Selitys

Yle on suoriutunut hyvin mutavyöryistä, joita nimitetään median murroksiksi. Ammattimaisuus näkyy ja kuuluu. Nyt nähtiin koko aamu ohjelmaa USA:n tärkeistä välivaleista. Toimittajakunnan henkilökohtaisista tuntemuksista ei jää epäilyä. Trumpin fanittajia ei taida olla.

Sanomalehti eli Helsingin Sanomat on parantanut jatkuvasti, vaikka esimerkiksi nimityselä ”asiantuntija” kunnioitetaan jatkuvasti henkilöitä, jotka joutuvat suorastaan kohtalokkaasti yksinkertaistamaan kirjoituksiaan.

Siksi joudun yrittämään selitystä. Trump tekee ”diilejä”. Euroopassa monet, erikoisen painokkaasti Sauli Niinistö, puhuvat sääntömääräisistä menettelytavoista.

Trumpin ”diili” on siis hänen vanhasta televisio-ohjelmastaan, jonka kohokohta oli kädenpuristus. ”Kauppa on tehty.” Sinänsä havainnollinen kuva on harhaanjohtava. Hevoskauppiaat ja esimerkiksi kiinteistöalan ihmiset saattavat toimia noin Huomio keskittyy hinnasta sopimiseen.

Trumpilla on se ongelma, että liikemiehenä hänen taloudellinen ajattelunsa on jäänyt alkeelliseksi. Laajemmassa liiketoiminnassa esimerkiksi transaktiokulut määräävät paljon: sopimuskumppanin etsiminen, sopimuksesta neuvotteleminen, sopimuksen valvominen ja toteuttaminen viime kädessä oikeudenkäynnillä jne. Asiasta Nobeleja saaneet Coase ja Williams korostivat, että nuo kulut liittyvät liikeyrityksen teoriaan. Joskus on halvempaa tehdä itse, esimerkiksi moottorit autotehtaalla, joskus on halvempaa ostaa markkinoilta.

Osan suunnilleen arvioida, että tavallisen matkapuhelimen rakenneosat tulevat kymmenestä tuhannesta eri paikasta, joista muutama on todella suuri. Olkoon esimerkki muistikortti ja toinen näytön lasi.

Kauppaliikkeessä sisäänostohinta voi olla tärkeämpi kuin ulosmyynnissä veloitettu hinta. Väitetään että maailman suurimman kaupan Wal-Martin ja kuulemma myös Amazonin menestys perustuu tavaran tai palvelujen myyjien järjestelmälliseen ja säälimättömään potkimiseen.

Niinistön ”sääntömääräisyys” on juristin puhetta. Vapakauppasopimukset ja yhteenliittymät (kuten EU) ovat sääntömääräisiä. Rajusti yksinkertaistaen vuoden tarve työstökoneita voi olla kuin lottokupongin täyttämistä, paitsi että lopputulos on varma. Arpomista ei tarvita.

Win-win -termiä käyttävät ahkerimmin ne, jotka eivät ymmärrä sitä. Peliteoria on aika mutkikas alue. Mutta taas kärjistäen: kauppasota aiheuttaa maailmansodan mutta vapaakauppa lisää liiketuloja, eikä tuo onni kohtaa vain sopimuksessa mukana olevia.

Termi on ongelmallinen, koska myös kartelli eli kilpailunrajoitus on sääntömääräinen sopimus. Ja myös noudatettaessa sääntöjä, esimerkiksi irtaimen kaupan järjestelmiä, voi tulos olla huono. ”Lock-in” eli lukittuminen voi tappaa firman. Muistelen että Bellin suuruus oli sitä perua, että puhelinfirmoille myytiin yhtiön hienoja vaihteita edullisesti, ja vasta kun hinta alkoi nousta, ostaja käsitti, ettei markkinoilla ole korvaavaa tuotetta. Että sen kuin maksaa mitä myyjä suvaitsee vaatia. Trump on surullinen esimerkki ulkopoliittisen kokemuksen puutteesta. Ennen kuin suututtaa Iranin tai Kiinan, diplomaatti osaa laskea, paljonko se maksaa. Ympärilleen Trump on koonnut sisämarkkinahemmoja. Missä ovat nyt Nixon ja Kissinger, jotka osasivat myydä pingispalloja Kiinaan?

Koneoppiminen

Olen odotellut kirjoitusta, jossa keinoälyn ja koneoppimisen seassa mainittaisiin ruotsalaisen Harry Martinssonin ”Aniara”.

Saihan kirjailija teoksesta Nobelin, ja kauan se on liitetty erilaisiin luetteloihin maailman tai Ruotsin merkittävimmistä taideteoksista.

Maailmaa ja avaruusalusta pitävät yllä seksi, filosofia ja uskonto ja väkivalta. Sitten ne kaikki pettävät. Viimeinen mitä tiedämme avaruusaluksesta on sen kulku tähtisumussa kaikkien matkustajien jo kuoltua. Maapallolla on koettu uusi jääkausi ja eletään ydin- ja ympäristötuhon rippeillä. Keskenen hallitsemisen keino on huijaus. Edes Aniaran matkustajat eivät aluksi käsitä olevansa matkalla lähiplaneetan orjatyöleirille.

