Metsä

 

Katso kuvan sinistä viivaa. Se on paperin valmistus Suomessa. Viime vuodet on oltu vuoden 1960 tason alapuolella.

Käyristä valitettavasti näkee, että ylin viiva eli sahatavara on perinteisesti pieni verrattuna paperiin, selluun ja kartonkiin.

Suunnilleen tässä on yksi syy Suomen huonoon talouteen. Syy ei ole huonot poliitikot, kuten luulisi.

Ajatustensa kanssa menee helposti metsään.

Norjalla on öljyä. Ruotsilla on malmia. Suomessa metsä oli pitkään toimeentulon lähde, ja itsenäisyyden ajan alun uudistukset niputetaan joskus harhaanjohtavasti torpparivapautukseksi. Mutta olimme pitkään maailman pohjoisin maa, jossa elanto tuli metsästä ja pellosta.

Metsäteollisuuden tekniikka oli ensin englantilaisten tänne tuomaa, sitten saksalaisten uusia keksintöjä. Onneksi tietokilpailuissa ei kysytä, mitä on sulfaatti- ja mitä sulfiittiselluloosa.

Mutta perinne on niin vahva ja vanha, että varhaisessa viihteessä uittomies eli tukkijätkä on sankari. Laulu tulipunaisesta kukasta. Tukkijoella. Ja jopa laulujen ja elokuvien koskenlaskijat kuljettivat ensimmäistä hyvää vientituotettamme, tervaa.

Tekoäly on suosittu puheenaihe. Pitäisi suosia pikemmin puheenaihetta Internet. Jo ennen nyt jatkuvasti mainostettua tekoälyä toisilleen kirjoittelevat koneet - esimerkiksi botit - olivat erittäin suuri osuus Internetin sisällöstä.

Edellä sanoin “mainostettu”. En tiedä asiaa - eikä juuri kukaan tiedä - mutta pelottavat puheet tekoälystä saattavat olla tekoälyn mainontaa. Markkinat toimivat kuin Jörn Donner. Hän - aikoinaan asiakkaani - väitti, että on yhdentekevää, puhutaanko hyvää  vai pahaa. Pääasia on, että puhutaan.

En mielelläni puhuisi hyvää Jörnistä, jossa itsessään oli sitä lajia jokseenkin vähän, mutta hän taisi arvata nykyisen trumpismi/putinismi -politiikan oikein, ja hänellä oli kirjallisessa tuotannossaankin sama periaate: asiakkaiden hukuttaminen yhdentekeviin tuotteisiin ja samantekeiviin lauseisiin. Ja ylenkatse johdonmukaisuutta ja tosiasioita kohtaan.

On meillä ollut muitakin kiitettyjä kirjailijoita, jotka osasivat puhua, vastata ja opettaa vaikka mitä. Lukija ihaili, paitsi jos sattui tarttumaan saman tekijän johonkin muuhun teokseen, jossa juuri samat asiat todisteltiin juuri päinvastaisiksi.

Orwellin vuoden 1984 “uuskieli” on kirjallisuutena eräin kohdin keinotekoista. “Sota on rauhaa.” “Isoveli näkee kaiken”. Etevät henkilöt eivät päättäneet esiin kysymystä, onko lause tosi vai kenties ei. Aina tehokas keino on kysymys. Kuten Berliinin Urheilupatsissa:”Kysyn teiltä, Daksan kana, haluatteko totaalista sotaa.” Vastau tul kuin aalto Irlannin rantaan, kasvavana jymynä:”Ja-a-a-a!”. “Englantilaiset väittävät, että Saksan kansa on väsynyt sotaan. Onko se totta?” “Nei-i-i-in.”

Sellaista on kirjallisuus. Ja uskonto - myöhempi arkkipiispa Mikko Juva osoitti toisessa väitöskirjassaan, että vielä runsaat sata vuotta sitten Suomen kirkon mielestä köyhien ja raskautettujen auttaminen oli synti eli Jumalan tahdon vastaista. Tätä nykyä joissakin asioissa ajatellaan, että jokainen on oman onnensa seppä. Mutta kun ei ole. Jokainen ei ole edes seppä.

Senköhän muistuttamiseksi hyviin puisiin lyijykyniin on painettu “faber”, joka siis tarkoittaa seppää.

Menneisyyden amerikkalainen koomikko, muistaakseni Groucho Marx, sanoi:  vetoan periaatteisiini; ja jos ette pidä niistä, voin muuttaa ne.

Hakemalla löytää numerot: noin vuonna 1985 kaari katkesi. Rahan hankkimisen keinoihin tuli muutos. Saatte sanoa sitä rakennemuutokseksi tai käyttää termiä “paradigm shift” tai diskontinuiteetti. Mutta esimerkiksi kasinotalous 1990-luvun alussa ei ollut syy, vaan seuraus. Tuo katkos oli historiallinen. En sano käännekohta, vaan tyhjä kohta. Se oli ikään kuin tähtien järjestämistä taivaalle erilaiseen asentoon, merimiesten harhauttamiseksi. Sellaista ei tapahdu usein.

Joku huomautti minullekin kerran, että katumus on tunteista turhin.

Ryhtymättä inttämään sanoi olevani kadunmies. Mieli kyllä teki sanoa kuin poliisi: “Herra on hyvä ja hajaantuu.”