitä hänelle on tapahtunut, mutta instrumenttinsa eli Moteverdi-kuoron ja -orkesterin hän on rakentanut käsittämättömälle tasolle.

Meillä on siis puhe siitä, että yrittäisimme avata kanavan suomalaisille laulajille ja soittajille päästä kisälleiksi Gardinerin joukkoon. Hän ottaa sellaisia.

Tuumimme mahdollisuutta saada koko joukko Suomeen ja laskeskelimme hintoja. Vaikuttaa mahdolliselta. Jotenkin mieleeni tulee Tampere-talo, sillä Sir John Eliot esittäisi mielellään Johannes-passion, eikä Helsingin konserttisaleissa eikä kirkoissa ole oikein sopivaa. Tampere-talo soi hyvin ja sinne mahtuu.

Olisi se kokemus.

Kyllä sen eteen kannattaa tehdä työtä ja puhua sponsoreita pyörryksiin.

8 kommenttia:

  1. Tampere voi olla vähän kaukana kannattavuuteen vaadittavasta yleisömäärästä. Entä hesan oopperatalo?

    VastaaPoista
  2. "Esitys- ja äänityspaikka on Eisenachin kirkko. - - Allas jossa Bach kastettiin on tallella."

    Mainokseksi muistutettakoon, että JEG:n Bach-pyhiinvaellusta dokumentoivalla DVD:llä on pätkää tästä.

    "Yleensä tämä tuttu kantaatti esitetään hyvin raskaasti ja depressiivisesti. Nyt mukana on melkein säädytön määrä keveyttä ja iloa. Mutta keveys ei ole ohuutta."

    Totta. Mutta tässäkin suhteessa varsin onnistunut on minulle pääsiäisen maagiseksi musiikkiavaimeksi yhdessä Bachin ja Pärtin passioiden ja Schützin
    Ylösnousemuskertomuksen (Die Auferstehung unsres Herren Jesu Christi, Louis Devosin levytyksenä) muodostunut Andrew Parrotin levytys tästä kantaatista.

    Parrothan varsinkin ennen pitäytyi aika tiukasti malliin laulaja per ääni, ja edellä mainitussa kantaattitaltioinnissa ovat asialla mainiosti blendaavat Emily Van Evera, Caroline Trevor, Charles Daniels ja David Thomas (mies, joka kuulostaa levyllä siltä, miltä nuori Matti Salminen hyvävireisenä päivänä, mutta livenä eroa on kuin, no, kuorolaulajalla ja oopperalaulajalla). On Thomasilla hienoja soololevyjäkin, varsinkin levy Händelin oopperabassoaarioista, Harmonia Mundi B0000007CG).

    "- - mieleeni tulee Tampere-talo"

    Toinen ja jotenkin musiikillisesti vielä vetoavampi olisi ehkä Sibelius-talo Lahdessa. Sinne pääsaliin mahtuu nettisivujen mukaan 1229 henkilöä. Verrattuna Tampere-talon 1756 paikkaan Sibelius-talo konserttipaikkana on tietysti merkittävästi pienempi. Kulttuuritalossa lienee 1189 paikkaa ja Espoon Kulttuurikeskuksen Tapiola-salissa paikkoja on "vain" 773. Kirkkojen vetoisuutta en tässä mielessä tunne.

    VastaaPoista
  3. Ad Dr. Blind: Pitääpä tutustua Parrotin tähän levyyn - tunnen hänen tuotantoaan enkä siis epäile.

    Vertauksesi Salmiseen on hyvä - hirmuisten kapellimetarien alla (Mozart / Harnoncourt) hän on tehnyt ihmeitä ja sitten taas on kaikenlaista.

    Talvela-vainajalla oli hänen itsensäkin usein huokailema puhtausongelma, josta on kamaliakin muistoja levyillä, kun taas esim. se Verdin Requiem, jossa hän on yhtenä mukana, on All Time Great.

    Gardiner kaksintaa minun kuuloni mukan kuorolla mm. bassoaarian ja muutoin täysin tuntematon S. Varcoe tekee hyvin epäinhimillisen "Hier ist der echte Osterlamm".

    Taisin sanoa jossain muussa yhteydessä, että kuuntelen edelleen Karl Richterin johtamia kantaatteja, mutta että Joshua Rifkin on lakannut viehättäästä. Japanilaisten sinänsä hienoista esityksistä puuttuu se sisäinen tuli.

    VastaaPoista
  4. Stephen Varcoe on hyvä ja ehkä ei aivan tuntematon, hänellä on resitaalilevyjäkin, jopa Hyperionin (ja mitä suurimmassa määrin Graham Johnsonin) Schubert-sarjassa, osa 2, jossa hän esittää Schubertin kaiketi pisimmän laulun Der Taucher. Hankalien paikkojen erikoismies, voisi alkaa epäillä.

    JEG:llä Varcoen loistosuorituksena muistan lempisäveltäjäni Purcellin Fairy Queenin, ei Talvelana, vaan Talvena (Winter and Night). Hankalien paikkojen voittaja, on todettava.

    VastaaPoista
  5. Takaisin mahdolliseen Suomen konserttisaliin. Kuinka mahtaisi soida Lahden Sibelius-talo?

    VastaaPoista
  6. Ad Jaakko Heinimäki:

    Kyllä. Se on toinen hyvä vaihtoehto, siis tämä Lahden konserttitalo.

    Pitäisi päästä tutustumaan ajan kanssa. Sanovat että se soi hyvin sekä täytenä että tyhjänä.

    VastaaPoista
  7. Hyvä J. Kemppinen.
    Kyllä ilahduin, kun löysin juopottelulaulujesi joukosta Juhlan päättäjäislaulun! Olin lapsi 60-luvulla ja isälläni oli tapana laulaa ystävineen ko. laulua juhlien kääntyessä loppusuoralle. Täytän 50-v parin vuoden päästä ja ne bileet haluan päättyvän ko. lauluun. Hyvää kevättä!

    VastaaPoista
  8. AD Spring:

    Kaiva nuotti Toivelauluista - täysosuma sekin.

    VastaaPoista