Lukijan mieli alkaa notkahdella ajatellessa 1956 ilmestyneen runoelman keskeisiä teemoja ja runoilijan oivalluksia.

Tapahtumia johtaa miima, ajatteleva ja ymmärtävä tietokone (jonka näköisiäkään ei ollut teoksen ilmestyessä olemassa). Se esittää matkustajille otteita menneisyydestä eli historiakoosteita.

Harry Martinsonin ÄI (tekoäly) ja koneoppiminen on kauniisti hahmotettu. Tietokone kuolee suruun ihmisten pahuuden ja epäluotettavuuden vuoksi. Tai se tavallaan tekee itsemurhan laskettuaan, mitä kaikkea ihminen ei ole.

Teoksen suomennos on Aila Meriluodon ja siis erittäin luettava. Toisaalta taas Martinson on sijoittanut tekstiin vähintään viittauksin merkittävän osan maailmankirjallisuutta.

Ellei ”Aniaraa” olisi olemassa, sitä ei pitäisi, itse en pitäisi sellaisen kirjan kirjoittamista’ vähääkään todennäköisenä.

Försök till räddning genom tankeflykt
och överglidningar från dröm till dröm blev ofta vår metod.

Med ena benet dränkt i känslosvall
det andra med sitt stöd i känslodöd vi ofta stod.

Jag frågade mig själv men glömde svara.
Jag drömde mig ett liv men glömde vara.

Jag reste alltet runt men glömde fara -
ty jag satt fånge här i Aniara.

Entä jos

Entä jos kommunistien propagandassa olisi totta mukana?

Kasvoin maailmassa, jossa tuo oli yleispätevä vastaus kaikkiin kysymyksiin: Kekkonen on kalju, onko Vaakuna-viinan myynti lopetettu, onko pääsiäinen ensi vuonna loppiaisena. Itse sana ’propaganda’ oli kyllä sävyltään melkein myönteinen. Sodan aikana oli jopa Propaganda-aseveljien liitto.

En siis usko totuuden jälkeiseen aikaan enkä some-raivoon enkä liioin matkapuhelinten tuhoisaan vaikutukseen. Jos hinnoista sovitaan, olen valmis luennoimaan esimerkiksi kuusi kahden tunnin kaksoisluentoa pelkästään historiallisista hullutuksista, harhoista ja edesvastuuttomista luulotelmista.

Sen jälkeen voisin pitää toisen samanlaisen sarjan toisen maailmansodan jälkeisen ajan pöty- ja vihapuheista.

Ei pelkoa. Tämä on pelkkää uhoamista.

Puhe on tietysti Ian Kershawin nyt kuluvan ajan historiasta Roller Coaster Europe (Euroopassa nimellä The Global Age). Se sietäisi myös mediantutkijoiden lukea.

Minulle ja luullakseni siis monelle käy niin, että kun vaistoni varoittaa ikävistä asioista, joista tulee kohta puhe, mieleni alkaa vastustaa kirjaa kuivakiskoisena, itsestään selvänä tai ylimalkaan heikosti jäsenneltynä.

Kaikki nuo tuntemukset ovat verukkeita.

On sykähdyttävää lukea perusteltu tieto, että Gorbachov, Saksan liittokansleri ja Yhdysvaltain presidentti totesivat vielä kolme viikkoa ennen tuota marraskuuta, että Berliinin muuri on ja pysyy ja reaalisosialismi ja siis mm. Saksojen jako kestää ainakin sata vuotta. DDR:n eli Itä-Saksan napamies E. Honecker uskoi sosialismiin ja muuriin vielä kaksi – kolme tuntia niiden kaatumisen jälkeen.

Historiantutkijain huolellinen kampaaminen käsitti tiedustelutiedot ja siten merkittävän osan Stasin papereista. Nyt voi huoleti sanoa, että reaalisosialismin romahdus oli vuosisadan suurin yllätys, kaikille. Viitteet että jotain saattoi olla ilmassa, olivat Havelin tai Walesan uumoiluja heidän edistäessään ”todelliseen sosialismiin” siirtymistä.

Ei ole sykähdyttävä lukea, että Kosovon sota ja etenkin USA:n ja Ison Britannian hyökkäys Saddam Husseinin kimppuun Irakiin lujitti lopullisesti ensin Afganistanissa talibanien ja vastaavien rivit ja loi jihadin. Bush saattoi osua asian ytimeen mainitessaan julkisessa puheessaan jotain ”ristiretkestä”.

Irakin hyökkäyksen alkeellinen jälkihoito ja väitetyt joukkotuhoaseet, joita sieltä ei ole tähän päivään asti löytynyt, tekivät toisen uskonnon edustajille erittäin selväksi, mitä länsimainen edistys ja humanismi käytännössä tarkoittavat. Humanismia tiettävästi harjoitetaan edelleen Guantanamossa.

Kun pelin alku oli kolonialismin purkautuminen ja uranuurtajia ranskalaiset (Indokiina), rehellisyyden nimissä Trumpia ja hänen maailmankuvansa ja menettelytapojensa nopeaa leviämistä maailmalle ei voi sanoa yllätykseksi. Se ja sen jatko onkin aika loogista.